Lue keskustelun säännöt.
Sukupolvien erilaiset tavat
05.10.2019 |
Mitä asioita teille tulee kulttuurisesti mieleen, jotka merkitsivät enemmän edelliselle sukupolvelle? Ja miksi: miksi oli heille tärkeä ja meille ei enää.
Katselin ohikulkiessa hautausmaan menoa, siellä muutama vanhus, likipitäen 90-v oli haudalla selvästi "tervehtimässä ". Sitten oli n. 70-v pariskunta, jossa emäntä huseerasi ja mätkätti, kuka sukulaisista oli tuonut vääränlaisia kukkia, kuka ei ollut käynyt vuosikausiin haudalla ja hautamaksujen jaosta jne tuntui tilittävän. Tuli vahva flashback omaan lapsuuteni, jossa haudoista tehtiin juuri tuollainen arvovaltakiista.
Itse en halua hautaa, joku joukkotuhkauspaikka. En ikinä halua, että muut joutuu rassaamaan rahallisesti tai henkisesti jätteideni vuoksi.
Tiedän, että monelle muullekin nuoremmalle on tullut samat ajatukset. Sai pohtimaan, että mistä ajatuksen muutos johtuu?
Jotenkin isovanhempien kohdalla hautakulttuuri oli vielä kaunista, mutta itsellä meni maku ja fiilis suuren ikäpolven öykkäröinnin vuoksi.
Kommentit (8)
Mummon hauta lähinnä muistuttaa mummon kuoleman jälkeisestä verisestä perintökiistasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai yksilöiden. Itse olen rakastanut hautausmaita ja niiden rauhaa lapsesta asti. Tykkään kuljeskella ja katsella hautakiviä, miettiä ihmisten elämäntarinoita. Vieraalla paikkakunnalla aina hautausmaalle jos mahdollista, kertoo paljon paikkakunnan historiasta.
Hautojen hoidosta riitely on kyllä vastenmielistä. Tai se, kun ei kukaan hoida hautaa.
Vierailija kirjoitti:
Tai yksilöiden. Itse olen rakastanut hautausmaita ja niiden rauhaa lapsesta asti. Tykkään kuljeskella ja katsella hautakiviä, miettiä ihmisten elämäntarinoita. Vieraalla paikkakunnalla aina hautausmaalle jos mahdollista, kertoo paljon paikkakunnan historiasta.
Hautojen hoidosta riitely on kyllä vastenmielistä. Tai se, kun ei kukaan hoida hautaa.
Minäkin pidän hautausmaata, samoin vierailen matkoilla. Mutta jotenkin en ajattele itseäni sinne, jotta en olisi vahvoiksi muille. Niin kauheaa on ollut seurata sitä vihaa, panettelua, kyttäämistä, mököttämistä ja syyllistämistä, jota äitini sukupolvi on harjoittanut. Mieheni suvussa sama meno. :(
Inhottava ajatus, että edellinen sukupolvi on pilannut kaiken muun lisäksi vielä kokemuksen kuolemasta ja hautauksesta. Miksihän he on niin ilkeitä? Isovanhempien sukupolvi oli inhimillisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti nuoremmille ajatus kuolevaisuudesta ja paikalle jäämisestä on ahdistavampi. KUn tuhkat sirotellaan sinne tänne, tuntuu enemmän, että tämä ei ollut tässä.
Ystäväni kuoli lukioikäisenä. Hauta ei merkinnyt minulle oikein mitään. Äitini kuoli kun oli neljävitonen. Hoidan hänen hautaansa, se on minulle konkreettinen muisto.
Tuo onkin hyvä esimerkki. Äitini ja tätini kilpailevat siitä, kumpi käy mummon haudalla useammin ja haukkuvat toisiaan. Minä en halua käydä siellä laisinkaan. Hautausmaa muistuttaa mummon kuolemasta ja minä haluan muistaa hänet sellaisena kuin hän oli eläessään.