Minuun loi lapsena turvattomuutta se, että äitini haukkui ja arvosteli minua

Mitä vaatisi, että voisit saada rauhan tuon asian kanssa? Onko se realistisesti saavutettavissa? Jos ei ole, niin et voi muuta kuin hyväksyä asian ja siirtyä eteenpäin. Olet sitä tällä(kin) palstalla jauhanut vuosia.

Tämä huuliherpes se ilmestyy aina uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äotini heitti mut monesti pihalle ja kerran jopa yritti tappaa lääkkeillä.

Se oli selkeämmin väärin. Minun äitini vesitti minun kokemukseni, aivan kuin ne eivät olisi tärkeitä ja minä arvokas. Sellaisiin haavoihin on ollut paljon vaikeampi saada apua, kuin selkeisiin olisi. Jos siis yrität jotenkin mitätöidä kokemustasi vertailemalla omiisi.

Ap

Gusipää.

Vierailija kirjoitti:

Käytät "turvatonta lapsuuttasi" vain tekosyynä omalle huonolle äitiydellesi. Ok, käytä vaan. Sääliksi käy lapsiasi.

En käytä, se on oikeasti syynä siihen ja tapoihini reagoida.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä vaatisi, että voisit saada rauhan tuon asian kanssa? Onko se realistisesti saavutettavissa? Jos ei ole, niin et voi muuta kuin hyväksyä asian ja siirtyä eteenpäin. Olet sitä tällä(kin) palstalla jauhanut vuosia.

Tietenkin turvallisuuden tunteen luominen. Äitini pelotteli minua muilla ihmisillä ja mitätöi kaikki kokemukseni. Mikään ei ollut ikinä niin kuin mä sen koin, vaikkei aiheesta oikeasti voi edes kiistellä, jos on aivot pään sisällä :/ Koin siis asioita siitä huolimatta, miten ne äidistäni olivat. Tätä ei huomioitu laisinkaan, eikä hän antanut sille, että olen eri ihminen hänen kanssaan, mitään arvoa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytät "turvatonta lapsuuttasi" vain tekosyynä omalle huonolle äitiydellesi. Ok, käytä vaan. Sääliksi käy lapsiasi.

En käytä, se on oikeasti syynä siihen ja tapoihini reagoida.

Ap

Tapasi reagoida on vain ja ainoastaan sinun hallinnassasi. Jos haluasit oikeasti muuttaa sitä, muuttaisit. Kukaan ei päätä reagointiasi sinun puolestasi, teet jokaikisen ratkaisun ihan täysin itse.

Ja jos koet, että joku tällaisia päätöksiä puolestasi tekee ja ohjailee sinua, se on lähinnä psykoottinen oire.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vaatisi, että voisit saada rauhan tuon asian kanssa? Onko se realistisesti saavutettavissa? Jos ei ole, niin et voi muuta kuin hyväksyä asian ja siirtyä eteenpäin. Olet sitä tällä(kin) palstalla jauhanut vuosia.

Tietenkin turvallisuuden tunteen luominen. Äitini pelotteli minua muilla ihmisillä ja mitätöi kaikki kokemukseni. Mikään ei ollut ikinä niin kuin mä sen koin, vaikkei aiheesta oikeasti voi edes kiistellä, jos on aivot pään sisällä :/ Koin siis asioita siitä huolimatta, miten ne äidistäni olivat. Tätä ei huomioitu laisinkaan, eikä hän antanut sille, että olen eri ihminen hänen kanssaan, mitään arvoa.

Ap

Mikä loisi sinulle turvallisuuden tunteen?

Vanhemman nimenomainen tehtävähän on selvittää, mitä lapsi kokee, eikä päinvastoin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemukseni eivät merkinneet äidilleni yhtään mitään. En siis oppinut siihen, että olisin arvokas ja muille tärkeä. Siitä saa äitini maksaa lopun elämäänsä, nytkin olen käyttäytynyt sitä kohtaan kuin roskaa, kun isäni kuoli, ja se ei ole millänsäkään. No, ei ole varaakaan olla. Sönkötti vain, ettei hänellä ole varaa soitella mulle (vastata on). Nauroin perään köyhää.

Ap

Ei se vastaaminen mitään maksa, ja ajat sitten eronnut mies tuskin kiinnostaa.

Hyvä vaan että ottaa suhun etäisyyttä. Ilman sitä voisi todella huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vaatisi, että voisit saada rauhan tuon asian kanssa? Onko se realistisesti saavutettavissa? Jos ei ole, niin et voi muuta kuin hyväksyä asian ja siirtyä eteenpäin. Olet sitä tällä(kin) palstalla jauhanut vuosia.

Tietenkin turvallisuuden tunteen luominen. Äitini pelotteli minua muilla ihmisillä ja mitätöi kaikki kokemukseni. Mikään ei ollut ikinä niin kuin mä sen koin, vaikkei aiheesta oikeasti voi edes kiistellä, jos on aivot pään sisällä :/ Koin siis asioita siitä huolimatta, miten ne äidistäni olivat. Tätä ei huomioitu laisinkaan, eikä hän antanut sille, että olen eri ihminen hänen kanssaan, mitään arvoa.

Ap

Mikä loisi sinulle turvallisuuden tunteen?

En tiedä. Ehkä se, ettei arvosteltaisi tai jos se on mahdotonta, niin aseet räjäyttää arvostelija paskan,eli oman päänsä keskelle.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman nimenomainen tehtävähän on selvittää, mitä lapsi kokee, eikä päinvastoin.

Ap

Ei sun normaalista poikkeavia reaktioita osattu siihen aikaan tutkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemukseni eivät merkinneet äidilleni yhtään mitään. En siis oppinut siihen, että olisin arvokas ja muille tärkeä. Siitä saa äitini maksaa lopun elämäänsä, nytkin olen käyttäytynyt sitä kohtaan kuin roskaa, kun isäni kuoli, ja se ei ole millänsäkään. No, ei ole varaakaan olla. Sönkötti vain, ettei hänellä ole varaa soitella mulle (vastata on). Nauroin perään köyhää.

Ap

Ei se vastaaminen mitään maksa, ja ajat sitten eronnut mies tuskin kiinnostaa.

Hyvä vaan että ottaa suhun etäisyyttä. Ilman sitä voisi todella huonosti.

Ei ota etäisyyttä kumpikaan heistä, opettele lukemaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman nimenomainen tehtävähän on selvittää, mitä lapsi kokee, eikä päinvastoin.

Ap

Ei sun normaalista poikkeavia reaktioita osattu siihen aikaan tutkia.

Ai jaa? Kas vain, että isäni kyllä ymmärsi ne. Samoin hänen äitinsä ja muu suku.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vaatisi, että voisit saada rauhan tuon asian kanssa? Onko se realistisesti saavutettavissa? Jos ei ole, niin et voi muuta kuin hyväksyä asian ja siirtyä eteenpäin. Olet sitä tällä(kin) palstalla jauhanut vuosia.

Tietenkin turvallisuuden tunteen luominen. Äitini pelotteli minua muilla ihmisillä ja mitätöi kaikki kokemukseni. Mikään ei ollut ikinä niin kuin mä sen koin, vaikkei aiheesta oikeasti voi edes kiistellä, jos on aivot pään sisällä :/ Koin siis asioita siitä huolimatta, miten ne äidistäni olivat. Tätä ei huomioitu laisinkaan, eikä hän antanut sille, että olen eri ihminen hänen kanssaan, mitään arvoa.

Ap

Mikä loisi sinulle turvallisuuden tunteen?

En tiedä. Ehkä se, ettei arvosteltaisi tai jos se on mahdotonta, niin aseet räjäyttää arvostelija paskan,eli oman päänsä keskelle.

Ap

Kuka sinua tällä hetkellä arvostelee?

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman nimenomainen tehtävähän on selvittää, mitä lapsi kokee, eikä päinvastoin.

Ap

Minun äitini kuvitteli, että minun on oltava selvillä siitä, mitäHÄN kokee, kun kiukuttelen. Ei ole niin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vaatisi, että voisit saada rauhan tuon asian kanssa? Onko se realistisesti saavutettavissa? Jos ei ole, niin et voi muuta kuin hyväksyä asian ja siirtyä eteenpäin. Olet sitä tällä(kin) palstalla jauhanut vuosia.

Tietenkin turvallisuuden tunteen luominen. Äitini pelotteli minua muilla ihmisillä ja mitätöi kaikki kokemukseni. Mikään ei ollut ikinä niin kuin mä sen koin, vaikkei aiheesta oikeasti voi edes kiistellä, jos on aivot pään sisällä :/ Koin siis asioita siitä huolimatta, miten ne äidistäni olivat. Tätä ei huomioitu laisinkaan, eikä hän antanut sille, että olen eri ihminen hänen kanssaan, mitään arvoa.

Ap

Mikä loisi sinulle turvallisuuden tunteen?

En tiedä. Ehkä se, ettei arvosteltaisi tai jos se on mahdotonta, niin aseet räjäyttää arvostelija paskan,eli oman päänsä keskelle.

Ap

Kuka sinua tällä hetkellä arvostelee?

Äitihulluksi haukkuja, äitiyteni haukkuja, sukuni kanssa riidoissa olemisesta syyttäjä, vaikka kuka.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemukseni eivät merkinneet äidilleni yhtään mitään. En siis oppinut siihen, että olisin arvokas ja muille tärkeä. Siitä saa äitini maksaa lopun elämäänsä, nytkin olen käyttäytynyt sitä kohtaan kuin roskaa, kun isäni kuoli, ja se ei ole millänsäkään. No, ei ole varaakaan olla. Sönkötti vain, ettei hänellä ole varaa soitella mulle (vastata on). Nauroin perään köyhää.

Ap

Ei se vastaaminen mitään maksa, ja ajat sitten eronnut mies tuskin kiinnostaa.

Hyvä vaan että ottaa suhun etäisyyttä. Ilman sitä voisi todella huonosti.

Ei ota etäisyyttä kumpikaan heistä, opettele lukemaan.

Ap

Ketkä kumpi? Onko äitejäsi useampi? Opettele itse.

Tietenkin hän ottaa etäisyyttä koska ei soita. Et vain hyväksy sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman nimenomainen tehtävähän on selvittää, mitä lapsi kokee, eikä päinvastoin.

Ap

Minun äitini kuvitteli, että minun on oltava selvillä siitä, mitäHÄN kokee, kun kiukuttelen. Ei ole niin.

Ap

Siis kun olin, sanotaan, alle 12v.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman nimenomainen tehtävähän on selvittää, mitä lapsi kokee, eikä päinvastoin.

Ap

Ei sun normaalista poikkeavia reaktioita osattu siihen aikaan tutkia.

Ai jaa? Kas vain, että isäni kyllä ymmärsi ne. Samoin hänen äitinsä ja muu suku.

Ap

No nehän olikin vähemmän terveitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemukseni eivät merkinneet äidilleni yhtään mitään. En siis oppinut siihen, että olisin arvokas ja muille tärkeä. Siitä saa äitini maksaa lopun elämäänsä, nytkin olen käyttäytynyt sitä kohtaan kuin roskaa, kun isäni kuoli, ja se ei ole millänsäkään. No, ei ole varaakaan olla. Sönkötti vain, ettei hänellä ole varaa soitella mulle (vastata on). Nauroin perään köyhää.

Ap

Ei se vastaaminen mitään maksa, ja ajat sitten eronnut mies tuskin kiinnostaa.

Hyvä vaan että ottaa suhun etäisyyttä. Ilman sitä voisi todella huonosti.

Ei ota etäisyyttä kumpikaan heistä, opettele lukemaan.

Ap

Ketkä kumpi? Onko äitejäsi useampi? Opettele itse.

Tietenkin hän ottaa etäisyyttä koska ei soita. Et vain hyväksy sitä.

On soittanut, mutta sanoi yhdessä puhelussa, ettei ole varaa soittaa, kun arvostelin häntä pahasti. Sille sitten nauroin.

Ap