Miksi ihmiset käyvät kaupassa perhekunnittain?
Isot marketit ovat viikonloppuisin kuin lastentarhoja. Usein kaupoissa isä ja äiti /useampi muu aikuinen ja pieniä lapsia. Eikö olisi koko maailmalle vähemmän stressaavaa ja tehokkaampaa, jos toinen näistä aikuisista olisi kotona tai vaikka puistossa sillä aikaa, kun toinen käy kaupassa? Tämä on ihan vilpitön kysymys - onko se koko perheen kanssa shoppailu oikeasti noin nautinnollista? Itseäni stressaa jo pelkästään katsoa vierestä.
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Taas tää perinteinen, lapsia saa olla kunhan niitä ei näy kaupoissa, ravintoloissa tai oikeastaan missään muualla kuin metsässä. Silloinkaan ei mielellään omalla marja-apajalla päinkään.
Älä sössötä. Nyt puhutaan isoista marketeista. Eivät ne ole mitään perheiden ajanviettopaikkoja. En tahdo minäkään tehdä ostoksiani lastentarhassa. Eikä voi tehdä pennuille hyvää kuluttamisen viihteellistäminen ja se järkyttävä viriketulva mikä marketeissa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tää perinteinen, lapsia saa olla kunhan niitä ei näy kaupoissa, ravintoloissa tai oikeastaan missään muualla kuin metsässä. Silloinkaan ei mielellään omalla marja-apajalla päinkään.
Älä sössötä. Nyt puhutaan isoista marketeista. Eivät ne ole mitään perheiden ajanviettopaikkoja. En tahdo minäkään tehdä ostoksiani lastentarhassa. Eikä voi tehdä pennuille hyvää kuluttamisen viihteellistäminen ja se järkyttävä viriketulva mikä marketeissa on.
Eiköhän tämä nyt alkaisi pikku hiljaa olla tässä. Vaikea uskoa, että kellekään menee läpi, että kaupassa käyminen on sinulle noin iso osa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap taitaa olla lapseton.
No mä olen lapseton ja olen ihmetellyt täsmälleen samaa kuin ap. Luulisi sen kauppareissun olevan aika raskasta ja hermoja kiristävää kaikilta, kun koko perhe siellä pyörii. Eikö olisi järkevää, että äiti tai isä ottaisi lapset vaikka puistoon tai jäisivät kotiin touhuamaan jotain kivaa ulkona ja toinen aikuinen sillä välin hoitaisi ostokset?
Joku kirjoitti, että ne ostokset päätetään vasta siellä kaupassa. Vielä stressaavampaa. Eikö oikeasti enää suunnitella ostoksia tai tehdä kauppalistaa? Rahaa säästyisi jos vähän suunnittelisi etukäteen.
Ei ole selvästi vanhempien prioriteettilistalla arjen suunnittelu ja järkeistäminen. Kunhan on ihania, äänekkäitä perhetapahtumia kaupassa ja "arki pyörii" ostoskeskuksessa poukkoilemalla.
Lakkaa nyt jo. Mä en oikeasti usko, että kellään on niin mitäänsanomaton elämä, että joku ruokakaupassa käyminen nousee noin keskeiseen asemaan. Jos on, niin mietitään yhdessä, miten siihen elämään vois löytää mielekkyyttä.
Viekö se lasten teko oikeasti ihan viimeisetkin älyn rippeet mennessään? Millä logiikalla elämässä ei ole sisältöä, jos kauppojen muuttuminen leikkitarhoiksi VITUTTAA? Mikä sitten saa vituttaa? Laskeutukaa te ylemmyydentuntoiset mammat maan pinnalle.
Silloin kun oli lapset pieniä, käytiin perheen voimin kaupassa.
En usko, että vaivasimme ketään, koska oli rauhalliset lapset.
Valittiin yhdessä niitä ostoksia ja mietittiin tarpeita. Lapset saivat osallistua ikätasonsa mukaan.
Oppivat esim. pienestä pitäen, millaisia valintoja tehdään ja miksi.
Oppivat, että on järkevää ostaa tarjouksista, ja toisaalta, että on asioita, joita ei osteta ollenkaan, kuten epäterveellisiä herkkuja arkeen tai juuri muutoinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap taitaa olla lapseton.
No mä olen lapseton ja olen ihmetellyt täsmälleen samaa kuin ap. Luulisi sen kauppareissun olevan aika raskasta ja hermoja kiristävää kaikilta, kun koko perhe siellä pyörii. Eikö olisi järkevää, että äiti tai isä ottaisi lapset vaikka puistoon tai jäisivät kotiin touhuamaan jotain kivaa ulkona ja toinen aikuinen sillä välin hoitaisi ostokset?
Joku kirjoitti, että ne ostokset päätetään vasta siellä kaupassa. Vielä stressaavampaa. Eikö oikeasti enää suunnitella ostoksia tai tehdä kauppalistaa? Rahaa säästyisi jos vähän suunnittelisi etukäteen.
Ei ole selvästi vanhempien prioriteettilistalla arjen suunnittelu ja järkeistäminen. Kunhan on ihania, äänekkäitä perhetapahtumia kaupassa ja "arki pyörii" ostoskeskuksessa poukkoilemalla.
Lakkaa nyt jo. Mä en oikeasti usko, että kellään on niin mitäänsanomaton elämä, että joku ruokakaupassa käyminen nousee noin keskeiseen asemaan. Jos on, niin mietitään yhdessä, miten siihen elämään vois löytää mielekkyyttä.
Viekö se lasten teko oikeasti ihan viimeisetkin älyn rippeet mennessään? Millä logiikalla elämässä ei ole sisältöä, jos kauppojen muuttuminen leikkitarhoiksi VITUTTAA? Mikä sitten saa vituttaa? Laskeutukaa te ylemmyydentuntoiset mammat maan pinnalle.
No pienet on elämän ympyrät jos lapseton mitättömästä pikkuasiasta meuhkaa ja huutaa tuolla lailla.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap taitaa olla lapseton.
No mä olen lapseton ja olen ihmetellyt täsmälleen samaa kuin ap. Luulisi sen kauppareissun olevan aika raskasta ja hermoja kiristävää kaikilta, kun koko perhe siellä pyörii. Eikö olisi järkevää, että äiti tai isä ottaisi lapset vaikka puistoon tai jäisivät kotiin touhuamaan jotain kivaa ulkona ja toinen aikuinen sillä välin hoitaisi ostokset?
Joku kirjoitti, että ne ostokset päätetään vasta siellä kaupassa. Vielä stressaavampaa. Eikö oikeasti enää suunnitella ostoksia tai tehdä kauppalistaa? Rahaa säästyisi jos vähän suunnittelisi etukäteen.
Ei ole selvästi vanhempien prioriteettilistalla arjen suunnittelu ja järkeistäminen. Kunhan on ihania, äänekkäitä perhetapahtumia kaupassa ja "arki pyörii" ostoskeskuksessa poukkoilemalla.
Lakkaa nyt jo. Mä en oikeasti usko, että kellään on niin mitäänsanomaton elämä, että joku ruokakaupassa käyminen nousee noin keskeiseen asemaan. Jos on, niin mietitään yhdessä, miten siihen elämään vois löytää mielekkyyttä.
Viekö se lasten teko oikeasti ihan viimeisetkin älyn rippeet mennessään? Millä logiikalla elämässä ei ole sisältöä, jos kauppojen muuttuminen leikkitarhoiksi VITUTTAA? Mikä sitten saa vituttaa? Laskeutukaa te ylemmyydentuntoiset mammat maan pinnalle.
Miten kauan ajattelit vielä jatkaa tuota saman asian hokemista? Kumpi mielestäsi tämän sun provon aiheena on, elämätön elämä, jossa keskeisenä sisältönä on ihmisten kyttääminen kaupassa vai kaameat lapsiperheet?
"Mutku mies ostaa pippuriketsuppia tavallisen sijasta, ja lapset itkee"
Miten vaikea olisi, että VAIN toinen vanhempi hoitaa ne arjen normaalit ruokaostokset?
Palstamammat ostaa JOKA PÄIVÄ niitä vaatteita ja kenkiä?
Hei, onko tää sittenkin uli? Kävis laatuun, hänellä ae kaupassa käyminen varmasti kuuluukin siihen elämän jännittävämpään sisältöön!
Vierailija kirjoitti:
"Mutku mies ostaa pippuriketsuppia tavallisen sijasta, ja lapset itkee"
Miten vaikea olisi, että VAIN toinen vanhempi hoitaa ne arjen normaalit ruokaostokset?
Palstamammat ostaa JOKA PÄIVÄ niitä vaatteita ja kenkiä?
Sä et osaa varoida hyvin tätä teemaa, aikamoiseksi jankuttamiseksi on mennyt.
"Perhekunnittain" :D
Olen isosta perheestä lähtöisin, ja meillä useimmiten kaikki kokoontuivat kotona ennen ruokaostoksille lähtemistä suunnittelemaan ja kirjoittamaan ostoslistaa. Kaikki saivat ehdottaa päivällisiä ja aamiaisia ja esittää toiveita, ja jos oli viikonloppu, niin meiltä lapsilta kysyttiin, mitä karkkia halusimme. Ne olivat kivoja hetkiä.
Kauppaan lähti yleensä 2-3 perheenjäsentä. Vain harvoin menimme kaikki.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mutku mies ostaa pippuriketsuppia tavallisen sijasta, ja lapset itkee"
Miten vaikea olisi, että VAIN toinen vanhempi hoitaa ne arjen normaalit ruokaostokset?
Palstamammat ostaa JOKA PÄIVÄ niitä vaatteita ja kenkiä?
Sä et osaa varoida hyvin tätä teemaa, aikamoiseksi jankuttamiseksi on mennyt.
Ensimmäinen viestini lankaan, kristallipallosi on rikki.
Muutoinkin nämä olettamat kirjoittajista ovat ääliömäisiä.
Vastaatko muuten kysymykseen?
Miten ne lapset oppii käymään kaupassa jos heitä ei koskaan otettaisi mukaan? Miten oppivat kuinka käyttäytyä yms?
Vierailija kirjoitti:
Miten ne lapset oppii käymään kaupassa jos heitä ei koskaan otettaisi mukaan? Miten oppivat kuinka käyttäytyä yms?
se lapsi pitää raahata joka maitopurkin hakuunkin mukaan lattialle itkupotkuraivarroimaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ne lapset oppii käymään kaupassa jos heitä ei koskaan otettaisi mukaan? Miten oppivat kuinka käyttäytyä yms?
se lapsi pitää raahata joka maitopurkin hakuunkin mukaan lattialle itkupotkuraivarroimaan?
Kyttäätkö sä siellä kylmäkaapilla 24/7 kun tiedät monestiko siellä joku käy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mutku mies ostaa pippuriketsuppia tavallisen sijasta, ja lapset itkee"
Miten vaikea olisi, että VAIN toinen vanhempi hoitaa ne arjen normaalit ruokaostokset?
Palstamammat ostaa JOKA PÄIVÄ niitä vaatteita ja kenkiä?
Sä et osaa varoida hyvin tätä teemaa, aikamoiseksi jankuttamiseksi on mennyt.
Ensimmäinen viestini lankaan, kristallipallosi on rikki.
Muutoinkin nämä olettamat kirjoittajista ovat ääliömäisiä.
Vastaatko muuten kysymykseen?
Vastaan sulle, että jos kaupassakäynti on noin iso asia, kannattaa hakea ammattiapua, tai edes jotain muuta sisältöä elämään. Jos on taloudellusesti tiukkaa, niin on ilmaisiakin harrastuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ne lapset oppii käymään kaupassa jos heitä ei koskaan otettaisi mukaan? Miten oppivat kuinka käyttäytyä yms?
se lapsi pitää raahata joka maitopurkin hakuunkin mukaan lattialle itkupotkuraivarroimaan?
Kyttäätkö sä siellä kylmäkaapilla 24/7 kun tiedät monestiko siellä joku käy?
Hänellä on ainakin melkoinen pakkomielle.
Me käydään ehkä kerran tai pari vuodessa kaupassa koko perheen voimin. Yleensä se olen minä lasten kanssa työpäiväni jälkeen. Tai minä pikaisesti ennenkuin haen lapset päiväkodista. Mies menee omia menojaan. Olis luksusta käydä kaupassaperheen voimin. Sehän olisi kuin lomareissu.
Me asutaan kauppakeskuksen vieressä. Kuljemme sitä kautta neuvolaan, lääkäriin, hammaslääkäriin, kirjastoon, harrastuksiin.
Jopa sukulaisiin. Käytännössä kaikkialle.
Se kun nyt vaan sijaitsee niin, että jos meiltä haluaa metrolle, bussille tai ihan vaan tien toidelle puolelle, joutuu kulkemaan sen läpi.
Meillä on muuten usein jopa koira mukana😂
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä en näe ongelmaa siinä, että käydään kaupassa lasten kanssa. Kuitenkin itse koen sen aika stressaavana ja koitan vältellä sitä jos vaan pystyn. Mutta jotkut ilmeisesti eivät koe siitä stressiä.
Itsekin ihmettelen kun joillakin on kärryt täynnä ruokaa. Välillä tuntuu vähän että tarvitseeko oikeasti kaikkea tuota... Toisaalta he varmaan kokevat helpommaksi käydä kerran viikossa kunnolla kaupassa ja lastata ostokset autoon. Itselläni taas ei autoa ole joten en jaksa kantaa kerralla kovin paljon. Tässä on se huono puoli, että tulee helposti ostettua heräteostoksia, kun käy lähes päivittäin kaupassa.
Ihmettelet sitä, että joku ostaa kärryllisen ruokaa? 😄 Taidat olla vähän vajaa.
Lakkaa nyt jo. Mä en oikeasti usko, että kellään on niin mitäänsanomaton elämä, että joku ruokakaupassa käyminen nousee noin keskeiseen asemaan. Jos on, niin mietitään yhdessä, miten siihen elämään vois löytää mielekkyyttä.