Lue keskustelun säännöt.
Oletko joskus hakannut nyrkeillä tai käsillä miehesi rintakehää ja hän tarrannut ranteista kiinni?
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, koska väkivalta ei kuulu elämääni. Hyvin monilla miehillä tuntuu valitettavasti kuuluvan.
No en. Miksi olisin tehnyt niin? Ihmisiä ei lyödä. Ei lapsia, en miehiä ei naisia.
Toisekseen mieheni on saman pituinen kun minä, joten mieti miten koomista olisi jos takoisin miehen rintakehää joka on samalla tasolla kun omanikin :D
Joo , no joka tapauksessa, olisi naurettavaa nuijia toisen rintakehää tai muutakaan.
Vierailija kirjoitti:
En, koska väkivalta ei kuulu elämääni. Hyvin monilla miehillä tuntuu valitettavasti kuuluvan.
Valitettavasti väkivalta on naisten tekemänä yhtä yleistä parisuhteessa ja törkeä väkivalta ja lapsiin kohdistettuna vielä yleisempää kuin miehillä.
Olen, kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla mies vaatimalla vaati että tekisin niin. Olin vihainen jostain hänen idioottimaisesta loukkauksestaan ja kun hän tajusi mokanneensa pahasti, ehdotti että purkaisin vihaani häneen tällä tavalla. Kieltäydyin ainakin kolme kertaa, mutta hän vain painosti ja painosti. Olivat kuulemma harrastaneet samaa eksänsä kanssa ja se auttaa.. Lopulta päätin kokeilla, koska on totta että en osaa oikein kunnolla ilmaista vihaani, ja arvelin kokemuksesta voivan olla minulle hyötyä.
Toinen kerta sattui myöhemmin pahan riidan yhteydessä, jossa mies oli henkisesti väkivaltainen. Tunsin keinottomuutta päästä pois tilanteesta, ja mieleeni tuli tuo tilanne jossa hän pyysi lyömään itseään. Päätin kokeilla samaa uudelleen. Tajusin heti sen jälkeen, että se oli tietenkin virhe, koska ei ole sama asia lyödä toista pyynnöstä kuin pyytämättä ja yllättäen. Pyysin anteeksi ja kerroin, että ei tule toistumaan.
Tuon jälkeen opetin itselleni, että jos vielä joskus alkaa tuntua samalta kuin siinä tilanteessa, poistun fyysisesti paikalta ennen kuin käy tuolla tavalla, ja jatkan asian selvittelyä vasta kun kumpikin on rauhoittunut. Tästä miehestä otin eron, ja elämäni on sen jälkeen palannut raiteilleen. Aiemmissa suhteissani en ole ikinä edes harkinnut väkivaltaa, vaikka niissä on paljon haastavammissakin tilanteissa oltu kuin tässä mainitussa suhteessa ikinä. Emme vain sopineet yhteen ja minun olisi pitänyt se tajuta jo ensimmäisen henkisesti väkivaltaisen tilanteen jälkeen, ja katkaista suhde. Niin tulen tekemään jatkossa jos vielä päädyn tällaiseen suhteeseen.
En, koska me ei olla elokuvahahmoja.