Lue keskustelun säännöt.
13v tytön entinen bestis "hylkäsi" ja otti uuden bestiksen, tyttö pitää tätä suunnilleen maailmanloppuna
04.10.2019 |
Olivat tokaluokasta saakka tämän tytön kanssa parhaita kavereita. Nyt tämä ex bestis pääsi luokan suosittujen porukkaan ja hylkäsi kylmästi tyttöni. Koulussa ei enää edes tervehdi ja esim. ruokalassa jos tyttöni istuu suosittujen pöytään niin koko porukka vaihtaa pöytää.
Tytöllä ei ole muita kavereita, mutta ei kai tämä nyt ihan niin valtava asia ole, miten tyttöni sen ottaa. Tästä on jo muutama kuukausi aikaa ja vieläkin itkeskelee iltaisin. Olen ehdottanut yhteistä tekemistä, shoppailua ja muuta, mutta tuon ikäiselle äiti on jo "nolo" kaveri kun ei muita ole. Miten tsempata tyttö yli tuosta jutusta?
Kommentit (35)
En kun ap puhuu tästä kenellekään hänen pitää puhua lapsensa kanssa haluaako hän että asia viedään eteen päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat julmia toisilleen.
Jotenkin se on naisten maailmaa, että omitaan joku kokonaan itselleen ja tämän tulisi antaa kaikki aika itselleen ja sitten itketään kun toinen siitä sitten irroutuu.
Vierailija kirjoitti:
En kun ap puhuu tästä kenellekään hänen pitää puhua lapsensa kanssa haluaako hän että asia viedään eteen päin.
Itse asiassa riittää, että kertoo mitä aikoo tehdä. 13-vuotiaat eivät päätä, puututaanko kiusaamiseen ja huonoon käytökseen vai ei. On aikuisen _velvollisuus_ puuttua.
Onko tämä provo? Kai nyt kuka tahansa entinen tyttö ymmärtää, että tuo on suunnilleen pahinta, mitä voi yläkoulun alussa tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kun ap puhuu tästä kenellekään hänen pitää puhua lapsensa kanssa haluaako hän että asia viedään eteen päin.
Itse asiassa riittää, että kertoo mitä aikoo tehdä. 13-vuotiaat eivät päätä, puututaanko kiusaamiseen ja huonoon käytökseen vai ei. On aikuisen _velvollisuus_ puuttua.
Tuon ikäinen on jo itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä. Hänet pitäisi jo ottaa mukaan itseään koskeviin päätöksiin,kuulla ja opettaa käymään omat sotansa. Ei vanhemmat voi joka paikkaan mennä perässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kun ap puhuu tästä kenellekään hänen pitää puhua lapsensa kanssa haluaako hän että asia viedään eteen päin.
Itse asiassa riittää, että kertoo mitä aikoo tehdä. 13-vuotiaat eivät päätä, puututaanko kiusaamiseen ja huonoon käytökseen vai ei. On aikuisen _velvollisuus_ puuttua.
Tuon ikäinen on jo itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä. Hänet pitäisi jo ottaa mukaan itseään koskeviin päätöksiin,kuulla ja opettaa käymään omat sotansa. Ei vanhemmat voi joka paikkaan mennä perässä.
Ei todellakaan ole aikuisuuden kynnyksellä vielä moneen vuoteen. 13-vuotias on lapsi, joka on muutenkin hukassa siirryttyään juuri yläkouluun uusiin ympyröihin. On vastuutonta jättää hänet selviämään yksin paskassa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa ikävaiheessa tyttöjen side parhaaseen kaveriin on usein kuin seurustelusuhteeseen verrattava symbioosi, ja "ero" todellakin tekee kipeää, varsinkin noin julmasti toteutettu kuten kuvailit.
Muistan itse kun menetin saman ikäisenä silloisen bestiksen, kun hän alkoi muun porukan kanssa kiusata minua, jottei olisi joutunut itsekin kiusatuksi. Koin sen surun ja ahdistuksen ihan kirjaimellisesti tuskana ja painona rinnassa. Päätä särki ja oksetti, en nukkunut kunnolla.
Näin on. Se ON kuin maailmanloppu. Olen kokenut saman, eikä vielä tänäkään päivänä tunnu hyvältä muistella sitä. Välillä suru tuntui niin voimakkaasti, että oli vaikea hengittää.
Mun teinivuosien paras ystäväni oli stereotyyppinen rellestäjä ja hänen kanssaan tein ekat alkoholi- ja tupakkakokeilut. Meille tuli bänksit kun olin 16 ja muistan, että tässä oli pahinta äitini suhtautuminen. Hän melkein hyppi riemusta kun tulin itkien koulusta kotiin ja kerroin että ainoa ystäväni oli yhtäkkiä lopettanut minun huomioimisen ja alkanut kaveerata tyttöä, joka kiusasi minua seiskalla. Äitini ei voinut sietää ystävääni ja oli sitä mieltä että menen pilalle hänen kanssaan. Teki kantansa selväksi siis jo ennen tätä välirikkoa, mutta siitä huolimatta olin hämmästynyt ja järkyttynyt iloisesta suhtautumisesta. Ymmärrän äitini huolen nyt aikuisena, mutta ei noin, varsinkaan rankasti koulukiusatun lapsen edessä saa reagoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa ikävaiheessa tyttöjen side parhaaseen kaveriin on usein kuin seurustelusuhteeseen verrattava symbioosi, ja "ero" todellakin tekee kipeää, varsinkin noin julmasti toteutettu kuten kuvailit.
Muistan itse kun menetin saman ikäisenä silloisen bestiksen, kun hän alkoi muun porukan kanssa kiusata minua, jottei olisi joutunut itsekin kiusatuksi. Koin sen surun ja ahdistuksen ihan kirjaimellisesti tuskana ja painona rinnassa. Päätä särki ja oksetti, en nukkunut kunnolla.
Näin on. Se ON kuin maailmanloppu. Olen kokenut saman, eikä vielä tänäkään päivänä tunnu hyvältä muistella sitä. Välillä suru tuntui niin voimakkaasti, että oli vaikea hengittää.
Tässä on hyvää seittiä "aloittajan" lapselle kerrottavaksi. Kuinka vielä keski-ikäisenä muistat miten sinua silloin sattui kun yksi alakouluaikainen ihmissuhde tuli päätökseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa ikävaiheessa tyttöjen side parhaaseen kaveriin on usein kuin seurustelusuhteeseen verrattava symbioosi, ja "ero" todellakin tekee kipeää, varsinkin noin julmasti toteutettu kuten kuvailit.
Muistan itse kun menetin saman ikäisenä silloisen bestiksen, kun hän alkoi muun porukan kanssa kiusata minua, jottei olisi joutunut itsekin kiusatuksi. Koin sen surun ja ahdistuksen ihan kirjaimellisesti tuskana ja painona rinnassa. Päätä särki ja oksetti, en nukkunut kunnolla.
Näin on. Se ON kuin maailmanloppu. Olen kokenut saman, eikä vielä tänäkään päivänä tunnu hyvältä muistella sitä. Välillä suru tuntui niin voimakkaasti, että oli vaikea hengittää.
Tässä on hyvää seittiä "aloittajan" lapselle kerrottavaksi. Kuinka vielä keski-ikäisenä muistat miten sinua silloin sattui kun yksi alakouluaikainen ihmissuhde tuli päätökseen.
Ja tätä voi sitten soveltaa, kun se eka poikaystävä jättää.: D Kuinka pitää olla katkera kaikille miehille loppu ikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä provo? Kai nyt kuka tahansa entinen tyttö ymmärtää, että tuo on suunnilleen pahinta, mitä voi yläkoulun alussa tapahtua.
Provo taisi olla, onneksi (ei sillä, ettei tuollaista tapahtuisi, mutta kamalaa jos äiti suhtautuisi kuten ap).
Oma kaverini toimi yläasteella hieman samalla tavalla. Hän hylkäsi minut aina koulussa suositun porukan vuoksi, mutta vapaa-ajalla sentään kelpasin seuraksi. Tuntui inhottavalta olla tuollainen jämäkaveri. Kaiken huipuksi ne suositut tytöt kiusasivat minua koulussa. Kaverini ei sentään osallistunut kiusaamiseen, mutta ei myöskään puuttunut mitenkään. Katsoi vain vierestä, kun minua potkittiin ja haukuttiin.
Joten usko minua, kun sanon: tuollainen petos tuntuu tuossa iässä todellakin maailmanlopulta. Olet hänen äitinsä, sinun pitäisi tukea lastasi. Anna hänen surra, älä vähättele hänen tuskaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee paljon itselle mieleen muistoja, kun olin tuossqa iässä. Olin alakoulun viimeisillä luokilla vaihtanut koulua ja saanut joitakin kavereita. Tosin nämäkään kaverisuhteet eivät olleet mitään kovin tiiviitä ja koskaan ei vapaa-ajalla tavattu. Yläkouluun menin todella huolissani ja pelkäsin miten minun tulee käymään ja onko kavereita. Pari näistä tutuista oppilaista meni vielä eri kouluun kuin minä ja he olivat juuri niitä, jotka olivat todella mukavia ja joiden kanssa vietin aikaa. Jäljelle jäi kuitenkin muutamia tuttuja oppilaita ja heidän kanssaan olin sitten.
Aluksi kaikki meni ihan hyvin, mutta myöhemmin alkoivat haukkumaan minua milloin mistäkin. Välillä sain olla porukassa mukana ja välillä esim sotkivat vaatteeni naulakosta tai pilkkasivat ulkonäköä yms. Sitten tähän liittyi vielä mukaan vanhempia oppilaita ja heistä jotkut pojat esim koskettelivat minua kiellettyihin paikkoihin aina sopivassa tilanteessa, kun pystyivät esim silloin, kun olimme jossain koulun juhlissa ja istuivat takanani. Oikeastaan tästä kaikesta alkoi elämäni huonot kouluvuodet ja en enää saanut tuolla uudella paikkakunnalla kavereita, koska kukaan ei enää tahtonut kanssani olla. Muuten tuo kiusaaminen alkoi tavallaan niin aikaisin etten ollut muutenkaan ehtinyt saamaan kunnollisia kaverisuhteita. Silloin myös ymmärsin sen, että ei minun elämäni tule olemaan mitään kovin hyvää jatkossa ja ne tulevat vuodet olivat melko yksinäisiä ja kurjia muutenkin.
No enhän minä siinä vello 🙄 vaan kun palautui nyt tästä aiheesta mieleen niin tuntui pahalta. Koko ihminen on nykyään vieras ja minulle samantekevä, mutta nuorena se tuntui kamalalta. Ymmärrän hyvin miltä ap:n tyttärestä tuntuu.