Lue keskustelun säännöt.
13v tytön entinen bestis "hylkäsi" ja otti uuden bestiksen, tyttö pitää tätä suunnilleen maailmanloppuna
04.10.2019 |
Olivat tokaluokasta saakka tämän tytön kanssa parhaita kavereita. Nyt tämä ex bestis pääsi luokan suosittujen porukkaan ja hylkäsi kylmästi tyttöni. Koulussa ei enää edes tervehdi ja esim. ruokalassa jos tyttöni istuu suosittujen pöytään niin koko porukka vaihtaa pöytää.
Tytöllä ei ole muita kavereita, mutta ei kai tämä nyt ihan niin valtava asia ole, miten tyttöni sen ottaa. Tästä on jo muutama kuukausi aikaa ja vieläkin itkeskelee iltaisin. Olen ehdottanut yhteistä tekemistä, shoppailua ja muuta, mutta tuon ikäiselle äiti on jo "nolo" kaveri kun ei muita ole. Miten tsempata tyttö yli tuosta jutusta?
Kommentit (35)
Hirveän raskasta!
Jos tytöt ovat vuosien ajan olleet ystäviä, tunnet varmasti tämän toisen tytön vanhemmat. Sinuna kutsuisin tytön äidin kahville ja juttelisin kiihkottomasti ja rauhallisesti siitä, voisiko tytön äiti saada lapsensa näkemään, miten paljon käytös satuttaa ex-bestistä.
Opettajaa voisi myös pyytää tarkkailemaan tilannetta ja jututtamaan tyttöjä.
Lapselleni korostaisin, ettei hänessä ole mitään vikaa. Koettaisin lohduttaa niillä keinoilla joita minulla on käytössä. Yrittäisin valaa uskoa siihen että asiat menevät vielä parempaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sitä on myöhäistä tässä vaiheessa herätä. Sinun olisi pitänyt jo aiemmin kannustaa lasta hankkimaan myös muita kavereita. Kaikki ystävävyyssuhteet on kuin parisuhteita. Niitä solmitaan tiettyyn elämävaiheeseen ja tilanteeseen, eikä niiden motiivit kestä hautaan asti.
Minulle kävi tuossa iässä samoin enkä silti osaa vastata miten voisit auttaa tyttöä. Löysin melko nopeasti uusia kavereita, mutta silti tuo hylkääminen sattui.
Jotenkin surullista, että solmitaan tuollainen parisuhde jo ekoilla luokilla.
Vierailija kirjoitti:
Hirveän raskasta!
Jos tytöt ovat vuosien ajan olleet ystäviä, tunnet varmasti tämän toisen tytön vanhemmat. Sinuna kutsuisin tytön äidin kahville ja juttelisin kiihkottomasti ja rauhallisesti siitä, voisiko tytön äiti saada lapsensa näkemään, miten paljon käytös satuttaa ex-bestistä.
Opettajaa voisi myös pyytää tarkkailemaan tilannetta ja jututtamaan tyttöjä.
Lapselleni korostaisin, ettei hänessä ole mitään vikaa. Koettaisin lohduttaa niillä keinoilla joita minulla on käytössä. Yrittäisin valaa uskoa siihen että asiat menevät vielä parempaan suuntaan.
Tuo luultavasti vain pahentaisi tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa ikävaiheessa tyttöjen side parhaaseen kaveriin on usein kuin seurustelusuhteeseen verrattava symbioosi, ja "ero" todellakin tekee kipeää, varsinkin noin julmasti toteutettu kuten kuvailit.
Muistan itse kun menetin saman ikäisenä silloisen bestiksen, kun hän alkoi muun porukan kanssa kiusata minua, jottei olisi joutunut itsekin kiusatuksi. Koin sen surun ja ahdistuksen ihan kirjaimellisesti tuskana ja painona rinnassa. Päätä särki ja oksetti, en nukkunut kunnolla.
Argh, naiset. On varmasti rankkaa, kun eristetään porukan ulkopuolelle koulussa, tyttöparka. Onko tytölläsi jotain harrastuksia, joista voisi saada kavereita vapaa-ajalle? Mikä häntä kiinnostaa, voisiko sitä kautta keksiä kivaa tekemistä ja mahdollisuuksia tavata uusia samanhenkisiä ihmisiä? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti kannattaa jutella kaverin äidin kanssa, ja luokanvalvojan kanssa myös!
Ketään ei voi pakottaa kaveriksi, mutta tuo ruokalajuttu menee jo kiusaamisen puolelle ja siihen pitää ehdottomasti koulun puuttua.
Kaveri tarvitsee aikuisen ohjausta, koska käyttäytyy huonosti. Bestis ei tarvitse olla jos ei halua, mutta toista ei saa kohdella huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vähän sitä on myöhäistä tässä vaiheessa herätä. Sinun olisi pitänyt jo aiemmin kannustaa lasta hankkimaan myös muita kavereita. Kaikki ystävävyyssuhteet on kuin parisuhteita. Niitä solmitaan tiettyyn elämävaiheeseen ja tilanteeseen, eikä niiden motiivit kestä hautaan asti.
Lasta olisi tosiaan jo aiemmnin pitänut ohjata, ettei kukaan voi elää vain toisen kautta. Eikö lapsella ole edes mitään harrastusta? Kyllähän tuota voidaan verrata avioeroon ja siihen ei auta kuin aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän raskasta!
Jos tytöt ovat vuosien ajan olleet ystäviä, tunnet varmasti tämän toisen tytön vanhemmat. Sinuna kutsuisin tytön äidin kahville ja juttelisin kiihkottomasti ja rauhallisesti siitä, voisiko tytön äiti saada lapsensa näkemään, miten paljon käytös satuttaa ex-bestistä.
Opettajaa voisi myös pyytää tarkkailemaan tilannetta ja jututtamaan tyttöjä.
Lapselleni korostaisin, ettei hänessä ole mitään vikaa. Koettaisin lohduttaa niillä keinoilla joita minulla on käytössä. Yrittäisin valaa uskoa siihen että asiat menevät vielä parempaan suuntaan.
Tuo luultavasti vain pahentaisi tilannetta.
Tämä. Tuon ikäisiä ei voi enää "velvoittaa" olemaan kaveri kenenkään kanssa vasten tahtoaan. Eikä se enää olisi aitoa ystävyyttä, vaan teeskentelyä. Selän takana puhuttaisiin varmasti pahaa tällaisen jälkeen.
Eihän tuossa ole mennyt vain ystävyys poikki vaan sen lisäksi tyttöä kiusataan. Mitä muutakaan tuollainen pois lähteminen on? Todellakin on aivan kamala tilanne, etkö tosiaan huomaa sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti tämä on lapsen etu. Tuollaisesta suosittujen seuraan löyttäytymisestä ei ole koskaan seurannut mitään hyvää. Aloitus kuulostaa lähinnä amerikkalaisen teinisarjan käsikirjoitukselta, joten kannattaa katsoa pari sellaista, jos ei näe tätä lapsen etuna.
Tuossa iässä kaverin hylkääminen on kamalaa. Muistan, kun itselle kävi samoin. Et pysty muuta, kuin olemaan tukena ja kuunnella, jos tyttö haluaa puhua. Toi on oikeesti tosi raskas tilanne lapsellesi. Toivottavasti saa uusia kavereita. Tsempit sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän raskasta!
Jos tytöt ovat vuosien ajan olleet ystäviä, tunnet varmasti tämän toisen tytön vanhemmat. Sinuna kutsuisin tytön äidin kahville ja juttelisin kiihkottomasti ja rauhallisesti siitä, voisiko tytön äiti saada lapsensa näkemään, miten paljon käytös satuttaa ex-bestistä.
Opettajaa voisi myös pyytää tarkkailemaan tilannetta ja jututtamaan tyttöjä.
Lapselleni korostaisin, ettei hänessä ole mitään vikaa. Koettaisin lohduttaa niillä keinoilla joita minulla on käytössä. Yrittäisin valaa uskoa siihen että asiat menevät vielä parempaan suuntaan.
Tuo luultavasti vain pahentaisi tilannetta.
Tämä. Tuon ikäisiä ei voi enää "velvoittaa" olemaan kaveri kenenkään kanssa vasten tahtoaan. Eikä se enää olisi aitoa ystävyyttä, vaan teeskentelyä. Selän takana puhuttaisiin varmasti pahaa tällaisen jälkeen.
Tietenkään ei voi velvoittaa! Mutta on törkeää nousta pöydästä jos toinen tulee siihen. Tyttöjä pitää opastaa käyttäytymään asiallisesti. Pitää saada heidät tajuamaan, että eristäminen on yksi kiusaamisen muoto. He ovat niin nuoria ja hormonien vietävissä, etteivät he kykene nyt ajattelemaan ja toimimaan järkevästi tai oikein. Siksi aikuisten tehtävä on opastaa ja kasvattaa ja tarvittaessa saada näkemään, miltä omat teot tuntuvat toisista.
Tyttöparka.
Sieluni sattuu vieläkin, minun bestikseni muutti kauas kun olimme suunnilleen 15-vuotiaita, mutta ennen lähtöään päätti haukkua minut maan rakoon. Ystävän lähdössä olisi ollut ihan tarpeeksi tuskaa, siihen aikaan ei ollut kännyköitä, somesta puhumattakaan, joten melkeinpä kirjeiden varassa olisimme olleet. Mutta eipä tullut sitten edes kirjeenvaihtoakaan, kun hän teki sellaisen tempun. En käsittänyt sitä ollenkaan enkä käsitä edelleenkään.
Vuosia myöhemmin hän kirjoitti ja pyysi anteeksi, mutta minä en kyennyt hänelle edes vastaamaan mitään. Sielu oli vieläkin vereslihalla. Nytkin tuntuu pahalta muistella sitä, vaikka siitä on jo... yli 35 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ole mennyt vain ystävyys poikki vaan sen lisäksi tyttöä kiusataan. Mitä muutakaan tuollainen pois lähteminen on? Todellakin on aivan kamala tilanne, etkö tosiaan huomaa sitä?
Ystävyyssuhteeseen ei voi vaikuttaa, mutta kiusaamiseen tulee puuttua. Joten tilanne pitää puhua läpi koulun kautta, ei tuo tytön vanhempien kanssa. Jotain tuon tytön on pitänyt tehdä, että pääsee piireihin ja se ehto lienee ollut tuo kiusaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Tyttöparka.
Sieluni sattuu vieläkin, minun bestikseni muutti kauas kun olimme suunnilleen 15-vuotiaita, mutta ennen lähtöään päätti haukkua minut maan rakoon. Ystävän lähdössä olisi ollut ihan tarpeeksi tuskaa, siihen aikaan ei ollut kännyköitä, somesta puhumattakaan, joten melkeinpä kirjeiden varassa olisimme olleet. Mutta eipä tullut sitten edes kirjeenvaihtoakaan, kun hän teki sellaisen tempun. En käsittänyt sitä ollenkaan enkä käsitä edelleenkään.Vuosia myöhemmin hän kirjoitti ja pyysi anteeksi, mutta minä en kyennyt hänelle edes vastaamaan mitään. Sielu oli vieläkin vereslihalla. Nytkin tuntuu pahalta muistella sitä, vaikka siitä on jo... yli 35 vuotta.
Pitäisikö sinun jo antaa anteeksi? Sillä tuossa vellominen ei ole sen ystävän vika olleenkaan.
Tytölle uusi harrastus, jotta saa muuta ajateltavaa ja uusia kavereita.
Kaverin vaihtaminen voi olla elämänkulun kontekstissa, mutta kiusaamiselle täysin nollatoleranssi.
Teinille toi todellakin on maailmanloppu.