Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia kaivata hyväksyntää ja kehuja töissä? Huono itsetunto kyseessä.
29.09.2019 |
Voisiko joku auttaa minua selkeyttämään ajatuksiani? Olen ollut aina luonteeltani aika epävarma ja itsetuntoni on huono. Olen työpaikassa, jossa ei saa koskaan mitään positiivista palautetta (ei myöskään moitteita). En ole kuullut esimiehiltä koskaan mitään kehuja tai yleensäkään positiivista palautetta itsestäni.
Onko teidän mielestä normaalia kaivata töissä hyväksyntää/vahvistusta ja kehumista? Muiden mielestä ilmeisesti pitäisi olla aikuinen ihminen ja ymmärtää, että aikuisten pitää kyetä työntekoon ilman tarrojen ja leimojen keräämistä vihkoon onnistuneista tehtävistä. Koen olevani epänormaali, koska kaipaan sellaista, että pomot sanoisivat joskus, että kivaa kun sinäkin olet töissä täällä.
Ymmärrän, että tämä johtuu huonosta itsetunnostani. Olen ehkä vähän masentunutkin. Olen alkanut pitämään itseäni huonona ja riittämättömänä työntekijänä ja pelkään, että minut potkitaan ulos hetkenä minä hyvänsä ja korvataan paremmalla työntekijällä.
Onko normaalia? Miten näistä ajatuksista pääsee eroon?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. yksi tyttö sanoi kerran mulle kehityskeskustelussa (jotka ylemmät pomot kuvaavat ja arvostelevat minua sitten jälkikäteen ;))
Niin! että jotkut muut työntekijät laiskottelevat. Miksei tähän puututa? Miksi meiltä vaaditaan enemmän ja tähän ei puututa?
Annoin vähän videolla palautetta pomoille ja sanoin tytöille, että minä kyllä puuttuisin tähän asiaan, mutta monet muut pomot eivät halua ;)
Hauska kuittailla ..
Sinccis
Ja tottahan se oli. Olin asiaan halunnut jo aikaisemmin monta kertaa puuttua.
Kuvatut kehityskeskustelut kuulostavat todella oudoilta 😨
No siis onhan siellä se liirum laarum. Miten vuosi on mennyt. Mitä työntekijä on saanut aikaan, mitä olemme yrityksenä saaneet aikaan, mitä valoisa ilma on ja linnut laulaa.
Miten näkee oman tulevaisuutensa.
Mutta ajattelin säästää tylsyydeltä ja mennä heti asiaan.
Sinccis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se normaalia. Länsimaissa ihmiset opetetaan jo lapsesta saakka hakemaan lohtua objekteista, kuten vauvana tuttipullosta, nallesta ja ties mistä, mutta ei äidiltä (koska vauva ei saa nukkua vieressä, vaan mielellään eri huoneissa jne) ja tämä kehityspsykologinen jatkumo johtaa uuskapitalismissa siihen, että arvotat itseäsi suoritteiden ja muiden palautteen mukaan. Meillähän ei tunneta muita kuin luusereita tai voittajia ja suorituksillasi pyrit tietysti olemaan se voittaja.
Esimies/nainen ei ole isä/äiti... eikä myöskään puuttuvan itsetunnon kasvattaja. Suosittelen lämpimästi terapiaa.
Ei ole, mutta sosiaalista kanssakäymistä se esimies-alaistyöskentelykin on. Siinä on myös jotain helvetin pahasti pielessä, koska suurin työkyvyttömyyseläkkeiden syy on mielenterveys.
Terapiaa voisit kaivata itse, sillä olet sivistymätön, kun et tiedä edes kehityspsykologian perusteita.
Meillä ei ole työpaikalla minkäänlaista kehumisen kulttuuria. Kyllä me työkavereiden kesken kehumme toisiamme epäsuorasti, että selvisimmepäs tästä hienosti tms. Enemmän kaipaisin kuitenkin palautetta esimiehiltä. Esimiehiä en ole kehunut koskaan. Tuntuu vaan jotenkin todella oudolta mennä kehumaan pomoja, koska sieltäkään suunnalta ei kuulu koskaan mitään ja muutenkin meidän pomoja on vaikea lähestyä missään asiassa. Mielestäni esimiehillä on velvollisuus antaa palautetta ilman, että heitä ensin kehuu. En ole saanut oikein mitään palautetta edes kehityskeskusteluissa
ap.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole työpaikalla minkäänlaista kehumisen kulttuuria. Kyllä me työkavereiden kesken kehumme toisiamme epäsuorasti, että selvisimmepäs tästä hienosti tms. Enemmän kaipaisin kuitenkin palautetta esimiehiltä. Esimiehiä en ole kehunut koskaan. Tuntuu vaan jotenkin todella oudolta mennä kehumaan pomoja, koska sieltäkään suunnalta ei kuulu koskaan mitään ja muutenkin meidän pomoja on vaikea lähestyä missään asiassa. Mielestäni esimiehillä on velvollisuus antaa palautetta ilman, että heitä ensin kehuu. En ole saanut oikein mitään palautetta edes kehityskeskusteluissa
ap.
Esimiehiksi ylenee hyvin pitkälti narsistisia piirteitä omaavat ihmiset. Mitä tunnekylmempi, sitä parempi. Ei kannata odottaa mitään kehuja. Hiljaisuus tarkoittaa sitä, että kaikki menee hyvin. Mikäli haluat muuttaa työpaikan ilmapiiriä, narsismi voittaa aina ja joudut lukkohenkilöiden listoille ja tuleviin YT-näytelmiin poispotkittavaksi. Muista myös olla stressaamatta, eli pidä työtä harrastuksenasi. Hae hyväksyntä jostain muualta.
Työn perimmäinen tarkoitus: firma saa työntekijältä työnpanoksen JA työntekijä saa firmalta rahaa.
Jos on hyvä säkä niin työstä voi saada myös jotain muuta, siis työntekijä voi myös saada hyvän mielen ja hyväksyntää ja kavereita ja elämänsisältöä ja merkityksellisyydentunnetta ja blaa blaa blaa. Silloin työntekijä voi olla töissä oma itsensä, hän voi olla ihminen jolla on tunteet ja tarpeet ja mielenkiinnonkohteet ja blaa blaa blaa.
Jos ei ole hyvä säkä niin mitään tuollaista ylimääräistä ei saada. Sitten työntekijän tarvitsee vain olla tunteeton robotti joka ihan vain tekee työnsä. Tuollaisia firmoja on älyttömän paljon. Älyttömän monet työntekijät joutuvat kehittämään itsestään robotteja. Vaikeaa se on, mieli pyrkii todella pitkään väkisin vastustamaan robotisoitumista, mutta hitaasti ja varovasti siihen saattaa lopulta tottua. Suomalainen peruskoulu on itseasiassa oppilaitoksen sijaan totutuslaitos robotisoitumiseen. Eli jo lapsena pitäisi alkaa oppia robotiksi.
Ole ihminen vapaa-ajallasi. Tai vaihda työpaikkaa. Tai jotain.
Nyky-yhteiskunnassa on aina vain vaikeampaa löytää ihmisille sopivia työpaikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työn perimmäinen tarkoitus: firma saa työntekijältä työnpanoksen JA työntekijä saa firmalta rahaa.
Jos on hyvä säkä niin työstä voi saada myös jotain muuta, siis työntekijä voi myös saada hyvän mielen ja hyväksyntää ja kavereita ja elämänsisältöä ja merkityksellisyydentunnetta ja blaa blaa blaa. Silloin työntekijä voi olla töissä oma itsensä, hän voi olla ihminen jolla on tunteet ja tarpeet ja mielenkiinnonkohteet ja blaa blaa blaa.
Jos ei ole hyvä säkä niin mitään tuollaista ylimääräistä ei saada. Sitten työntekijän tarvitsee vain olla tunteeton robotti joka ihan vain tekee työnsä. Tuollaisia firmoja on älyttömän paljon. Älyttömän monet työntekijät joutuvat kehittämään itsestään robotteja. Vaikeaa se on, mieli pyrkii todella pitkään väkisin vastustamaan robotisoitumista, mutta hitaasti ja varovasti siihen saattaa lopulta tottua. Suomalainen peruskoulu on itseasiassa oppilaitoksen sijaan totutuslaitos robotisoitumiseen. Eli jo lapsena pitäisi alkaa oppia robotiksi.
Ole ihminen vapaa-ajallasi. Tai vaihda työpaikkaa. Tai jotain.
Nyky-yhteiskunnassa on aina vain vaikeampaa löytää ihmisille sopivia työpaikkoja.
Noin se kutakuinkin on. Adam Smith kirjassaan Kansojen varallisuus vuonna 1776 uskoi, että rutiini turruttaa mielen. Hänen käsityksensä mukaisesti rahan, tavaroiden ja työn vapaa kierto edellyttää pidemmälle menevää työtehtävien erikoistumista. Fordismissa (Tayloristinen työn johtamismalli) työelämän laadulla ei ollut merkitystä. Sitten Elton Mayo muutti tätä ja korosti sitä, että myös työnhyvinvoinnilla olisi oltava merkitystä, muuten työ muuttuu mielettömäksi. Nopeasti muuttuva kysyntä ja tarjonti johti siihen, että ihmiset eivät saa sitoutua aikaan eikä paikkaan, vähän kuin Piore ja Charles Sable kuvaavat kirjassaan "The Second Industrial Divide”.
Ehkä meillä ollaan menossa taas kohti Fordismia, vaikka aiemmin onkin ollut aikalailla Smithin kuvaileman menon mukaista.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole työpaikalla minkäänlaista kehumisen kulttuuria. Kyllä me työkavereiden kesken kehumme toisiamme epäsuorasti, että selvisimmepäs tästä hienosti tms. Enemmän kaipaisin kuitenkin palautetta esimiehiltä. Esimiehiä en ole kehunut koskaan. Tuntuu vaan jotenkin todella oudolta mennä kehumaan pomoja, koska sieltäkään suunnalta ei kuulu koskaan mitään ja muutenkin meidän pomoja on vaikea lähestyä missään asiassa. Mielestäni esimiehillä on velvollisuus antaa palautetta ilman, että heitä ensin kehuu. En ole saanut oikein mitään palautetta edes kehityskeskusteluissa
ap.
Itse näkisin, että oletuksena on se, että jokainen hoitaa työnsä hyvin. Siksi sellaisesta perustehtävien suorittamisesta ei välttämättä erikseen kehuta, että olipa hyvin kirjoitettu raportti/hyvin otettu verikoe/hyvin tehty kokousmuistio. Kehut ovat ehkä paikallaan sitten jonkun isomman, hyvin onnistuneen suorituksen jälkeen, esim. vaativan projektin onnistuminen, haastavan asiakastilanteen hoitaminen, uuden toimintamallin keksiminen/esittäminen ja toteuttaminen... Ja työpaikasta riippuen esimies ei välttämättä ole edes näkemässä sitä päivittäin tehtävää työsuoritusta.
Minulla on ollut työkaverina ihminen, joka oli todella epävarma itsestään ja omasta osaamisestaan, ja suoraan sanottuna se oli pidemmän päälle rankkaa joutua itse koko ajan "kannattelemaan" tätä työkaveria. Hän hermoili ihan pienistäkin asioista, onko nyt varmasti osannut tehdä oikein ja mitähän pomokin sanoo. Hänellä oli myös osa-alueita, joissa on todella taitava ja niistä sai paljon kehuja, mutta ei osannut ottaa niitä vastaan, vaan vähätteli sekä itseään että saamaansa kehua "no tää nyt on vaan tämmönen räpellys" -tyylillä. En tiedä, tunnistatko itseäsi ollenkaan tällaisesta käytöksestä, mutta jos tunnistat, niin ethän kaada työkavereidesi niskaan painetta kehuista ja hyväksynnästä, joita odotat esimieheltäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se normaalia. Länsimaissa ihmiset opetetaan jo lapsesta saakka hakemaan lohtua objekteista, kuten vauvana tuttipullosta, nallesta ja ties mistä, mutta ei äidiltä (koska vauva ei saa nukkua vieressä, vaan mielellään eri huoneissa jne) ja tämä kehityspsykologinen jatkumo johtaa uuskapitalismissa siihen, että arvotat itseäsi suoritteiden ja muiden palautteen mukaan. Meillähän ei tunneta muita kuin luusereita tai voittajia ja suorituksillasi pyrit tietysti olemaan se voittaja.
Esimies/nainen ei ole isä/äiti... eikä myöskään puuttuvan itsetunnon kasvattaja. Suosittelen lämpimästi terapiaa.
Ei ole, mutta sosiaalista kanssakäymistä se esimies-alaistyöskentelykin on. Siinä on myös jotain helvetin pahasti pielessä, koska suurin työkyvyttömyyseläkkeiden syy on mielenterveys.
Terapiaa voisit kaivata itse, sillä olet sivistymätön, kun et tiedä edes kehityspsykologian perusteita.
Ja kuinkahan suuri osa näistä mielenterveyden ongelmien vuoksi työkyvyttömistä on edes koskaan ollut töissä?
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole työpaikalla minkäänlaista kehumisen kulttuuria. Kyllä me työkavereiden kesken kehumme toisiamme epäsuorasti, että selvisimmepäs tästä hienosti tms. Enemmän kaipaisin kuitenkin palautetta esimiehiltä. Esimiehiä en ole kehunut koskaan. Tuntuu vaan jotenkin todella oudolta mennä kehumaan pomoja, koska sieltäkään suunnalta ei kuulu koskaan mitään ja muutenkin meidän pomoja on vaikea lähestyä missään asiassa. Mielestäni esimiehillä on velvollisuus antaa palautetta ilman, että heitä ensin kehuu. En ole saanut oikein mitään palautetta edes kehityskeskusteluissa
ap.
Ei itse tiedä yhtään teetkö työsi hyvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se normaalia. Länsimaissa ihmiset opetetaan jo lapsesta saakka hakemaan lohtua objekteista, kuten vauvana tuttipullosta, nallesta ja ties mistä, mutta ei äidiltä (koska vauva ei saa nukkua vieressä, vaan mielellään eri huoneissa jne) ja tämä kehityspsykologinen jatkumo johtaa uuskapitalismissa siihen, että arvotat itseäsi suoritteiden ja muiden palautteen mukaan. Meillähän ei tunneta muita kuin luusereita tai voittajia ja suorituksillasi pyrit tietysti olemaan se voittaja.
Esimies/nainen ei ole isä/äiti... eikä myöskään puuttuvan itsetunnon kasvattaja. Suosittelen lämpimästi terapiaa.
nice
nice nice, ei olis paria kehua tai kiitosta heittää.
Ei ole. Kissa kiitoksella elää ja koira päänsilityksellä. (Vanha suomalainen sananlasku).
Perusjuttu kaikessa esimiestyössä ja esimieskoulutusten abc. Työn voi tehdä hyvin, mutta palaute kertoo siitä, että esimies on samaa mieltä ja, että työ menee esimiehen vision mukaan. Jos en itse saa palautetta tai se on negatiivista tulkitsen asian niin, että on aika vaihtaa hommia jollain aikavälillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se normaalia. Länsimaissa ihmiset opetetaan jo lapsesta saakka hakemaan lohtua objekteista, kuten vauvana tuttipullosta, nallesta ja ties mistä, mutta ei äidiltä (koska vauva ei saa nukkua vieressä, vaan mielellään eri huoneissa jne) ja tämä kehityspsykologinen jatkumo johtaa uuskapitalismissa siihen, että arvotat itseäsi suoritteiden ja muiden palautteen mukaan. Meillähän ei tunneta muita kuin luusereita tai voittajia ja suorituksillasi pyrit tietysti olemaan se voittaja.
Esimies/nainen ei ole isä/äiti... eikä myöskään puuttuvan itsetunnon kasvattaja. Suosittelen lämpimästi terapiaa.
Ei ole, mutta sosiaalista kanssakäymistä se esimies-alaistyöskentelykin on. Siinä on myös jotain helvetin pahasti pielessä, koska suurin työkyvyttömyyseläkkeiden syy on mielenterveys.
Terapiaa voisit kaivata itse, sillä olet sivistymätön, kun et tiedä edes kehityspsykologian perusteita.
Ja kuinkahan suuri osa näistä mielenterveyden ongelmien vuoksi työkyvyttömistä on edes koskaan ollut töissä?
Tosiaan, Suomessa taitaa olla kaksi koulukuntaa:
1. Jotkut sanoo että työelämä on pahaksi mielenterveydelle ja mieleltään sairastuneen on siksi luonnollista pysyä ulkona työelämästä.
2. Jotkut sanoo että työ on hyvän elämän ja mielenterveyden välttämätön edellytys ja siksi mielenterveysongelmaisia tulee työntää kohti työelämää.
Valitettavasti tuo kakkosvaihtoehto saa enemmän kannatusta. Vallanpitäjät suosivat tuota, tietysti, koska tuolla perusteellahan he saavat pakottaa sairaita töihin maksamaan veroja, sen sijaan että antaisivat sairaiden jäädä kotiin paranemaan. No, kokoomuslaiset työntävät sairaita töihin jotta rikastuisivat. Demarit ovat niin pihalla että työntävät sairaita töihin (kuntouttaviin toimenpiteisiin) jotta sairaat paranisivat.
Kuitenkin: terve työ parantaa ihmistä, mutta sairas työ sairastuttaa ihmistä. Ja Suomessa monet työt ovat nykypäivänä vielä sairaampia kuin monet ihmiset.
Parempi olla terve työtön kuin sairas työntekijä. Köyhäkin voi olla onnellinen.
Jos pomot kehuisivat enemmän, voisiko palkkaa maksaa vähemmän? Mä en ole koskaan kaivannut kehuja esimiehiltä. Oletan, että mikäli mitään ei kuulu, esimies on tyytyväinen työsuoritukseeni. Työpanokseni siis vastaa myös esimiehen mielestä palkkaani. Jos omasta mielestäni työpanokseni onkin suurempi kuin alunperin oli sovittu, marssin pomon luokse pyytämään palkankorotusta. Siinähän sen sitten näkee, onko pomo samaa mieltä vai ei. Olen ehkä outo, mutta otan mieluummin rahaa kuin kehuja.
Kuvatut kehityskeskustelut kuulostavat todella oudoilta 😨