Mitä teet, jos lapsesi sanoo sinulle TURPA KIINNI!

Itse sanoisin "mitä sä sanoit?" Ja siihen loppuis se hauska tekeminen mitä oli tekemässä ja kaikki muutkin menot ja riennot.

Mut ei mun lapset noin sanois :-)

4-vuotias uhmaikäinen sanoo takuulla kaiken ikävän, mitä on joskus kuullut. Hänet laitetaan huoneeseen, tai sisälle ja sanotaan, että saa tulla pois kun pyytää anteeksi.

Jos ei mene vapaaehtoisesti, minä vien vaikka väkisin. Siellä saa sitten olla hetken (vaikka huutaisi koko ajan täyttä huutoa) ja sitten kun minä päätän, että saa tulla pois, tulee pois ja pyytää anteeksi. Ja sitten leikit jatkukoot. Rajat ja kuri on rakkautta.

Kaverinsa on kova huutelemaan kerhoissa meille muille aikuisille "turpa kiinni" ja niinpä siinä sivussa oma 5v alkaa rallattaa mukana.

Minä en hyväksy ollenkaan. Sanon samantien tiukkaan sävyyn että "Noin ei saa puhua kenellekään ihmiselle" ja jos ei tehoa se on jäähyilyä tai esim. kerhosta uhkaan että lähdemme pois jos siellä ei osata käyttäytyä.

Pidin heille puhuttelun, että mulle tai kenellekään muullekaan ei noin puhuta. Vanhin lapsi meni huoneeseensa murjottamaan ja tuli noin tunnin päästä pyytämään anteeksi. En siis käskenyt häntä huoneeseensa enkä pakottanut pyytämään anteeksi. Rangaistuksia en ole koskaan käyttänyt. Puhuttelut riiittivät, tai ainakaan mulle ei ole sen jälkeen noin puhuttu.

samoin hänen sisaruksensa. ei tule mitään rangaistuksia.



T. äiti jonka 3v lapsi eilen pöntöllä hoki haista vittua:(

Jos toinen räyhää ja inisee ihan turhista kohtuuttoman pitkään, en pidä mitenkään ihmeellisenä jos hänelle sanotaan TURPA KIINNI. Jos itse olen inissyt jostain kohtuuttomasti, en myöskään ihmettele jos minua pyydetään pitämään turpani kiinni.

Anteeksipyyntö ja miettiminen, että mitäs tuli sanottua.

Meillä tosin 4v huomauttaa itse, jos sanon jotain (vaikka vaan asiaa) tyhmäksi. "Ei saa sanoa ketään tyhmäksi".

ei ole tullut vielä tapausta vastaan, lapset kouluikäisiä

ei ole vielä koskaan sanonut turpa kii,mutta muita rumia/kiellettyjä sanoja on kyllä tullut. Kysyn vain että mitä sinä sanoit ja lapsi on aina pyytänyt siinä vaiheessa anteeksi. Saa vielä "saarnan" siitä miten ei saa puhua.

kuusivuotiaan tokaisuista vielä kakkasangon kahvaa katkaisisi. Lapsi toistaa sanontoja, joita on jostain kuullut.



Sanoisin, että noin ei äidille eikä kenellekään muullekaan saa sanoa. That's it.



Eri asia, kun isompi lapsi tuollaisia karjuu toistuvasti. Mutta kuusivuotias ei todellakaan välttämättä tajua, miten tyly sanonta tuo on - se pitää hänelle opettaa.

"Kenellekään ihmiselle ei puhuta tuollalailla. Ei kenellekään. Sitäpaitsi tiedätkö, mikä se turpa on? Menepä omaan huoneeseesi miettimään mitä tuli tehtyä, ja mieti mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Mietit siellä niin kauan, kun pyydän sinut pois" Muutaman minuutin kuluttua pyytäisin lapsen luokseni ja toivottavasti hän ymmärtäisi pyytää anteeksi. Juteltaisiin, mikä se turpa on ja miksi toisille ei niin puhuta.

joskus kun hermostun, saatan tiuskaista TURPA KIINNI! Poika siihen aina, että ei mulla oo turpaa, hevosella on turpa. Sanoi näin ekan kerran 3 - v:nä.

Oikeasti ei koskaan lapset sano turpa kiinni vaan, että OLE HILJAAAA!

Paskapääksi esikoinen kyllä sanoo mua useasti.

Mutta jostain on oppinu.



Pennut on alle 4- vuotiaita. En jää ihmettelemään: "Mitä tuli sanottua?"



Sanon: ei noin sanota! Nyt nätisti tai laitan nurkkaan. Jos jatkaa niin nurkkaan.



Jos lapsi on jostain harmissaan, kysyisin onko joku harmina. Mutta tähän saakka lapset lähinnä lataa suusta kaikkea mahdollista.

Ei komenna JULKISESTI. Ootteko huomannu?



Niitten tyyliin kuuluu sitten ojentaa lasta kotona.



15

Nimittäin itsekään en ala mitään saarnoja pitää lapsille julkisesti. En halua nöyryyttää ja nolata lapsiani.

Ei komenna JULKISESTI. Ootteko huomannu?

Niitten tyyliin kuuluu sitten ojentaa lasta kotona.

15

Öm? Nöyryyttää? :D



Oon vähän ihmeissäni! Siis lapsi tekee jotain tuhmaa/toista nöyryyttävää jne eikä sitä siinä hoideta? Miten joku voi pitää hyvänä asiana että antaa kuvan että lapsi pääsee pälkähästä? Se on vaan tuplasti huonompi asia jos esim. lapsi haukkuu toista, sinä et puutu tilanteeseen ja asia jätetään hoitamatta kunnes olette kahden kotona..



Voihan lapselle puhua, laittaa nurkkaan/puuta vasten jne. Ei se ole nöyryyttämistä jos rankasee. Vai miten sinä rankaiset lasta -jos kerran et kykene siihen julkisesti?



16

sä et muuten mulle puhu noin! mene miettimään mitä tuli sanottua ja tehtyä taas ja miten kuuluu olla.



meillä molemmat lapset miettis hetken (varmasti alle puoli minuuttia) ja ilmoittais sen jälkeen (jo ennenkuin pääsisi miettimispaikkaan asti) et mä tahdon pyytää anteeks.



sen jälkeen käytäs keskustelu rataa:



mitäs sä pyydät anteeks? kun käskin sun pitää turvan kiinni (kun puhuin rumasti tai mikä ilmaisu milloinkin)



tehdäänkö niin, saako niin sanoa kenellekään? ei



no ethän tee niin toista kertaa? en tee.



sen jälkeen halit ja pusut ja sitten mietitään kelläs se turpa oikeestaan onkaan ja miksi tuo kommentti alkujaan tulikaan.



montaa kertaa meillä ei tuollaista keskustelua käytäisi. se olis max se 2-3 kertaa kun kumpikin lapsi uskoisi ettei äiti hyväksy tuollaista ilmaisua.

Minkä ikäisiä lapsesi ovat, kun kerrot konditionaalissa, miten kasvatat lapsiasi ja miten jo muutaman keskustelun jälkeen lapsesi tottelisivat sinua? Kuulostaa Kauniit ja rohkeat -perheen kuvaukselta tuo dialogi. Noin tosin minäkin ajattelin opettavani lapseni hyvätapaisiksi, kun he olivat vauvoja/ taaperoita...



Lapset eivät kuitenkaan (onneksi) ole marionetteja ja taivu aina sulavasti siihen suuntaan, mihin päin aikuiset heitä yrittävät vääntää - vaikka usein se olisikin aikuisille helpompaa ja mukavampaa.



Alkuperäiseen kysymykseen: riippuu tilanteesta, miten vahvasti tuollaiseen sanomiseen reagoin. Esikoiseni on vahva ja temperamenttinen, hänen kanssaan ei kaikesta kannata matsata, vaan säästää paukkuja todellisiin rajakohtiin, joissa ei voi joustaa. Tietenkään ruma kielenkäyttö ja toisten ihmisten epäkunnioittava kohteleminen ei ole suotavaa ja toivottavaa, mutta ei kaikesta tarvitse herneitä vetää nenään - myöskään aikuisen.



*****



meillä molemmat lapset miettis hetken (varmasti alle puoli minuuttia) ja ilmoittais sen jälkeen (jo ennenkuin pääsisi miettimispaikkaan asti) et mä tahdon pyytää anteeks.



sen jälkeen käytäs keskustelu rataa:



mitäs sä pyydät anteeks? kun käskin sun pitää turvan kiinni (kun puhuin rumasti tai mikä ilmaisu milloinkin)



tehdäänkö niin, saako niin sanoa kenellekään? ei



no ethän tee niin toista kertaa? en tee.



sen jälkeen halit ja pusut ja sitten mietitään kelläs se turpa oikeestaan onkaan ja miksi tuo kommentti alkujaan tulikaan.



montaa kertaa meillä ei tuollaista keskustelua käytäisi. se olis max se 2-3 kertaa kun kumpikin lapsi uskoisi ettei äiti hyväksy tuollaista ilmaisua.

[/quote]