Lue keskustelun säännöt.
Te ketkä ette syö karkkia onko vaikea ymmärtää että aikuisella on karkinhimo
30.09.2019 |
Ei sokerinhimo, koska silloin voisi imeksiä sokeripaloja. Lapsesta asti rakastanut karkkia, lakua eniten ja joskus suklaata. Pakko saada 2-3 krt viikossa.
Voitko ymmärtää tämmöistä himoa kun et itse juurikaan syö karkkia? Ja ennen kaikkea sitä, että siitä on ollut mahdotonta päästä eroon vaikka on yritetty satoja kertoja. Ei ole itsekuri toiminut tässä asiassa.
Ei ole lohtusyömistä, himo vaan on niin hirveä. Onko itselläsi jotain vastaavaa himoa johon tätä voisi verrata?
Kommentit (24)
Ei vaikeaa, vaan täysin mahdotonta ymmärtää!! On täyttä itsehillinnän puutetta tuo mässyttäminen, ei voi muuta sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vaikeaa,syön makeaa ehkä jouluna pari päivää.
Voisin esim. syödä roskaruokaa monta kertaa viikossa, mutta en syö. Voisin juoda kaljaa monta kertaa viikossa, mutta en juo. Aiemmin söin paljon karkkia ja sitä teki vimmatusti aina mieli. Voisin olla käymättä liikkumassa monta kertaa viikossa, mutta käyn silti.
Varsinkin noista ensinmainituista saan kehitettyä itselleni himon, kun annan itseni lipsua. Mitä useammin syön roskaruokaa sitä useammin sitä alkaa tehdä mieli. Eli neuvoni on: Ei ole oikotietä onneen. Se on pitkä ja kivinen urakka jättää se riippuvuutesi, mutta siinä onnistuu, kun alkaa vaan tehdä. Pikkuhiljaa se karkinhimo hellittää.
Te, jotka... yksi ärsyttävimmistä virheistä tämä.
Ei ole mitään karkinhimoja olemassakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko sanoa, että on vaikea ymmärtää.
Itseäni inhottaa jo se karkkien haju, joka tuoksuu pussin läpi. Imelä ja teollinen. Päänsärky iskee herkästi jo muutaman jälkeen.
Lakritsistakaan en tykkää, en salmiakista, jätskiä joskus hyvin harvakseltaan.
Happamista mauista taas pidän hirveästi.
Mulle on vaikeaa ymmärtää, jos jollakin aikuisella on aikaa ja mielenkiintoa miettiä jonkun toisen karkin syöntiä, ja vielä luoda siitä joku mielipide.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole vaikea ymmärtää. Kyllä mäkin nautin joistain asioista, joista muut ei välitä.
En syö juuri koskaan karkkeja, ei tee mieli. Mutta, jos vähänkin lipsun ruokailurytmistä ja en syö tarpeeksi proteiinia, iskee ihan hirveä naposteluhimo ja silloin menee mikä vain mitä on käsillä. Mun kohdalla siis on pakko pitää tosi tiukasti kiinni säännöllisestä ateriarytmistä ja miettiä ruokien ravintosisältöjä koska jos jätän tuon väliin, nappailen hirveitä määriä karkkia, pehmeää leipää jne jne ja paino alkaa nousta. Näin se menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se vaikea ymmärtää. Ei ihmisen ole pakko syödä sokeria. Se on vain mieliteko. Et sä kuole etkä saa edes vierotusoireita jos et syö.
Tulee siitä päänsärkyä ja unettomuutta, jos on syönyt paljon ja lopettaa ihan seinään.
Minulla oli koko viikonlopun ajan pöydällä iso karkkipussi ja suklaata. Ajatuksissani mietin, että pitäisikö syödä, mutta jäi kaikki syömättä ja annoin ne tänään lapselleni. Ei mitään ongelmia olla syömättä herkkuja vaikka ihan käden ulottuvilla olisivat. Ja kyllä välillä syön karkkia ja suklaata. Terveisin 44-v mies. Hoikka olen ja lihaksikas, syön terveellisesti ja joskus harvoin herkkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän vaikkei itsellä olekaan himoa makeaan. Pidän enemmän suolaisesta ja rasvaisesta, mutta pystyn hillitsemään itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli koko viikonlopun ajan pöydällä iso karkkipussi ja suklaata. Ajatuksissani mietin, että pitäisikö syödä, mutta jäi kaikki syömättä ja annoin ne tänään lapselleni. Ei mitään ongelmia olla syömättä herkkuja vaikka ihan käden ulottuvilla olisivat. Ja kyllä välillä syön karkkia ja suklaata. Terveisin 44-v mies. Hoikka olen ja lihaksikas, syön terveellisesti ja joskus harvoin herkkuja.
Oho. Tuohon en sentään minäkään pysty vaikka kauppaan herkut onkin helppo jättää. Aika kova temppu.
Vierailija kirjoitti:
Miksi syötät lapsellesi p..aa??
Tarkoitatko minua, joka antoi lapselleen karkkia? Kyllä kuule lapset voivat syödä karkkia, ei siihen kuole. Kun itse olin lapsi, niin söin paljon karkkia ja silti olen 44-vuotiaana terve kuin pukki, enkä koskaan ole ollut ylipainoinen. Lapsenikin on itseasiassa alipainoinen ja on sanottu, että saa mättää mitä vaan, kunhan saadaan lapseen painoa lisää. Näin se joillakin ihmisillä on, eikä lapseni syö karkkia paljon, vaikka sitä olisikin, vain vähän hän ottaa ja sitten jättää loput.
“Consuming sugar produces effects similar to that of cocaine, altering mood, possibly through its ability to induce reward and pleasure, leading to the seeking out of sugar,” they write, citing rodent studies which show that sweetness is preferred even over cocaine, and that mice can experience sugar withdrawal.
Speaking to the Guardian, DiNicolantonio said that the consumption of sugar was a grave concern. “In animals, it is actually more addictive than even cocaine, so sugar is pretty much probably the most consumed addictive substance around the world and it is wreaking havoc on our health.”
https://www.theguardian.com/society/2017/aug/25/is-sugar-really-as-addi…
Ei ole vaikeaa ymmärtää siis, koska tiedän sokerin olevan verrattavissa kokaiiniin addiktion suhteen.
Itse asiassa sokeri ja karkit saattaa olla pahemmin addiktoiva asia kuin kokaiini.
Ymmärrän karkinhimon täydellisesti.
Sen takiahan tälle huumeelle ei kannattaisi antaa valtaa. Ikävä vain on se, että näitä myydään ja markkinoidaan jopa lapsille marketeissa, kun samanaikaisesti kokaiini on erittäin kielletty aines. Toista addiktoivaa substanssia tyrkytetään kaikkialla ja toinen on kielletty tappiinsa.
Näen karkkihyllyt puhtaasti huumehyllyinä. Ratkean niihin välillä itsekin.
/17
Ihmettelen, miksi miinusta keräävät ne jotka eivät ymmärrä tuota karkinhimoa.
Itse en osaa napostella, syön nälkään ja sen jälkeen en syö enempää. Ostan toisinaan kotiin karkkia, suklaata tai sipsiä, mutta jäävät syömättä joko kokonaan, tai sitten niistä otettu vain pari.
Joskus jos kaupassa yritän keksiä jotain naposteltavaa vaikka leffaevääksi, niin ei vaan löydy mitään. Palloilen karkkihyllyllä, mutta en vaan löydä sellaista, joka herättäisi sellaisen "hei, tätä mä haluan" - fiiliksen.
Minä syön "ainoastaan" suklaata. Siinäkin olen kranttu, koska NYKYÄÄN, ja tähän oikeasti sopii sana NYKYÄÄN, suurin osa suklaista on pelkkää mautonta palmurasvaöljyp*skaa. Karkeista syön joskus harvoin niitä jotain kirpeitä karkkeja, sellainen pieni pussi. Kai malacon. En muista. Joskus harvoin turkkareita. Joskus lakua. Mutta en ikinä osta mitään perus karkkipusseja, koska ne ovat ällöttävä. Sipsejä syön myös äärimmäisen harvoin. Yleensä kerran parissa vuodessa.
On se vaikea ymmärtää. Ei ihmisen ole pakko syödä sokeria. Se on vain mieliteko. Et sä kuole etkä saa edes vierotusoireita jos et syö.