Menee hermot lapseen!! Taas tekee läksyjä aamupalapöydässä
Kysyttäessä läksyistä vastaus on, että on tehty. Aamulla "muistuu mieleen", että onkin pari sivua matikantehtäviä. Olen sanonut että autan läksyissä tarvittaessa iltapäivällä tai illalla, en nukkumaanmenoaikaan tai aamupalalla.
Mitä sille tekisi? Pelit kai kiellän ja kavereilla olemisen, ennenkuin läksyt on tehty ja ne läksyt myös esitellään minulle eikä vaan sanota, että on tehty. Lapsella ikää jo 11 ja silti pitää paimentaa! Eniten inhottaa tuo valehtelu! Eikä hänellä ole mitään syyllisyyttä vaan väittää, että unohtui vaan. Vai käyttäisikö joku vastakkaista menetelmää ja antaisitte kärsiä itse ennen pitkää seuraukset - myöhästelyt, huonot numerot, opettajan puhuttelut merkinnöistä? Lasta itseään vaan ei tunnu kiinnostavan, niin että epäilen sen tehoa.
Opettaja on sitä mieltä, että lapsi pääasiassa hoitaa itse koulunsa tuossa iässä. Se ei vaan tunnu onnistuvan.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on välillä tuota samaa.
Olen ratkaissut asian niin että molemmat lapset tarkistavat ennen päivällistä wilmasta että läksyt on tehty ja sen jälkeen pakkaavat laukut eteisen naulaan samalla tarkistaen lukujärjestyksestä että kaikki tarvittavat kirjat ovat laukussa.
Tähän menee aikaa n. 10 minuuttia
Ensimmäiset kolme viikkoa piti muistuttaa mitä ennen päivällistä tehdään mutta nyt menee jo rutiinilla.Jos läksyjä on tekemättä niin lupaan auttaa ruuan jälkeen.
Jos lapsi ei saa yhtään merkintää wilmaan (unohdusta, myöhästymistä tms.) on luvassa 5€ korotus viikkorahaan, tähän sisältyy myös se että kokeisiin aletaan lukemaan itsenäisesti ja kavereita ei pyydetä meille.
Vähän tässä on köyhtynyt mutta kokeista tulee kiitettäviä ja merkintöjä ei ole tullut:)
Tää toimii, jos läksyt on merkitty Wilmaan. Omalla lapsella läksyt on merkitty Wilmaan vasta yläkoulussa. Alakoulussa tuli kuulemma ajoittain tilanteita, joissa yksi kysyy luokan whatsapp-ryhmässä, mitä tuli läksyksi vaikka matikasta, ja joku toinen huomaa myös unohtaneensa tehdä aiemmin matikan läksyt.
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä tehdä lapsia, jos ei kasvatus luonnistu...
Tuliko nyt hyvä mieli kun sait kaataa pahan olosi tänne?
Vinkkien ja avun kysyminen on itse asiassa mielestäni hyvän kasvattajan merkki. Niistä voi saada uusia näkökulmia omiin ajatuksiin.
Mä joudun yhden lapsen kanssa katsomaan sen lukujärjestystä tyyliin "tuliko matikasta läksyä? Entä tuliko enkusta läksyä? No tuliko ympäristöopista läksyä?" Sit se miettii joka aineen läpi ja mitä tunnilla tehtiin ja tuliko läksyä.
Toinen, nuorempi, tekee läksyt heti koulun jälkeen ennenkuin olen edes tullut töistä, eikä ole merkintöjä tullut. Tosi erilaisia persoonia!
Jos haluat olla sata varma että läksyt on tehty ennen aamua niin kannattaa kokeilla tuota että katsot tunti tunnilta mitä aineita lapsella on sinä päivänä ollut ja että ne tulee tehdyksi.
Jos se sit huijaa sua eikä unohda vahingossa niin en tiedä mitä tehdä.