Meitä pyydettiin kummeiksi hyvien tulojen vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan järkeväähän se on, jos ajatellaan sitä perinteistä systeemiä, että jos vanhemmat kuolee, kummit kasvattaa lapsen. Jos lahjojen toivossa on valittu, niin aika ikävää.

En ole kuullutkaan moisesta systeemistä. 

Oli aika tavallista siihen aikaan, kun ei ollut vielä nykyisen kaltaista sosiaalihuoltoa ja lastensuojelua sijaisperheineen. Jos lapsi jäi orvoksi tai vanhemmat eivät muuten kyenneet huolehtimaan lapsestaan, huoltajaa haettiin lapselle läheisimmistä ihmisistä, joihin myös kummien katsottiin kuuluvan.

Ymmärräthän ettei pelkkä kummius tee läheiseksi.

Tottakai ymmärrän. Kuitenkin kummien kodissa lapsella todennäköisesti oli paremmat kasvuolosuhteet kuin mitä lapsella olisi ollut huutolaisena. Huutolaislasten kohtalo oli aika karu. Ei heitä vieraat ihmiset ottaneet omien lastensa kaltaisiksi tasaveroisiksi lapsiksi kotiinsa kasvamaan vaan työvoimaksi talon töihin. Huutolaiseksi joutunut lapsi sai nukkua kylmemmässä ja kovemmalla alustalla, sai huonompaa ja vähemmän ruokaa kuin talon omat lapset jne. 

Miten yleistä on, että kummit oikeasti toimittavat sitä kristillistä kasvatusta? Onko ap. muuten toteuttanut tuota tehtävää?

Sehän sen tehtävän varmaan pitäisi olla, mutta jotenkin olen saanut sen käsityksen, että yleensä kummit toimivat yleisinä elämässä tukijoina, esimerkiksi juurikin lahjojen muodossa. Ja ikävästi ilmaisten juurikin tuollaisina "lahja-automaatteina". Todella ikävää, jos se on se oletus ja oikein tietoisesti laskelmoidaan, että kukahan olisi kaikkein anteliain kummi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan järkeväähän se on, jos ajatellaan sitä perinteistä systeemiä, että jos vanhemmat kuolee, kummit kasvattaa lapsen. Jos lahjojen toivossa on valittu, niin aika ikävää.

Lahjoistapa (plus vähän muusta) tässä juuri vähän vahingossa lipsautettiinkiin. Miehen kanssa opiskeltiin pitkään ammatteihin, kaveripariskunta taas on ehtinyt olla työelämässä jo melkein kymmenen vuotta meitä enemmän, silti ilmeisesti ajatus, että heidän lapsilleen pitäisi meidän ostella kalliilla juttuja. Tunnistamisen pelossa en viitsi hirveän paljon yksityiskohtia kirjoittaa, mutta mm. toivottaisiin, että erästä (kallista) harrastusta rahoitettaisiin.

Ap

Jos teillä ei ole varaa tai halua rahoittaa harrastusta, sanotte vain ystävällisesti, että ikävä kyllä teillä ei ole varaa osallistua siihen. He eivät voi tietää, onko hyvätuloisilla kavereilla esim. paljon lainaa tai mikä se rahatilanne oikeasti on. Sillä ei ole merkitystä, mitä he ovat aikoinaan kuvitelleet teidän rahatilanteenne olevan, totuus voi olla ihan toinen. Muuten jatkatte lapsen huomioimista normaalisti entiseen tapaan.

Heidän reaktionsa tähän ystävälliseen kieltäytymiseen kertoo teille kaiken tarpeellisen. Jos he muuttuvat kylmiksi sen jälkeen, niin voitte päätellä, että heitä motivoi taloudellinen apunne ja voitte jättää heidät omaan arvoonsa. Lapselle voi silti toimittaa normaalit synttäri- ja joulumuistamiset halutessaan (minusta se on reilua lasta kohtaan).

Meille tosiaan tuli jo selväksi, vahingossa, että aikoinaan ovat pyytäneet kummeiksi juuri sen takia, että ovat laskeneet, että me, hyvätuloisinaan pitämä ja lapseton pariskunta, kustantaisimme jatkossa kummilapselle kaikenlaista ja ostamme hyviä lahjoja. Kieltäydyttiin juuri tuon harrastuksen rahoittamisesta, siihen uppoaisi monta sataa euroa kuussa, vielä ei olla kuultu takaisin mitään. 

Ap 

Vierailija kirjoitti:

kaveripari... just. Eihän noista kaverikummeista muutenkaan juurikaan mitään iloa. Suvusta haetaan kummit.

Vaikka olisi kummit suvusta, niin sama hyötymistavoite voi olla. Esimerkiksi vanhempi voi oikeasti toivoa lapselleen perintöä sen vuoksi, että täti on hänen lapsensa kummi. Sillä ei ole merkitystä, vaikka kyseinen lapsi jo viisikymppinen eikä ole ollut tätinsä kanssa missään tekemisissä 30 vuoteen.

Lisään vielä, että kummilapsi on itsessään ihana lapsi, eikä haluttaisi missään tapauksessa suhdetta menettää häneen.  Itseä vaan sieppaa se, että itse olen rutiköyhästä kodista kotoisin, kitkutellut opiskeluvuodet jotenkuten ja tämänkin jälkeen ollut pitkään taloudellisesti hankalaa. Sillä aikaa kaveripariskunta tienannut noina vuosina, mutta itse sössinyt raha-asiansa piittaamattomuudellaan. Ristiriitaiset tunteet siis tällä hetkellä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan järkeväähän se on, jos ajatellaan sitä perinteistä systeemiä, että jos vanhemmat kuolee, kummit kasvattaa lapsen. Jos lahjojen toivossa on valittu, niin aika ikävää.

Lahjoistapa (plus vähän muusta) tässä juuri vähän vahingossa lipsautettiinkiin. Miehen kanssa opiskeltiin pitkään ammatteihin, kaveripariskunta taas on ehtinyt olla työelämässä jo melkein kymmenen vuotta meitä enemmän, silti ilmeisesti ajatus, että heidän lapsilleen pitäisi meidän ostella kalliilla juttuja. Tunnistamisen pelossa en viitsi hirveän paljon yksityiskohtia kirjoittaa, mutta mm. toivottaisiin, että erästä (kallista) harrastusta rahoitettaisiin.

Ap

Jos teillä ei ole varaa tai halua rahoittaa harrastusta, sanotte vain ystävällisesti, että ikävä kyllä teillä ei ole varaa osallistua siihen. He eivät voi tietää, onko hyvätuloisilla kavereilla esim. paljon lainaa tai mikä se rahatilanne oikeasti on. Sillä ei ole merkitystä, mitä he ovat aikoinaan kuvitelleet teidän rahatilanteenne olevan, totuus voi olla ihan toinen. Muuten jatkatte lapsen huomioimista normaalisti entiseen tapaan.

Heidän reaktionsa tähän ystävälliseen kieltäytymiseen kertoo teille kaiken tarpeellisen. Jos he muuttuvat kylmiksi sen jälkeen, niin voitte päätellä, että heitä motivoi taloudellinen apunne ja voitte jättää heidät omaan arvoonsa. Lapselle voi silti toimittaa normaalit synttäri- ja joulumuistamiset halutessaan (minusta se on reilua lasta kohtaan).

Kuka pyytää rahaa muilta? 

En ymmärrä kysymystä. Jotkut pyytävät rahaa toisilta. Tässä tapauksessa kummilapsen vanhemmat ovat pyytäneet osallistumaan harrastuskuluihin. Onko se kaikkien mielestä sopivaa käytöstä, on ihan toinen kysymys, johon en ottanut kantaa. Tässä vain yksi ehdotus, miten vastata pyyntöön.

En kehtaisi kyllä pyytää kummeja ostamaan kalliita lahjoja tai rahoittamaan kallista harrastusta. Mutta tokihan me ihmiset olemme erilaisia. 

Inhottavaa laskea, miten saisi toisesta parhaan mahdollisen hyödyn ihmissuhteessa, oli se sitten puolison, kaverin tai perheen suhteen. Ei ihmissuhteiden pitäisi perustua siihen, miten voisi parhaiten hyötyä toisesta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä pahaa tuossa on. Teille ei tule taloudellisia velvollisuuksia hoitaessanne kummin tehtäviä toisin kuin jollain vähävaraisella. 

Harva tykkää taloudellisestakaan hyväksikäytöstä. 

MItä taloudellista hyväksikäyttöä se on, kun kummit itse päättää kuinka paljon käyttävät rahaa?

Sen sijaan köyhälle voi tulla stressi tästä kummin tehtävästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä pahaa tuossa on. Teille ei tule taloudellisia velvollisuuksia hoitaessanne kummin tehtäviä toisin kuin jollain vähävaraisella. 

Harva tykkää taloudellisestakaan hyväksikäytöstä. 

MItä taloudellista hyväksikäyttöä se on, kun kummit itse päättää kuinka paljon käyttävät rahaa?

Sen sijaan köyhälle voi tulla stressi tästä kummin tehtävästä. 

Miki köyhälle tulisi stressi, jos kerran saa itse päättää kuinka paljon käyttää rahaa?

Vierailija kirjoitti:

En kehtaisi kyllä pyytää kummeja ostamaan kalliita lahjoja tai rahoittamaan kallista harrastusta. Mutta tokihan me ihmiset olemme erilaisia. 

Minusta ensijaista kummisuhteessa olisi läheinen ihmissuhde. JOS lapsi on läheinen ja perhe kummia kohtaan kunnioittava, mielelläni auttaisin rahallisestikin, jos se olisi itselleni helppoa. Esim. osallistuisin mieluusti kummilapseni lukiokirjojen ostoon, harrastukseen jne. Itse en tällä hetkellä pysty ja suhde on silti hyvä. Lahjani ovat suuruudeltaan parikymppiä. Ei ole haitannut. Jos rahatilanne paranee, autan rakasta kummilasta mielelläni vaikka aikuisenakin. Olen hänet testamentissanikin maininnut.

Ajattelisin kyllä toisin, jos minulta laskelmoidusti odotettaisiin ensisijaisesti taloudellista hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä pahaa tuossa on. Teille ei tule taloudellisia velvollisuuksia hoitaessanne kummin tehtäviä toisin kuin jollain vähävaraisella. 

Harva tykkää taloudellisestakaan hyväksikäytöstä. 

MItä taloudellista hyväksikäyttöä se on, kun kummit itse päättää kuinka paljon käyttävät rahaa?

Sen sijaan köyhälle voi tulla stressi tästä kummin tehtävästä. 

Miki köyhälle tulisi stressi, jos kerran saa itse päättää kuinka paljon käyttää rahaa?

Ei ole edes siitä vähästä mitään antaa. Varakkaalle pieni summa voi olla toiselle iso summa. 

Vierailija kirjoitti:

Kummin tehtävä on tukea lapsen kristillisessä kasvatuksessa, ei olla mikään lahja-automaatti. Anna vaan sitä kristillistä kasvatusta, ja jos vanhemmat jotain jupisevat, niin selvennät vielä mikä on kummin tehtävä :)

Näin, ja ehkä opettaa selviämään käytännön asioista eli suu säkkiä myöden. Kerro kersalle ettei elä yli varojensa.

Muuten, evl seurakunnilla voi olla ihan laadukasta kerhotoimintaa, pelikerhoja ym, varallisuudesta riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä pahaa tuossa on. Teille ei tule taloudellisia velvollisuuksia hoitaessanne kummin tehtäviä toisin kuin jollain vähävaraisella. 

Harva tykkää taloudellisestakaan hyväksikäytöstä. 

MItä taloudellista hyväksikäyttöä se on, kun kummit itse päättää kuinka paljon käyttävät rahaa?

Sen sijaan köyhälle voi tulla stressi tästä kummin tehtävästä. 

Miki köyhälle tulisi stressi, jos kerran saa itse päättää kuinka paljon käyttää rahaa?

Minä siirrän kummitytölle 50 euroa kuussa eikä tunnu missään. En sijaan tykkäisi, jos kalliita harrastuksia pyydettäisiin kustantamaan. Köyhälle se 50 euroa voi olla iso raha ja voi stressata jo synttäri- ja joululahjan ostamisesta. 

Meiltäkin pyydettiin aikoinaan hyvin kalliitta lahjoja, ilman että oltiin edes kysytty lahjatoiveita. Ilmoitettiin vain suoraan, että lapsi haluaa tämän ja tämän, mm. hajuvettä (lapselle!)  Ostettiin kuitenkin silti ihan sillä budjetilla, mitä oltiin laskettu. 

Minulla myös sama tilanne, tosin erona se, että olen yksineläjä. Kummilapsen vanhemmat tienanneet talorahat sinä aikana kun minä vielä opiskelin ja ikinä ei mennyt tilanne niin päin, että kun minä olin köyhä ja kamppailin rahojen kanssa, olisi kysytty miten pärjään tai autettu millään tavalla. Nyt kun tilanne on toisin päin, ollaan käsi ojossa lahjalistojen ja toiveiden kanssa - voinko tilata Aku Ankan lapselle vuodeksi, maksaa harrastusvälineitä, ottaa mukaan Linnanmäelle, ostaa sitä ja tätä. Että kyllä näitä ihmisiä on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan järkeväähän se on, jos ajatellaan sitä perinteistä systeemiä, että jos vanhemmat kuolee, kummit kasvattaa lapsen. Jos lahjojen toivossa on valittu, niin aika ikävää.

Ai kummien tehtäväkö on kasvattaa lapset? Eikö kummien tehtävä ollut opettaa uskosta?

Hyvin sitten kävi lasten jos vielä uskostakin opetetaan, saavat positiivisen käsityksen ja rahaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä pahaa tuossa on. Teille ei tule taloudellisia velvollisuuksia hoitaessanne kummin tehtäviä toisin kuin jollain vähävaraisella. 

Harva tykkää taloudellisestakaan hyväksikäytöstä. 

MItä taloudellista hyväksikäyttöä se on, kun kummit itse päättää kuinka paljon käyttävät rahaa?

Sen sijaan köyhälle voi tulla stressi tästä kummin tehtävästä. 

Miki köyhälle tulisi stressi, jos kerran saa itse päättää kuinka paljon käyttää rahaa?

Ei ole edes siitä vähästä mitään antaa. Varakkaalle pieni summa voi olla toiselle iso summa. 

Varakkaalle taas on stressi, että lahjojen pitäisi olla kalliitta ja hyviä, ettei tule kitupiikin leimaa. Joka on ihan hölmöä tietty.

Tästä tuli mieleen entinen tuttava, joka pyysi rikkaan pariskunnan lapsensa kummiksi vaikka ei edes kunnolla tuntenut pariskuntaa. Tuttava hehkutti, miten hyviä lahjoja lapsi varmasti tulee saamaan. Ristiäisissä ja syntymäpäivillä oli aina hauska seurata tuttavan ilmeitä, kun kummitäti toi itsetekemänsä lahjan. On ne sitruunat happamia.

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli mieleen entinen tuttava, joka pyysi rikkaan pariskunnan lapsensa kummiksi vaikka ei edes kunnolla tuntenut pariskuntaa. Tuttava hehkutti, miten hyviä lahjoja lapsi varmasti tulee saamaan. Ristiäisissä ja syntymäpäivillä oli aina hauska seurata tuttavan ilmeitä, kun kummitäti toi itsetekemänsä lahjan. On ne sitruunat happamia.

Haha, tässäpä vinkki ap:llekin!