Kun mietit eroon päättynyttä avioliittoasi niin mitä virheitä teit matkan varrella

Vierailija kirjoitti:

Alkoholi. Molemmilla. Kännissä tuli tehtyä kaikenlaista, mitä selvänä ei tekisi. Kadutti.

Nyt olen raitis ja uudessa avioliitossa raittiin miehen kanssa.

Näin on hyvä elää.

Mulla sama juttu. Join liikaa ja niin joi mieskin. Varmaan johtui siitä, että kumpikin oltiin kokemattomia ja tutustuttiinkin alkoholin rohkaisemina ja se alkoholi seurasi sitten mukana parisuhteeseen asti.

Kumpikaan ei oikein saanut suutaan auki mistään asioista ilman alkoholia, joten piti aina olla pienessä pöhnässä, että saadaan keskustelua aikaiseksi muusta kuin arkisista asioista.

Olihan se selvää, että me oltiin tosi erilaisia ihmisinä muutenkin, mutta päädyttiin vaan yhteen kuitenkin, oltiin molemmat oltu aina yksinäisiä ja vähän niin kuin otettiin "se joka sattuu huolimaan" vaikka tiesimme olevamme liian erilaisia.

Molemmilla oli paska itsetunto. Nykyään voin ihan tutustua ihmisiin ilmankin päihteitä, jolloin löytyy itselleen sopivaa seuraa paremmin ja kuulemma eksänikin on oppinut saman, eli ihan hyvin on asiat molemmilla, me vaan oltiin täysin väärät ihmiset toisillemme. 

En tajunnut, Että naiset ihan oikeasti saalistavat naimisissa olevia miehiä. Ei tullut pieneen mieleenikään tällainen.

Olin niin tyhmä ja lapsellinen, kuvittelin menneeni loppuiäkseni naimisiin.

Kun vaikeuksia tuli, oli miehen niin helppo mennä odottavaan syliin lohdutettavaksi.

Mitä olisin voinut tehdä toisin? jos olisin halunut jatkaa avioliittoa, niin olisi pitänyt enemmän ymmärtää miehen seksitarpeita.En pystynyt siinä kaiken arkiraadannan keskellä.

Vierailija kirjoitti:

En tajunnut, Että naiset ihan oikeasti saalistavat naimisissa olevia miehiä. Ei tullut pieneen mieleenikään tällainen.

Olin niin tyhmä ja lapsellinen, kuvittelin menneeni loppuiäkseni naimisiin.

Kun vaikeuksia tuli, oli miehen niin helppo mennä odottavaan syliin lohdutettavaksi.

Mitä olisin voinut tehdä toisin? jos olisin halunut jatkaa avioliittoa, niin olisi pitänyt enemmän ymmärtää miehen seksitarpeita.En pystynyt siinä kaiken arkiraadannan keskellä.

Ikävä kyllä tuollaisia hyeenoita on naisissa yllättävänkin paljon. Mulla meni joksikin aikaa ystävyys poikki lapsuudenystäväni kanssa, koska hän harrasti nuorena pelkästään naimisissa olevia miehiä. Hän ei nähnyt toiminnassaan mitään pahaa, päinvastoin omasta mielestään oli vain omaa elämäänsä elävä kokemusta kartuttava nuori ja muiden avioliitot eivät ole hänen asiansa. Jos miehet itse haluavat pettää, hän on siinä yhtälössä viaton.

Toivon karman kostavan hänelle, mutta en tiedä miten se on mahdollista koska hän oma kertomansa mukaan on kykenemätön rakastamaan. Voidaan kai siis puhua naispuolisesta psykopaatista?

Hän on kuitenkin ollut myös pitkissä parisuhteissa ja on sanonut, ettei ole rakastanut ketään miehistään, eikä edes tiedä miltä rakastuminen tuntuu.

On korkeasti koulutettu, korkeassa virassa oleva nelikymppinen nainen. En nykyään häntä useinkaan tapaa, vaikka jonkinlaisissa väleissä yhä ollaan.  En vaan yksinkertaisesti pysty käsittämään miten hänestä tuli noin kamala. Oltiin kuitenkin lapsena niin samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajunnut, Että naiset ihan oikeasti saalistavat naimisissa olevia miehiä. Ei tullut pieneen mieleenikään tällainen.

Olin niin tyhmä ja lapsellinen, kuvittelin menneeni loppuiäkseni naimisiin.

Kun vaikeuksia tuli, oli miehen niin helppo mennä odottavaan syliin lohdutettavaksi.

Mitä olisin voinut tehdä toisin? jos olisin halunut jatkaa avioliittoa, niin olisi pitänyt enemmän ymmärtää miehen seksitarpeita.En pystynyt siinä kaiken arkiraadannan keskellä.

Ikävä kyllä tuollaisia hyeenoita on naisissa yllättävänkin paljon. Mulla meni joksikin aikaa ystävyys poikki lapsuudenystäväni kanssa, koska hän harrasti nuorena pelkästään naimisissa olevia miehiä. Hän ei nähnyt toiminnassaan mitään pahaa, päinvastoin omasta mielestään oli vain omaa elämäänsä elävä kokemusta kartuttava nuori ja muiden avioliitot eivät ole hänen asiansa. Jos miehet itse haluavat pettää, hän on siinä yhtälössä viaton.

Toivon karman kostavan hänelle, mutta en tiedä miten se on mahdollista koska hän oma kertomansa mukaan on kykenemätön rakastamaan. Voidaan kai siis puhua naispuolisesta psykopaatista?

Hän on kuitenkin ollut myös pitkissä parisuhteissa ja on sanonut, ettei ole rakastanut ketään miehistään, eikä edes tiedä miltä rakastuminen tuntuu.

On korkeasti koulutettu, korkeassa virassa oleva nelikymppinen nainen. En nykyään häntä useinkaan tapaa, vaikka jonkinlaisissa väleissä yhä ollaan.  En vaan yksinkertaisesti pysty käsittämään miten hänestä tuli noin kamala. Oltiin kuitenkin lapsena niin samanlaisia.

Kaikenlaisia miehiä teillä on, mutta että ystäviäkin.

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Hän ei nähnyt toiminnassaan mitään pahaa, päinvastoin omasta mielestään oli vain omaa elämäänsä elävä kokemusta kartuttava nuori ja muiden avioliitot eivät ole hänen asiansa. Jos miehet itse haluavat pettää, hän on siinä yhtälössä viaton.

Nainen tekee väärin, mutta mies vielä moninkertaisesti enemmän.

Olin ilkeä. En muista miksi, luultavasti siksi kun mies teki mielestäni väärin tai ei tehnyt sitä mitä halusin. Seksin puute oli yksi harmini aihe. Ehkä ei olisi pitänyt päästä itseään lihomaan, niin mies olisi halunnut? Ei se kyllä halunnut alun alkaenkaan, silloin kun olin vielä hoikka. 

Loppujen lopuksi jätin hänet juomisen takia, liekö siihenkin syy minussa. Ovat kyllä koko suku samanlaisia juoppoja.

Vierailija kirjoitti:

Monilla näköjään itsetutkiskelu on heikkoa erotessa, mikä mitä ilmeisimmin on ollut sellaista myös suhteessa. Ajaudutaan väkivaltaisiin tai rakkaudettomiin suhteisiin, eikä kuunnella itseään, sitten syytetään toista omasta heikkoudesta. Kannattaisi siis muutama self help opus lukea tai käydä terapiassa, kun ajaudutaan surkeisiin suhteisiin ja erotaan läpimädistä miehistä.

Se vaan ikävä kyllä menee niin, että nuorena ollaan hyväuskoisia ja luotetaan siihen, että ihmiset muuttuvat rakkauden voimasta jne. vaikka tosiasiassa se ei niin mene.

Varsinkin herkillä ja överiempaattisilla naisilla on tapana sekaantua miehiin, joilla on mt-ongelmia tai muuten vaan käytösongelmia ja kuvittelevat olevansa joku pelastava enkeli sen miehen elämässä.

Näinhän se alussa yleensä onkin, että mies pelastuu ja ryhdistäytyy. Mutta sitten se alkuhuuma menee ja varsinkin kun lapset tulee kuvioon mukaan, mies ei enää kestä kaikkea arjen pyörityksen painetta.

Ja ennen kuin joku mies tulee kitisemään niin kyllä, myös miehille voi tapahtua samaa. Mutta naiset ovat useammin hoivaavampia ja siten taipuvaisempia sekaantumaan tällaisiin tapauksiin tunnetasolla.

Miehet useammin vain hyväksikäyttävät mt-ongelmallisia naisia seksuaalisesti, eivät lähde sekaantumaan heihin emotionaalisesti, mutta jotkut miehet kyllä sitäkin tekevät.

Ja heille käy ihan yhtä huonosti kuin niille överiempaattisille naisille.

Me naiset olemme empaattisempia, mutta olen jo kauan sitten myöntänyt ettei se ole välttämättä mikään hyvä piirre, ennemminkin se aiheuttaa paljon pahaa maailmassa kun naiset ajattelevat enemmän tunteilla kuin järjellä. 

Siitä kärsii sitten lapsetkin. Koska maailma ei toimi tunteilla. Maailma on niin kova paikka.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpäs ihmiset huonosti reflektoi omia erojaan, ei mikään ihme että puolet päätyy eroon.

Oikeastiko monien selitys on Ei mitään? Aikamoista kieltämistä. Jos puolison kanssa menee niin huonosti että päädytään eroon, väitän todellakin että kaikkea ei ole silloin tehty. Osa näistäkin "hullunarsisti" existänne ovat kuitenkin toisenlaisia uusissa suhteissaan, mikä ei tietenkään kumoa sitä ettettekö Te olisi silti yrittäneet paljon, silti ihmettelen miksi 90% existä on narsistisia kun väestössä heitä on arviolta alle 5%, lisäksi puolet avioliitoista päättyy eroon vaikka 90% puolisoista teki kaikkensa.

Ei tarvitse yrittää hulluuteen asti, mutta joskus oman mukavuusalueen ylittämisestä useammankin kerran voi seurata jotain hyvääkin. Kun halu yrittää loppuu suhteesta, loppuu yrittäminenkin ja väitetään että on yritetty vaikka ei haluta vain enää yrittää syystä x y ja a, jotka jokaisen olisi hyvä oppia tiedostamaan varsinkin ennen uutta suhdetta.

Halu ei ole pysyvä tila vaan alkusysäyksen säännöllisesti vaativa asia. Onhan ongelmista toki helmpompi luopua kokonaan, kuin ratkoa niitä ajan kanssa hektisessä maailmassamme saati hyväksyä ne lopulta.

Erikseen ovat sitten nämä ns. oikeasti erilaiset väkivaltaiset suhteet, mutta niissäkin uskon että olisi hyvä reflektoida miksi suhde muuttui sellaiseksi ja mitkä asiat mahdollisti asioiden kärjistymisen, kuin sokeasti syyttää toista tai vaihtoehtoisesti vajota marttyyriyteen.

Olen puhunut.

Aamen. Minullakin on takana kokemuksia, että minua edeltävä mies on ollut ihan oikeasti häiriintynyt ja kontrolloiva, mutta hänen kanssaan nainen on kuitenkin ollut monta vuotta. Sitten sen jälkeen minun kanssani menee ehkä vuosi hyvin, mutta sitten yhtäkkiä selitetään jotain "elämät eivät kohtaa" -soopaa ilman mitään perusteluita, eikä löydy yhtään halua taistella suhteen eteen, vaikka kyse on ihan normaalien erimielisyyksien selvittämisestä. Eihän silloin kaikki ole naisen päässä ihan kunnossa. Liekö sitten kiintymyssuhde jotenkin kieroutunut, tulee aina pyörimään näiden etäisten kontrolloijamiesten kanssa kun se tuntuu tutulta ja turvalliselta, eikä osata käsitellä asioita sellaisen kanssa joka tule oikeasti lähelle.

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että väkisin pitämällä ja kontrolloimalla mies pysyy vierelläni ja uskollisena. Ei pysynyt. Kävi vieraissa, vaikka vahdin kuin haukka hänen menojaan. Opetus: Jos mies on taipuvainen käymään vieraissa niin kyllä hän käy. Kukaan ei vahtimalla muutu uskolliseksi.

->

Sinun näkökulmasi on että pettäjää ei mikään estä.

Minun näkökulmani on se, että tukahdutit miehesi ja ajoit hänet alitajuisesti toteuttamaan pahimmat pelkosi istuttamalla hänelle ajatuksen: "jos tuo jatkuvasti epäilee, alistaa ja kontrolloi, sama kai sitten pettää kun on jo pettäjän leiman saanut kuitenkin".

Lukekaapa nyt uudestaan tuo ensimmäinen viesti ja pysähtykää hetkeksi. Väkisin pitämällä, kontrolloimalla ja vahtimalla kuin haukka EI voi syyttää pelkkää toista osapuolta pettämisestä. Se on henkistä väkivaltaa ja pettäminen pelkuruutta - tässä tapauksessa erittäin todennäköisesti pelkuruutta kohdata HAUKKA vaimo. Ei hyväksyttävää, mutta ymmärrettävää, vaikkakin epäkypsä tapa käsitellä asioita. Niinhän me kaikki joissain asioissa toimimme keinottomana epäkypsästi, fiksuimmat oppivat virheistään eikä fiksuus ole virheettömyyttä.

Piste.

Höpöhöpö. Pettäminen ei liity toisen vahtimiseen mitenkään, se on aina ihan omaa sikailua. Tuo on vain yksi tekosyy myiden joukossa. Ihan idioottimaista sanoa, että "petin, koska vahdit että en pettäisi". Ei tuossa ole mitään järkeä, pelkkää selittelyä.

Virhe tässä oli se, että ylipäänsä lähti sellaisen miehen kelkkaan, jota pitää vahtia. Eihän siitä mitään tule. Pettäjä pettää, vahti sitä tai ei ja kenenkään ei kannata elämäänsä tuhlata sellaiseen tyyppiin.

Vierailija kirjoitti:

No ylipäänsä koko kosintaan suostuminen. Tiesin jo silloin, että tämä ei ole loppuelämän suhde. Niinkuin ei ollutkaan.

Omalta osaltani keskeisiä syitä oli nuoruus, olin vielä kiinni lapsuudenperheessä. Päästin vanhempani sanelemaan omaa elämääni ja parisuhdettani. Miehellä oli vähän samaa suhteessa omiinsa. Kumpikin olimme ihan hirveän epäkypsiä, hän halusi elää villiä nuoruutta, minä olin vain epävarma siitä, mitä tahdoin.

Jossain kohdassa ruokimme toistemme pahoinvointia aivan liikaa. Minä petin, hän hylkäsi minut henkisellä tasolla.

Joissain viesteissä pettäjä on aina syyllinen, mutta tämä on saanut paljon plussaa. Oliko se siis tässä ok?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpäs ihmiset huonosti reflektoi omia erojaan, ei mikään ihme että puolet päätyy eroon.

Oikeastiko monien selitys on Ei mitään? Aikamoista kieltämistä. Jos puolison kanssa menee niin huonosti että päädytään eroon, väitän todellakin että kaikkea ei ole silloin tehty. Osa näistäkin "hullunarsisti" existänne ovat kuitenkin toisenlaisia uusissa suhteissaan, mikä ei tietenkään kumoa sitä ettettekö Te olisi silti yrittäneet paljon, silti ihmettelen miksi 90% existä on narsistisia kun väestössä heitä on arviolta alle 5%, lisäksi puolet avioliitoista päättyy eroon vaikka 90% puolisoista teki kaikkensa.

Ei tarvitse yrittää hulluuteen asti, mutta joskus oman mukavuusalueen ylittämisestä useammankin kerran voi seurata jotain hyvääkin. Kun halu yrittää loppuu suhteesta, loppuu yrittäminenkin ja väitetään että on yritetty vaikka ei haluta vain enää yrittää syystä x y ja a, jotka jokaisen olisi hyvä oppia tiedostamaan varsinkin ennen uutta suhdetta.

Halu ei ole pysyvä tila vaan alkusysäyksen säännöllisesti vaativa asia. Onhan ongelmista toki helmpompi luopua kokonaan, kuin ratkoa niitä ajan kanssa hektisessä maailmassamme saati hyväksyä ne lopulta.

Erikseen ovat sitten nämä ns. oikeasti erilaiset väkivaltaiset suhteet, mutta niissäkin uskon että olisi hyvä reflektoida miksi suhde muuttui sellaiseksi ja mitkä asiat mahdollisti asioiden kärjistymisen, kuin sokeasti syyttää toista tai vaihtoehtoisesti vajota marttyyriyteen.

Olen puhunut.

Aamen. Minullakin on takana kokemuksia, että minua edeltävä mies on ollut ihan oikeasti häiriintynyt ja kontrolloiva, mutta hänen kanssaan nainen on kuitenkin ollut monta vuotta. Sitten sen jälkeen minun kanssani menee ehkä vuosi hyvin, mutta sitten yhtäkkiä selitetään jotain "elämät eivät kohtaa" -soopaa ilman mitään perusteluita, eikä löydy yhtään halua taistella suhteen eteen, vaikka kyse on ihan normaalien erimielisyyksien selvittämisestä. Eihän silloin kaikki ole naisen päässä ihan kunnossa. Liekö sitten kiintymyssuhde jotenkin kieroutunut, tulee aina pyörimään näiden etäisten kontrolloijamiesten kanssa kun se tuntuu tutulta ja turvalliselta, eikä osata käsitellä asioita sellaisen kanssa joka tule oikeasti lähelle.

Tai ehkä alkuihastuksen hälvettyä nainen huomasi, ettet ole hänelle sopiva kumppani. Ei aiempi huono suhde ole velvoite jatkaa uudessa, koska toinen on edes jotenkuten kelvollinen. Vaikutat ikävältä ihmiseltä

Sanoin "tahdon" vaikka kaikesta näki, ettei mies tahtonut.

Luotin liikaa ja roikuin huonossa liitossa liian kauan

M35

Suurin ”virheeni” oli, etten tuntenut itseäni kunnolla. Toinen oli jääräpäisyys pitää kiinni kerran tehdystä päätöksestä sitoutua tähän yhteen ihmiseen, vaikka ei ihan sopivalta tuntunutkaan.

Virhe oli ylipäätään ryhtyä minkäänlaiseen suhteeseen tuon ihmisen kanssa. Manipulointia, henkistä ja fyysistä väkivaltaa, alkoholismia. Olisi pitänyt juosta karkuun ja kovaa. Nyt loppuelämäni joudun kärsimään, vaikka erosta jo aikaa.

Tätä ketjua lukiessa alan uskoa, että meidän avioliittomme tulee kestämään jos ei päällemme putoa ydinpommi. Todella moni nainen ei löydä itsestään MITÄÄN vikaa. Kysymys ei ollut, että oliko ero sinun syysi? Vaan oliko sinulla MITÄÄN osuutta suhteen ongelmiin? "Ei, ei ollut. Mies oli hirviö." Toivottavasti olette yhtä täydellisiä tulevissa suhteissanne. t. naimisissa 13 v ja olen tehnyt myös virheitä