Lue keskustelun säännöt.
Huono omatunto lasten pitkistä hoitopäivistä.
30.09.2019 |
Meidän 3- ja 2-vuotiaat lapset ovat hoidossa maanantaista torstaihin aina 7.10-16.45. Perjantaisin onneksi isovanhemmat hakevat heidät aina jo 15.30.
Meidän lapset ovat ryhmän lapsista aina ensimmäisiä ja aina viimeisiä. Ja se suoraan sanottuna hävettää. Vaikka tiedän ettei tarvitsisi. Miehellä on sen verran pitkä työmatka että ei pysty lapsia kuljettamaan ollenkaan. Joten tässä mennään täysin minun työaikataulujen ehdoilla. Työmatkassa menee aikansa, joten lasten päivät venyvät ikävästi.
Lapset aloittivat hoidon alkuvuodesta ja kokeilin silloin lyhennettyä työaikaa. Sen tekeminen oli todella raskasta, käytännössä jouduin ottamaan aina töitä kotiin ja tekemään melkein saman määrän töitä kuin kokopäiväsenäkin, mutta silti sain reilusti pienempää palkkaa. Kollegani myös joutuivat tosi koville minun työaikojeni vuoksi, vaikka he eivät koskaan minua siitä syyllistäneet, päinvastoin. Lapset viihtyivät kuitenkin päiväkodissa tosi hyvin joten tein päätöksen että aloitan tänä syksynä jälleen kokoaikaisen työajan.
En nyt oikein edes tiedä mikä oli keskustelun pointti, kunhan vaan puran harmitustani, muita jotka pohtivat samanlaisia asioita?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ollut huono omatunto, kun esikoisen lasten olivat 7.50-16.45 Tosin myöhemmin ymmärsin, että pitkät hoitopäivät olivat syy siihen, ettei lapset jaksaneet harrastaa. Koulupäivien jälkeen lapset oli ip:ssä ja se oli hiljaiselle lapselle todella stressaava paikka.
Nyt kaksi lasta kasvattaneena tekisin toisin. Esim. Lastennisä olisi voinut viedä lapset hoitoon klo 7.50. Itse olisin voinut mennä klo 7 töihin ja hakea lapset 15.15.
Lasten ollessa pieniä, elämä oli stressaavaa mm.vaativa työ, lasten aamuherätykset, lasten aikaa vievät iltarutiinit ja en ymmärtnyt siinä tilanteessa lyhentää lasten hoitopäivää vaikka olisin helposti voinut.
Tätä en kyllä ymmärrä. Lasten isä olisi ihan hyvin voinut hoitaa osan hakuruljanssista. Miksi sinun piti välttämättä se tehdä pitkittäen lasten hoitopäivää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on aika pitkiä päiviä! Meidän 4v on hoidossa aina 8.30-16 ja se on kyllä ehdoton maksimi.
Miten tämä on mahdollista, jos vanhemmat tekevät täyttä työaikaa eikä työpaikka ole samassa päiväkodissa tai välittömässä läheisyydessä? Oma päivittäinen työaikani on lyhyempi kuin monella alalla eli lähempänä 7 tuntia kuin 7,5 tuntia, mutta koska 0,5 lounas vie pakosta työaikaa ja päälle tietysti matkat molempiin suuntiin, niin lyhin hoitoaika lapsillamme on 8-16.30. Sitä lyhyempään en millään veny. Miten muut pystyvät? Tätä ihmettelen joka päivä kun haen lapset vaikka jo klo 16.30, niin viimeisten joukossa ovat.
Esimerkiksi siten, että toinen aloittaa työt jo klo 7 tai vägäb jälkeen, silloin on helposti jo ennen neljää hakemassa lasta. Toinen menee töihin vasta klo 9 ja tulee myöhemmin kotiin. Meillä molemmilla on joustavat asiantuntijatyöt, joten tuollainen on täysin mahdollista.
Oma lapsi on hoidossa 8-15 ja tunnen jonkin verran huonoa omatuntoa kun on niin pitkä päivä. Opiskelen päätoimisesti, hitaasti opinnot etenevät. Pakko tehdä opintoja eteenpäin että valmistun ja pääsen työelämään.
Työpaikat ei jousta perheellisille.
Me päädyttiin lopulta siihen että toisen täytyy etsiä uusi työpaikka, koska lasten päivät venyivät ihan liikaa. Olimme samassa työpaikassa, työaika oli aina 8.00-16.15 joten lapset olivat aina hoidossa 7.20-16.50. Lopulta mies löysi työpaikan liukuvalla työajalla, joten nykyään lapset ovat hoidossa joko 7.20-15.30 tai 9.00-16.50.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työpaikat ei jousta perheellisille.
Lapset laitostuu ja vieraantuu perheestään.
On se kumma kun perheellisiä painostetaan ylitöihin.
Itse en voisi jäädä ylitöihin ja ainoa vaihtoehto olisi että perheen vanhin ekaluokkalainen hakisi 3-vuotiaan päiväkodista, jos kävisi niin että minua ei päästettäisi työpaikalta ajoissa pois.
T: Yh
Meidän kaikki kolme lasta ovat joutuneet olemaan pitkiä päiviä hoidossa. Mies oli täysin toisessa suunnassa kuin päiväkoti töissä, mun työmatkan varrelle se osui sopivasti mutta valitettavasti työmatkani oli pitkä (50 km suuntaansa). Olin kuitenkin jokaisen lapsen kanssa kotona sen kaksi vuotta, joten pitkää hoitopäivää joutui pisimpään kestämään nuorimmaiseni. Mutta siinä kohtaa onneksi äitini pääsi eläkkeelle ja haki 1 - 2 päivänä viikossa lapsen aikaisemmin kotiin.
Lähtö kotipihasta oli klo 7 ja takaisin päästiin klo 17:15, eli olivat hoidossa päivittäin vähintään 9 tuntia, useinmiten 9,5 tuntia. Käytännössä pitkät hoitopäivät vaikuttivat siten, että mitään viikkoharrastuksia ei ollut, nuorimmaiseni harrastus oli sunnuntaina, vanhemmat lapset eivät harrastaneet päiväkoti-ikäisinä.
Kyllä se sydäntä välillä särki kun tyhjän päiväkodin pihalla oli se oma lapsi/lapset ja yksi kyllästynyt hoitotäti.
Kaikki lapset ovat jo isoja, vanhimmat opiskelijoita, nuorin vielä peruskoulussa. Olen jälkikäteen kysellyt muistavatko päiväkodin pitkistä päivistä mitään. Muistot kuitenkin ovat mukavia, kavereita ja kivaa tekemistä, ei sitä äidin odottamista muistettu. Kaikki ovat hyvin pärjänneet koulussa, kavereita on sieltä päiväkodista asti. Mutta kukaan heistä ei ole oikein harrastanut mitään, nuorinta lukuunottamatta, mutta hänkin lopetti harrastuksensa. Tuntuu, että kun siihen harrastamisen rytmiin ei päässyt pienenä, ei sitten enää siitä tullut tapaa koululaisenakaan vaikka joitain harrastuksia kokeiltiinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ollut huono omatunto, kun esikoisen lasten olivat 7.50-16.45 Tosin myöhemmin ymmärsin, että pitkät hoitopäivät olivat syy siihen, ettei lapset jaksaneet harrastaa. Koulupäivien jälkeen lapset oli ip:ssä ja se oli hiljaiselle lapselle todella stressaava paikka.
Nyt kaksi lasta kasvattaneena tekisin toisin. Esim. Lastennisä olisi voinut viedä lapset hoitoon klo 7.50. Itse olisin voinut mennä klo 7 töihin ja hakea lapset 15.15.
Lasten ollessa pieniä, elämä oli stressaavaa mm.vaativa työ, lasten aamuherätykset, lasten aikaa vievät iltarutiinit ja en ymmärtnyt siinä tilanteessa lyhentää lasten hoitopäivää vaikka olisin helposti voinut.
Tätä en kyllä ymmärrä. Lasten isä olisi ihan hyvin voinut hoitaa osan hakuruljanssista. Miksi sinun piti välttämättä se tehdä pitkittäen lasten hoitopäivää?
Minä ja mieheni tehtiin lasten ollessa pieniä työtä, jossa oli joustava työaika. Toimistolla piti olla klo 7-9 ja työaika 7.5 h plus ruokatunti 30 min. Silloin minulle ei ei tullut mieleenikään, että lapset hyötyisivät siitä, että minä menen klo 7 töihin ja lähden klo 15 töistä. Itse asiassa kukaan kollegoistakaan ei tehnyt niin. Miehen palaverit taas estivät sen, että mies olisi tehnyt töitä klo 7-15.
Mutta nyt vuosia jälkeenpäin ymmärrän, että tuo lasten hoitopäivä olisi kannattanut pitää lyhyempänä.
Minulla ja miehellä oli kummallakin vaativat työt, joissa on poikkeuksetta pitkät päivät. Tajusimme jo ennen kuin lasta aloimme yrittämään, että ei meidän haaveissa olevaa lapsiarkea pysty pyörittämään näillä työajoilla. Ja raskauden ja äitiysloman jälkeen minä päädyin sitten etsimään uuden työn.
Ikävöin jatkuvasti vanhaa työtäni ja entistä uraani, mutta tämä oli vain asia joka oli pakko tehdä. Meillä on siis nykyään 3-vuotias tytär joka on hoidossa 8.30-16. Aiemman työn puitteissa olisimme joutuneet menemään vielä kauempana sijaitsevaan vuoropäiväkotiin, jossa päivät olisivat venyneet vähintään 10h mittaisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapset aloittivat päivähoidon niin teimme tietoisen päätöksen tiukentaa vähän talouttamme ja tehdä vähemmän töitä jotta pienten lasten hereilläoloaika ei olisi pelkkää päiväkotia. Mies alkoi tekemään nelipäiväistä viikkoa ja minä lyhyempää työviikkoa. Lapset olivat ma-to hoidossa 7.45-15.00 ja perjantait kotona miehen kanssa. Tuota arkea kesti pari vuotta, sinä aikana mietittiin tavallista tarkemmin ruoka-ostoksia ja pahemmin ei reissuja tehty, mutta oli se sen arvoista.
No esim. meillä saattaa toinen olla töissä 9-17, toinen 7-15, jolloin lasten hoitopäivä on 8.30-15.30.