Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia kaivata hyväksyntää ja kehuja töissä? Huono itsetunto kyseessä.
29.09.2019 |
Voisiko joku auttaa minua selkeyttämään ajatuksiani? Olen ollut aina luonteeltani aika epävarma ja itsetuntoni on huono. Olen työpaikassa, jossa ei saa koskaan mitään positiivista palautetta (ei myöskään moitteita). En ole kuullut esimiehiltä koskaan mitään kehuja tai yleensäkään positiivista palautetta itsestäni.
Onko teidän mielestä normaalia kaivata töissä hyväksyntää/vahvistusta ja kehumista? Muiden mielestä ilmeisesti pitäisi olla aikuinen ihminen ja ymmärtää, että aikuisten pitää kyetä työntekoon ilman tarrojen ja leimojen keräämistä vihkoon onnistuneista tehtävistä. Koen olevani epänormaali, koska kaipaan sellaista, että pomot sanoisivat joskus, että kivaa kun sinäkin olet töissä täällä.
Ymmärrän, että tämä johtuu huonosta itsetunnostani. Olen ehkä vähän masentunutkin. Olen alkanut pitämään itseäni huonona ja riittämättömänä työntekijänä ja pelkään, että minut potkitaan ulos hetkenä minä hyvänsä ja korvataan paremmalla työntekijällä.
Onko normaalia? Miten näistä ajatuksista pääsee eroon?
Kommentit (34)
On normaalia. Totta kai työstä pitää saada positiivista palautetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se normaalia. Länsimaissa ihmiset opetetaan jo lapsesta saakka hakemaan lohtua objekteista, kuten vauvana tuttipullosta, nallesta ja ties mistä, mutta ei äidiltä (koska vauva ei saa nukkua vieressä, vaan mielellään eri huoneissa jne) ja tämä kehityspsykologinen jatkumo johtaa uuskapitalismissa siihen, että arvotat itseäsi suoritteiden ja muiden palautteen mukaan. Meillähän ei tunneta muita kuin luusereita tai voittajia ja suorituksillasi pyrit tietysti olemaan se voittaja.
Positiivisen palautteen antaminen on ihan ensimmäisiä ohjeita esimiehille, kun pyritään parantamaan työhyvinvointia. Et suinkaan ole ainoa. Tuo on aivan normaalia ja tavallista. Minäkin kaipaan positiivista palautetta työstäni, vaikka minulla on rautainen itsetunto ja tiedän kyllä tekeväni työni hyvin. Eipähän tarvitse arvailla, onko esimies samaa mieltä. Palautetta voi myös pyytää, niin minä teen.
Oletteko muuten huomanneet, että saatu "Hoidit muuten todella hyvin sen jutun" kantaa todella pitkälle? Siitä jää pitkäksi aikaa hyvä fiilis, ja on kiva tehdä töitä.
Kuulemma etenkin milleniaalit arvostavat positiivista palautetta enemmän kuin vaikkapa rahallista palkkiota. Boomerit arvostavat rahaa, eivätkä samalla tavalla kaipaa palautetta. Minä olen siitä välistä, ja kaipaan molempia! :D Mutta jos mietin, että kummasta jää parempi fiilis pitkäksi aikaa, niin kyllä se on se kiitos.
Vierailija kirjoitti:
On se normaalia. Länsimaissa ihmiset opetetaan jo lapsesta saakka hakemaan lohtua objekteista, kuten vauvana tuttipullosta, nallesta ja ties mistä, mutta ei äidiltä (koska vauva ei saa nukkua vieressä, vaan mielellään eri huoneissa jne) ja tämä kehityspsykologinen jatkumo johtaa uuskapitalismissa siihen, että arvotat itseäsi suoritteiden ja muiden palautteen mukaan. Meillähän ei tunneta muita kuin luusereita tai voittajia ja suorituksillasi pyrit tietysti olemaan se voittaja.
Esimies/nainen ei ole isä/äiti... eikä myöskään puuttuvan itsetunnon kasvattaja. Suosittelen lämpimästi terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhanaikainen työpsikka.
Ei siinä mitään kummempaa, jos ei tule moitetta, hoidat hommasi hyvin.
Tuollaista se oli 1990-1998 työurani alussa.
Jossain paikoissa moitittiin hyviäkin työntekijöitä, ettei ote herpaantuisi....
Esimiesten tehtävä oli olla v!ttumaisia piiskureita vanhansjan kapiaisten tyyliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se normaalia. Länsimaissa ihmiset opetetaan jo lapsesta saakka hakemaan lohtua objekteista, kuten vauvana tuttipullosta, nallesta ja ties mistä, mutta ei äidiltä (koska vauva ei saa nukkua vieressä, vaan mielellään eri huoneissa jne) ja tämä kehityspsykologinen jatkumo johtaa uuskapitalismissa siihen, että arvotat itseäsi suoritteiden ja muiden palautteen mukaan. Meillähän ei tunneta muita kuin luusereita tai voittajia ja suorituksillasi pyrit tietysti olemaan se voittaja.
Esimies/nainen ei ole isä/äiti... eikä myöskään puuttuvan itsetunnon kasvattaja. Suosittelen lämpimästi terapiaa.
nice
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se normaalia. Länsimaissa ihmiset opetetaan jo lapsesta saakka hakemaan lohtua objekteista, kuten vauvana tuttipullosta, nallesta ja ties mistä, mutta ei äidiltä (koska vauva ei saa nukkua vieressä, vaan mielellään eri huoneissa jne) ja tämä kehityspsykologinen jatkumo johtaa uuskapitalismissa siihen, että arvotat itseäsi suoritteiden ja muiden palautteen mukaan. Meillähän ei tunneta muita kuin luusereita tai voittajia ja suorituksillasi pyrit tietysti olemaan se voittaja.
Esimies/nainen ei ole isä/äiti... eikä myöskään puuttuvan itsetunnon kasvattaja. Suosittelen lämpimästi terapiaa.
nice
nice nice, ei olis paria kehua tai kiitosta heittää.
Vierailija kirjoitti:
On se normaalia. Länsimaissa ihmiset opetetaan jo lapsesta saakka hakemaan lohtua objekteista, kuten vauvana tuttipullosta, nallesta ja ties mistä, mutta ei äidiltä (koska vauva ei saa nukkua vieressä, vaan mielellään eri huoneissa jne) ja tämä kehityspsykologinen jatkumo johtaa uuskapitalismissa siihen, että arvotat itseäsi suoritteiden ja muiden palautteen mukaan. Meillähän ei tunneta muita kuin luusereita tai voittajia ja suorituksillasi pyrit tietysti olemaan se voittaja.
Hyvin sanottu.
Mielestäni ei ole olemassa huonoa itsetuntoa, siis sellaista asiaa kuin "itsetunto" ei ole olemassa. Jos on tunneperustaltaan täysin terve niin saattaa voida hyvin vaikka ei saisi muilta positiivista huomiota. Mutta Suomessa kukaan ei ole niin terve koska me kaikki ollaan jääty vauvoina vaille riittävää äidinrakkautta. Joten meille ei ole kehittynyt riittävän vakaita positiivisia sisäisiä tunteita, joten me ollaan koko loppuikämme riippuvaisia ulkoisista asioista.
Ap on riippuvainen muiden antamasta palautteesta. Sitä katsotaan Suomessa pahalla ja kutsutaan "huonoksi itsetunnoksi" koska enemmistö suomalaisista on lievästi erilailla riippuvaisia: enemmistö suomalaisista on riippuvaisia tavaroista. Mutta siis, sama pahoinvointi ja rakkauden puute kaikilla on sisällä, sitä pahoinvointia vain vältellään eri tavoin.
Helppo "ratkaisu" aloittajan ongelmaan: vaihda riippuvuutesi johonkin muuhun.
Hieman vaikeampi ratkaisu aloittajan ongelmaan: mene tyypilliseen suomalaiseen surkeaan terapiaan jossa terapeutti saattaa opettaa sinulle mielenhallintatekniikoita joilla saat pidettyä ajatuksesi/tietoisuutesi poissa pahoinvoinnistasi. Esim kyllä joitain kirurgejakin ällöttää nähdä verta ja sisälmyksiä kun he leikkaavat ihmistä auki - he vain ovat oppineet tekniikoita pitää se ällötys poissa mielestä jotta he voivat keskittyä olennaiseen eli työntekoon. Eikä sinun tarvitse edes terapiaan tätä varten mennä, voit googlata ja opetella itse. Todennäköisesti google toimii paremmin kuin terapeutti. Useimmat terapeutit ovat huonompia kuin google.
Äärimmäisen vaikea ratkaisu, joka mitä todennäköisimmin ei tule onnistumaan: etsi aivan tajuttoman hyvä terapeutti joka seuraa Freudin jalanjälkiä, siis psykoanalyysiä, ja vuosikausien työlään terapian jälkeen saattaa onnistua korjaamaan sinun tunneperustaasi - sitten sinusta tulee aidosti hyvinvoivempi ihminen kuin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukavaa kuulla, etten ole ainoa näin ajatteleva. Olen ihan tosissani miettinyt, onko tällaiset ajatukset normaalia. Olen pelännyt, että oireilen jotain lapsuuden traumaa ja kaipaan siksi muiden hyväksyntää.
Meillä ei anneta töissä mitään palautetta koskaan. En muista kuulleeni koskaan mitään tsemppausta tai kehuja, vaikka olen ollut töissä täällä useamman vuoden. Olen suunnitellut jopa irtisanoutumista, koska olen kehittänyt päässäni jonkun pakkomielteen, että kaikki vihaavat minua ja toivovat minun irtisanoutuvan.
Minä olen milleniaali ja tuo kyllä pitää minunkin kohdallani paikkansa. Kaipaan paljon enemmän kehuja kuin rahallista palkkiota. Meillä ei saa kumpaakaan, mutta minulle jäisi parempi mieli pitkäksi aikaa positiivisesta palautteesta.
ap.
Tsiisus. Mitä kyökkitsykolokisointia. On täysin normaalia, että ihminen kaipaa onnistumisen kokemuksia ja myöskin positiivista palautetta, silloin kun siihen on aihetta. Kokemus työn merkityksellisyydestä kasvaa erityisesti positiivisen asiakaspalautteen kautta, mutta jos työntekijällä ei ole suoranaisesti asiakkaita, esimiehellä on suuri merkitys palautteen antajana.
Ap:lla on paska esimies, jos ei tätä ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka usein itse annat positiivista palautetta työkavereillesi tai jopa esimiehellesi?
Riippuu tietysti paljon työpaikastakin, ja jopa siitä, kenet katsoo esimieheksi.
Annatko itse hyvää palautetta esim. työtovereillesi, ap? Kokemukseni on, että hyvä palaa takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun mielestä on tärkeetä että työntekijälle kerrotaan hyvät puolet selkeesti, ja kehityskeskustelussa voi mainita / yhdessä pohtia kehitettäviä puolia. Ei ainakaan niin, että lannistetaan / annetaan ymmärtää et oot huonompi kun oletkaan. Positiivinen palaute kuuluu kaikille ja kaikkien oikeuksiin, sekä kannustaminen on hyvän esimiehen merkki mun mielestä. :) itse ainaki motivoidun sellasesta. :) ja itsekin tykkään antaa hyvää palautetta ihmisille, vaikka suomalaiset onki sellasi yrmyjä jotka ei koskaan tyylii eees hymyile, vituttaa sellanen.
Siis wot? Käykö joku töissä kehujen takia ?
Kissa kiitoksella elää.
Töissä on hyvä saada kehuja sen takia, että saa palkankorotuksen, tai saa pitää paikkansa.
Ei niiden muiden mielipiteillä _oikeasti_ mitään muuta väliä ole.
Opettele tyttö nyt yrityskulttuuri ensin. Ei se mikään kaverikerho ole.
Sinccis
Vierailija kirjoitti:
mun mielestä on tärkeetä että työntekijälle kerrotaan hyvät puolet selkeesti, ja kehityskeskustelussa voi mainita / yhdessä pohtia kehitettäviä puolia. Ei ainakaan niin, että lannistetaan / annetaan ymmärtää et oot huonompi kun oletkaan. Positiivinen palaute kuuluu kaikille ja kaikkien oikeuksiin, sekä kannustaminen on hyvän esimiehen merkki mun mielestä. :) itse ainaki motivoidun sellasesta. :) ja itsekin tykkään antaa hyvää palautetta ihmisille, vaikka suomalaiset onki sellasi yrmyjä jotka ei koskaan tyylii eees hymyile, vituttaa sellanen.
Aivan taatusti en anna surkealle työntekijälle hyvää palautetta. En tietenkään hauku pataluhaksikaan. Sanon, että kehitysvaraa olisi, ja on jäljessä vrt muut työntekijät.
Rehellisyys pätee siinäkin.
Kehityskeskustelussa myös työntekijä saa kertoa kantansa. (jos uskaltaa) Se on ihan hauska juttu.
Sinccis
Esim. yksi tyttö sanoi kerran mulle kehityskeskustelussa (jotka ylemmät pomot kuvaavat ja arvostelevat minua sitten jälkikäteen ;))
Niin! että jotkut muut työntekijät laiskottelevat. Miksei tähän puututa? Miksi meiltä vaaditaan enemmän ja tähän ei puututa?
Annoin vähän videolla palautetta pomoille ja sanoin tytöille, että minä kyllä puuttuisin tähän asiaan, mutta monet muut pomot eivät halua ;)
Hauska kuittailla ..
Sinccis
Ja tottahan se oli. Olin asiaan halunnut jo aikaisemmin monta kertaa puuttua.
Rehellistä tunnustusta jokainen haluaa, paljon vain totuttu että haukutaan ja kehut unohdetaan, no joo kehut myös kyettävä ottamaan vastaan.
Ajan mittaan näet missä olet hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Tsiisus. Mitä kyökkitsykolokisointia. On täysin normaalia, että ihminen kaipaa onnistumisen kokemuksia ja myöskin positiivista palautetta, silloin kun siihen on aihetta. Kokemus työn merkityksellisyydestä kasvaa erityisesti positiivisen asiakaspalautteen kautta, mutta jos työntekijällä ei ole suoranaisesti asiakkaita, esimiehellä on suuri merkitys palautteen antajana.
Ap:lla on paska esimies, jos ei tätä ymmärrä.
Aikuinen ihminen ei siis itse tiedä, että työt sujuvat? Suosittelen sinulle lämpimästi esimieshommia, niin näet millaista on työskennelläesimiehenä. Saatat yllättyä.
Nostan, jos löytyisi juttuseuraa.