Muita joiden iäkkäät vanhemmat soittelevat koko ajan?

Meillä päin vastoin.

Olen vuosikausia itse soittanut viikottain. Viimeisen puolen vuoden aikana en ole jaksanut. No, eipä heistäkään kuulu. Itse asiassa olen yllättynyt, kuinka vähän he pitävät yhteyttä omaan lapseensa. Tajusin, että se olen minä, joka on enemmän ottanut yhteyttä kaikki nämä vuodet. Ja nyt kun en ota yhteyttä, eivät hekään ota.

Ehkä kerran kuussa sieltä joku soittaa.

Mietinkin, miten nämä kuviot menee. Kuuluuko vanhempien pitää yhteyttä lapsiinsa itse aktiivisesti vai päinvastoin?

Vierailija kirjoitti:

Meillä päin vastoin.

Olen vuosikausia itse soittanut viikottain. Viimeisen puolen vuoden aikana en ole jaksanut. No, eipä heistäkään kuulu. Itse asiassa olen yllättynyt, kuinka vähän he pitävät yhteyttä omaan lapseensa. Tajusin, että se olen minä, joka on enemmän ottanut yhteyttä kaikki nämä vuodet. Ja nyt kun en ota yhteyttä, eivät hekään ota.

Ehkä kerran kuussa sieltä joku soittaa.

Mietinkin, miten nämä kuviot menee. Kuuluuko vanhempien pitää yhteyttä lapsiinsa itse aktiivisesti vai päinvastoin?

Koska on ap:n kaltaisia valittajia, niin vanhemmat ei uskalla soittaa tai on jäänyt moodi päälle, että puhelut on kalliita.

Minusta on hyvä kun isäni soittaa usein. Myös minä soittelen hänelle.

Eihän näihin mitään sääntöjä ole kumman kuuluu soittaa. Minun mielestäni. Äitini mielestä piti soittaa vuorotellen, ja jos minä en jostain syystä "vuorollani" soittanut tarpeeksi pian, asiaa ihmeteltiin ja kyseltiin, miksen ole soittanut. No, olisihan hänkin voinut soittaa...

Joo, oli rasittavaa, ymmärrän ap:ta. Ensinnäkin se, että soittaminen oli "pakollista", soittamista kytättiin ja seurattiin, soittaako vai ei ja milloin soittaa. 

Kenenkään muun kanssa soittaminen ei ole ollut näin hankalaa. Soitetaan jos soitetaan, eikä kytätä, kuka soitti viimeksi.

Sitten ne puheluiden sisällöt. Kertoo kuinka heräsi aamulla, mitä ohjelmaa televisiosta tuli, kuinka kävi kaupassa, kuinka radiossa joku sanoi sitä ja sitä, jne. jne. Ja näitä jutteli ihan huoletta, vaikka minä olisin ollut esim. töissä.  Sitten jos/kun puhelua yritti lopetella, valiteltiin, kuinka minä olen aina niin kiireinen.

Isäni mielestä se oli minun tehtäväni, soitella hänelle vähintään kerran viikossa. Tai no, soitin ehkä kerran kuussa tai kahdessa.

Mun äitini soittaa vain rutkuttaakseen, kun en ole soittanut hänelle ja valittaa kun minua ei saa kiinni puhelimella. Puhelimessa ei kuitenkaan ole mitään jälkeä, että olisi edes yrittänyt soittaa. Viimeksi kun soitin, hän vaihtoi pari sanaa ja antoi puhelimen sitten siskolleni, joka oli silloin siellä käymässä. Edellisen kerran lopetti puhelun koska matkapuhelin soi, eli jokun potentiaalisen lehtikauppiaan soitto meni minun edelle. 

Neljä tai viisi kertaa vuodessa soitellaan, pari kertaa vuodessa nähdään. Mitä sitä turhaam soittelemaan kun ei ole asiaa.