Miksi ihmiset käyvät kaupassa perhekunnittain?

Mä olen aina käynyt lasten kanssa kaupoilla mutta inhosin silloin kun oli vielä vaunut ja rattaat, silloin lapsi jäi useimmiten kotiin isän kanssa.

Inhoan vieläkin vaunuja kaupassa vaikka tiedän ettei se ole nautinto sille äidillekkään. Ne on oikeasti aina edessä, vauvat huutaa hysteerisenä kuumuuttaan ja tuntuu että menee ikuisuus että kukaan viitsii edes mennä vauvan luo.

Onhan oikeasti ihmisiäkin jotka ei pärjää kaupoilla yksin lapsen tai lasten kanssa. Mun ystävä on sanonut suoraan ettei mene koskaan yksin kauppaan vaan miehen on lähdettävä mukaan.

Mä olen kaikkien kolmen kanssa pärjännyt hyvin mutta isä tajusi yks kerta ettei ole koskaan käynyt kaikkien kanssa kaupassa. Lähti sitten ja tuumas että mikäpäs tuossa, osaahan ne käyttäytyä. No kyllä kai kun olen vuosia opettanut olemaan ihmisiksi kaupassa ( ja muuallakin) 🤦‍♀️

En koe lasten kanssa kaupassa käymistä stressaavaksi, mutta isot kaupat ruuhka-aikaan on karseita olin siellä sitten yksin tai kolmen lapseni kanssa.

Huomaan kyllä, että jotkut perheet voisi opettaa tapoja lapsilleen ja suututtaa, kun kaikki lapsiperheet sitten leimataan samanlaisiksi sikailijoiksi. En ihmettele vauvakatoa, kun kaupassakaan ei saisi yhdessä puolison ja lapsen kanssa käydä.

Olen lapseton ja näillä näkymin tämä ei tule elinaikanani muuttumaan, mutta ap:n perusajatus pistää ihmettelemään. Siis miksei lapset saisi olla kaupassa mukana? Yleensä ne lpaset on ruuhka-aikoina kaupassa jolloin mikään supermarket ei rauhan tyyssija ole muutenkaan. Miksi hermojasi kinnaa nimen omaan lapset? Nopeasti järkeillen näkisin loogisena, että lapset otetaan mukaan jos se joko muiden menojen takia on helpompaa niin, tai jos erityisesti halutaan lapset mukaan esimerkiksi kasvatuksellisista syistä.

"Itseäni stressaa jo pelkästään katsoa vierestä." No älä katsele, herranjestas. Mikä siinä on, että jotkut ei vaan osaa keskittyä omiin asioihinsa ja esimerkiksi ostoksiinsa?

Tämä palsta on kyllä mainio. Mikään tapa hoitaa perheen ruokaostokset ei käy :). Eihän siitä ole kuin muutama viikko, kun täällä haukuttiin maanrakoon kaikki jotka käyttävät kauppojen kotiinkuljetusta. Kuulemma on elämänhallinta hukassa, jos ei kauppaan pääse. Silloin moni perusteli tilannetta sillä, ettei halua raahata lapsia kauppaa, mutta se oli kuulemma vain tekosyy omalle laiskottelulle. Koittakaa nyt päättää miten ja koska siellä kaupassa on soveliasta käydä...

Vierailija kirjoitti:

Lapsia olisi ainakin hyvä valistaa käytössäännöistä. Usein ovat kiukkusia, kerjää ja monkuu tai hortoilee pitkin käytäviä, tai jäävät muuten vaan jonossa toljottamaan vaikka olis aika siirtyä eteenpäin. Vanhemmilla taas hermo pinnassa, eivätkä vahdi yhtään mitä mukulat tekee. Eilenkin jono junnassi : äiti oli jo pakkaamassa tavaroita, mutta jätti unohti pienen tyttönsä jonon tukkeeksi. Eipä tuo tyttö muuta tehnyt, kun toljotti niin, ettei seuraava asiakas päässyt maksamaan ostoksiaan, eikä tämä tietenkään kehdannut pyytää vierasta lasta siirtymään. Itse olen joutunut monesti sanomaan : anteeksi, siirrytkö vähän. Yleensä tässä vaiheessa vanhemmatkin reagoivat. Pikkujuttuja, mutta kyllähän ne kanssa-asioivia sieppaa.

Kauppa-asionnit on kuitenkin ihan arkinen toimi, jota on hyvä opettaa lapsillekkin.

Jos ei osaa sanoa lapselle anteeksi, väistätkö vähän, niin jonkun muunkin kuin sen lapsen pitäisi opetella käytöstapoja, tai sosiaalisia taitoja... Ja tuollaisen huomautuksen sanominen sieppaa ihan mahdottomasti? Näköjään kaikki mahdollinen kanssakäyminen koetaan nykyaikana mahdottoman rasittavana. Olen itse digisukupolven (lapseton) nuori, mutten nyt näe tässä yhtään mitään oikeaa ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kurja katsoa, kun klo 20 jälkeen näkee umpiväsyneen, kiukuttelevan lapsen/lapsilauman, jonka vanhemmat selvästi shoppailevat. Eivät siis äkkiä hae ruokaa, vaan hypistelevät siellä vähän kaikkea.

Nukkumassa pitäisi lapsen jo olla. Ja kyllä, teen johtopäätöksiä koko huushollista, jos  heräteshoppaillaan kun lasten pitäisi olla jo nukkumassa. Ei ne perheet päivisinkään millään luontoretkillä ole.

Jos lapsi on kotihoidossa ja saa aamulla nukkua ei ole minkään valtakunnan syytä, miksi nukkumassa pitäisi olla kello 20.

Kyllä käsittääkseni klo 20 pitäisi lapsen saada rauhoittua kotona. Vuorotyöläisenä olen nähnyt äidin vaunujen kanssa ulkona klo 22.30!!

No sinä olet käsittämyt väärin. Käsityskykysi lienee rajallinen.

Ja se äiti on voinut olla vaunuineen liikkeellä esim rauhoittakseen sairaan lapsen nukkumaan sinne vaunuihin.

Ei Tampereen keskusta ole turvallinen paikka klo 22.30. Vaunuvauvan kanssa.

Siksi stressaa, ettei ne lapsetkaan nauti/hyödy siitä, että väsyneenä raahataan mukana. Lapsi ei tajua ettei raha tule seinästä, turhaan vaan kinuaa kaikenlaista näkemäänsä, jota ei oikeasti lainkaan tarvitse.

Ja sitten kielletään, ja tulee itku.

Tai vielä pahempi, ensin kielletään, mutta kun lapsi aikansa huutaa, ostetaan se kinuttu juttu kuitenkin. Ja sillä taataan, että ihan varmasti lapsi huutaa jatkossakin. Ei ole lapsen vika osaksikaan.

Stressataan lasta ihan turhaan, siksi se häiritsee. Ja valvotetaan lasta, jonka kehitykselle olisi tärkeää riittävä uni, kamalaa katsella kun iltakasin jälkeen lapsi kiukkuaa väsymystään, mutta vanhempi ei tajua.

Vierailija kirjoitti:

En ihmettele enää lapsiperheköyhyyttä, jos oikeasti siellä kaupassa vasta päätetään ne ruokalistat, niin kalliiksi tulee. Siellä kaupassa pistää silmiin kaikki rasvainen, sokerinen ja einekset, ei juurekset jne terveelliset raaka-aineet. Sitten ihmetellään, kun koko perhe on ylipainoinen, taaperoa myöten.

Kuka muistaa ulkoa kaikki reseptit? Kun ei muista kaikkia ainesosia, pitää käydä usein kaupassa, kun jotakin  unohtuu. Sunnittelemattomuudesta seuraa hävikkiä, ei kovin ekologista eikä ekonomistakaan.

Ei lapsen tarvitse todellakaan "tutustua" eli lääppiä kaikkia kaupan tavaroita, tulee vaan turhaa mankumista ja niitä heräteostoksia lapsillekin. Vasta kouluikäinen tajuaa oikeasti mitä tarkoittaa luomu tai kilolohinta, ei mitään syytä viedä sitä pienempiä kauppaan.

Ja ei, pienten lasten ei pidä kukkua myöhään hereillä ja nukkua puolille päivin, lasu tuollaisista. Ei ihme ettei jaksa käyttäytyä, kun on ihan yliväsynyt.

lol, no jos olet esim. vegaani niin heräteostoksetkin tulee yleensä hevi-hyllyltä ja paljon käytettyjen reseptienkin muistaminen on joillekin helppoa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton ja näillä näkymin tämä ei tule elinaikanani muuttumaan, mutta ap:n perusajatus pistää ihmettelemään. Siis miksei lapset saisi olla kaupassa mukana? Yleensä ne lpaset on ruuhka-aikoina kaupassa jolloin mikään supermarket ei rauhan tyyssija ole muutenkaan. Miksi hermojasi kinnaa nimen omaan lapset? Nopeasti järkeillen näkisin loogisena, että lapset otetaan mukaan jos se joko muiden menojen takia on helpompaa niin, tai jos erityisesti halutaan lapset mukaan esimerkiksi kasvatuksellisista syistä.

"Itseäni stressaa jo pelkästään katsoa vierestä." No älä katsele, herranjestas. Mikä siinä on, että jotkut ei vaan osaa keskittyä omiin asioihinsa ja esimerkiksi ostoksiinsa?

Mutta aika monesti ne lapset kyllä huutavat ja säntäilevät siellä kaupassa. Täytyy siinä totutella väistämään lapsosia yms. Ehkä olen todella vanhanaikainen ihminen ja rajoittunut.

Lapset on ihania, mutta itse en veisi heitä kauppaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen pari kertaa käyttänyt autotonta perheenäiti kaupoilla ja se lähtö kotoa on jo jotain ihmeellistä. Ne pennut kiihoitetaan tiloihin jo lupailemalla leikkihuonetta , autokärryjä, pikkukärryjä, kilpajuoksua, hedelmäpeli koneita, jäätelöä, karkkia, ilmaisia banaaneja, pankkikortin tunnusluku näppäilyä ymym. Kauhella kakofonialla ja mölyllä ollaan jo autossa ja kun kauppaan päästään meno on kuin ravebileissä.

Apua, kuulostaa ihan hirveältä.

Meillä taasen sanotaan että leikkipaikkoihin ei mennä (yleensä aikaa ei siihen ole eikä niitä yksin sinne voi jättää) ja saavat pienet palkinnot jos reissu menee hyvin. Jo yksi muumitikkari saa 11 vuotiaan pojankin vielä hillitsemään hermonsa vaikkei kauppareissuista nauti :D

Nyt kun kaikki 3 lasta on koululaisia, ovat tajunneet ettei äitikään nauti kaupassa olosta, auttavat parhaansa mukaan että selvitään nopeasti pois. Jo lapset osaa suunnitella kauppalistaa ja ennakoida tarpeita kuten puuttuuko sukkia tms ja käyvät sitten hakemassa itselleen.

Täältä maalta on joskus lähdettävä isoon kaupunkiin (150 km) päähän ostelemaan vaatteita yms ja onhan se koko päivän reissu ja kaikille raskas. Otan lapsen kerrallaan ja isä yrittää viihdyttää muita loppuajan, lopputulos on yleensä sokerihumalaiset lapset vatsa täynnä roskaruokaa :D mutta niin hirveälle kuin se kuullostaakin, se kerran pari vuoteen pakollinen ostospäivä on lapsista kiva kun se on niin erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Siksi stressaa, ettei ne lapsetkaan nauti/hyödy siitä, että väsyneenä raahataan mukana. Lapsi ei tajua ettei raha tule seinästä, turhaan vaan kinuaa kaikenlaista näkemäänsä, jota ei oikeasti lainkaan tarvitse.

Ja sitten kielletään, ja tulee itku.

Tai vielä pahempi, ensin kielletään, mutta kun lapsi aikansa huutaa, ostetaan se kinuttu juttu kuitenkin. Ja sillä taataan, että ihan varmasti lapsi huutaa jatkossakin. Ei ole lapsen vika osaksikaan.

Stressataan lasta ihan turhaan, siksi se häiritsee. Ja valvotetaan lasta, jonka kehitykselle olisi tärkeää riittävä uni, kamalaa katsella kun iltakasin jälkeen lapsi kiukkuaa väsymystään, mutta vanhempi ei tajua.

Vieläkö lapsia jätetään leluosastolle? Sitten alkaa se huuto kun lapsi noudetaan sieltä?

Vierailija kirjoitti:

Siksi stressaa, ettei ne lapsetkaan nauti/hyödy siitä, että väsyneenä raahataan mukana. Lapsi ei tajua ettei raha tule seinästä, turhaan vaan kinuaa kaikenlaista näkemäänsä, jota ei oikeasti lainkaan tarvitse.

Ja sitten kielletään, ja tulee itku.

Tai vielä pahempi, ensin kielletään, mutta kun lapsi aikansa huutaa, ostetaan se kinuttu juttu kuitenkin. Ja sillä taataan, että ihan varmasti lapsi huutaa jatkossakin. Ei ole lapsen vika osaksikaan.

Stressataan lasta ihan turhaan, siksi se häiritsee. Ja valvotetaan lasta, jonka kehitykselle olisi tärkeää riittävä uni, kamalaa katsella kun iltakasin jälkeen lapsi kiukkuaa väsymystään, mutta vanhempi ei tajua.

Tätä minäkään en ole koskaan tajunnut. Viedään houkutusten pariin ja raahataan pois.

Miten se kasvattaa ja ketä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi stressaa, ettei ne lapsetkaan nauti/hyödy siitä, että väsyneenä raahataan mukana. Lapsi ei tajua ettei raha tule seinästä, turhaan vaan kinuaa kaikenlaista näkemäänsä, jota ei oikeasti lainkaan tarvitse.

Ja sitten kielletään, ja tulee itku.

Tai vielä pahempi, ensin kielletään, mutta kun lapsi aikansa huutaa, ostetaan se kinuttu juttu kuitenkin. Ja sillä taataan, että ihan varmasti lapsi huutaa jatkossakin. Ei ole lapsen vika osaksikaan.

Stressataan lasta ihan turhaan, siksi se häiritsee. Ja valvotetaan lasta, jonka kehitykselle olisi tärkeää riittävä uni, kamalaa katsella kun iltakasin jälkeen lapsi kiukkuaa väsymystään, mutta vanhempi ei tajua.

Tätä minäkään en ole koskaan tajunnut. Viedään houkutusten pariin ja raahataan pois.

Miten se kasvattaa ja ketä?

Jopa on. Kun ei meillä ole tapana niitä leluja kauppareissuilla ostella, niin eivät ne lapset niitä erityisesti kinua. Toki voivat niitä näytellä ja kysyä, että ostettaisko tällainen, mutta siinä se.

Musta tuntuu, että aika iso osa tämän ketjun vastaajista on joko trolleja tai elää jossain kummallisessa todellisuudessa. Kumpihan sinä olet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihmettele enää lapsiperheköyhyyttä, jos oikeasti siellä kaupassa vasta päätetään ne ruokalistat, niin kalliiksi tulee. Siellä kaupassa pistää silmiin kaikki rasvainen, sokerinen ja einekset, ei juurekset jne terveelliset raaka-aineet. Sitten ihmetellään, kun koko perhe on ylipainoinen, taaperoa myöten.

Kuka muistaa ulkoa kaikki reseptit? Kun ei muista kaikkia ainesosia, pitää käydä usein kaupassa, kun jotakin  unohtuu. Sunnittelemattomuudesta seuraa hävikkiä, ei kovin ekologista eikä ekonomistakaan.

Ei lapsen tarvitse todellakaan "tutustua" eli lääppiä kaikkia kaupan tavaroita, tulee vaan turhaa mankumista ja niitä heräteostoksia lapsillekin. Vasta kouluikäinen tajuaa oikeasti mitä tarkoittaa luomu tai kilolohinta, ei mitään syytä viedä sitä pienempiä kauppaan.

Ja ei, pienten lasten ei pidä kukkua myöhään hereillä ja nukkua puolille päivin, lasu tuollaisista. Ei ihme ettei jaksa käyttäytyä, kun on ihan yliväsynyt.

lol, no jos olet esim. vegaani niin heräteostoksetkin tulee yleensä hevi-hyllyltä ja paljon käytettyjen reseptienkin muistaminen on joillekin helppoa. 

Lol vaan, jospa et olekaan vegaani, ja ennen kaikkea et pakota kaikkeen syyttömiä lapsia vegaaneiksi? Silloin on "vähän" useampi resepti kun vegaanilla käytössä. Vai onko valtaosa noista lapsiperheistä vegaaneja?

Heräteostokset vievät rahaa, tuovat hävikkiä ja huonontavat terveyttä. Ja mitä muuta se ilman mitään suunnitelmaa shoppailu on?

Tuon takia ihmisillä ei rahat riitä, kun ei osata talouden perusasioitakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi stressaa, ettei ne lapsetkaan nauti/hyödy siitä, että väsyneenä raahataan mukana. Lapsi ei tajua ettei raha tule seinästä, turhaan vaan kinuaa kaikenlaista näkemäänsä, jota ei oikeasti lainkaan tarvitse.

Ja sitten kielletään, ja tulee itku.

Tai vielä pahempi, ensin kielletään, mutta kun lapsi aikansa huutaa, ostetaan se kinuttu juttu kuitenkin. Ja sillä taataan, että ihan varmasti lapsi huutaa jatkossakin. Ei ole lapsen vika osaksikaan.

Stressataan lasta ihan turhaan, siksi se häiritsee. Ja valvotetaan lasta, jonka kehitykselle olisi tärkeää riittävä uni, kamalaa katsella kun iltakasin jälkeen lapsi kiukkuaa väsymystään, mutta vanhempi ei tajua.

Tätä minäkään en ole koskaan tajunnut. Viedään houkutusten pariin ja raahataan pois.

Miten se kasvattaa ja ketä?

Jopa on. Kun ei meillä ole tapana niitä leluja kauppareissuilla ostella, niin eivät ne lapset niitä erityisesti kinua. Toki voivat niitä näytellä ja kysyä, että ostettaisko tällainen, mutta siinä se.

Musta tuntuu, että aika iso osa tämän ketjun vastaajista on joko trolleja tai elää jossain kummallisessa todellisuudessa. Kumpihan sinä olet?

Niin sehän ei ole kinuamista, että lapsi raahaa näytille  lelun toisensa jälkeen, jättää ne minne sattuu ja sitten saa itku-potku-raivarin, kun ei voi tajuta, että miksi niitä ei voi saada. Vähän kun nälkäisen edessä heiluttaisi leipää, ja aina vetäisi pois. Mitä hyötyä tuosta on lapselle? Ei mitään, silkkaa mielipahaa. Pieni ei vielä ymmärrä, mitä tarkoittaa "ei ole varaa", ihan turha selittää väsyneelle, pettyneelle kolmivuotiaalle.

Vierailija kirjoitti:

Kauppareissuilla on myös kasvatuksellinen tarkoitus, samaan tapaan kuin vaikka kotitöihin osallistumisella. Nopeampaa ja helpompaahan se tiskit laittaa itse kuin korjailla lapsen työn tuloksia ja lakaista sirpaleita lattialta, mutta lasten täytyy saada osallistua normaalin arjen pyöritykseen.

Mikä "kasvatuksellinen tarkoitus"? Tarkoitus näyttää unohtuvan sillä sekunnilla, kun päästään marketin ovista sisällä.

Nykyään on muuten todella harvinaista nähdä, että vielä kotona asuva nuori kävisi kaupassa YKSIN perheen ruokaostoksilla. Muuta shoppailua nuo kyllä harrastavat yllin kyllin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi stressaa, ettei ne lapsetkaan nauti/hyödy siitä, että väsyneenä raahataan mukana. Lapsi ei tajua ettei raha tule seinästä, turhaan vaan kinuaa kaikenlaista näkemäänsä, jota ei oikeasti lainkaan tarvitse.

Ja sitten kielletään, ja tulee itku.

Tai vielä pahempi, ensin kielletään, mutta kun lapsi aikansa huutaa, ostetaan se kinuttu juttu kuitenkin. Ja sillä taataan, että ihan varmasti lapsi huutaa jatkossakin. Ei ole lapsen vika osaksikaan.

Stressataan lasta ihan turhaan, siksi se häiritsee. Ja valvotetaan lasta, jonka kehitykselle olisi tärkeää riittävä uni, kamalaa katsella kun iltakasin jälkeen lapsi kiukkuaa väsymystään, mutta vanhempi ei tajua.

Tätä minäkään en ole koskaan tajunnut. Viedään houkutusten pariin ja raahataan pois.

Miten se kasvattaa ja ketä?

Jopa on. Kun ei meillä ole tapana niitä leluja kauppareissuilla ostella, niin eivät ne lapset niitä erityisesti kinua. Toki voivat niitä näytellä ja kysyä, että ostettaisko tällainen, mutta siinä se.

Musta tuntuu, että aika iso osa tämän ketjun vastaajista on joko trolleja tai elää jossain kummallisessa todellisuudessa. Kumpihan sinä olet?

Niin sehän ei ole kinuamista, että lapsi raahaa näytille  lelun toisensa jälkeen, jättää ne minne sattuu ja sitten saa itku-potku-raivarin, kun ei voi tajuta, että miksi niitä ei voi saada. Vähän kun nälkäisen edessä heiluttaisi leipää, ja aina vetäisi pois. Mitä hyötyä tuosta on lapselle? Ei mitään, silkkaa mielipahaa. Pieni ei vielä ymmärrä, mitä tarkoittaa "ei ole varaa", ihan turha selittää väsyneelle, pettyneelle kolmivuotiaalle.

No vissiin sun perheellä on sitten tapana tehdä noin. Meidän perheessä lapset saavat mennä leluosastolla (koska ovat jo sen verran isoja) ja sitten, kun mennään kassalle, he joskus pyytävät katsomaan jotain lelua. Kun lapset olivat pieniä, he eivät todellakaan menneet yksin leluosastolle.

Kuten sanoin, meidän lapsemme eivät ole koskaan tottuneet siihen, että kaupasta ostetaan normaalilla kauppareissulla leluja, joten eivät he ole niitä kauheasti pyydelleet. 

Kumpi sinä nyt olet, trolli vai elämästä vieraantunut?

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton ja näillä näkymin tämä ei tule elinaikanani muuttumaan, mutta ap:n perusajatus pistää ihmettelemään. Siis miksei lapset saisi olla kaupassa mukana? Yleensä ne lpaset on ruuhka-aikoina kaupassa jolloin mikään supermarket ei rauhan tyyssija ole muutenkaan. Miksi hermojasi kinnaa nimen omaan lapset? Nopeasti järkeillen näkisin loogisena, että lapset otetaan mukaan jos se joko muiden menojen takia on helpompaa niin, tai jos erityisesti halutaan lapset mukaan esimerkiksi kasvatuksellisista syistä.

"Itseäni stressaa jo pelkästään katsoa vierestä." No älä katsele, herranjestas. Mikä siinä on, että jotkut ei vaan osaa keskittyä omiin asioihinsa ja esimerkiksi ostoksiinsa?

Varmaan siksi, että aikuiset eivät itke ja huuda ääneen kaupassa edes ruuhka-aikana tai juoksentele ympäriinsä kärryjensä kanssa. Etenkään uuhka-aikana väsyneenä ei kerta kaikkiaan jaksaisi kuunnella enää yhdenkään perheen taistelua ja kovaäänistä kinaamista.

Toinen perhetyyppi on sitten eläkeläispariskunnat, jotka tulevat Prismaan tapaamaan tuttuja. Siellä seisotaan keskellä käytävää tukkone kärrit vastakkain seurustelemassa, eikä kiirettä ole mihinkään....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton ja näillä näkymin tämä ei tule elinaikanani muuttumaan, mutta ap:n perusajatus pistää ihmettelemään. Siis miksei lapset saisi olla kaupassa mukana? Yleensä ne lpaset on ruuhka-aikoina kaupassa jolloin mikään supermarket ei rauhan tyyssija ole muutenkaan. Miksi hermojasi kinnaa nimen omaan lapset? Nopeasti järkeillen näkisin loogisena, että lapset otetaan mukaan jos se joko muiden menojen takia on helpompaa niin, tai jos erityisesti halutaan lapset mukaan esimerkiksi kasvatuksellisista syistä.

"Itseäni stressaa jo pelkästään katsoa vierestä." No älä katsele, herranjestas. Mikä siinä on, että jotkut ei vaan osaa keskittyä omiin asioihinsa ja esimerkiksi ostoksiinsa?

Varmaan siksi, että aikuiset eivät itke ja huuda ääneen kaupassa edes ruuhka-aikana tai juoksentele ympäriinsä kärryjensä kanssa. Etenkään uuhka-aikana väsyneenä ei kerta kaikkiaan jaksaisi kuunnella enää yhdenkään perheen taistelua ja kovaäänistä kinaamista.

Toinen perhetyyppi on sitten eläkeläispariskunnat, jotka tulevat Prismaan tapaamaan tuttuja. Siellä seisotaan keskellä käytävää tukkone kärrit vastakkain seurustelemassa, eikä kiirettä ole mihinkään....

Voi ei, voimia sulle.

Me käydään aina automarketissa yhden tai molempien lasten kanssa, usein lauantaiaamuisin. Lapset on 3v ja 1v. Vauva-aikana kaupassa käynti oli isin ja esikoisen oma juttu ja tärkeä vastuualue pienelle. Esikoinen osaa jo työntää pikkukärryä väistäen muita ihmisiä ja kerää tavarat sinne (mihin ylettää). 1v harjoittelee. Jos mennään koko perhe niin lapset istuu ostoskärryissä (auto+se korin telineistuin ensaanimeäpäähäni). Lapset osaa jo käyttäytyä, eivät edes vilkaise leluosastolle vaan suoraan ruokapuolelle. Ostoslista on aika vakio eli senkin esikoinen osaa ulkoa. Mitään karkkia ei syödä eli siihenkään ei jäädä kiukuttelemaan. Toki joskus menee perseelleen. Varsinkin kassajonossa. Anteeksi en ala pyytelemään sitä että kasvatan lapsiani ja opetan yhteiskunnan sääntöihin. Enkä todellakaan sitä että he ovat siellä kaupassa kun kaupat eivät ole K-18.

Eipä ole tullut mieleenikään että kaupassa käynti on jollekin nautinnollinen elämys jonka voi omalla olemassaolollaan pilata. Käyn itse nauttimassa elämästä esim metsässä, elokuvissa tai hyvässä ravintolassa. En Prismassa tai Citymarketissa.