Aikuisten ihmisten syntymäpäivien juhliminen
Olen kasvanut perheessä, jossa syntymäpäiviä juhlittiin (kavereiden kanssa+omien vanhempien kanssa erikseen) 18 vuotiaaksi asti. Tämän jälkeen synttäreitä on vietetty lähinnä muutaman ystävän kanssa esim ravintolassa ja nyt perheellisenä oman perheen kesken.
Mieheni perheessä taas syntymäpäiviä juhlitaan aina koko lähisuvun kesken. Esim kun mieheni vanhemmat tai aikuiset sisarukset täyttävät vuosia, pidetään kestit kakkuineen ja lahjoineen. Mukaan kutsutaan elävien kirjoissa olevat isovanhemmat ja tädit ja sedät. Toki sisarukset perheineen.
Tämä tuntuu hyvin oudolta minusta, koska minulla ja miehelläni on 2 viikkoa väliä syntymäpäivillä ja häntä juhlitaan isosti ja minua ei edes omat vanhempani enää tuli juhlimaan. En siis ole katkera, jos siltä kuulostaa. Tämä on vain niin erilaista mihin olen tottunut.
Miten teillä? Juhlistaanko joka vuosi myös aikuisia?
Kommentit (8)
Ihmisillä on erilaisia tapoja. Vanhempani järjestivät minulle viimeiset synttärit, kun olin ehkä 12-vuotias. 18-vuotiaasta jälkeen juhlin synttäreitä kavereiden kanssa lähinnä baarissa. Kolmenkympin jälkeen en ole viettänyt kuin nelikymppisiä ja kohta viisikymppisiä kavereideni kanssa.
Sisareni ja miehensä sen sijaan haluavat juhlia omia pyöreitään lähinnä sukulaisten kanssa. Samoin järjestävät vielä täysi-ikäisille lapsilleen sukulaissynttäreitä isovanhempineen ja serkkuineen. Minusta se taas on outoa, mutta kukin tavallaan.
Mun mielestä synttärit on lasten juhla. Näen jotenkin vähän huvittavana sen, että aikuinen ihminen haluaa että häntä juhlitaan ja lahjotaan koko suvun voimin joka vuosi (pyöreiden juhlinnan ymmärrän). Jos synttäreitä juhlitaan kaikkien lähisuvun lasten ja aikuistenkin kohdalla, saisi synttäreillä ja lahjakaupoilla ravata harvase viikko. En jaksaisi.
Meidän suvussa onneksi juhlitaan vain lapsia sekä joskus joku aikuinen jaksaa järkkää juhlat jos tulee pyöreitä mittariin.
Täytän tänä vuonna 31 ja aion juhlia syntymäpäiviäni myös tänä vuonna. Kutsun juhliin vanhempani, sisarukseni perheineen ja äitini siskon perheineen. Lähimmät sukulaiseni siis. Tarjoan kakut ja kahvit, tykkään kovasti leipoa joten on myös ihanaa päästä tarjoilemaan leipomuksia muille. Nykyään kun kaveripiirillä on pieniä lapsia ja vauvoja, pyritään kahvittelemaan ja leikkimään yhdessä. Ennen lapsia juhlittiin baarissa, mökillä, pussikaljalla tai missä millonkin.
Lahjoja en oikeastaan saa kuin vanhemmiltani, joskus jotain pientä ja tosi osuvaa joltain muulta. Se ei missään tapauksessa ole synttäreidenvieton syynä. Haluan vain saada perheen ja ystävät koolle ja vaikuttaisi siitä myös muut tykkäävän. Ystävänikin ovat alkaneet viettämään synttäreitään ja sukulaisista osa viettää ja osa ei. Äitini laittoi kesällä pöydän koreaksi ja kutsui kakkukahveille, hän täytti 62v ja viettää muuten nimipäiviäkin kakuin ja lahjoin.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä synttärit on lasten juhla. Näen jotenkin vähän huvittavana sen, että aikuinen ihminen haluaa että häntä juhlitaan ja lahjotaan koko suvun voimin joka vuosi (pyöreiden juhlinnan ymmärrän). Jos synttäreitä juhlitaan kaikkien lähisuvun lasten ja aikuistenkin kohdalla, saisi synttäreillä ja lahjakaupoilla ravata harvase viikko. En jaksaisi.
Meidän suvussa onneksi juhlitaan vain lapsia sekä joskus joku aikuinen jaksaa järkkää juhlat jos tulee pyöreitä mittariin.
Miksi se on huvittavaa 9 vuotta kymmenestä mutta sinä yhtenä vuonna kun juhlitaan pyöreitä se ei ole huvittavaa?
Äitini, joka on yli 70 vee touhottaa myös aina kaikkien sukulaisten, naapurien ja siskon kummin kaimojen syntymäpäiviä, patistaa laittamaan sukulaisille onnitteluviestejä, kortteja yms. Myös veljeni perheessä juhlitaan joka vuosi koko perheen syntymäpäiviä, kutsutaan vähintään aikuistenkin vanhemmat yms. Ostavat puolisolleen satojen eurojen syntymäpäivälahjoja, yleensä kenkiä tai vaatteita, mikä minusta tuntuu todella oudolta. Yhtä hyvin voisi itse käydä ne ostamassa.
Enemmän silti ärsyttää nimipäivien vietto, vihaan sanaa nimppari. Silloin sama rumba. Joka vuosi, jokaiselle jonkinlaiset juhlat ja kohnotusta lahjojen kanssa. Naurattaa tuo touhu.
Meidän suvussa on juhlittu joidenkin ihmisten (jotka tykkäävät järjestää juhlia) tasakymmensyntymäpäiviä. Esim. itse en halua pitää juhlia, mutta suvussamme on muutaman vuoden välein ollut isompia synttärijuhlia. Välillä osallistun niihin, välillä en.
Tuossa ap:n miehen suvun tavassa on ihan hyvä juttu se, että välit sukulaisiin säilyvät ja tavataan hauskoissa yhteyksissä (eikä vain hautajaisissa). Suku on osa turvaverkkoakin.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Yleensä rikkaat juhlii pitkän kaavan mukaan. Me köyhät syömme ehkä maukkaan päivällisen kaverin tai perheen kesken.
Meillä ei olla juhlittu sen jälkeen kun täytin 15, omasta tahdostani. Vanhempani eivät ole koskaan viettäneet synttäreitä, edes lapsuudessa niitä ei heille järkätty. Köyhistä oloista kun olivat.
Onhan se omasta mielestäni vähän naurettavaa juhlia sitä että vanhenee ja kuolema tulee yhä lähemmäs. Sori musta huumorini :D Mutta mulle synttärit on vaan päivä muiden joukossa. Toki mun vanhemmille tuo on tärkeämpi merkkipäivä. Onnittelevat ja laittavat muutaman satasen rahaa tilille.