Eikö ennen ajateltu yhtään talonrakentamisessa?
Oliko asujan mukavuus toissijainen seikka ennen kun rakennettiin asuntoja? En muuten oikein ymmärrä, miksi esim. rivitalossa lattiat ja seinät pitää olla sellaista umpitavaraa että lattiaan tai seinään kohdistuvat iskut naapurissa välittyy lähes täydellisesti yhtään äänen vaimentumatta? Eikö asuntojen välissä jonkinlainen "ilmarako" pitäisi kuitenkin olla runkoäänien takia ja sen sanoo järkikin? Missä vaiheessa tämä hälläväliasenne rakentamisessa on mahdollisesti muuttunut, vai onko edes muuttunut? Jos vaikka yrittäisi katsella asuntoja tietystä "vuosimallista" alkaen.
Kommentit (2)
Yhtä puuta tässä 90-luvun parakissa ainakin näyttää kaikki olevan eikä mistään erillisanturoista tai lattioista tietoakaan. Naapurissa putoaa jotain lattialle niin kuuluu täällä kuin itse olisi tiputtanut. Seinän kautta kulkeutuu kaikki mikä vain koskettaa siihen ja on siihen pultattu kiinni. Kaappien kopinat, jopa vessapaperitelineen kitkutus ja paperin kahina mikä on aivan käsittämätöntä. Missä vaiheessa rakennustekniikka muuttui että on fiksusti erotettu asunnot toisistaan? Enhän minä mistään rakennustekniikoista ymmärrä ja isännöitsijät varmasti kehuu kaiken maasta taivaisiin vaikka olisi ihan pask*
Enpäs tiedä millaisessa parakissa asut tai puhut. Rivitalot rakennetaan erillisin anturoin ja sokkelein, ja nämä erottavat asunnot toisistaan. Ilmarakoja ei tarvita missään, mutta esim tiiliseinissä hyvinkin voisi olla tällainen ratkaisu, varsinkin vanhemmissa taloissa. Ilma eristää lämpöä. Talossa on monia kohtia, jotka johtavat ääniä, ihan ilmastoinnista ja putkistosta lähtien.
Lattiat tosiaan ovat jokaisella omansa, eivätkä yhdestä puusta paikalleen asennetut.
Tuli mieleen, että isännöitsijä varmasti mielellään esittelee sinulle asuntosi rakennetta.