Kun mietit eroon päättynyttä avioliittoasi niin mitä virheitä teit matkan varrella

Aloin koko suhteeseen, vaikka kaikki anopista ja siskosta miehen ex-vaimoon sanoi, että juokse ja lujaa.

Minä en tehnyt virheitä eikä MEILLÄ johtanut asiat eroon vaan minä sain kerättyä vihdoin voimani ja itsekunnioitukseni ja otin eron. Mies eli ihan hyvässä suhteessa ja minä helvetissä.

Monilla näköjään itsetutkiskelu on heikkoa erotessa, mikä mitä ilmeisimmin on ollut sellaista myös suhteessa. Ajaudutaan väkivaltaisiin tai rakkaudettomiin suhteisiin, eikä kuunnella itseään, sitten syytetään toista omasta heikkoudesta. Kannattaisi siis muutama self help opus lukea tai käydä terapiassa, kun ajaudutaan surkeisiin suhteisiin ja erotaan läpimädistä miehistä.

Vierailija kirjoitti:

Jätin liian monta varoitusmerkkiä huomiotta. Nuori ja naiivi kun olin.

Tämä. Tietysti se itse naimisiin meneminen, vaikka jotain tiettyä epäilystä oli jo ennen häitä. Ja lopulta se, etten halunnut "luovuttaa" enkä "epäonnistua" avioliitossani, joten roikuin siinä ihan liian pitkään. 

Nirso mies!

Vaimo petti ja kännäsi sekä haastoi aina riitaa. Ainoa asia mitä nyt tekisin toisin olisi ollut erota jo paljon ennen. Tai olla koskaan menemättä edes naimisiin.

Rakastuin hulluna ja menin naimisiin vaikka vähän hirvitti. Kuin jarruttamaan autoon olisi astunut. En täysin ymmärrä miksi. Eli oma vika, täysin. Mutta, nyt on kaksi ihanaa lasta, joita ei olisi ilman tuota virhettä. Eli oli virhe jonka tekisin uudestaan ihan vain ihanien lasteni vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Kirsipuu kirjoitti:

Luulin, että väkisin pitämällä ja kontrolloimalla mies pysyy vierelläni ja uskollisena. Ei pysynyt. Kävi vieraissa, vaikka vahdin kuin haukka hänen menojaan. Opetus: Jos mies on taipuvainen käymään vieraissa niin kyllä hän käy. Kukaan ei vahtimalla muutu uskolliseksi. 

Sinun näkökulmasi on että pettäjää ei mikään estä.

Minun näkökulmani on se, että tukahdutit miehesi ja ajoit hänet alitajuisesti toteuttamaan pahimmat pelkosi istuttamalla hänelle ajatuksen: "jos tuo jatkuvasti epäilee, alistaa ja kontrolloi, sama kai sitten pettää kun on jo pettäjän leiman saanut kuitenkin".

Juu, kyllä pettävällä aina syitä ja tekosyitä pettämiselleen löytyy.

" Vaimo ajoi pettämään".

Salli mun nauraa.

Vierailija kirjoitti:

En olisi voinut tehdä mitään muuta toisin, paitsi lähteä jo aikaisemmin. Mies bibolaarinen, ei suostunut avioliiton aikana lähtemään lääkärille ennenkuin vasta eron jälkeen tajusi, että homma ei ole hallussa. 

Avioliiton alussa kaikki oli kunnossa. 

Seurustelin kanssa bipolaarin miehen kanssa. Olisi tosiaan pitänyt lähteä ensimmäisist varoitusmerkeistä, suhde tämmöisen miehen kanssa repii sut täysin hajalle.

No ylipäänsä koko kosintaan suostuminen. Tiesin jo silloin, että tämä ei ole loppuelämän suhde. Niinkuin ei ollutkaan.

Omalta osaltani keskeisiä syitä oli nuoruus, olin vielä kiinni lapsuudenperheessä. Päästin vanhempani sanelemaan omaa elämääni ja parisuhdettani. Miehellä oli vähän samaa suhteessa omiinsa. Kumpikin olimme ihan hirveän epäkypsiä, hän halusi elää villiä nuoruutta, minä olin vain epävarma siitä, mitä tahdoin.

Jossain kohdassa ruokimme toistemme pahoinvointia aivan liikaa. Minä petin, hän hylkäsi minut henkisellä tasolla.

Olin liian nuori kun sitouduin, en tiennyt, millainen minusta tulee aikuisena, millainen ihminen sopisi kanssani yhteen. En osannut olla rakentavassa mielessä hyvä puoliso, en osannut tulla vastaan puolitiehen (vaan joko kokonaan tai ei ollenkaan), kovin mustavalkoista oli ajatteluni. En ymmärtänyt, miten parisuhdetta pitäisi hoitaa, en osannut ajatella me-henkisesti. En osannut kertoa, mitä haluan, luulin, että toinen lukee ajatuksia.

Kun tuohon yhdistää exän tekemät virheet, niin avioero oli kyllä väistämätön. Eron olisi ehkä jotenkin saanut estettyä, mutta en usko, että me tosi asiassa ikinä oltais voitu olla toisillemme parhaat mahdolliset kumppanit ikinä.

Hyvä kysymys!

Tässä pahimmat virheeni:

- en kehunut kumppania tarpeeksi usein ja avoimesti, vaikka kehumisen aihetta oli paljon,

- en järjestänyt tarpeeksi aikaa suhteelle,

- en yrittänyt tarpeeksi aktiivisesti osallistua kumppanille tärkeisiin juttuihin, esim. harrastuksiin, vaan tuomitsin jo ennalta ne sellaisiksi että en kuitenkaan niissä pärjää tai niistä tykkää,

- en ilmaissut tarpeeksi aktiivisesti sitä millaisesta seksistä nautin, ja tämä johti siihen että seksielämämme oli keskinkertaista ja siihen tuli pitkiä kuivia kausia (en tosin tiedä olisinko pystynytkään ilmaisemaan itseäni paremmin, koska vasta tämän suhteen jälkeen opin monta tärkeää asiaa seksuaalisuudestani),

- en aina osannut pitää puoliani, kun kumppani kohteli minua kaltoin (sitä tajuamattaan), mikä johti siihen että kärsin kroonisesti lievästä masennuksesta, enkä siksikään jaksanut aina olla kovin hyvä kumppani.

Suhde päättyi lopulta siihen, kun tajusin olevani vela. Siinä vaiheessakin mies vielä ehdotti että voisimme muuttaa suhteen polyamoriseksi, jotta hän voi tehdä lapset ja harrastaa seksiä jonkun muun kanssa. Siihen en suostunut, enkä edelleenkään pidä sitä virheenä, vaikka se eroon johtikin. Tiedän olevani yksin onnellisempi kuin tuollaisessa suhteessa, ja lisäksi olen nyt vapaa löytämään paremmin itselleni sopivan kumppanin.

Sanoin "tahdon" alttarilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirsipuu kirjoitti:

Luulin, että väkisin pitämällä ja kontrolloimalla mies pysyy vierelläni ja uskollisena. Ei pysynyt. Kävi vieraissa, vaikka vahdin kuin haukka hänen menojaan. Opetus: Jos mies on taipuvainen käymään vieraissa niin kyllä hän käy. Kukaan ei vahtimalla muutu uskolliseksi. 

Sinun näkökulmasi on että pettäjää ei mikään estä.

Minun näkökulmani on se, että tukahdutit miehesi ja ajoit hänet alitajuisesti toteuttamaan pahimmat pelkosi istuttamalla hänelle ajatuksen: "jos tuo jatkuvasti epäilee, alistaa ja kontrolloi, sama kai sitten pettää kun on jo pettäjän leiman saanut kuitenkin".

Juu, kyllä pettävällä aina syitä ja tekosyitä pettämiselleen löytyy.

" Vaimo ajoi pettämään".

Salli mun nauraa.

Pettäjällä ja juopolla on aina sama kaava, syy on muitten.

Paljon.

En osannut näyttää kuin negatiivisen puolen itsestäni. Mentiin myös naimisiin koska "kaikki muutkin". Jälkeenpäin ajateltuna se oli viimeisin keino yrittää pelastaa suhde jossa kumpikaan ei voinut hyvin.

Nykyisessä suhteessa olin mennä samaan ansaan, jatkuvaan negailuun ja uhriutumiseen. Oltiin jo eron partaalla kunnes tajusin oman käytökseni syyt ja seuraukset. Peiliin katsominen on ollut hyvin opettavainen kokemus.

En ottanut toista tarpeeksi  huomioon, yhteistä aikaa ei ollut, oli kolme pientä lasta. 

Nuorena, kovin nuorena naimisiin meno, ei ollut mitään seikkailuja takana, tuli ajatus, että nuoruus jäi käyttämättä, joka nyt olisi käytettävä, kun vielä on nuori, jos joku muukin välittäisi.

Seurasi mykkäkoulu, kiukuttelu. 

Olisi pitänyt puhua ja järjestää pieni hetki kahdenkeskistä aikaa.

Kun juoksee sutta karkuun tulee karhu vastaan.

Vierailija kirjoitti:

On se kyllä jännä miten nainen kokee näis keskusteluissa olevansa aina uhri ja väärän miehen valinnut ja blaablaa. Kyllä oon ite lopuksi pystynyt myöntämään että suhteeseen tosiaan vaaditaan kaks ja oma osuus on ollut liiallinen mustasukkaisuus ja omistushalu jonka takia oon aatellu eroa joskus koska en oo osannut olla. Ja se ei todellakaan oo vaan jonku manipuloivan narsisti miehen vika vaan oma ongelma.

Mulla vähän sama.

Tähän yksi kirja-suositus, jos lukemisesta pitää, eli Tunne Lukkosi. En muista kirjoittajaa, mutta joku terapeutti. Antoi mulle todella paljon ajattelemisen aihetta ja sitä kautta myös sain muutettua omia ajatuksia ja avattua niitä "tunnelukkoja". Kirja voi kuulostaa huuhaalta, mutta mitään ei menetä jos sen lukee.

Luulin, että väkisin pitämällä ja kontrolloimalla mies pysyy vierelläni ja uskollisena. Ei pysynyt. Kävi vieraissa, vaikka vahdin kuin haukka hänen menojaan. Opetus: Jos mies on taipuvainen käymään vieraissa niin kyllä hän käy. Kukaan ei vahtimalla muutu uskolliseksi.

->

Sinun näkökulmasi on että pettäjää ei mikään estä.

Minun näkökulmani on se, että tukahdutit miehesi ja ajoit hänet alitajuisesti toteuttamaan pahimmat pelkosi istuttamalla hänelle ajatuksen: "jos tuo jatkuvasti epäilee, alistaa ja kontrolloi, sama kai sitten pettää kun on jo pettäjän leiman saanut kuitenkin".

Lukekaapa nyt uudestaan tuo ensimmäinen viesti ja pysähtykää hetkeksi. Väkisin pitämällä, kontrolloimalla ja vahtimalla kuin haukka EI voi syyttää pelkkää toista osapuolta pettämisestä. Se on henkistä väkivaltaa ja pettäminen pelkuruutta - tässä tapauksessa erittäin todennäköisesti pelkuruutta kohdata HAUKKA vaimo. Ei hyväksyttävää, mutta ymmärrettävää, vaikkakin epäkypsä tapa käsitellä asioita. Niinhän me kaikki joissain asioissa toimimme keinottomana epäkypsästi, fiksuimmat oppivat virheistään eikä fiksuus ole virheettömyyttä.

Piste.

Minulle paljastui avioliiton myötä että olin ollut naimisissa todella monta vuotta miehen kanssa joka oli ottanut minut väärin perustein. Koska oli ymmärtänyt kaiken alusta saakka väärin. Tosin tässä paljastuu mitä teimme väärin. Emme puhuneet

Täällä tivataan, että mitä olisin itse voinut tehdä toisin, ja vastaus edelleen, olla ottamatta juoppoa miestä.

Tottakai hänen valitseminen oli omaa naiiviuttani ja kypsymättömyyttäni. Edelleen, juopon kanssa ei voi onnistua, eikä häntä voi muuttaa, joten ne muut mitä sen jälkeen tein tai jätin tekemättä, ei olisi vaikuttaneet yhtään mitään.

Eli tuon jälkeen olen oppinut tuntemaan omia heikkouksiani jotka ajoivat minut haksahtamasn häneen, ja olen oppinut tunnistamaan toiset juopot. Paljon olen oppinut ja paljon paremmin menee nyt.