Mitä mieltä olet yksin vaeltavista naisista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö siitä olla jotain mieltä?

Vaeltamaan vaan, jos mieli tekee.

No halusin aiheesta keskustelua. Uskaltaisitko itse, miksi/mikset? Oletko käynyt jossain? Miksi lähteä yksin?

Itsellä ainakin kumppanin löytämättömyys on elämän yksi iso kipupiste ja näin nelikymppisenä täytyy jo tunnustaa itselleen että ei sitä toista puoliskoa taida tässä elämässä vastaan tulla ja alkaa toteuttaa tällaisia suunnitelmia ihan ite.

Mulla on kumppani, mutta ei sitä vaeltaminen kiinnosta. Menen yksin tai kavereiden kanssa. (Miksi ajattelet/ajatellaan, että asiat tehdään aina kumppanin kanssa?)

Kyllä musta yleisesti ajatellen yksin matkaavat naiset ovat aika kaukainen ajatus. Jos nyt seuraa vaikka jotain blogejakin. On tässä jutussa esitelty yksin erämaassa -nainen mutta en mä oikein muita tiedä joille esim. Helinä Rautavaara olisi idoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, millaisesta vaeltamisesta haaveilet? Minä olen vaeltanut pitkän matkan, ensin oli tarkoitus tehdä se yksin, mutta sitten sainkin hyvän kaverin mukaani. Osa minusta olisi tahtonut tehdä sen yksin, mutta olen myös aika varovainen, joten oli hyvä, että oli se vaelluskaveri. En tahtoisi vaeltaa erämaassa, mutta urbaanissa ympäristössä kävellen pitkiä matkoja. Ja aion vielä tehdäkin sen. Ehkä yksinkin. 

Olen tehnyt yksin jo monen tunnin päiväpatikoita urbaaneissa metsissä (esim. kansallispuiston sellainen osa jossa ei muita tule vastaan) eli luonto ympäristönä ei ole enää pelottava. Mutta yökokemus vielä puuttuu.

En minäkään sinänsä luontoa pelkää, en vain tunne halua vaeltaa sillä tavoin luonnossa yksin, enkä oikeastaan seurassakaan. Siis sellaista erämaajuttua. Ehkä osaksi siksi, että kuitenkin epäilen kykyjäni pärjätä, jos tulee jotain ongelmaa. Oletko lukenut aihepiirin blogeja?

Mulle kyllä eräjormailu ihan tuttua eli mitään erätaitoja en tällä keskusteluavauksella niinkään kysellyt vaan enemmänkin sellaista naisnäkökulmaa, yksin olemista, luontokokemusta. Onko asia tapahtunut jos todistat sen yksin? Ja just sitä että jos et saa kaveria reissuun, jätätkö sen tekemättä?

No mä pelkään rai*kaajia. Joo tiedän todennäköisyys on jotain promillen luokkaa mutta erämaassa oot täysin toisen armoilla jos satut törmäämään psykopaattiin.

Minusta tämä on täysin irrationaalinen pelko. Ihan yksinkertaisesti siitä syystä, että jos joku haluaa rai*kata jonkun, niin hän ei todellakaan lähde kävelemään monta kymmentä kilometriä rinkka selässä löytääksen uhrin. Uhrin löytää paljon helpommin ravintolasta tai vaanimalla pusikossa kaupungissa. Sen sijaan paljon suurempi riski on se, että kulkiessaan jotenkin loukkaa itsensä eikä pääse hälyttämään apua.

Vierailija kirjoitti:

Olen yksin vaeltava mies ja kokisin kyllä epämiellyttävänä jos vastaan tulisi yksin vaeltava nainen. Uskaltaisiko edes moikata ettei tule jotain ahdistelusyytettä. Kiertäisin kaukaa.

Jos olisit oikeasti vaeltava mies, niin tietäisit että kaikki vastaantulijat vaelluksella tervehditään. Jopa vaihdetaan muutama sananen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette ota miestä mukaan? Deittipalstat ovat täynnä suomalaisia sinkkumiehiä jotka vaeltavat, kalastavat ja metsästävät.

Here we go again. Kuule jos en ole 20 vuoteen kelvannut kenellekään, miksi luulet että kelpaisin jatkossakaan? Kaikille naisille ei miehen "ottaminen" ole mikään sormilla napsattava asia.

oot vaan nirso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette ota miestä mukaan? Deittipalstat ovat täynnä suomalaisia sinkkumiehiä jotka vaeltavat, kalastavat ja metsästävät.

Here we go again. Kuule jos en ole 20 vuoteen kelvannut kenellekään, miksi luulet että kelpaisin jatkossakaan? Kaikille naisille ei miehen "ottaminen" ole mikään sormilla napsattava asia.

oot vaan nirso.

Keskitytäänpä nyt aiheeseen eli vaeltamiseen ettei mene vänkäämiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, millaisesta vaeltamisesta haaveilet? Minä olen vaeltanut pitkän matkan, ensin oli tarkoitus tehdä se yksin, mutta sitten sainkin hyvän kaverin mukaani. Osa minusta olisi tahtonut tehdä sen yksin, mutta olen myös aika varovainen, joten oli hyvä, että oli se vaelluskaveri. En tahtoisi vaeltaa erämaassa, mutta urbaanissa ympäristössä kävellen pitkiä matkoja. Ja aion vielä tehdäkin sen. Ehkä yksinkin. 

Olen tehnyt yksin jo monen tunnin päiväpatikoita urbaaneissa metsissä (esim. kansallispuiston sellainen osa jossa ei muita tule vastaan) eli luonto ympäristönä ei ole enää pelottava. Mutta yökokemus vielä puuttuu.

En minäkään sinänsä luontoa pelkää, en vain tunne halua vaeltaa sillä tavoin luonnossa yksin, enkä oikeastaan seurassakaan. Siis sellaista erämaajuttua. Ehkä osaksi siksi, että kuitenkin epäilen kykyjäni pärjätä, jos tulee jotain ongelmaa. Oletko lukenut aihepiirin blogeja?

Mulle kyllä eräjormailu ihan tuttua eli mitään erätaitoja en tällä keskusteluavauksella niinkään kysellyt vaan enemmänkin sellaista naisnäkökulmaa, yksin olemista, luontokokemusta. Onko asia tapahtunut jos todistat sen yksin? Ja just sitä että jos et saa kaveria reissuun, jätätkö sen tekemättä?

No mä pelkään rai*kaajia. Joo tiedän todennäköisyys on jotain promillen luokkaa mutta erämaassa oot täysin toisen armoilla jos satut törmäämään psykopaattiin.

Minusta tämä on täysin irrationaalinen pelko. Ihan yksinkertaisesti siitä syystä, että jos joku haluaa rai*kata jonkun, niin hän ei todellakaan lähde kävelemään monta kymmentä kilometriä rinkka selässä löytääksen uhrin. Uhrin löytää paljon helpommin ravintolasta tai vaanimalla pusikossa kaupungissa. Sen sijaan paljon suurempi riski on se, että kulkiessaan jotenkin loukkaa itsensä eikä pääse hälyttämään apua.

Tilaisuus tekee varkaan. Uhrinkin voi piilottaa sinne luontoon eikä sitä koskaan löydetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette ota miestä mukaan? Deittipalstat ovat täynnä suomalaisia sinkkumiehiä jotka vaeltavat, kalastavat ja metsästävät.

Here we go again. Kuule jos en ole 20 vuoteen kelvannut kenellekään, miksi luulet että kelpaisin jatkossakaan? Kaikille naisille ei miehen "ottaminen" ole mikään sormilla napsattava asia.

oot vaan nirso.

Täälläkin olevat miehet haaveilevat niistä näyttävistä naisista ja ovat itse sanoneet kaipaavansa kemiaa, eli aivan samoja juttuja mitä naisetkin kaipailevat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, millaisesta vaeltamisesta haaveilet? Minä olen vaeltanut pitkän matkan, ensin oli tarkoitus tehdä se yksin, mutta sitten sainkin hyvän kaverin mukaani. Osa minusta olisi tahtonut tehdä sen yksin, mutta olen myös aika varovainen, joten oli hyvä, että oli se vaelluskaveri. En tahtoisi vaeltaa erämaassa, mutta urbaanissa ympäristössä kävellen pitkiä matkoja. Ja aion vielä tehdäkin sen. Ehkä yksinkin. 

Olen tehnyt yksin jo monen tunnin päiväpatikoita urbaaneissa metsissä (esim. kansallispuiston sellainen osa jossa ei muita tule vastaan) eli luonto ympäristönä ei ole enää pelottava. Mutta yökokemus vielä puuttuu.

En minäkään sinänsä luontoa pelkää, en vain tunne halua vaeltaa sillä tavoin luonnossa yksin, enkä oikeastaan seurassakaan. Siis sellaista erämaajuttua. Ehkä osaksi siksi, että kuitenkin epäilen kykyjäni pärjätä, jos tulee jotain ongelmaa. Oletko lukenut aihepiirin blogeja?

Mulle kyllä eräjormailu ihan tuttua eli mitään erätaitoja en tällä keskusteluavauksella niinkään kysellyt vaan enemmänkin sellaista naisnäkökulmaa, yksin olemista, luontokokemusta. Onko asia tapahtunut jos todistat sen yksin? Ja just sitä että jos et saa kaveria reissuun, jätätkö sen tekemättä?

No mä pelkään rai*kaajia. Joo tiedän todennäköisyys on jotain promillen luokkaa mutta erämaassa oot täysin toisen armoilla jos satut törmäämään psykopaattiin.

Minusta tämä on täysin irrationaalinen pelko. Ihan yksinkertaisesti siitä syystä, että jos joku haluaa rai*kata jonkun, niin hän ei todellakaan lähde kävelemään monta kymmentä kilometriä rinkka selässä löytääksen uhrin. Uhrin löytää paljon helpommin ravintolasta tai vaanimalla pusikossa kaupungissa. Sen sijaan paljon suurempi riski on se, että kulkiessaan jotenkin loukkaa itsensä eikä pääse hälyttämään apua.

No ei kukaan lähde lappiin vaanimaan varta vasten mutta kun tilaisuus koittaa, siihen saattaa sopiva henkilö tarttua.

Haluaisin Amerikkaan vaeltamaan esim. Appalakkien reitille, mutta uskallus puuttuu. Oletan että pitäisi olla hyvät suunnistustaidot ja itsepuolustustaidotkin.

Olen itsekin keski-ikäinen nainen, mutten uskaltaisi yksin vaeltamaan. Uskaltaisin kuitenkin yksin ulkomaan matkalle.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin Amerikkaan vaeltamaan esim. Appalakkien reitille, mutta uskallus puuttuu. Oletan että pitäisi olla hyvät suunnistustaidot ja itsepuolustustaidotkin.

Tuolla on kyllä kohtuulliset opasteet ja paljon ihmisiä reitillä jos et kauheasti poikkea polulta (niin kuin se yksi nainen tässä jokunen vuosi sitten eksyi pissareissulla).

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin Amerikkaan vaeltamaan esim. Appalakkien reitille, mutta uskallus puuttuu. Oletan että pitäisi olla hyvät suunnistustaidot ja itsepuolustustaidotkin.

Siellä saa sentään kantaa asetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö siitä olla jotain mieltä?

Vaeltamaan vaan, jos mieli tekee.

No halusin aiheesta keskustelua. Uskaltaisitko itse, miksi/mikset? Oletko käynyt jossain? Miksi lähteä yksin?

Itsellä ainakin kumppanin löytämättömyys on elämän yksi iso kipupiste ja näin nelikymppisenä täytyy jo tunnustaa itselleen että ei sitä toista puoliskoa taida tässä elämässä vastaan tulla ja alkaa toteuttaa tällaisia suunnitelmia ihan ite.

Mulla on kumppani, mutta ei sitä vaeltaminen kiinnosta. Menen yksin tai kavereiden kanssa. (Miksi ajattelet/ajatellaan, että asiat tehdään aina kumppanin kanssa?)

Kyllä musta yleisesti ajatellen yksin matkaavat naiset ovat aika kaukainen ajatus. Jos nyt seuraa vaikka jotain blogejakin. On tässä jutussa esitelty yksin erämaassa -nainen mutta en mä oikein muita tiedä joille esim. Helinä Rautavaara olisi idoli.

Rautavaara teki hienon elämäntyön, psykologi, mutta oli kulttuuriantropologian harrastelijakin mielestäni.

Oon usein miettinyt kun jotkut yöpyy niissä yhteiskämpissä (onko ne metsähallituksen tms) niin miten turvallinen olo mahtaa olla, kun yksin naisena olet yöpymäs ja tupaan rynnii myös viiden miehen lauma yöpymään. Siinä on jännän äärellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin Amerikkaan vaeltamaan esim. Appalakkien reitille, mutta uskallus puuttuu. Oletan että pitäisi olla hyvät suunnistustaidot ja itsepuolustustaidotkin.

Siellä saa sentään kantaa asetta.

Hyvä. Ulkomaalainenkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö siitä olla jotain mieltä?

Vaeltamaan vaan, jos mieli tekee.

No halusin aiheesta keskustelua. Uskaltaisitko itse, miksi/mikset? Oletko käynyt jossain? Miksi lähteä yksin?

Itsellä ainakin kumppanin löytämättömyys on elämän yksi iso kipupiste ja näin nelikymppisenä täytyy jo tunnustaa itselleen että ei sitä toista puoliskoa taida tässä elämässä vastaan tulla ja alkaa toteuttaa tällaisia suunnitelmia ihan ite.

Mulla on kumppani, mutta ei sitä vaeltaminen kiinnosta. Menen yksin tai kavereiden kanssa. (Miksi ajattelet/ajatellaan, että asiat tehdään aina kumppanin kanssa?)

Kyllä musta yleisesti ajatellen yksin matkaavat naiset ovat aika kaukainen ajatus. Jos nyt seuraa vaikka jotain blogejakin. On tässä jutussa esitelty yksin erämaassa -nainen mutta en mä oikein muita tiedä joille esim. Helinä Rautavaara olisi idoli.

Rautavaara teki hienon elämäntyön, psykologi, mutta oli kulttuuriantropologian harrastelijakin mielestäni.

Otin hänet tähän keskusteluun lähinnä siksi kun edustaa mielestäni sellaista naista joka uskaltaa tehdä asioita yksin. Ei tosiaan ole vaeltaja sanan varsinaisessa merkityksessä mutta itsenäinen, ehdottomasti.

Vierailija kirjoitti:

Oon usein miettinyt kun jotkut yöpyy niissä yhteiskämpissä (onko ne metsähallituksen tms) niin miten turvallinen olo mahtaa olla, kun yksin naisena olet yöpymäs ja tupaan rynnii myös viiden miehen lauma yöpymään. Siinä on jännän äärellä.

Viimeisenä tullut on ensisijalla jäämään. Eli ekana tullut väistää = sinä. Mutta yleensä ottaen ihmiset on noissa tilanteissa niin väsyneitä että seksi on vihon viimeinen mieleen tuleva asia.

Kyllä sitä yksin pärjää jos on varusteet mietitty tarkkaan matkalle. Monta asiaa pitää ottaa kyllä huomioon. Puhelimen kuuluvuus ja vara-akku mm. Perusasiat kuten riittävästi lämmintä vaatetta, varajalkineet, tulentekovälineet, keittovälineet, retkiruokaa/juomaa, ensiaputarvikkeet, puukko, teltta, makuupussi, riippukeinu, hätäraketti mahdollisesti, jne.

Vierailija kirjoitti:

Oon usein miettinyt kun jotkut yöpyy niissä yhteiskämpissä (onko ne metsähallituksen tms) niin miten turvallinen olo mahtaa olla, kun yksin naisena olet yöpymäs ja tupaan rynnii myös viiden miehen lauma yöpymään. Siinä on jännän äärellä.

Ei ole pakko yöpyä missään yhteiskämpissä. Onhan siellä suunnilla myös mökkejä ja hotelleja.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin Amerikkaan vaeltamaan esim. Appalakkien reitille, mutta uskallus puuttuu. Oletan että pitäisi olla hyvät suunnistustaidot ja itsepuolustustaidotkin.

USAssa olosuhteet ovatkin selvästi Lappia vaativammat. Esim. joillakin reiteillä vettä ei ole saatavissa moneen päivään, vaan se pitää kantaa mukana. Lisäksi villieläimet ja käärmeet aiheuttavat ihan erilaisia riskejä kuin Suomessa. Suosittelen asiasta kiinnostuneille Cheryl Strayedin kirjaa Villi Vaellus. Siitä saa aika hyvän kuvan siitä, mistä on kysymys.