Kehu omaa ammattiasi tai koulutustasi, uusi suunta haussa!
Äitiyslomaileva ope miettii täällä uutta suuntaa työelämälle. Rakastan opettamista, mutta se käy kertakaikkiaan liian koville, ettei työtä ehdi eikä pysty tekemään niin hyvin kuin haluaisi. Raportointi, kodin ja koulun välinen hurjasti lisääntynyt yhteistyö sekä kikyt yms. vievät aikaa tärkeimmältä eli opetukselta ja oppilaiden kohtaamiselta. Äitiysloma tuntuu luontevalta kohdalta lähteä urallani uuteen suuntaan.
Olen luova ja pidän käsillätekemisestä ( olen myös hyvä siinä:). Akateemisuus ei ole enää juttuni, joskaan ei ihan poissuljettu vaihtoehto, jos jokin työ sitä edellyttää. Haluaisin mielelläni suunnata käytännönläheiselle alalle, jossa olisi kenties mahdollisuus toimia itsenäisenä yrittäjänä. Sisustus- ja puutarha kiinnostavat vapaa-ajalla, ehkä niistä olisi tulevaksi ammatiksi?
Toivoisin ideoita ja ajatuksia ammatin vaihtamisesta. Jos olet siis tyytyväinen työhösi, nyt on aika kertoa siitä!
Muut alanvaihtajat tulkaa myös vaihtamaan ajatuksia!
Kommentit (27)
Hahhah! Ei taida olla minun juttuni ja liian pitkä opiskeluaika ja sinne taitaa olla superhankalaa päästä.
Lähihoitaja. Nopea koulutus (lukiopohjalla tai opparina kahdessa vuodessa) ja erinomainen työllistyminen kasvaa vaan suurten ikäluokkien myötä. Työ on arvokasta vaikkakin aliarvostettua
Tradenomi. Saa vankkaa yrittäjyyskoulutusta. Ammatit ovat moninaiset. Arvostettu tutkinto ulkomailla. Palkkaus ja uramahdollisuudet ihan kohtuulliset jos haluaa tehdä uraa. Jos ei halua tehdä uraa niin kukaan ei pakota töihin kun meitä on niin paljon ja toisaalta koulutus antaa opit kaikenlaisen kaupallisen tuunaamiseen ja sijoittamiseen joten ei tarvitse tukipuoltakaan vaivata kun tulee omalla työnteollaan ja sijoituksillaan toimeen. Voi sitten vaikka harrastella, matkustella ja tuunailla jotain minijobia ihan rauhassa kunhan ei tosiaan ala tuilla roikkua vaan tekee jotain hyödyllistä ja tuottavaa minkä verran kulloisessakin elämänvaiheessa tarvitsee tehdä.
Pihlaja-ap kirjoitti:
Tää oli niin hyvä idea laittaa tänne ketju. En olisi ikinä yksin tullut ajatelleeksikaan, että insinööriksi lähtisi opiskelemaan. Mahtavaa!
Onko jollain kokemusta puutarha-alan töistä? Suunnittelusta toteutuspuoleen saa kertoa.
Puutarha-ala tuntuu olevan monen työhönsä kyllästyneen mielessä jonkinlaisena helppona, stressittömänä ja harmonisena työnä.
Tässä muutama fakta:
- palkkaus on SURKEA
- työaika keväästä syksyyn. Eteläisimmässä Suomessa maalis-huhtikuulta loka-marraskuulle, muualla Suomessa tätäkin lyhyempi
- talvet lomautettuna tai työttömänä
- olet kesät töissä AINA, koska silloin on sesonki
- vakivirkaa on vaikeampi saada, jolloin lomiakaan ei kerry. Jos onnistut saamaan vakiviran tuskin voit pitää kuukauden lomaa kesä tai heinäkuussa, koska se sesonki. Et siis kenties ole lomalla kun puoliso, lapset, sukulaiset ja ystävät ovat
- ala ei ole erityisen arvostettu. "Kaikkihan niitä kukkia osaa kastella".
- ala on fyysisesti raskasta. Työ tapahtuu ulkona säässä kuin säässä.
Tietysti, jos haet ammattikorkeaan ja opiskelet suunnitteluhortonomiksi, mutta tässä töiden saantiin vaikuttaa sijainti: maalaiskunnissa/ -kaupungeissa ihmiset eivät ole kiinnostuneita, tai jos ovat kiinnostuneita, eivät ole valmiita maksamaan pihasuunnittelusta, muutaman suunnitelman tekeminen vuodessa ei tuo leipää pöytään.
Telkkarin puutarhaohjelmat ja some mielestäni vääristää ja romantisoi puutarha-alaa. Jos tykkää puutarhasta harrastuksena, niin melkein se sellaisena kannattaa pitää... Paitsi jos on valmis elämään 12 kk sillä 8 kk palkalla ym edellä luetellut faktat.
Totta töriset puutarhahommista. Varmaan ainoita vaihtoehtoja työllistyä ympärivuotisesti on kukkakaupan ja puutarhasuunnittelun työpaikat. Kukkakaupat taitavat olla kyllä kuolevaa kansanperinnettä markettikukkien ansiosta...
psykiatri. potilas ei voi kyseenalaistaa sanomiani ettei tule hullun paperit.