Lue keskustelun säännöt.
Koulut ( rehtori ja opettajat) vastuuseen koulukiusaamisesta!
05.10.2019 |
Siis oikeasti, koulun tulee turvata lapsille ja nuorille turvallinen ympäristö. Jos siellä tapahtuu henkistä ja fyysistä kiusaamista, pahoinpitelyjä ym. Tulisi koulun henkilöstä asettaa siitä syytteeseen. Olen vuosia ihmetellyt, miksi kouluja ei laiteta vastuuseen. Montako nuoren itsemurhaa ja koulutappoa me tarvitaan, että ymmärretään miten vakavaa koulukiusaaminen ja lapsen yksin jääminen on? Arvostus opetushenkilöstöä kohtaan alkaa olla täysi nolla!!!!!
Kommentit (154)
Muistan meidän yläasteelta sellaisen poikien liimanhaistelijajengin, joka rötösteli koko ajan. Rikkoi/varasti tavaroita, hyppeli ikkunoista ulos, leikki sytkäreillä ja viilteli kaikkea mitä näkivät. Nämä häiritsivät koko koulua, muttei niille voitu tehdä mitään! Sossu oli heille jo tuttua kauraa, kotiolot olivat sellaiset.
Ainoa mahdollisuus päästä heistä eroon oli vihaisen, ison miesopettajan pitämä tarkkailuluokka. Se antoi meille muille opiskelurauhan omassa luokassamme. Toki he välitunneilla pääsivät pihalle riehumaan ja rikkeitä tekemään. Tuo mies nosti välillä tyyppejä seinälle ja karjui. Sitä ne kunnioittivat.
Miksei nykyisin ole tällaisia luokkia näille tapauksille?
Olisiko aika myöntää, että loputtoman ymmärtämisen sijaan on ihmisiä, jotka tulevaisuudessakin tulevat olemaan vankiloissa. Nämä tarvitsisivat sopivia paikkoja lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Ei heitä voi laittaa tavallisten lasten/nuorten joukkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin ketjusta näkee, kuinka monet, luultavasti opettajat, vähättelevät ongelmia.
Itse olen opettaja enkä vähättele yhtään. Mutta näen monet kiusaamistapaukset kuitenkin ehkä joskus eri tavalla kuin huoltajat. Harva tapaus kun on ihan niin musta-valkoinen kuin se oman lapsen kautta katsottuna näyttää.
Täälläkin on monia, jotka kokee itseään/lastaan kiusatun, mutta pitäähän myös niitä kiusaajia/kiusaajien vanhempia olla vähintään yhtä paljon...
Kuten tuossa yllä joku ope kirjoitti, niin usein tilanteessa on molemminpuolista kiusaamista (tai onko se silloin kuitenkin riitelyä), mutta oman lapsen kohdalla tunteet vaikuttaa niin, että omassa lapsessa on vaikea nähdä muuta kuin uhri.
Ei toki aina. Ihan oikeitakin kiusaamistilanteita on ja niitäkin on onneksi selvitetty.
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin ketjusta näkee, kuinka monet, luultavasti opettajat, vähättelevät ongelmia.
Tässä ketjussa ei yksikään opettaja vähättele ongelmia, vaan avaa kokonaiskuvaa ja kuvailee omien vaikuttamismahdollisuuksiensa rajallisuutta.
Kukaan ei lopeta kiusaamista siksi, että joku käskee, vaan siksi, että hän itse haluaa lopettaa sen, oli motiivi mikä tahansa.
Te, jotka penäätte opettajien saattamista vastuuseen siitä, että joku oppilas kiusaa toista oppilasta - mitä konkreettista neuvotte tekemään, mitä sanomaan? Lukisin nyt todella mielelläni ohjeita, joilla lopetan kiusaamisen koulussamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koululla ei ole nykyisin mitään oikeasti tehokkaita keinoja puuttua kiusaamiseen. Pitää vaan puhua, puhua ja puhua. Jos puhe ei tehoa, asialle ei voi mitään. Mietin vaan aloittajan ehdotusta ja jotenkin näen silmissäni kiusaajaporukan, joka oikein innostuu kiusaamaan, koska siitä aiheutuu harmia opettajalle ja rehtorille, ja nauravan räkäisen naurun päälle.
Oppilas voidaan erottaa määräajaksi, mutta nössökoulut uskaltavat vain harvoin tehdä sen.
Määräaikainen erottaminen on mahdollista koululautakunnan siunauksella mutta sillekin ajalle pitää järjestää opiskeltavaa mukaan koululta.
Niin, on paljon helpompaa vaan odottaa, että kiusattu siirtyy kotikouluun. Hänelle ei tarvitse edes mitään tehtäviä tai opiskeltavaa järjestää. Tarvitsee vaan ottaa koulukirjat pois ja vittuilla vähän vanhemmille.
Näin meni meillä, kun lapsi joutui kiusaamisen kohteeksi kiva-koulussa.
Rehtori piti meille vanhemmille tiukan puhuttelun, joss mm selitti, että liikuntaa ja musiikkia on sitten tosi vaikea kotikoulussa suorittaa. Kertoi myös, että kirjat pitää palauttaa koululle ja laatia itse opetussuunnitelma. Vittuili ihan sydämensä kyllyydestä.Tämä tapahtui kun oltiin lakiin vedoten pidetty lapsi pois koulusta. Ilmoitin kyllä joka päivä, että lapsi tulee kouluun sitten kun se on hänelle turvallista. Rehtoria ja opettajaa ei kiinnostanut sentin vertaa.
Pakko oli saada lapsi pois siitä koulusta. Ei kuitenkaan päädytty kotikouluun, vaan vaihdettiin koulua.
Uudessa koulussa ei ole ollut ongelmia.Vähän epäilen, että ensimmäisessä koulussa on jotain ongelmaa, josta ei puhuta vanhemmille. Siinä koulussa vaihtuu rehtori melkein joka vuosi. Sitkein on ollut siellä 3 vuotta, mutta useimmat vaihtavat koulua yhden vuoden jälkeen. Ja jäävät yleensä pysyvästi siihen kouluun, johon ovat siirtyneet.
En ole kuullut että paikkakunnalla olisi muissa kouluissa rehtori vaihtuisi noin usein.
Opettajat siellä eivät vaihdu, vaan pysyvät vuodesta toiseen samoina.Voi olla vika oppilasaineksessa. Tai sitten vaativia vanhempia.
Luulisi, että myös opettajat vaihtuisivat usein, jos ongelma olisi oppilaissa tai vanhemmissa.
Vierailija kirjoitti:
Muistan meidän yläasteelta sellaisen poikien liimanhaistelijajengin, joka rötösteli koko ajan. Rikkoi/varasti tavaroita, hyppeli ikkunoista ulos, leikki sytkäreillä ja viilteli kaikkea mitä näkivät. Nämä häiritsivät koko koulua, muttei niille voitu tehdä mitään! Sossu oli heille jo tuttua kauraa, kotiolot olivat sellaiset.
Ainoa mahdollisuus päästä heistä eroon oli vihaisen, ison miesopettajan pitämä tarkkailuluokka. Se antoi meille muille opiskelurauhan omassa luokassamme. Toki he välitunneilla pääsivät pihalle riehumaan ja rikkeitä tekemään. Tuo mies nosti välillä tyyppejä seinälle ja karjui. Sitä ne kunnioittivat.
Miksei nykyisin ole tällaisia luokkia näille tapauksille?
Olisiko aika myöntää, että loputtoman ymmärtämisen sijaan on ihmisiä, jotka tulevaisuudessakin tulevat olemaan vankiloissa. Nämä tarvitsisivat sopivia paikkoja lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Ei heitä voi laittaa tavallisten lasten/nuorten joukkoon.
Koska nykyisessä naisistuneessa koulumaailmassa häiriköiden eristäminen loukkaa häirikön ihmisoikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 25-vuotias nainen, ja sain vasta vähän aikaa sitten tietää, että kiusaajista voi tehdä lasun tai rikosilmoituksen. Ei meillä sellaisista asioista puhuttu aikanaan. Mutta eihän kiusaajat ole kuin kiusaajia, eivät "rikollisia". Eihän kiusaaminen ole väkivaltaa, siksi sitä sanotaan kiusaamiseksi (huomatkaa sarkasmi). Ei meillä opettajat ottaneet ihmeemmin yhteyttä kiusaajiin tai kiusaajien vanhempiin. Ala-asteella tykkäsin esiintyä, joten opettajien mielestä hain vain huomiota väittämällä kolmea poikaa kiusaajiksi (väittivät kirkkain silmin opettajille, etteivät ole kiusanneet, joten mitä tapahtuu kun kolme poikaa sanoo toista kuin yksi "huomionhakuinen" tyttö... Opettajat uskovat poikia).
Mitä tapahtuu, kun yläasteella rehtorin opettajavaimo sanoo tytölle, että tyttö ei ole sivistynyt ihminen, kun ei osaa kemiaa? Ei mitään, koska opettaja on rehtorin vaimo. Opettaja saa myös sanoa tytön fiksummalle ainoalle ystävälle, että kannattaisi valita kaveripiiri paremmin, ettei koulumenestys kärsi. Olin muuten keskivertoa parempi oppilas, mutta kemia tai fysiikka olivat ainoat aineet, joissa en pärjännyt.
Pojat saavat yläasteella myös töniä tyttöä liikkuvan bussin alle, kun valvova opettaja ei ehdi koskaan ajoissa valvomaan koulukyydityksiä. Pojat saavat myös potkaista käytävällä kengän tytön päähän, ja pojalle opettaja karjaisee, että katso miten riisut kenkäsi. Ei anteeksipyyntöä, sehän oli vahinko. Pojat saavat potkaista tyttöä luokassa päähän, ja opettaja karjaisee, että antaa olla viimeinen kerta. Ei aitoa anteeksipyyntöä pojilta. Opettaja ei kysy, miten voin, eikä ohjaa, että asiasta voisi tehdä rikosilmoituksen.
Erääseen luokkaan ei saa tuoda reppuja, vaan ne jätetään naulakkoon. Naulakot ovat lukkojen takana, joten sinne ei kuka tahansa pääse. Tytöltä varastetaan rahaa. Asia menee rehtorille asti, mutta mitään ei voida tehdä.
Itse luettelin opettajille kaikki kiusaajani, mutta mitään ei tehty. Minulta ei kysytty, miten voin, kukaan ei tiennyt että olin yrittänyt it'emurhaa tai suunnitellut iskua kouluun. Kukaan ei ohjannut minua psykologin puheille, koskaan en edes kuullut, että sellaista olisi meidän koulussa ollut tarjolla.
Vanhempani yrittivät auttaa parhaansa mukaan, mutta tiesin miten paljon se heihinkin vaikutti... En halunnut vaivata heitä, meillä kaikilla on vaikeutemme elämässä. Minun täytyi vain selvitä. Hengissä edelleen, mutta arvet ovat syvät.
Jos kiusaamista ei voida poistaa, kiusatulle pitäisi tarjota ammattiapua. Kukaan ei kerro sitäkään, että on kunnianloukkaus, jos seiniin ja pöytiin kirjoitetaan, että "X on h'ora". Se on "vain kiusaamista".
Surullista! Mitä sinun vanhempasi sitten tekivät? Jos minun lapseni sanoisi, että kiusataan, tekisin kaikkeni selvittääkseni asiaa. Sekä koulussa että vapaa-ajalla. Ottaisin yhteyttä kiusaajien kotiin. Kävisin koulussa seuraamassa opetusta. Ja kyllä, puhuttelisin kiusaajia naamatusten. Jollei auta, tekisin niitä viranomaisilmoituksia; lasua ja rikosilmoitusta.
Tiedän, että kiusattu itse häpeää sitä uhriuttaan, eikä kehtaa kertoa kotiväelle. Mutta pakkohan se on, jos asialle haluaa jotakin tehdä.
Vanhempani olivat yhteydessä osaan kiusaajien vanhempiin, eräät ovat jopa sukua meille. Ei auttanut. Joko kasvatus on mennyt jo kauan sitten niin pieleen, ettei kiusaaja ymmärrä tekemäänsä pahaa, tai sitten vanhemmat eivät välitä.
Se on kuitenkin todella vaikeaa yrittää karsia kiusaamista, kun kiusaajia oli lukematon määrä. Ala-asteella kiusasi vanhemmat oppilaat, yläasteella taisi jokaisessa luokassa oli muutama, jotka osallistuivat kiusaamiseen. Ilmoitin itse opettajille myös muista kiusatuista, että ketkä kiusaavat ketä, mutta hekään eivät saaneet apua. Sanotaan, että on kolme tapaa lopettaa kiusaaminen: älä välitä, sano takaisin tai lyö. Mikään noista ei auttanut. Itse olin se kiltti, joka ei osannut sanoa takaisin, ja jos yritin, niin räkänaurut tuli päin naamaa, koska siinä on iso porukka yhtä vastaan, eikä siinä ole mitään pakokeinoa. Yksi kaverini löi yhtä kiusaajista, mutta kiusaaminen paheni, koska "kyllähän tuollainen hakkaaja on hullu!"
Valitettavasti vanhempani eivät tienneet, kuinka huonosti voin. Kävin kuitenkin koulua normaalisti ja sain hyviä arvosanoja. Kuitenkin kun kiusataan pientä lasta alusta alkaen, aivot muovautuvat väärään suuntaan. Vasta myöhemmin olen laskeskellut, että olin itsetuhoinen jo ainakin 9-vuotiaana, mutta eihän lapsen aivoilla osaa ajatella, että nyt on jotakin menossa täysin väärään suuntaan. En kertonut vanhemmilleni, että pojat kiusasivat myös fyysisesti. En tiedä, miksen kertonut. Eivät he tiedä vieläkään, koska tiedän, miten äitini suhtautuisi. Hän kokisi, ettei auttanut tarpeeksi. Vanhempiani en tästä syytä.
Tiedän, että kiusaamisesta on 10 vuotta, mutta kuten sanottu, aivoni ovat muokkautuneet väärään suuntaan. Tiedän, että katkeruuteni johtuu ajatuksistani ja minun täytyisi muuttaa niitä tietoisesti, mutta kun tähän suuntaan on kasvanut ja apua saanut ensimmäisen kerran ehkä 18-vuotiaana, niin siitä on pitkä matka normaaleihin aivoihin ja ajatuksiin. Välillä olen päässyt kiusaamisesta yli ja olen ollut onnellinen, mutta sitten elämässä iskee jokin kriisi, joka laukaisee kaikki ne muistot ja tunteet.
Nimimerkki Läskiäiti kirjoitti kuvanneensa parkkipaikalta lapsensa seinäänheittoa. Ei tullut mieleen syöksyä paikalle ja lopettaa tilanne? Sen sijaan annoit kuhmupäälapsen odottaa asian selvittelyä opettajan kanssa etkä sekaantunut tilanteeseen ja katsonut lääkärissäkäyntitarvetta? Mutta riensit nauhoitteen kanssa poliisiasemalle/nettiin rikosilmoitusta tekemään? Nautit varmaan tilanteesta- lapsen puolustamisesta tai lohduttamisesta viis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin ketjusta näkee, kuinka monet, luultavasti opettajat, vähättelevät ongelmia.
Tässä ketjussa ei yksikään opettaja vähättele ongelmia, vaan avaa kokonaiskuvaa ja kuvailee omien vaikuttamismahdollisuuksiensa rajallisuutta.
Kukaan ei lopeta kiusaamista siksi, että joku käskee, vaan siksi, että hän itse haluaa lopettaa sen, oli motiivi mikä tahansa.
Te, jotka penäätte opettajien saattamista vastuuseen siitä, että joku oppilas kiusaa toista oppilasta - mitä konkreettista neuvotte tekemään, mitä sanomaan? Lukisin nyt todella mielelläni ohjeita, joilla lopetan kiusaamisen koulussamme.
Oma lapseni on yksityiskoulussa.
Siellä kiusaamiseen puututaan tiukasti.
Lapseni luokalla on ollut yksi tapaus, jossa yksi lapsi suljettiin ulkopuolelle, ja hänelle naureskeltiin. Sehän aika tyypillinen kiusaamistapa eikä sitä monessa koulussa oikeastaan edes pidetä kiusaamisena.
Tähän on kuitenkin puututtu tehokkaasti.
Asiaa ei ole hyssytelty, eikä selvittämistä lopetettu siinä vaiheessa kun kiusaajat ovat sanoneet ettei kiusaamista ole tapahtunut.
Kaikki vanhemmat on kutsuttu mukaan keskusteluihin, joissa mietitään miten juuri tähän kiusaamiseen puututaan ja miten syrjitty lapsi saadaan mukaan ryhmään.
Koululle on kutsuttu koulupoliisi puhumaan oppilaille.
Rehtori on puhunut luokalle.
Kiusaaminen on saatu näillä keinoilla loppumaan.
Näitä keinoja voi jokainen opettaja halutessaan ottaa käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Nimimerkki Läskiäiti kirjoitti kuvanneensa parkkipaikalta lapsensa seinäänheittoa. Ei tullut mieleen syöksyä paikalle ja lopettaa tilanne? Sen sijaan annoit kuhmupäälapsen odottaa asian selvittelyä opettajan kanssa etkä sekaantunut tilanteeseen ja katsonut lääkärissäkäyntitarvetta? Mutta riensit nauhoitteen kanssa poliisiasemalle/nettiin rikosilmoitusta tekemään? Nautit varmaan tilanteesta- lapsen puolustamisesta tai lohduttamisesta viis.
Varmistiko tämä kuvaajaäiti, että tilanteeseen puuttunut opettaja näki tilanteen alusta asti eikä vain lumipallon heittämistä? Saiko opettaja kaiken olemassa olevan informaation?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin ketjusta näkee, kuinka monet, luultavasti opettajat, vähättelevät ongelmia.
Tässä ketjussa ei yksikään opettaja vähättele ongelmia, vaan avaa kokonaiskuvaa ja kuvailee omien vaikuttamismahdollisuuksiensa rajallisuutta.
Kukaan ei lopeta kiusaamista siksi, että joku käskee, vaan siksi, että hän itse haluaa lopettaa sen, oli motiivi mikä tahansa.
Te, jotka penäätte opettajien saattamista vastuuseen siitä, että joku oppilas kiusaa toista oppilasta - mitä konkreettista neuvotte tekemään, mitä sanomaan? Lukisin nyt todella mielelläni ohjeita, joilla lopetan kiusaamisen koulussamme.
Oma lapseni on yksityiskoulussa.
Siellä kiusaamiseen puututaan tiukasti.
Lapseni luokalla on ollut yksi tapaus, jossa yksi lapsi suljettiin ulkopuolelle, ja hänelle naureskeltiin. Sehän aika tyypillinen kiusaamistapa eikä sitä monessa koulussa oikeastaan edes pidetä kiusaamisena.Tähän on kuitenkin puututtu tehokkaasti.
Asiaa ei ole hyssytelty, eikä selvittämistä lopetettu siinä vaiheessa kun kiusaajat ovat sanoneet ettei kiusaamista ole tapahtunut.Kaikki vanhemmat on kutsuttu mukaan keskusteluihin, joissa mietitään miten juuri tähän kiusaamiseen puututaan ja miten syrjitty lapsi saadaan mukaan ryhmään.
Koululle on kutsuttu koulupoliisi puhumaan oppilaille.
Rehtori on puhunut luokalle.
Kiusaaminen on saatu näillä keinoilla loppumaan.Näitä keinoja voi jokainen opettaja halutessaan ottaa käyttöön.
Nämä ovat niitä tavanomaisia puuttumiskeinoja, jotka eivät lopeta kaikkea kiusaamista. Näin tehdään käytännössä aina. Mitä pitää tehdä, kun nämä keinot eivät riitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin ketjusta näkee, kuinka monet, luultavasti opettajat, vähättelevät ongelmia.
Tässä ketjussa ei yksikään opettaja vähättele ongelmia, vaan avaa kokonaiskuvaa ja kuvailee omien vaikuttamismahdollisuuksiensa rajallisuutta.
Kukaan ei lopeta kiusaamista siksi, että joku käskee, vaan siksi, että hän itse haluaa lopettaa sen, oli motiivi mikä tahansa.
Te, jotka penäätte opettajien saattamista vastuuseen siitä, että joku oppilas kiusaa toista oppilasta - mitä konkreettista neuvotte tekemään, mitä sanomaan? Lukisin nyt todella mielelläni ohjeita, joilla lopetan kiusaamisen koulussamme.
Oma lapseni on yksityiskoulussa.
Siellä kiusaamiseen puututaan tiukasti.
Lapseni luokalla on ollut yksi tapaus, jossa yksi lapsi suljettiin ulkopuolelle, ja hänelle naureskeltiin. Sehän aika tyypillinen kiusaamistapa eikä sitä monessa koulussa oikeastaan edes pidetä kiusaamisena.Tähän on kuitenkin puututtu tehokkaasti.
Asiaa ei ole hyssytelty, eikä selvittämistä lopetettu siinä vaiheessa kun kiusaajat ovat sanoneet ettei kiusaamista ole tapahtunut.Kaikki vanhemmat on kutsuttu mukaan keskusteluihin, joissa mietitään miten juuri tähän kiusaamiseen puututaan ja miten syrjitty lapsi saadaan mukaan ryhmään.
Koululle on kutsuttu koulupoliisi puhumaan oppilaille.
Rehtori on puhunut luokalle.
Kiusaaminen on saatu näillä keinoilla loppumaan.Näitä keinoja voi jokainen opettaja halutessaan ottaa käyttöön.
Nämä ovat niitä tavanomaisia puuttumiskeinoja, jotka eivät lopeta kaikkea kiusaamista. Näin tehdään käytännössä aina. Mitä pitää tehdä, kun nämä keinot eivät riitä?
Tavanomaisista keinoja?
Todellako aina kutsutaan koko luokan vanhemmat selvittelemään kiusaamistilanteita?
Kuinka moni on tällaiseen tapaan törmännyt?
Jos nyt oletetaan, että kiusaamista tapahtuu jokaisella luokalla, niin silloin jokainen vanhempi on joskus saanut kutsun luokassa tapahtuvan kiusaamisen selvittelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäiskö sitten poliisit pistää vastuuseen rikollisten tekemistä rikoksista?
Kannatetaan. Jos se tulee, teen heti rikosilmoituksen siitä naisopettajasta, joka tanssi ja nuoli mieheni eli lastemme isän kanssa yökerhossa. Syytän ettei ole puuttunut kiusaamiseen. Ainakin joutuu kuulusteluihin. Saa tuntea nahoissaan miltä tuntuu, kun joku ulkopuolinen rikkoo oman rauhan ja mielen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin ketjusta näkee, kuinka monet, luultavasti opettajat, vähättelevät ongelmia.
Tässä ketjussa ei yksikään opettaja vähättele ongelmia, vaan avaa kokonaiskuvaa ja kuvailee omien vaikuttamismahdollisuuksiensa rajallisuutta.
Kukaan ei lopeta kiusaamista siksi, että joku käskee, vaan siksi, että hän itse haluaa lopettaa sen, oli motiivi mikä tahansa.
Te, jotka penäätte opettajien saattamista vastuuseen siitä, että joku oppilas kiusaa toista oppilasta - mitä konkreettista neuvotte tekemään, mitä sanomaan? Lukisin nyt todella mielelläni ohjeita, joilla lopetan kiusaamisen koulussamme.
Oma lapseni on yksityiskoulussa.
Siellä kiusaamiseen puututaan tiukasti.
Lapseni luokalla on ollut yksi tapaus, jossa yksi lapsi suljettiin ulkopuolelle, ja hänelle naureskeltiin. Sehän aika tyypillinen kiusaamistapa eikä sitä monessa koulussa oikeastaan edes pidetä kiusaamisena.Tähän on kuitenkin puututtu tehokkaasti.
Asiaa ei ole hyssytelty, eikä selvittämistä lopetettu siinä vaiheessa kun kiusaajat ovat sanoneet ettei kiusaamista ole tapahtunut.Kaikki vanhemmat on kutsuttu mukaan keskusteluihin, joissa mietitään miten juuri tähän kiusaamiseen puututaan ja miten syrjitty lapsi saadaan mukaan ryhmään.
Koululle on kutsuttu koulupoliisi puhumaan oppilaille.
Rehtori on puhunut luokalle.
Kiusaaminen on saatu näillä keinoilla loppumaan.Näitä keinoja voi jokainen opettaja halutessaan ottaa käyttöön.
Nämä ovat niitä tavanomaisia puuttumiskeinoja, jotka eivät lopeta kaikkea kiusaamista. Näin tehdään käytännössä aina. Mitä pitää tehdä, kun nämä keinot eivät riitä?
Tavanomaisista keinoja?
Todellako aina kutsutaan koko luokan vanhemmat selvittelemään kiusaamistilanteita?
Kuinka moni on tällaiseen tapaan törmännyt?
Jos nyt oletetaan, että kiusaamista tapahtuu jokaisella luokalla, niin silloin jokainen vanhempi on joskus saanut kutsun luokassa tapahtuvan kiusaamisen selvittelyyn.
Mitä pitää tehdä, kun mainitsemasi keinot eivät riitä?
Kertaus kiellon päälle:
koulun tehtävä ei ole kasvattaa lapsia. Koulun tehtävä on huolehtia koulutuksen tarjoamisesta ja mitata, oppiiko lapsi ja jos ei, ohjata hänet tarpeidensa mukaisen erityisopetuksen piiriin eli huolehtia oppivelvollisuuden täyttymisestä koulun tiloissa opetussuunnitelman mukaisesti. Vanhempien tehtävä on kasvattaa lapsensa. Mikäli he eivät siihen kykene tai lapsi on erityistarpeinen ettei heillä riitä osaaminen, he kääntyvät ammattilaisten puoleen ja huolehtivat, että lapsi saa asianmukaista hoitoa ja tukea.
Koulun on oltava turvallinen ympäristö kaikille, niin lapsille kuin aikuisille. Mikäli joku kiusaa ja aiheuttaa ongelmia ja jopa vaaraa muille, tulee vanhempien ymmärtää ongelma ja hankkia lapselleen ammattiapua. Mikäli kodissa ei kyetä hoitamaan lasta asianmukaisesti, on se lastensuojelun tehtävä.
Ei ole sen kummempaa rakettitiedettä. Mutta kummasti jostain aina pompsahtelee kiusaajien vanhempia, joiden mukaan heidän herranterttunsa ei siis niinku ikinä kiusais ei siis ketään ja tää on nyt ajojahtia ja sehän leikillään vaan. Sellaisissa tapauksissa on selvää, mistä lapsi on oppinut pahat tapansa - ja siinäpä taas saadaan yksi malliesimerkki vanhemmista, joiden ei olisi koskaan pitänyt hankkia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 25-vuotias nainen, ja sain vasta vähän aikaa sitten tietää, että kiusaajista voi tehdä lasun tai rikosilmoituksen. Ei meillä sellaisista asioista puhuttu aikanaan. Mutta eihän kiusaajat ole kuin kiusaajia, eivät "rikollisia". Eihän kiusaaminen ole väkivaltaa, siksi sitä sanotaan kiusaamiseksi (huomatkaa sarkasmi). Ei meillä opettajat ottaneet ihmeemmin yhteyttä kiusaajiin tai kiusaajien vanhempiin. Ala-asteella tykkäsin esiintyä, joten opettajien mielestä hain vain huomiota väittämällä kolmea poikaa kiusaajiksi (väittivät kirkkain silmin opettajille, etteivät ole kiusanneet, joten mitä tapahtuu kun kolme poikaa sanoo toista kuin yksi "huomionhakuinen" tyttö... Opettajat uskovat poikia).
Mitä tapahtuu, kun yläasteella rehtorin opettajavaimo sanoo tytölle, että tyttö ei ole sivistynyt ihminen, kun ei osaa kemiaa? Ei mitään, koska opettaja on rehtorin vaimo. Opettaja saa myös sanoa tytön fiksummalle ainoalle ystävälle, että kannattaisi valita kaveripiiri paremmin, ettei koulumenestys kärsi. Olin muuten keskivertoa parempi oppilas, mutta kemia tai fysiikka olivat ainoat aineet, joissa en pärjännyt.
Pojat saavat yläasteella myös töniä tyttöä liikkuvan bussin alle, kun valvova opettaja ei ehdi koskaan ajoissa valvomaan koulukyydityksiä. Pojat saavat myös potkaista käytävällä kengän tytön päähän, ja pojalle opettaja karjaisee, että katso miten riisut kenkäsi. Ei anteeksipyyntöä, sehän oli vahinko. Pojat saavat potkaista tyttöä luokassa päähän, ja opettaja karjaisee, että antaa olla viimeinen kerta. Ei aitoa anteeksipyyntöä pojilta. Opettaja ei kysy, miten voin, eikä ohjaa, että asiasta voisi tehdä rikosilmoituksen.
Erääseen luokkaan ei saa tuoda reppuja, vaan ne jätetään naulakkoon. Naulakot ovat lukkojen takana, joten sinne ei kuka tahansa pääse. Tytöltä varastetaan rahaa. Asia menee rehtorille asti, mutta mitään ei voida tehdä.
Itse luettelin opettajille kaikki kiusaajani, mutta mitään ei tehty. Minulta ei kysytty, miten voin, kukaan ei tiennyt että olin yrittänyt it'emurhaa tai suunnitellut iskua kouluun. Kukaan ei ohjannut minua psykologin puheille, koskaan en edes kuullut, että sellaista olisi meidän koulussa ollut tarjolla.
Vanhempani yrittivät auttaa parhaansa mukaan, mutta tiesin miten paljon se heihinkin vaikutti... En halunnut vaivata heitä, meillä kaikilla on vaikeutemme elämässä. Minun täytyi vain selvitä. Hengissä edelleen, mutta arvet ovat syvät.
Jos kiusaamista ei voida poistaa, kiusatulle pitäisi tarjota ammattiapua. Kukaan ei kerro sitäkään, että on kunnianloukkaus, jos seiniin ja pöytiin kirjoitetaan, että "X on h'ora". Se on "vain kiusaamista".
Surullista! Mitä sinun vanhempasi sitten tekivät? Jos minun lapseni sanoisi, että kiusataan, tekisin kaikkeni selvittääkseni asiaa. Sekä koulussa että vapaa-ajalla. Ottaisin yhteyttä kiusaajien kotiin. Kävisin koulussa seuraamassa opetusta. Ja kyllä, puhuttelisin kiusaajia naamatusten. Jollei auta, tekisin niitä viranomaisilmoituksia; lasua ja rikosilmoitusta.
Tiedän, että kiusattu itse häpeää sitä uhriuttaan, eikä kehtaa kertoa kotiväelle. Mutta pakkohan se on, jos asialle haluaa jotakin tehdä.
Vanhempani olivat yhteydessä osaan kiusaajien vanhempiin, eräät ovat jopa sukua meille. Ei auttanut. Joko kasvatus on mennyt jo kauan sitten niin pieleen, ettei kiusaaja ymmärrä tekemäänsä pahaa, tai sitten vanhemmat eivät välitä.
Se on kuitenkin todella vaikeaa yrittää karsia kiusaamista, kun kiusaajia oli lukematon määrä. Ala-asteella kiusasi vanhemmat oppilaat, yläasteella taisi jokaisessa luokassa oli muutama, jotka osallistuivat kiusaamiseen. Ilmoitin itse opettajille myös muista kiusatuista, että ketkä kiusaavat ketä, mutta hekään eivät saaneet apua. Sanotaan, että on kolme tapaa lopettaa kiusaaminen: älä välitä, sano takaisin tai lyö. Mikään noista ei auttanut. Itse olin se kiltti, joka ei osannut sanoa takaisin, ja jos yritin, niin räkänaurut tuli päin naamaa, koska siinä on iso porukka yhtä vastaan, eikä siinä ole mitään pakokeinoa. Yksi kaverini löi yhtä kiusaajista, mutta kiusaaminen paheni, koska "kyllähän tuollainen hakkaaja on hullu!"
Valitettavasti vanhempani eivät tienneet, kuinka huonosti voin. Kävin kuitenkin koulua normaalisti ja sain hyviä arvosanoja. Kuitenkin kun kiusataan pientä lasta alusta alkaen, aivot muovautuvat väärään suuntaan. Vasta myöhemmin olen laskeskellut, että olin itsetuhoinen jo ainakin 9-vuotiaana, mutta eihän lapsen aivoilla osaa ajatella, että nyt on jotakin menossa täysin väärään suuntaan. En kertonut vanhemmilleni, että pojat kiusasivat myös fyysisesti. En tiedä, miksen kertonut. Eivät he tiedä vieläkään, koska tiedän, miten äitini suhtautuisi. Hän kokisi, ettei auttanut tarpeeksi. Vanhempiani en tästä syytä.
Tiedän, että kiusaamisesta on 10 vuotta, mutta kuten sanottu, aivoni ovat muokkautuneet väärään suuntaan. Tiedän, että katkeruuteni johtuu ajatuksistani ja minun täytyisi muuttaa niitä tietoisesti, mutta kun tähän suuntaan on kasvanut ja apua saanut ensimmäisen kerran ehkä 18-vuotiaana, niin siitä on pitkä matka normaaleihin aivoihin ja ajatuksiin. Välillä olen päässyt kiusaamisesta yli ja olen ollut onnellinen, mutta sitten elämässä iskee jokin kriisi, joka laukaisee kaikki ne muistot ja tunteet.
Sinä olet henkisen väkivallan uhri. Minusta koulu”kiusaamisesta” (mikä vähättelevä ilmaisu!) pitää tehdä rikosasia. Ei siihen mikään juttelu auta, vaan tekijä/tekijän kotiväki täytyy panna korvausvastuuseen. Rahalla tai vankeudella.
Vierailija kirjoitti:
Kertaus kiellon päälle:
koulun tehtävä ei ole kasvattaa lapsia. Koulun tehtävä on huolehtia koulutuksen tarjoamisesta ja mitata, oppiiko lapsi ja jos ei, ohjata hänet tarpeidensa mukaisen erityisopetuksen piiriin eli huolehtia oppivelvollisuuden täyttymisestä koulun tiloissa opetussuunnitelman mukaisesti. Vanhempien tehtävä on kasvattaa lapsensa. Mikäli he eivät siihen kykene tai lapsi on erityistarpeinen ettei heillä riitä osaaminen, he kääntyvät ammattilaisten puoleen ja huolehtivat, että lapsi saa asianmukaista hoitoa ja tukea.
Koulun on oltava turvallinen ympäristö kaikille, niin lapsille kuin aikuisille. Mikäli joku kiusaa ja aiheuttaa ongelmia ja jopa vaaraa muille, tulee vanhempien ymmärtää ongelma ja hankkia lapselleen ammattiapua. Mikäli kodissa ei kyetä hoitamaan lasta asianmukaisesti, on se lastensuojelun tehtävä.
Ei ole sen kummempaa rakettitiedettä. Mutta kummasti jostain aina pompsahtelee kiusaajien vanhempia, joiden mukaan heidän herranterttunsa ei siis niinku ikinä kiusais ei siis ketään ja tää on nyt ajojahtia ja sehän leikillään vaan. Sellaisissa tapauksissa on selvää, mistä lapsi on oppinut pahat tapansa - ja siinäpä taas saadaan yksi malliesimerkki vanhemmista, joiden ei olisi koskaan pitänyt hankkia lapsia.
Juu, tunnen itsekin näitä kiusaajalasten vanhempia, jotka puolustavat penskaansa ikuisesti eivätkä koskaan näe hänessä mitään vikaa. Ja kuitenkin muut lapset ja jopa toisten lasten vanhemmat huomaavat, että poika on pahasti kieroon kasvamassa: ei tottele sääntöjä, valehtelee, rikkoo toisten tavaroita, lyö jollei saa tahtoaan läpi, kiristää, manipuloi ja uhkailee, että saa haluamansa. Käyttää näitä keinoja jopa omiin vanhempiinsakin!
Mietinkin, että onko tällaiset puolustaja-vanhemmat saaneet lapsestaan jo päiväkoti-ikäisestä saakka negatiivista palautetta ja alkaneet itsekin pakkomielteisesti uskoa, että heidän lapsensa on uhri jota aina ja kaikkialla syytetään. Että meissä ei ole mitään vikaa. Että kaikki muut vain kuvittelevat...
Koska tuollainen sinisilmäinen puolustusreaktio on aika absurdi ongelmien selvitystilanteissa, joita tulee jatkuvasti, eri instituutioista ja useiden todistajienkin läsnäollessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertaus kiellon päälle:
koulun tehtävä ei ole kasvattaa lapsia. Koulun tehtävä on huolehtia koulutuksen tarjoamisesta ja mitata, oppiiko lapsi ja jos ei, ohjata hänet tarpeidensa mukaisen erityisopetuksen piiriin eli huolehtia oppivelvollisuuden täyttymisestä koulun tiloissa opetussuunnitelman mukaisesti. Vanhempien tehtävä on kasvattaa lapsensa. Mikäli he eivät siihen kykene tai lapsi on erityistarpeinen ettei heillä riitä osaaminen, he kääntyvät ammattilaisten puoleen ja huolehtivat, että lapsi saa asianmukaista hoitoa ja tukea.
Koulun on oltava turvallinen ympäristö kaikille, niin lapsille kuin aikuisille. Mikäli joku kiusaa ja aiheuttaa ongelmia ja jopa vaaraa muille, tulee vanhempien ymmärtää ongelma ja hankkia lapselleen ammattiapua. Mikäli kodissa ei kyetä hoitamaan lasta asianmukaisesti, on se lastensuojelun tehtävä.
Ei ole sen kummempaa rakettitiedettä. Mutta kummasti jostain aina pompsahtelee kiusaajien vanhempia, joiden mukaan heidän herranterttunsa ei siis niinku ikinä kiusais ei siis ketään ja tää on nyt ajojahtia ja sehän leikillään vaan. Sellaisissa tapauksissa on selvää, mistä lapsi on oppinut pahat tapansa - ja siinäpä taas saadaan yksi malliesimerkki vanhemmista, joiden ei olisi koskaan pitänyt hankkia lapsia.
Juu, tunnen itsekin näitä kiusaajalasten vanhempia, jotka puolustavat penskaansa ikuisesti eivätkä koskaan näe hänessä mitään vikaa. Ja kuitenkin muut lapset ja jopa toisten lasten vanhemmat huomaavat, että poika on pahasti kieroon kasvamassa: ei tottele sääntöjä, valehtelee, rikkoo toisten tavaroita, lyö jollei saa tahtoaan läpi, kiristää, manipuloi ja uhkailee, että saa haluamansa. Käyttää näitä keinoja jopa omiin vanhempiinsakin!
Mietinkin, että onko tällaiset puolustaja-vanhemmat saaneet lapsestaan jo päiväkoti-ikäisestä saakka negatiivista palautetta ja alkaneet itsekin pakkomielteisesti uskoa, että heidän lapsensa on uhri jota aina ja kaikkialla syytetään. Että meissä ei ole mitään vikaa. Että kaikki muut vain kuvittelevat...
Koska tuollainen sinisilmäinen puolustusreaktio on aika absurdi ongelmien selvitystilanteissa, joita tulee jatkuvasti, eri instituutioista ja useiden todistajienkin läsnäollessa.
Tätä näkee paljon. Koetaan, että oma lapsi on "silmätikku". Ihan samoin, kun osa vanhemmista on kiusaamisen suhteen (ehkä omista kokemuksistaan johtuen, ehkä julkisen keskustelun vuoksi), että reagoivat ihan tavallisiin lasten riitoihinkin kiusaamisena.
Kunpa vaan luotettaisiin siihen, että koulun aikuisetkin oikeasti tietää jotain, kun päivät viettävät lasten kanssa ja näkevät ryhmän toimintaa päivästä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Piilossa tapahtuvaan kiusaamiseen ei voi puuttua, koska siitä ei tiedetä. Keinovalikoima myös kiusaamisen estämiseen on huono.
Muutoinkin ongelman hoitaminen jälkeenpäin rankaisemalla on huono tapa hoitaa ongelmaa.
Onhan siihen keinot, mutta kun niitä ei haluta käyttää. Opettaja pystyy helposti hajoittamaan ryhmien välisen dynamiikan, mikä kiusaamisen tapauksessa on mennyt mönkään. Ei muuta kuin ryhmät uusiksi ja tytsäpiirit bestiksineen eri ryhmiin niin kauaksi toisistaan, että turhat klikit hajoavat. Parasta on tietenkin pyörittää joukkoa, niin ei näitä turhia klikkejä ja poissulkemisia pääse syntymään laisinkaan.
Sinun kanssasi olisi varmaan kiva tehdä yhteistyötä...