Mitä mieltä olet yksin vaeltavista naisista?

Ap, täällä yksinvaeltava nainen, ikää 29, on mieskin, mutta tämä ei vaella. Vaellan myös ystäväni kanssa ja hänen kanssaan olen opetellutkin vaeltamaan. 

Sinulle suosittelen muutamaa juttua. Erämaahan kuolee ihmisiä eli luontoon pitää suhtautua kunnioituksella - aloittaa kannattaa turvallisilla, vilkkailla reiteillä ja perustaidot pitää olla hakattuna selkäytimeen ennen kuin yksin lähtee minnekään kauemmas. Voisit miettiä myös vaikka ryhmävaelluksia, joita järjestetään Lapissakin, tosin näissäkin olisi hyvä olla perustaidot ja -kunto olemassa. 

Suurempi riski joutua väkivallan uhriksi on kaupungissa kuin vaikka Korvatunturin erämaassa. Erämaassa tosin sitten on se riski, että taitat vaikka nilkkasi ja olet sitten rampana yksin keskellä tunturia. 

Aloita siis pienin askelin, lähden päiväreissuille alkuun, opettele tekemään tuli vaikeissakin olosuhteissa, aja varusteet sisään, opettele järkevä pakkaaminen ja muonitus, opettele käyttämään kompassia, karttaa, GPS:ää, opettele suunnistamaan, kasvata peruskuntoa. 

Täällä ei varmaan kovaa keskustelua synny, joten vinkkaan mm:

https://aloneinthewild.net/2018/03/23/tunturissa-tajuttua/ -tässä blogi naisesta, joka vietti yksin kk tunturissa

https://retkipaikka.fi Perustietoa ja reittien esittelyä

Myös Youtubesta löytyy erittäin hyviä videoita aiheesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, millaisesta vaeltamisesta haaveilet? Minä olen vaeltanut pitkän matkan, ensin oli tarkoitus tehdä se yksin, mutta sitten sainkin hyvän kaverin mukaani. Osa minusta olisi tahtonut tehdä sen yksin, mutta olen myös aika varovainen, joten oli hyvä, että oli se vaelluskaveri. En tahtoisi vaeltaa erämaassa, mutta urbaanissa ympäristössä kävellen pitkiä matkoja. Ja aion vielä tehdäkin sen. Ehkä yksinkin. 

Olen tehnyt yksin jo monen tunnin päiväpatikoita urbaaneissa metsissä (esim. kansallispuiston sellainen osa jossa ei muita tule vastaan) eli luonto ympäristönä ei ole enää pelottava. Mutta yökokemus vielä puuttuu.

En minäkään sinänsä luontoa pelkää, en vain tunne halua vaeltaa sillä tavoin luonnossa yksin, enkä oikeastaan seurassakaan. Siis sellaista erämaajuttua. Ehkä osaksi siksi, että kuitenkin epäilen kykyjäni pärjätä, jos tulee jotain ongelmaa. Oletko lukenut aihepiirin blogeja?

Mulle kyllä eräjormailu ihan tuttua eli mitään erätaitoja en tällä keskusteluavauksella niinkään kysellyt vaan enemmänkin sellaista naisnäkökulmaa, yksin olemista, luontokokemusta. Onko asia tapahtunut jos todistat sen yksin? Ja just sitä että jos et saa kaveria reissuun, jätätkö sen tekemättä?

No mä pelkään rai*kaajia. Joo tiedän todennäköisyys on jotain promillen luokkaa mutta erämaassa oot täysin toisen armoilla jos satut törmäämään psykopaattiin.

Minusta tämä on täysin irrationaalinen pelko. Ihan yksinkertaisesti siitä syystä, että jos joku haluaa rai*kata jonkun, niin hän ei todellakaan lähde kävelemään monta kymmentä kilometriä rinkka selässä löytääksen uhrin. Uhrin löytää paljon helpommin ravintolasta tai vaanimalla pusikossa kaupungissa. Sen sijaan paljon suurempi riski on se, että kulkiessaan jotenkin loukkaa itsensä eikä pääse hälyttämään apua.

No ei kukaan lähde lappiin vaanimaan varta vasten mutta kun tilaisuus koittaa, siihen saattaa sopiva henkilö tarttua.

Montako sellaista tapausta Suomesta tiedetään, jossa Lapissa yksin vaeltava nainen olisi joutunut rai*katuksi tai peräti mu*hatuksi? Kyllä tämä on täysin irrationaalinen pelko.

On kai niitä vaellusreittejä muitakin kuin ne hardcore erämaareitit. Mä vaellan mieheni kanssa mutta ei olla mitään eräihmeitä joten valitaan merkittyjä reittejä ja päivävaelluksia (siis ei yövytä luonnossa, tai korkeintaan kaksi yötä).

Vierailija kirjoitti:

Ap, täällä yksinvaeltava nainen, ikää 29, on mieskin, mutta tämä ei vaella. Vaellan myös ystäväni kanssa ja hänen kanssaan olen opetellutkin vaeltamaan. 

Sinulle suosittelen muutamaa juttua. Erämaahan kuolee ihmisiä eli luontoon pitää suhtautua kunnioituksella - aloittaa kannattaa turvallisilla, vilkkailla reiteillä ja perustaidot pitää olla hakattuna selkäytimeen ennen kuin yksin lähtee minnekään kauemmas. Voisit miettiä myös vaikka ryhmävaelluksia, joita järjestetään Lapissakin, tosin näissäkin olisi hyvä olla perustaidot ja -kunto olemassa. 

Suurempi riski joutua väkivallan uhriksi on kaupungissa kuin vaikka Korvatunturin erämaassa. Erämaassa tosin sitten on se riski, että taitat vaikka nilkkasi ja olet sitten rampana yksin keskellä tunturia. 

Aloita siis pienin askelin, lähden päiväreissuille alkuun, opettele tekemään tuli vaikeissakin olosuhteissa, aja varusteet sisään, opettele järkevä pakkaaminen ja muonitus, opettele käyttämään kompassia, karttaa, GPS:ää, opettele suunnistamaan, kasvata peruskuntoa. 

Täällä ei varmaan kovaa keskustelua synny, joten vinkkaan mm:

https://aloneinthewild.net/2018/03/23/tunturissa-tajuttua/ -tässä blogi naisesta, joka vietti yksin kk tunturissa

https://retkipaikka.fi Perustietoa ja reittien esittelyä

Myös Youtubesta löytyy erittäin hyviä videoita aiheesta

Nämä perusjutut mulla on ihan hallussa mutta yksin vaeltamisen filosofinen pohdinta tässä eniten kiinnosti. Joku ryhmävaellus nyt ehdottomasti on no-no. Jos pärjään jo päiväreissuilla, en usko että olen ihan osaamaton tauno jota ei yöksi voi telttaan päästää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, millaisesta vaeltamisesta haaveilet? Minä olen vaeltanut pitkän matkan, ensin oli tarkoitus tehdä se yksin, mutta sitten sainkin hyvän kaverin mukaani. Osa minusta olisi tahtonut tehdä sen yksin, mutta olen myös aika varovainen, joten oli hyvä, että oli se vaelluskaveri. En tahtoisi vaeltaa erämaassa, mutta urbaanissa ympäristössä kävellen pitkiä matkoja. Ja aion vielä tehdäkin sen. Ehkä yksinkin. 

Olen tehnyt yksin jo monen tunnin päiväpatikoita urbaaneissa metsissä (esim. kansallispuiston sellainen osa jossa ei muita tule vastaan) eli luonto ympäristönä ei ole enää pelottava. Mutta yökokemus vielä puuttuu.

En minäkään sinänsä luontoa pelkää, en vain tunne halua vaeltaa sillä tavoin luonnossa yksin, enkä oikeastaan seurassakaan. Siis sellaista erämaajuttua. Ehkä osaksi siksi, että kuitenkin epäilen kykyjäni pärjätä, jos tulee jotain ongelmaa. Oletko lukenut aihepiirin blogeja?

Mulle kyllä eräjormailu ihan tuttua eli mitään erätaitoja en tällä keskusteluavauksella niinkään kysellyt vaan enemmänkin sellaista naisnäkökulmaa, yksin olemista, luontokokemusta. Onko asia tapahtunut jos todistat sen yksin? Ja just sitä että jos et saa kaveria reissuun, jätätkö sen tekemättä?

No mä pelkään rai*kaajia. Joo tiedän todennäköisyys on jotain promillen luokkaa mutta erämaassa oot täysin toisen armoilla jos satut törmäämään psykopaattiin.

Minusta tämä on täysin irrationaalinen pelko. Ihan yksinkertaisesti siitä syystä, että jos joku haluaa rai*kata jonkun, niin hän ei todellakaan lähde kävelemään monta kymmentä kilometriä rinkka selässä löytääksen uhrin. Uhrin löytää paljon helpommin ravintolasta tai vaanimalla pusikossa kaupungissa. Sen sijaan paljon suurempi riski on se, että kulkiessaan jotenkin loukkaa itsensä eikä pääse hälyttämään apua.

No ei kukaan lähde lappiin vaanimaan varta vasten mutta kun tilaisuus koittaa, siihen saattaa sopiva henkilö tarttua.

Joopajoo😆 Eikös teillä tule aatoksiin että neitohan on retkivarustuksessa, silloinhan minimissään on puukko mukana ja todennäköisesti retkikirveskin. Kyllä ne saalistajat taajamissa puskissa lymyilevät, siellä kun uhreilla ei ole mitään apua.

Elukoitten puolesta lapissa saa ihan rauhassa olla, nimittäin korkea poromiespopulaatio on kääntäen verrannollinen petopopulaation määrään.

Jos karhuun törmää jolla pennut niin se saattaa olla miltei ainoa vaaran paikka. Epätodennäköistä sekin kun elukoilla on hyvät aistit niin ne kyllä väistävät ja siten eipä niitä näy vaikka lähistöllä olisivat.

Autiotuvissa ei ole kyllä ehdotuksia lähempään kanssakäymiseen tullut. 😂 Päivän kun on patikoinut niin siinä väsyneenä ja hikisenä porukka vaan syö ja kaatuu makuupusseineen unille. Muutamia yksin patikoivia naisia on satunnaisesti vastaan tullut. Tänä kesänä yhdellä taukopaikalla juttelin vanhemman (ehkä 65+) rouvan kanssa joka yksin reissussa. Ei kuulemma miestään kiinnosta pidemmät reissut, niin käy yksin. Nukkui riippumatossa tarpin alla, ihailin kyllä hänen rohkeuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette ota miestä mukaan? Deittipalstat ovat täynnä suomalaisia sinkkumiehiä jotka vaeltavat, kalastavat ja metsästävät.

Niin meinaatko että lähtisi kahden kesken jonkun ventovieraan kanssa kauas ihmisten ilmoilta? Eihän siinä voi mennä mikään pieleen...

Vaikka tyyppi olisikin harmiton ja jopa ns. samalla aallonpituudella, niin harva haluaa olla jumissa vieraan ihmisen kanssa monta päivää putkeen, etenkin jos on tarkoitus mennä luontoretkelle rentoutumaan ja rauhoittumaan sosiaalisen elämän vilskeistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, täällä yksinvaeltava nainen, ikää 29, on mieskin, mutta tämä ei vaella. Vaellan myös ystäväni kanssa ja hänen kanssaan olen opetellutkin vaeltamaan. 

Sinulle suosittelen muutamaa juttua. Erämaahan kuolee ihmisiä eli luontoon pitää suhtautua kunnioituksella - aloittaa kannattaa turvallisilla, vilkkailla reiteillä ja perustaidot pitää olla hakattuna selkäytimeen ennen kuin yksin lähtee minnekään kauemmas. Voisit miettiä myös vaikka ryhmävaelluksia, joita järjestetään Lapissakin, tosin näissäkin olisi hyvä olla perustaidot ja -kunto olemassa. 

Suurempi riski joutua väkivallan uhriksi on kaupungissa kuin vaikka Korvatunturin erämaassa. Erämaassa tosin sitten on se riski, että taitat vaikka nilkkasi ja olet sitten rampana yksin keskellä tunturia. 

Aloita siis pienin askelin, lähden päiväreissuille alkuun, opettele tekemään tuli vaikeissakin olosuhteissa, aja varusteet sisään, opettele järkevä pakkaaminen ja muonitus, opettele käyttämään kompassia, karttaa, GPS:ää, opettele suunnistamaan, kasvata peruskuntoa. 

Täällä ei varmaan kovaa keskustelua synny, joten vinkkaan mm:

https://aloneinthewild.net/2018/03/23/tunturissa-tajuttua/ -tässä blogi naisesta, joka vietti yksin kk tunturissa

https://retkipaikka.fi Perustietoa ja reittien esittelyä

Myös Youtubesta löytyy erittäin hyviä videoita aiheesta

Nämä perusjutut mulla on ihan hallussa mutta yksin vaeltamisen filosofinen pohdinta tässä eniten kiinnosti. Joku ryhmävaellus nyt ehdottomasti on no-no. Jos pärjään jo päiväreissuilla, en usko että olen ihan osaamaton tauno jota ei yöksi voi telttaan päästää.

No selvä sitten, hauskaa reissua t. lainaamasi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, täällä yksinvaeltava nainen, ikää 29, on mieskin, mutta tämä ei vaella. Vaellan myös ystäväni kanssa ja hänen kanssaan olen opetellutkin vaeltamaan. 

Sinulle suosittelen muutamaa juttua. Erämaahan kuolee ihmisiä eli luontoon pitää suhtautua kunnioituksella - aloittaa kannattaa turvallisilla, vilkkailla reiteillä ja perustaidot pitää olla hakattuna selkäytimeen ennen kuin yksin lähtee minnekään kauemmas. Voisit miettiä myös vaikka ryhmävaelluksia, joita järjestetään Lapissakin, tosin näissäkin olisi hyvä olla perustaidot ja -kunto olemassa. 

Suurempi riski joutua väkivallan uhriksi on kaupungissa kuin vaikka Korvatunturin erämaassa. Erämaassa tosin sitten on se riski, että taitat vaikka nilkkasi ja olet sitten rampana yksin keskellä tunturia. 

Aloita siis pienin askelin, lähden päiväreissuille alkuun, opettele tekemään tuli vaikeissakin olosuhteissa, aja varusteet sisään, opettele järkevä pakkaaminen ja muonitus, opettele käyttämään kompassia, karttaa, GPS:ää, opettele suunnistamaan, kasvata peruskuntoa. 

Täällä ei varmaan kovaa keskustelua synny, joten vinkkaan mm:

https://aloneinthewild.net/2018/03/23/tunturissa-tajuttua/ -tässä blogi naisesta, joka vietti yksin kk tunturissa

https://retkipaikka.fi Perustietoa ja reittien esittelyä

Myös Youtubesta löytyy erittäin hyviä videoita aiheesta

Nämä perusjutut mulla on ihan hallussa mutta yksin vaeltamisen filosofinen pohdinta tässä eniten kiinnosti. Joku ryhmävaellus nyt ehdottomasti on no-no. Jos pärjään jo päiväreissuilla, en usko että olen ihan osaamaton tauno jota ei yöksi voi telttaan päästää.

Oliko tämä ap siis kun ei ole alleikirjoitusta? Joka tapauksessa päiväreissu on ihan eri asia, kuin yöpyä eli raahata mukanaan monen päivän ruokia ja juomia, eli asioita jotka painavat rinkassa eniten. On eri asia hörpätä kahvit laavulla ja mennä yöksi kotiin lämpimään ja pehmoiseen sänkyyn nukkumaan, tässä ei paljoa filosofiset pohdiskelut auta, sori vaan

Vierailija kirjoitti:

Ap, täällä yksinvaeltava nainen, ikää 29, on mieskin, mutta tämä ei vaella. Vaellan myös ystäväni kanssa ja hänen kanssaan olen opetellutkin vaeltamaan. 

Sinulle suosittelen muutamaa juttua. Erämaahan kuolee ihmisiä eli luontoon pitää suhtautua kunnioituksella - aloittaa kannattaa turvallisilla, vilkkailla reiteillä ja perustaidot pitää olla hakattuna selkäytimeen ennen kuin yksin lähtee minnekään kauemmas. Voisit miettiä myös vaikka ryhmävaelluksia, joita järjestetään Lapissakin, tosin näissäkin olisi hyvä olla perustaidot ja -kunto olemassa. 

Suurempi riski joutua väkivallan uhriksi on kaupungissa kuin vaikka Korvatunturin erämaassa. Erämaassa tosin sitten on se riski, että taitat vaikka nilkkasi ja olet sitten rampana yksin keskellä tunturia. 

Aloita siis pienin askelin, lähden päiväreissuille alkuun, opettele tekemään tuli vaikeissakin olosuhteissa, aja varusteet sisään, opettele järkevä pakkaaminen ja muonitus, opettele käyttämään kompassia, karttaa, GPS:ää, opettele suunnistamaan, kasvata peruskuntoa. 

Täällä ei varmaan kovaa keskustelua synny, joten vinkkaan mm:

https://aloneinthewild.net/2018/03/23/tunturissa-tajuttua/ -tässä blogi naisesta, joka vietti yksin kk tunturissa

https://retkipaikka.fi Perustietoa ja reittien esittelyä

Myös Youtubesta löytyy erittäin hyviä videoita aiheesta

Tässä tulikin jo hyviä vinkkejä. Minäkin olen yksinvaeltaja, tosin käydään myös miehen kanssa reissussa, mutta nautin myös yksinolosta reissuilla. Tietynlaista sitkeyttä ja epämukavuusalueella olemisen sietämistä ja ehkä jopa siitä nauttimista tulee löytyä, lisäksi kun olet yksin, olet todellakin yksin. 

Lappiin en lähtisi itse, koska erätaitoja ei ole. Osaan tehdä tulet, mutta en kuitenkaan tuoreesta puusta jne. Mutta etelässä olen vaellellut yksin ja nauttinut siitä. Luonnossa oleminen tuntuu luonnolliselta. Yöllä laavulla pimeässä ei pelota. Vältän riskejä, puhelin mukana, leiri pystyyn ennen hämärää. Kannattaa kokeilla jotain helppoa reittiä, joka on merkitty selvästi, jos pelottaa lähteä yksin.

Vierailija kirjoitti:

Olen yksin vaeltava mies ja kokisin kyllä epämiellyttävänä jos vastaan tulisi yksin vaeltava nainen. Uskaltaisiko edes moikata ettei tule jotain ahdistelusyytettä. Kiertäisin kaukaa.

Jos et osaa tervehtiä ihmistä ahdistelematta niin ole hyvä ja kierrä meidät kaukaa.

Mä vaellan yleensä koiran/koirien kanssa eli en yksin, mutta ilman ihmisseuraa. Joskus kokonaan yksin. Siinä on toki enemmän riskejä kuin kaverin kanssa vaeltamisessa, lähinnä jos on kuuluvuusalueen ulkopuolella ja loukkaa itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, täällä yksinvaeltava nainen, ikää 29, on mieskin, mutta tämä ei vaella. Vaellan myös ystäväni kanssa ja hänen kanssaan olen opetellutkin vaeltamaan. 

Sinulle suosittelen muutamaa juttua. Erämaahan kuolee ihmisiä eli luontoon pitää suhtautua kunnioituksella - aloittaa kannattaa turvallisilla, vilkkailla reiteillä ja perustaidot pitää olla hakattuna selkäytimeen ennen kuin yksin lähtee minnekään kauemmas. Voisit miettiä myös vaikka ryhmävaelluksia, joita järjestetään Lapissakin, tosin näissäkin olisi hyvä olla perustaidot ja -kunto olemassa. 

Suurempi riski joutua väkivallan uhriksi on kaupungissa kuin vaikka Korvatunturin erämaassa. Erämaassa tosin sitten on se riski, että taitat vaikka nilkkasi ja olet sitten rampana yksin keskellä tunturia. 

Aloita siis pienin askelin, lähden päiväreissuille alkuun, opettele tekemään tuli vaikeissakin olosuhteissa, aja varusteet sisään, opettele järkevä pakkaaminen ja muonitus, opettele käyttämään kompassia, karttaa, GPS:ää, opettele suunnistamaan, kasvata peruskuntoa. 

Täällä ei varmaan kovaa keskustelua synny, joten vinkkaan mm:

https://aloneinthewild.net/2018/03/23/tunturissa-tajuttua/ -tässä blogi naisesta, joka vietti yksin kk tunturissa

https://retkipaikka.fi Perustietoa ja reittien esittelyä

Myös Youtubesta löytyy erittäin hyviä videoita aiheesta

Nämä perusjutut mulla on ihan hallussa mutta yksin vaeltamisen filosofinen pohdinta tässä eniten kiinnosti. Joku ryhmävaellus nyt ehdottomasti on no-no. Jos pärjään jo päiväreissuilla, en usko että olen ihan osaamaton tauno jota ei yöksi voi telttaan päästää.

No olisit voinut ehkä avaukseen laittaa omaa filosofista pohdintaasi aiheesta. Eihän muille avautunut tuo toiveesi lainkaan, kun laitoit pelkän linkin ja "mitä mieltä"? Mistä siis konkreettisesti halusit keskustella?

Ap, sinä vastailet vähän tylysti muille, jotka koittaa tarttua aiheeseen. 

Öhm. Olen nainen ja eräopas. Vaeltaminen on rakas harrastus ja lisäksi työ. Yksin vaeltaminen on parasta.

Mitä mieltä siitä pitäisi olla?

En ikinä menisi. Itikoita, raahata raskaita romppeita, ei pääse pesulle etc.. yök.

Ensin kannattaa aloittaa päiväreissuista. Sitten johonkin etelän kansallispuistoon 1-2 vuorokauden yöpymisreissuille. Pointti on että ei kannata ottaa liian isoa harppausta ennen kuin tietää omat taitonsa ja voimavaransa muutoin voi käydä hassusti.

Vierailija kirjoitti:

Ap, sinä vastailet vähän tylysti muille, jotka koittaa tarttua aiheeseen. 

No mitä luulet veikkaat itse vastaavasi jos sulle vastattaisiin "Suosittelen sinulle muutamaa juttua" ja sitten ihan rautalangasta lähdetään vääntämään jotain erätaitojen alkeita kun siitä ei ollut alun alkaenkaan kyse... Kai mä olisin kysynyt "Miten tehdään nuotio? Mikä on GPS? Miten kootaan teltta?" jos olisin niitä neuvoja ollut vailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, millaisesta vaeltamisesta haaveilet? Minä olen vaeltanut pitkän matkan, ensin oli tarkoitus tehdä se yksin, mutta sitten sainkin hyvän kaverin mukaani. Osa minusta olisi tahtonut tehdä sen yksin, mutta olen myös aika varovainen, joten oli hyvä, että oli se vaelluskaveri. En tahtoisi vaeltaa erämaassa, mutta urbaanissa ympäristössä kävellen pitkiä matkoja. Ja aion vielä tehdäkin sen. Ehkä yksinkin. 

Olen tehnyt yksin jo monen tunnin päiväpatikoita urbaaneissa metsissä (esim. kansallispuiston sellainen osa jossa ei muita tule vastaan) eli luonto ympäristönä ei ole enää pelottava. Mutta yökokemus vielä puuttuu.

En minäkään sinänsä luontoa pelkää, en vain tunne halua vaeltaa sillä tavoin luonnossa yksin, enkä oikeastaan seurassakaan. Siis sellaista erämaajuttua. Ehkä osaksi siksi, että kuitenkin epäilen kykyjäni pärjätä, jos tulee jotain ongelmaa. Oletko lukenut aihepiirin blogeja?

Mulle kyllä eräjormailu ihan tuttua eli mitään erätaitoja en tällä keskusteluavauksella niinkään kysellyt vaan enemmänkin sellaista naisnäkökulmaa, yksin olemista, luontokokemusta. Onko asia tapahtunut jos todistat sen yksin? Ja just sitä että jos et saa kaveria reissuun, jätätkö sen tekemättä?

No mä pelkään rai*kaajia. Joo tiedän todennäköisyys on jotain promillen luokkaa mutta erämaassa oot täysin toisen armoilla jos satut törmäämään psykopaattiin.

Minusta tämä on täysin irrationaalinen pelko. Ihan yksinkertaisesti siitä syystä, että jos joku haluaa rai*kata jonkun, niin hän ei todellakaan lähde kävelemään monta kymmentä kilometriä rinkka selässä löytääksen uhrin. Uhrin löytää paljon helpommin ravintolasta tai vaanimalla pusikossa kaupungissa. Sen sijaan paljon suurempi riski on se, että kulkiessaan jotenkin loukkaa itsensä eikä pääse hälyttämään apua.

No ei kukaan lähde lappiin vaanimaan varta vasten mutta kun tilaisuus koittaa, siihen saattaa sopiva henkilö tarttua.

Montako sellaista tapausta Suomesta tiedetään, jossa Lapissa yksin vaeltava nainen olisi joutunut rai*katuksi tai peräti mu*hatuksi? Kyllä tämä on täysin irrationaalinen pelko.

Ei niistä tiedetäkään kun tapahtuvat luonnossa..