Haluatko, että lapsellasi olisi harvinainen nimi vai yleinen nimi?

Ehdottomasti harvinaisempi nimi. 80-luvulla syntyneenä Elinana harmittaa, että koskaan ei ole saanut olla se ainoa Elina. Olin aina Elina H. En halua samaa lapselleni.

Lapselleni tuli yleinen nimi, koska itse olen koko elämäni saanut kärsiä harvinaisesta nimestä.

Kukaan ei koskaan kuule sitä oikein, liki kaikkialla kirjoitettu väärin ja noloa joutua kymmenen kerran korjaamaan, kun joku kutsuu minua väärällä nimellä.

Teen paljon keikkatyötä ja olisi ihanaa, jos voisi työkohteessa ilmoittaa olevansa vaikka Liisa, Anna, Emmi tai joku muu yhtä yleinen. Vaan ei, kerron oman erikoisen nimen, jota ei todellakaan kuulla oikein, saati muisteta. Kiusallista sekä minulle, että kohteen työntekijöille.

Ja joo, lisäksi lapsena kiusattiin tästä erikoisesta nimestä, että sekin "kiva" lisä vielä.

Poikani sai 15 vuotta sitten nimekseen Wäinö. Ko. nimi on suvussani vanhempieni sisaruksella, isosedällä, kummitädin miehellä jne. Silloin nimi oli harvinainen vauvoilla, muttä nykyään Väinö on yksi suositimmista nimistä. Ihan paras, kaunis suomalainen nimi edelleen. Pojallani ei ole ikäluokassaan tullut kaimoja juurikaan vastaan, mutta sotiemme veteraaneissa kyllä.

Jotain siltä väliltä. Järkevä nimi, mutta sellainen, josta saa helposti keksittyä jonkin yksilöllisemmän lempinimen.

Itseäni lapsena harmitti, kun omasta nimestäni ei saanut johdettua mitään lempinimeä ja kaikilla muilla sellaiset tuntui olevan.