Te, joilla on tyttö ja poika

Tyttö on helpompi, mutta onkin kuopus. Ja kummankaan kanssa ei siis ole ollut koskaan mitään vaikeuksia oikeastaan missään. Hyviä persoonia ovat molemmat.

Poika helpompi. Minulla 2 tyttöä ja poika.

Poika 11 ja tyttö 5, joten vertailukelpoista aineistoa vain ekoista 5 vuodesta. Jätän nyt laskematta sen, että poika heräili joka yö ekat 3 vuotta, koska se ei ole mielestäni luonne- eikä sukupuolikysymys. Tyttö oli helpompi vauvana ja taaperona, koska on ollut sosiaalisesti rohkea, sopeutuva ja joustava. Poika suorastaan pelkäsi muita lapsia pienenä ja se oli aika rankkaa. Toisaalta poika on aina ollut todella kiltti ja tuskin koskaan edes suuttuu, tyttö taas suuttuu herkästi ja tulisesti ja sai aivan hirveitä raivareita 3-4 vuotiaana varsinkin. Poika on nykyään oikein sosiaalinen ja hänellä on paljon kavereita. Mutta hän rakastaa ennustettavuutta ja rutiineja edelleen ja on sen takia esim. hankala matkustuskumppani. Tyttö taas kestää hyvin matkustamista ja vaihtuvia olosuhteita.

Aika tasan menee mielestäni helppous meillä.

Tyttö aiemmin mutta nyt kun melkein 13v niin eipä enää. Poika 15v on vuorostaan nyt helpompi.

Molemmat lapset on rakkaita mutta poika on helpompi vaikka hän on vilkas ja toimelias.

Vaikka tyttö on rauhallinen ja kiltti niin silti hänellä on se luonne aika vaikea ja ailahteleva.

Vauva aikana ei näin ollut vaan molemmat oli aikalailla yhtä vaikeita/helppoja.

14v poika ja 11v tyttö.

Tyttö oli paljon helpompi teini-ikään saakka. Sitten meni aivan päinvastoin. Tyttö on aikuisenakin vielä aika äkkiväärä poika taas melko lehmänhermoinen.

Jos lapsuutta ajattelee, puntit ovat aika tasan.

Noin yleisesti, pienet lapset, pienet murheet, isot lapset, isot murheet.

Ei eroa. Tyttö äkkipikaisempi ja liiankin rohkea. Poika varovaisempi ja rauhallisempi

Olen onnellinen pojastani, joka nyt aikuinen. Ei mitään ongelmia edes murrosiässä. Sivusta olen seurannut perheitä joissa tyttö. Hirveitä tappeluja äidin kanssa. Huonotapaisiin poikiin ihastumisia, vaikka ovat ns. hyvästä perheestä.

Vierailija kirjoitti:

Poika ehdottomasti. Ei ikinä mitään ongelmaa missään iässä, nyt 15v. Tyttö 12v on ollut yhtä itkupotkuraivaria koko ikänsä.

Hetken jo luulin että tää oli mun kirjoittama! Iätkin täsmää 😀. Nää meidän lapset eroaa toisistaan kuin yö ja päivä.

Tyttö. Mutta johtuu hänen temperamentistaan joka on niin helppo suurimmalle osalle ihmisiä. Pojalla paljon haastavampi luonne. 

Luulen kanssa kuten joku sanoi, että täysin temperanmentti-kysymys. Jotkut ihmiset ovat temperamenteiltaan helpompia kuin toiset. Ja kuka sitten mitäkin vaikeuksia kestää riippuu varmaan omasta temperamentista. Mutta tyttö tosiaan vähän sellainen unelmien-temperamentti-tyylinen ihminen.

Minulla on 6v poika ja 8v tyttö. En todellakaan osaa sanoa kumpi on "helpompi", molemmilla on vanhemman näkökulmasta helpot ja haastavat piirteensä. Poika on mutkaton, ilmaisussaan avoin, temperamentiltaan joustavampi, toisaalta vauhdikkaampi, impulsiivisempi ja toiminnanohjaukseltaan onnettomampi, eli hän on se jolle pitää useammin muistuttaa mitä pitikään tehdä ja miten käyttäydytään, hän on se jolta sai joskus kuunnella korvat punaisena palautetta päiväkodista mutta jonka kanssa asiat on helppo selvittää. Tyttö taas on temperamentiltaan... miten sen sanoisi... hänen mukavuusalueensa on kapea, hän tarvitsee paljon enemmän emotionaalista tukea, tai ehkä se vain tuntuu siltä siksi että ei hae sitä muilta kuin vain vanhemmilta. Siis esim. hoidossa ja koulussa on "rauhallinen esimerkkilapsi" ja sitten kotona purkutuu kaikki se pinnistely ja sosiaalinen kuormittuminen ja epäreilulta tuntuneet jutut joihin on pitänyt mukautua kun ei ole uskaltanut sanoa. Tämä lapsi muistaa ohjeet ja noudattaa niitä, on siis ollut aina siinä mielessä "helppo lapsi" mutta avautuu asioistaan vähemmän suoraan, ja sitten usein kattila kiehuu yli meidän tietämättä miksi, ja se on rankkaa.

Molemmat on kyllä peruspositiivisia ja ihanan innostuvia, käytöstavoiltaankin kelvollisia yksilöitä <3

Ei mitään eroa, ei ole ollut koskaan ongelmia kummankaan kanssa. Molemmat pitkäkälle opiskelleita, hyvät työpaikat ja perheet.