Masentuneet! Miten olette yrittäneet hoitaa masennusta? Mikä auttoi?

Mun vastaus olisi, että uusien ajattelumallien pakottaminen pääkoppaan ja huonojen kieltäminen, sekä pari suurta elämän muutosta niitä helpottamaan.

Loma ja velttoilu.

Lääke, ei auttanut. Keskustelut, ei auttaneet. Sairaalajakso, ei auttanut. 

Parani muutamassa vuodessa itsestään sen verran, että pystyy toimimaan normaalisti. Silti joka päivä toivon, että olisin jo kuollut, tai kuolisin hyvin pian. Ihan sama onko se auto-onnettomuus, terroristi-isku, sairaus... ihan mikä vain käy, kunhan lopputulos on kuolema heti tai viimeistään muutaman päivän tai viikon sisällä. Siihen on niin pieni mahdollisuus, joten toivon, että vielä joskus on rohkeutta siihen oman käden kautta tekoon. 

Mutta päältäpäin ei nykyään juuri huomaa mitään, kun toimintakyky palautui ja jaksan pyörittää normaalia arkea.

Vierailija kirjoitti:

Lääke, ei auttanut. Keskustelut, ei auttaneet. Sairaalajakso, ei auttanut. 

Parani muutamassa vuodessa itsestään sen verran, että pystyy toimimaan normaalisti. Silti joka päivä toivon, että olisin jo kuollut, tai kuolisin hyvin pian. Ihan sama onko se auto-onnettomuus, terroristi-isku, sairaus... ihan mikä vain käy, kunhan lopputulos on kuolema heti tai viimeistään muutaman päivän tai viikon sisällä. Siihen on niin pieni mahdollisuus, joten toivon, että vielä joskus on rohkeutta siihen oman käden kautta tekoon. 

Mutta päältäpäin ei nykyään juuri huomaa mitään, kun toimintakyky palautui ja jaksan pyörittää normaalia arkea.

Oletko kokeillu sähköä tms? Oletko lukenut kirjallisuutta?

Liikunta, ulkoilu ja työnteko vaikka aivan pakolla. Ei ehkä vie täysin pahaa masennusta pois, mutta auttaa kyllä selkeästi.

Näistä vaihtoehdoista olen kaikki kokeillut sähkö/magneetti yms. hoitoja lukuunottamatta. Terapia tai self-help vaihtoehdoista ehkä parhaat, mutta eivät mene noiden tasolle mitä alkuun mainitsin. Ovat kuitenkin hyviä siinä rinnalla.

Kaikkea luetelluista kokeiltu, paitsi sähköä. Lääkkeet auttoivat vaikeimpina aikoina mm. nukkumaan, mutta ei niinkään hoitamaan sairautta. Parhaiten minua auttoi se, kun päätin että en halua olla tämän sairauden kanssa loppuelämää ja aloin työstämään hyviä ajatuksia, tekemään asioita ja pakotin itseni vaan voimaan hyvin. Elämäntavat meni uusiksi, alkoholin jätin pois, korjasin ruokavaliota, jatkoin opiskeluja ja urheilin, laitoin itseni ihan kaiken edelle. Aloin myös vaihtamaan negatiivisia ajatuksia positiivisiin ja pakotin itselleni positiivisia ajatuksia päähäni, kunnes niistä vihdoin jossain vaiheessa tuli totta.

Alku oli hyvinkin rankkaa, mutta ehdottomasti sen arvoista! Sain kykyni toimia takaisin ja vaikka edelleen kamppailen joidenkin oireiden kanssa, niin pahin on varmasti jo ohi, kun olen oppinut säätelemään tunteitani, pitämään huolta itsestäni ja rakastamaan omaa elämääni.

Lääkkeet, Voxra. Kun vointi alkoi parantua, jaksoin liikkua ja tehdä mielekkäitä asioita. Voisi sanoa, että lähes vuoden saikun aikana rakensin itseni melkein kokonaan uudestaan.

Lopetin alkoholin kanssa läträämisen, iloisuus palasi sitä mukaa kuin maksa tervehtyi.

Minulla auttoi ihan suorasanainen velttoilu ja runsas nukkuminen. Sitten kun aloin saamana voimiani takaisin, pakotin ensin itseni tekemään yhden kotityön päivässä ja pikkuhiljaa jaksamiseni kasvaessa lisäsin näitä tehtäviä. Tunsin ylittäneeni itseni aina, kun sain sen yhdenkin tehtävän tehtyä.

Alan vain taas olemaan aivan liian uupunut/masentunut ja tarvitsisin lepoa, mutta töissä on käytävä. Työelämä on nykyisin aivan liian rankkaa ja ei edes tuota tilille tarpeeksi rahaa vaivaansa nähden. Tarvitsen unta. Tarvitsen lepoa. Haistakaa *aska Suomi ja kapitalismi! En ihmettele miksi niin moni voi huonosti. Onhan tämä aivan sairasta. Itsetuhoiset ajatukset ovat alkaneet taas yleistymään itselläni.

Perjantainen humala, joka on saatu suutelemalla Pirkka 3 oluttölkkien kylmää metallista pintaa riittävän monta kertaa.

Aloin kuuntelemaan itseäni enemmän,nukun paremmin,teen vain asioita,joita oikeasti haluan,en suorita enää elämää,ihmissuhteet laitoin uusiksi,päihteitä en käytä,aloin liikkumaan enemmän.

.

Terapia ja lääkkeet.

Hyväksyin sen, että loppuelämäni tulee olemaan masennusta ja ahdistusta. Syön lääkkeeni ja pidän suuni kiinni. Ennen ramppasin paniikissa päivystyksessä ym. jos ahdisti kamalasti, sitten törmäsin lääkäriin joka turhautuneena huokaisi, että kävin tasan vuosi sitten tasan samoilla oireilla- mitä hän muka voisi tehdä hyväkseni, kun oireeni ovat kroonisia ja uusiutuviakin? Se jotenkin herätti. 

Sähköhoito vie muistin. Puhutaan hetkellisesti lähimuistin menetyksestä. Ei pidä paikkaansa. Magneettihoidosta ei ole mitään hyötyä - alkaa vaan v:taa.

Vierailija kirjoitti:

Sähköhoito vie muistin. Puhutaan hetkellisesti lähimuistin menetyksestä. Ei pidä paikkaansa. Magneettihoidosta ei ole mitään hyötyä - alkaa vaan v:taa.

Viekö se pitkän ajan muistinkin? Sitä annetaan 3-13 kertaa. Monta kertaa sinä sait?

Meditointi, mindfulness, lepo. Auttoivat alle 3 kuukaudessa.

Lääkkeisiin en koskenut, onneksi en koska niistä tullut uutta tutkimusta että koukuttavat pahemmin kuin bentsot. Tästä juttua ruotsalaislehdissä äskettäin.

Mikä on self-help kirjallisuus?

Itselleni on elämä parantunut näillä:

- oikeat diagnoosit ongelmille, ei pelkästään masennus (takana PTSD ja eräs muu neurologinen häiriö, pitkään ilman diagnoosia)

- Liikunta

- Puhdas ympäristö (mitä sotkuisempaa, sitä masentuneenpi oli, mitä masentuneenpi sitä vähemmän jaksoin siivota. Orvanpyörä siis)

- Hyvä ruokavalio

- Onnistuminen jossain asiassa (pääsin koulun loppuun)

- Psykologian lukeminen ja ymmärtäminen ihmisen toiminnasta ja muusta, ja miten kaikki vaikuttaa. Tämä oli ehkä se suurin, mistä sain apua, koska sen avulla sain voimia yrittää edistää muita alueita (terveyttä, sosiaalista ympäristöä) joilla oli sitten positiivinen vaikutus psyykkiseen.

Olen nyt vakavasta masennuksesta kohonnut keskivaikean ja lievän masennuksen väliin.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on self-help kirjallisuus?

Itselleni on elämä parantunut näillä:

- oikeat diagnoosit ongelmille, ei pelkästään masennus (takana PTSD ja eräs muu neurologinen häiriö, pitkään ilman diagnoosia)

- Liikunta

- Puhdas ympäristö (mitä sotkuisempaa, sitä masentuneenpi oli, mitä masentuneenpi sitä vähemmän jaksoin siivota. Orvanpyörä siis)

- Hyvä ruokavalio

- Onnistuminen jossain asiassa (pääsin koulun loppuun)

- Psykologian lukeminen ja ymmärtäminen ihmisen toiminnasta ja muusta, ja miten kaikki vaikuttaa. Tämä oli ehkä se suurin, mistä sain apua, koska sen avulla sain voimia yrittää edistää muita alueita (terveyttä, sosiaalista ympäristöä) joilla oli sitten positiivinen vaikutus psyykkiseen.

Olen nyt vakavasta masennuksesta kohonnut keskivaikean ja lievän masennuksen väliin.

Self help on juuri psykologiaan pohjautuvia teoksia tai muiden kokemukseen perustuvia elämäntaito-oppaita

3v psykoterapiaa ja lääkitys nosti vakavasta masennuksesta elävien kirjoihin.