Erojen ja sinkkuuksien hehkutus mediassa pitäisi lopettaa. (vauva pula) linkki hehkutukseen.

"Uudessa eronarratiivissani en olisikaan katkeruudessa ja itsesäälissä riutuva uhri, vaan nainen, joka saisi uuden mahdollisuuden."

Eli perus uhriutuja parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö sitä sitten olla kuin jokin emakko sellaisen miehen kanssa (jota sattuisi kiinnostamaan) vaikka oma kiinnostus ko. mieheen olisi tasan tasolla 0?

En mä nyt hitto vie kenen tahansa kanssa sitä penskaa ole vääntämässä tänne oli kuin huutava pula vauvoista tahansa . =D

Tämän palstan mukaan pitää.

Keski-ikäiset aikamiespojat syrjäkylillä jo innolla odottavat, milloin se hedelmällinen, nätti ja nuori tyttö saapuu kaukolinjojen ainoalla arkivuorolla kunnantalon pysäkille. Laittavat äitin hakemaan tulevan morsmaikun uuteen kotiin, etteivät vaikuta liian epätoivoisilta.

Jotain niissä liitoissa ja perheissä on pielessä kun nainen alkaa hehkua eron jälkeen, laihtuu, löytää itsensä uudelleen, alkaa harrastaa, energiatasot moninkertaistuu jne. Ehkä liian moni mies pitää naistaan itsestäänselvyytenä ja vapaamatkustaa koko suhteen ajan?

Ehkä synnytystalkoiden toimenpiteiden pitäisi kohdistua miehiin sen suhteen miten kohtelevat naisiaan, pienten lasten äitejä, miten toista huomioidaan, osallistuminen perhe-elämään jne. Huonossa suhteessa on vaikea voida hyvin eikä siihen uskalla lapsia tehdä. Kaikki lähtee siitä miten toista kohtelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tässä ei pitänyt todellakaan käydä näin. En epäillyt hetkeäkään viisi vuotta sitten naimisiin mennessäni, ettenkö olisi tämän ihmisen kanssa loppuelämääni. Sitten tulivat lapsi, järisyttävältä tuntunut elämänmuutos ja voimat vieneet ruuhkavuodet."

Ei kannata hankkia lapsia.

Tässä yksi esimerkki aivottomasta massasta.

A.) ne lapset on ihan yhtä voimat vieviä eronkin jälkeen

B.) ne lapset kasvaa aika nopeasti

Se että eroaa siksi että pikkulapsikausi on raskasta on vain merkki siitä, että tekee hätäisiä päätöksiä eikä malta odottaa että kriisi menee ohi. Ap:n kanssa kyllä samaa mieltä, että eroja hehkutetaan. Eipä paljon ole näkynyt juttuja pariskunnista jotka kertoisivat että välillä oli tosi mälsää, sitten rakastuttiin uudelleen. Ja se on kuulkaa aivan mahdollista.

Sitten pitää vaan pitää sormet ja varpaat ristissä, ettei kriisin keskellä kukaan työkaveri tule tarjoamaan kuuntelevaa korvaa ja lohduttavaa olkapäätä ja illuusiota vihreämmästä nurmesta sille kriisin toiselle osapuolelle. Sitä liittoa on nimittäin aivan helvetin vaikeaa pitää kasassa yksin, vaikka kuinka olisi malttia odottaa parempia aikoja...

Steriloinnista saa kivan hehkun kasvoille, eikä lapsetkaan kärsi. Voi jatkaa taas minä, minä, minä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Jotain niissä liitoissa ja perheissä on pielessä kun nainen alkaa hehkua eron jälkeen, laihtuu, löytää itsensä uudelleen, alkaa harrastaa, energiatasot moninkertaistuu jne. Ehkä liian moni mies pitää naistaan itsestäänselvyytenä ja vapaamatkustaa koko suhteen ajan?

Ehkä synnytystalkoiden toimenpiteiden pitäisi kohdistua miehiin sen suhteen miten kohtelevat naisiaan, pienten lasten äitejä, miten toista huomioidaan, osallistuminen perhe-elämään jne. Huonossa suhteessa on vaikea voida hyvin eikä siihen uskalla lapsia tehdä. Kaikki lähtee siitä miten toista kohtelee.

Niin. Miksi mies on onnellisempi parisuhteessa,ja nainen ei. Ainakin moni keski-ikäinen allekirjoittaa tuon epäilyksesi itsestäänselvyytenä pitämisestä ja vapaamatkustamisesta. Naiset kyllästyvät paapomaan ja pyhittämään elämänsä miehelle ja lapsille. Jos huoltajuus jaetaan eron jälkeen, vapaa-aika varmaan lisääntyy ruhtinaallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Itse erohehkutusta en itsekään ymmärrä. Äitini on onnistunut aiheuttamaan vain mielipahaa omalla erodraamallaan, kun jätti isäni aivan ykskaks yllättäen. Vielä muutaman vuoden jälkeenkin jaksaa vääntää erosta draamaa. Kukaan meistä lapsista ei jaksa sitä jatkuvaa uhriutumista. Eniten ärsyttää pikkuveljen joutuminen heittopussiksi, kun äiti päätti muuttaa kauas ja pikkuveli asuu joka toinen viikonloppu äidin luona. Olisi halunnut pikkuveljemme vielä kokonaan itsensä luokse asumaan, vaan se olisi ollut jo epäreilua riistää pikkupojalta kaveripiirinsä ja muutenkin on joutunut kärsimään eniten koko äidin draamailusta. Äidin ja isän ero sai ilmeisesti alkunsa juuri tästä erohehkutuksesta äidin kaveripiirissä, kuinka on ihanaa olla taas sinkkuna villinä ja vapaana. Tietenkään ei tarvitse jäädä suhteeseen, jos ei koe sitä hyväksi, mutta onko tuollainen eroaminen vain erohehkutuksen vuoksi mistään kotoisin? Itse vauvapulaan en usko eroamisten ja sinkkuuden olevan niinkään syypää, koska aika moni nainen nykypäivänä haluaa lisääntyä vain itsekseen, että on vain vauva ja äiti. Lisäksi huonoa suhdetta pidetään yleisesti lapselle haitallisempana, kuin eroamista. Kukaan ei ole ennustaja, eikä voi tietää kuinka kumppani muuttuu, kun lapsi tulee taloon.

Aika moni ero saa alkunsa kaveripiirin erohehkutuksesta. Villiä ja vapaata elämää, joka toinen viikko ilman lapsia, baareja, miehiä ja bailaamista. Vihjaillaan, että aiotko tosiaan elää noin tylsästi yhdessä parisuhteessa saman miehen kanssa loppuiän. Olen ottanut etäisyyttä eronneisiin ystäviin. Elämä heillä eron jälkeen ei tosiaankaan ole mitään kadehdittavaa tai autuasta, eikä tunnu uudetkaan parisuhteet toimivan. Lapsia käy sääliksi.

Vierailija kirjoitti:

Onnellisimpia ovat tutkimusten mukaan lapsettomat pariskunnat.

Ehkäpä on niin, että jos ei tee lapsia, ei halua erotakaan :)

Sitten halutaan erota kun toinen sairastuu vakavasti :) Ei kestetä elämän vastoinkäymisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tässä ei pitänyt todellakaan käydä näin. En epäillyt hetkeäkään viisi vuotta sitten naimisiin mennessäni, ettenkö olisi tämän ihmisen kanssa loppuelämääni. Sitten tulivat lapsi, järisyttävältä tuntunut elämänmuutos ja voimat vieneet ruuhkavuodet."

Ei kannata hankkia lapsia.

Tässä yksi esimerkki aivottomasta massasta.

A.) ne lapset on ihan yhtä voimat vieviä eronkin jälkeen

B.) ne lapset kasvaa aika nopeasti

Se että eroaa siksi että pikkulapsikausi on raskasta on vain merkki siitä, että tekee hätäisiä päätöksiä eikä malta odottaa että kriisi menee ohi. Ap:n kanssa kyllä samaa mieltä, että eroja hehkutetaan. Eipä paljon ole näkynyt juttuja pariskunnista jotka kertoisivat että välillä oli tosi mälsää, sitten rakastuttiin uudelleen. Ja se on kuulkaa aivan mahdollista.

Sitten pitää vaan pitää sormet ja varpaat ristissä, ettei kriisin keskellä kukaan työkaveri tule tarjoamaan kuuntelevaa korvaa ja lohduttavaa olkapäätä ja illuusiota vihreämmästä nurmesta sille kriisin toiselle osapuolelle. Sitä liittoa on nimittäin aivan helvetin vaikeaa pitää kasassa yksin, vaikka kuinka olisi malttia odottaa parempia aikoja...

No näitä kyllä piisaa. Eronneet tyrkyttää sitä eroa toisillekkin ratkaisuksi kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse erohehkutusta en itsekään ymmärrä. Äitini on onnistunut aiheuttamaan vain mielipahaa omalla erodraamallaan, kun jätti isäni aivan ykskaks yllättäen. Vielä muutaman vuoden jälkeenkin jaksaa vääntää erosta draamaa. Kukaan meistä lapsista ei jaksa sitä jatkuvaa uhriutumista. Eniten ärsyttää pikkuveljen joutuminen heittopussiksi, kun äiti päätti muuttaa kauas ja pikkuveli asuu joka toinen viikonloppu äidin luona. Olisi halunnut pikkuveljemme vielä kokonaan itsensä luokse asumaan, vaan se olisi ollut jo epäreilua riistää pikkupojalta kaveripiirinsä ja muutenkin on joutunut kärsimään eniten koko äidin draamailusta. Äidin ja isän ero sai ilmeisesti alkunsa juuri tästä erohehkutuksesta äidin kaveripiirissä, kuinka on ihanaa olla taas sinkkuna villinä ja vapaana. Tietenkään ei tarvitse jäädä suhteeseen, jos ei koe sitä hyväksi, mutta onko tuollainen eroaminen vain erohehkutuksen vuoksi mistään kotoisin? Itse vauvapulaan en usko eroamisten ja sinkkuuden olevan niinkään syypää, koska aika moni nainen nykypäivänä haluaa lisääntyä vain itsekseen, että on vain vauva ja äiti. Lisäksi huonoa suhdetta pidetään yleisesti lapselle haitallisempana, kuin eroamista. Kukaan ei ole ennustaja, eikä voi tietää kuinka kumppani muuttuu, kun lapsi tulee taloon.

Aika moni ero saa alkunsa kaveripiirin erohehkutuksesta. Villiä ja vapaata elämää, joka toinen viikko ilman lapsia, baareja, miehiä ja bailaamista. Vihjaillaan, että aiotko tosiaan elää noin tylsästi yhdessä parisuhteessa saman miehen kanssa loppuiän. Olen ottanut etäisyyttä eronneisiin ystäviin. Elämä heillä eron jälkeen ei tosiaankaan ole mitään kadehdittavaa tai autuasta, eikä tunnu uudetkaan parisuhteet toimivan. Lapsia käy sääliksi.

Samat kokemukset. Kai se jotenkin vahvistaa sitä tunnetta että ero on oikea ratkaisu, jos muutkin lähellä eroaa. Ja noinhan siinä usein käy. Kaveriporukassa tulee monta eroa yhtä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai siis valehtelemalla ja hiljentämällä tehdään onnellisia perheitä?

Kyllä. Ja tilastojen valossa järjestetyt avioliitot ovat kestävimpiä. Ja tällä tavalla ratkaistaan monta ongelmaa, esim. maaseutujen autioituminen. Siirretään kaupungista naisia syrjäkylien miehille vaimoiksi ja lastensa äideiksi. Kyllä se rakkaus, tai ainakin jonkinlainen riippuvuussuhde, kasvaa ajan myötä.

Ne syrjäkylien miehet voivat ihan vapaasti hankkia itselleen koulutuksen ja muuttaa kaupunkiin töihin. Sillä äitimuorin eläkkeellä ei elätetä aikamiespojan lisäksi tämän vaimoa ja lapsia.

Tuollaisissa kulttuureissa, joissa vanhempia pitää arvostaa ja kunnioittaa, on järjestettyjä avioliittoja. Ei kenenkään lapsi mene sanomaan vanhemmilleen, että nämä valitsivat hänelle ihan pskan puolison, jota hän inhoaa. Johan siinä vanhemmat tulisi häpäistyksi ja vielä oman lapsen toimesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain niissä liitoissa ja perheissä on pielessä kun nainen alkaa hehkua eron jälkeen, laihtuu, löytää itsensä uudelleen, alkaa harrastaa, energiatasot moninkertaistuu jne. Ehkä liian moni mies pitää naistaan itsestäänselvyytenä ja vapaamatkustaa koko suhteen ajan?

Ehkä synnytystalkoiden toimenpiteiden pitäisi kohdistua miehiin sen suhteen miten kohtelevat naisiaan, pienten lasten äitejä, miten toista huomioidaan, osallistuminen perhe-elämään jne. Huonossa suhteessa on vaikea voida hyvin eikä siihen uskalla lapsia tehdä. Kaikki lähtee siitä miten toista kohtelee.

Niin. Miksi mies on onnellisempi parisuhteessa,ja nainen ei. Ainakin moni keski-ikäinen allekirjoittaa tuon epäilyksesi itsestäänselvyytenä pitämisestä ja vapaamatkustamisesta. Naiset kyllästyvät paapomaan ja pyhittämään elämänsä miehelle ja lapsille. Jos huoltajuus jaetaan eron jälkeen, vapaa-aika varmaan lisääntyy ruhtinaallisesti.

Totta tuo varmasti monessa tapauksessa, mutta lähietäisyydeltä olen nähnyt kun nainen on voinut huonosti parisuhteesta vain sen takia että mies ei ollutkaan se unelmien prinssi. Mies rakensi OK-talon perheelle, hoiti suurimman osan kotitöistä ja omalla tavallaan palvoi vaimonsa. Nainen oli työtön, pötkötteli sohvalla ja popsi suklaata / sipsejä koko ajan.

Toki pikavauhtia muutti yhteen ja menivät naimisiin ja lapset tuli heti sen jälkeen, joten tuli vähän narskuviboja vaimosta.

Vaikka nyt on mukavaa syyttää toista sukupuolta kaikista ongelmista, tekisi kyllä hyvää meille kaikille katsoa peiliin silloin tällöin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liitot pitää saada kestämään. En tiedä, miten ihmisiä autettaisiin siinä. Mutta sitten lapsiluku kasvaisi ilman muuta.

Hyvissä liitoissa lapsia ei ole paljon. 

Ei, en etsi linkkiä, mutta tutkittu on.

Ja mitä useanpi lapsi, sitä varmenpi ero ja useampi lapsi elämässä eroelämää.

Työ ja perhe-elämän pitää olla tasapainossa, siinä ydin parisuhteen onnistumiseen. Mitä enemmän lapsia, sitä vähemmän vanhemmilla on kahdenkeskistä aikaa ja se lisää eron todennäköisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain niissä liitoissa ja perheissä on pielessä kun nainen alkaa hehkua eron jälkeen, laihtuu, löytää itsensä uudelleen, alkaa harrastaa, energiatasot moninkertaistuu jne. Ehkä liian moni mies pitää naistaan itsestäänselvyytenä ja vapaamatkustaa koko suhteen ajan?

Ehkä synnytystalkoiden toimenpiteiden pitäisi kohdistua miehiin sen suhteen miten kohtelevat naisiaan, pienten lasten äitejä, miten toista huomioidaan, osallistuminen perhe-elämään jne. Huonossa suhteessa on vaikea voida hyvin eikä siihen uskalla lapsia tehdä. Kaikki lähtee siitä miten toista kohtelee.

Niin. Miksi mies on onnellisempi parisuhteessa,ja nainen ei. Ainakin moni keski-ikäinen allekirjoittaa tuon epäilyksesi itsestäänselvyytenä pitämisestä ja vapaamatkustamisesta. Naiset kyllästyvät paapomaan ja pyhittämään elämänsä miehelle ja lapsille. Jos huoltajuus jaetaan eron jälkeen, vapaa-aika varmaan lisääntyy ruhtinaallisesti.

Totta tuo varmasti monessa tapauksessa, mutta lähietäisyydeltä olen nähnyt kun nainen on voinut huonosti parisuhteesta vain sen takia että mies ei ollutkaan se unelmien prinssi. Mies rakensi OK-talon perheelle, hoiti suurimman osan kotitöistä ja omalla tavallaan palvoi vaimonsa. Nainen oli työtön, pötkötteli sohvalla ja popsi suklaata / sipsejä koko ajan.

Toki pikavauhtia muutti yhteen ja menivät naimisiin ja lapset tuli heti sen jälkeen, joten tuli vähän narskuviboja vaimosta.

Vaikka nyt on mukavaa syyttää toista sukupuolta kaikista ongelmista, tekisi kyllä hyvää meille kaikille katsoa peiliin silloin tällöin.

Joo, välillä kuulee myös näistä miehistä, jotka ilmeisesti tekevät leijonanosan arkihommista perheessä, sen työnsä lisäksi. Osa on kai liian kilttejä lähteäkseen, osa ajattelee lasten parasta ja sinnittelee kunnes ovat kasvaneet.

Tuossa esimerkissäsi suhteen nopea eteneminen kieltämättä saa epäilemään kaikenlaista.

Olen itse nainen ja tietty itse halusin kouluttautua (kun olin hyvä koulussa) jne.

Mutta silti: luulenpa, että järkevintä olisi se, että naiset keskittyisivät hoivarooliin ja miehet olivat töissä. Perheissä on kuitenkin valtavasti hoivattavaa: omat lapset, omat ja puolison vanhemmat ja mahdollisesti vammaiset lähisukulaiset.

Nyt haetaan tasa-arvoa ja naisille samat mahdollisuudet kuin miehille. Ehkä ei pitäisi. Ehkä vain naimqttomien naisten pitäisi panostaa uraansa.

Ja itse en tehnyt enkä tee noin. Kunhan pohdiskelen.

Minusta sinkkuudesta sinänsä voi puhua myönteisesti, mutta käsitteenä tuo "erohehku" on sen takia huono, että tuskin kukaan eronnut itsekään pitää eroa myönteisenä asiana. Ero voi olla myönteinen kokemus suhteellisesti eli verrattuna siihen, että jää vaikka väkivaltaiseen tai muuten ahdistavaan parisuhteeseen – ero ei ole sen hehkun syy, vaan se vapautumisen kokemus tms. 

En tykkää tuosta käsitteestä, koska siinä esitetään ero myönteisenä asiana.

Miksi sinkkuja ei saa hehkuttaa kun kotitalouksista lähes puolet on yhden hengen talouksia? 

Oikeastaan yhden hengen talouksia pitäisi tukea nykyistä enemmän koska yksin asuva maksaa kaikista itse ja kahden hengen taloukset voi jakaa kaikki menonsa puoliksi.

Ja tiedän ettei kaikki yhden hengen taloukset ole sinkkutalouksia ja kahden hengen talouksella tarkoitin lapsettomia pariskuntia.

Yhden hengen talouksia pitäisi valtion tukea yhtälailla kuin perheellisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai siis valehtelemalla ja hiljentämällä tehdään onnellisia perheitä?

Kyllä. Ja tilastojen valossa järjestetyt avioliitot ovat kestävimpiä. Ja tällä tavalla ratkaistaan monta ongelmaa, esim. maaseutujen autioituminen. Siirretään kaupungista naisia syrjäkylien miehille vaimoiksi ja lastensa äideiksi. Kyllä se rakkaus, tai ainakin jonkinlainen riippuvuussuhde, kasvaa ajan myötä.

Muuta Kiinaan, P-Koreaan tai Lähi-Itään niin toiveesi toteutuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei eroa hyvästä ja toimivasta liitosta.

Yleensä erotaan juoposta, väkivaltaisesta, tuppisuisesta petturimiehestä. Ihan hyvä niin, ei tee lapsille hyvää elää perheessä, jossa iskä ryyppää, pettää, hakkaa ja/tai jurottaa.

Niin että ole hyvä ja korjaa nämä ukkelit, ap. Ja sen lisäksi poista nuorten naisten työsyrjintä ja yksinhuoltajien sofiaalinen stigma.

Todella monet eroavat kyllä ihan siksi, että kasvavat erilleen ja suhde alkaa kyllästyttää. riidellään kaiken maailman pikkuasioista. Ei läheskään kaikissa eroissa ole mukana juopottelut, väkivalta tai pettämiset. Eli ei olla valmiita panostamaan suhteeseen ja erotaan.

Tietysti ja onneksi. Ihmisillä on Suomessa vapaus päättää kenen kanssa elävät elämäänsä. Harva jää yhteen ensimmäisen seurustelukumppaninsa kanssa esim.

Sen sijaan jos mukana on lapsia kovin harva lähtee eroamaan ellei suhde ole oikeasti pahoissa vaikeuksissa koska käytännön asiat on usein piinallisia ja talous horjahtaa pahasti erossa. Toki osa eroaa kevein perustein mutta aika marginaalinen porukka taitaa olla. Sen sijaan ulkopuoliset luulevat usein tietävänsä miten kevyin perustein ”nuokin” erosivat vaikkeivät tiedä oikeasti hevon peetä ”noiden” asioista ja millainen htillinen vuosien piina on takana. Sellaisesta vapauduttuaan voi hyvinkin hehkua.

Faith kirjoitti:

Minusta sinkkuudesta sinänsä voi puhua myönteisesti, mutta käsitteenä tuo "erohehku" on sen takia huono, että tuskin kukaan eronnut itsekään pitää eroa myönteisenä asiana. Ero voi olla myönteinen kokemus suhteellisesti eli verrattuna siihen, että jää vaikka väkivaltaiseen tai muuten ahdistavaan parisuhteeseen – ero ei ole sen hehkun syy, vaan se vapautumisen kokemus tms. 

En tykkää tuosta käsitteestä, koska siinä esitetään ero myönteisenä asiana.

No mutta erohan on silloin myönteinen asia, jos asia josta erotaan vahingoittaa. Henkisesti tai fyysisesti.

Kyllä minulle ero suhteesta jossa muutuin itsekin koko ajan kamalammaksi ihmiseksi oli todellakin myönteinen asia. Totta kai myös haikea ja surullinen mutta olisin tuhoutunut ilman sitä.