Anoppi ja anopin ”kunnollinen maalaisjoulu”

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän aloittajaa. Vietän itsekin Joulun mieluiten kotona, perheen kanssa, tunnelmasta nauttien ja rentoutuen.

Asumme eri paikkakunnalla kuin minun tai miehen vanhemmat, ja alkuun meidän oletettiin reissaavan anoppilan, omien vanhempieni sekä oman kotimme väliä.

Me ollaan sinänsä tykätty käydä jouluisin anoppilassa sekä omien vanhempieni luona, mutta perhekoon kasvaessa alkoi tuntua, että onko tässä mitään järkeä. Viettää nyt koko Joulu tien päällä, paikasta toiseen ajellen.

Meitä sitten hieman painostettiin järjestämään Joulu tänne meille, kun "asutte niin tunnelmallisessa paikassa, tehdään teille ihana sukujoulu!" Näin sitten tehtiin. No tällainen sukujoulu" sinänsä olikin oikein tunnelmallinen mutta "tehdään" tarkoitti sitä, että minä teen. Siinä useamman pienen lapsen, muiden tavallisten kotitöiden ja puolison yrittäjyyden keskellä rakensin Joulua, ja olin lopulta aivan poikki. Myös puoliso huomasi tämän, eikä itsekään ollut tilanteeseen tyytyväinen.

Mietimmekin, mikä on meille Joulussa tärkeää. Hyvä ruoka, mukava tunnelma, levähtäminen, yhdessäolo. Haluttiin ulkoilla, käydä joulusaunassa, joulukirkossa, lueskella, ihan vain olla... ilman, että on koko ajan pakottava kiire joko lähteä johonkin tai ilman, että pitää repiä stressiä siitä, kuinka kohta tulee vieraita ja kaiken pitäisi olla tiptop.

Ollaan kyllä sittemmin kutsuttu meille vieraita aatoksi tai joulupäiväksi syömään, mutta nää vieraat on olleet tyyliä mummoni tai miehen mummo, tai joku yksinäisempi sukulainen, joka muuten olisi Jouluna melko yksin. Tällä on varmistettu myös se, ettei kotona tehtävän työn määrä mitenkään merkittävästi poikkea normaalista Joulun valmistelusta.

Eihän tätä tietenkään kaikki ole ymmärtäneet, ja osa on tykännyt huonoakin. Mutta eipä voi mitään. Tämä ei tietenkään muuten sulje pois Joulun aikaan sijoittuvia kyläilyjä - mutta näköjään se aatto tai viimeistään Joulupäivä on joillekin joku pakkomielle.

Sanoisinkin että pura ap vain ajatuksiasi tänne ja tehkää tavallanne.

Ensin ette jaksaneet reissata ja sitten ette jaksaneet ottaa sukulaisia teillekään.

Koittakaa nyt jompaa kumpaa jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Minut on pelastanut vuorotyö. Olen vapaaehtoisesti joulunpyhät töissä. Se on ollut ainoa syy, jonka vanhempani ovat hyväksyneet, etten ole jouluna heidän luonaan. He eivät ole joutuneet olemaan jouluna yksin, muuta perhettä ja sukulaisia on kyllä heidän luonaan.

Kyllä heitä harmittaa, kun itsekkäästi tahallaan otat jouluun yövuoron.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän aloittajaa. Vietän itsekin Joulun mieluiten kotona, perheen kanssa, tunnelmasta nauttien ja rentoutuen.

Asumme eri paikkakunnalla kuin minun tai miehen vanhemmat, ja alkuun meidän oletettiin reissaavan anoppilan, omien vanhempieni sekä oman kotimme väliä.

Me ollaan sinänsä tykätty käydä jouluisin anoppilassa sekä omien vanhempieni luona, mutta perhekoon kasvaessa alkoi tuntua, että onko tässä mitään järkeä. Viettää nyt koko Joulu tien päällä, paikasta toiseen ajellen.

Meitä sitten hieman painostettiin järjestämään Joulu tänne meille, kun "asutte niin tunnelmallisessa paikassa, tehdään teille ihana sukujoulu!" Näin sitten tehtiin. No tällainen sukujoulu" sinänsä olikin oikein tunnelmallinen mutta "tehdään" tarkoitti sitä, että minä teen. Siinä useamman pienen lapsen, muiden tavallisten kotitöiden ja puolison yrittäjyyden keskellä rakensin Joulua, ja olin lopulta aivan poikki. Myös puoliso huomasi tämän, eikä itsekään ollut tilanteeseen tyytyväinen.

Mietimmekin, mikä on meille Joulussa tärkeää. Hyvä ruoka, mukava tunnelma, levähtäminen, yhdessäolo. Haluttiin ulkoilla, käydä joulusaunassa, joulukirkossa, lueskella, ihan vain olla... ilman, että on koko ajan pakottava kiire joko lähteä johonkin tai ilman, että pitää repiä stressiä siitä, kuinka kohta tulee vieraita ja kaiken pitäisi olla tiptop.

Ollaan kyllä sittemmin kutsuttu meille vieraita aatoksi tai joulupäiväksi syömään, mutta nää vieraat on olleet tyyliä mummoni tai miehen mummo, tai joku yksinäisempi sukulainen, joka muuten olisi Jouluna melko yksin. Tällä on varmistettu myös se, ettei kotona tehtävän työn määrä mitenkään merkittävästi poikkea normaalista Joulun valmistelusta.

Eihän tätä tietenkään kaikki ole ymmärtäneet, ja osa on tykännyt huonoakin. Mutta eipä voi mitään. Tämä ei tietenkään muuten sulje pois Joulun aikaan sijoittuvia kyläilyjä - mutta näköjään se aatto tai viimeistään Joulupäivä on joillekin joku pakkomielle.

Sanoisinkin että pura ap vain ajatuksiasi tänne ja tehkää tavallanne.

Ensin ette jaksaneet reissata ja sitten ette jaksaneet ottaa sukulaisia teillekään.

Koittakaa nyt jompaa kumpaa jaksaa.

Miksi?

ohis

Mua kiinnostaisi nähdä samanlainen keskustelu anoppi-ikäisten kirjoittamana.

Mitä mahtavat tuumata miniöistään.

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi nähdä samanlainen keskustelu anoppi-ikäisten kirjoittamana.

Mitä mahtavat tuumata miniöistään.

Ei varmaan ole sellaista keskustelua, koska miniät ei painosta anoppejaan minnekään, eivätkä roiku appiukoissa.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä anoppivihaa.

Meidän perheemme on vuosia kiertänyt vanhoilla sukulaisilla jouluaattona ja heitä on myös haettu yhteiseen joulunviettoon kunnon mukaan.

Totta kai toivon että minä vuorostani pääsen nauttimaan lasteni jouluista jouluaattona, kun tulen vanhaksi. Ovat vielä teinejä ja kotona, mutta sitten myöhemmin.

Joulu on suvun yhteistä aikaa.

Onko teidän jouluaatossa normaalia enemmän tunteja vai millä ihmeellä ehditte käydä kaikilla sukulaisilla vieraisilla ja hakea vielä vanhuksia teille aatonviettoon? Onko sinulla tullut mieleen, että lapsesi voivat aikuisina asua jokainen eri mantereella? Jaksatko 60-vuotiaana tai vanhempana lentää joulunviettoon Australiaan?

Oma anoppi tuntuu haikailevan 90-luvun alun jouluja, jolloin mummolassa hyppelehti pieniä tonttupukuisia lapsenlapsia. Ei ne ajat tule takaisin eikä kaikki lapsenlapset tule mummun luo, kun heilläkin on jo perheet lapsineen ja muitakin sukulaisia suunnitelmineen. Omat lapset ovat tänä vuonna ulkomailla opiskelujen ja töiden vuoksi eivätkä he tule Suomeen. Sitä mummu ei tunnu ymmärtävän.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä anoppivihaa.

Meidän perheemme on vuosia kiertänyt vanhoilla sukulaisilla jouluaattona ja heitä on myös haettu yhteiseen joulunviettoon kunnon mukaan.

Totta kai toivon että minä vuorostani pääsen nauttimaan lasteni jouluista jouluaattona, kun tulen vanhaksi. Ovat vielä teinejä ja kotona, mutta sitten myöhemmin.

Joulu on suvun yhteistä aikaa.

Muistathan sitten säästää niin paljon, että mikäli aikanaan lapsesi asuvatkin maapallon toisella puolella, sulla on vielä vanhanakin varaa lentää jouluksi heidän luokseen? Tai mikäli haluat heidän tulevan järjestämään sulle joulua Suomeen, maksat heidän ja heidän perheidensä reissun tänne? 

Tykkään järjestää sukujouluja, mutta toinen lapsistani on naimisissa meksikolaisen kanssa. Asuvat toistaiseksi Suomessa, mutta eivät välttämättä enää silloin, kun minä olen vanha. Olen jo hyväksynyt sen, että he ovat joskus olleet joulujaan Meksikossa. Toinenkin lapsistani saattaa lähteä maailmalle. Niin rakkaita kuin lapset ovatkin, vanhemman on silti hyvä opetella päästämään heistä irti ja antaa aikuisten lastensa elää omaa elämäänsä. Joulunakin. 

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi nähdä samanlainen keskustelu anoppi-ikäisten kirjoittamana.

Mitä mahtavat tuumata miniöistään.

Minun pojalla oli kiva avopuoliso, harmi, että erosivat. Minä eikä mies ruvennut vinkumaan syksyisin, että tottakai te tulette meille viettämään joulua. Kysyimme heiltä millaisia suunnitelmia heillä on ja toimimme sen mukaan. En alkanut alahuuli väppästen tihrustamaan itkua, miten just meidän joulu menee pilalle, kun he aikoivat mennä toisen puolen sukua tapaamaan.

Millaista vastausta odotit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi nähdä samanlainen keskustelu anoppi-ikäisten kirjoittamana.

Mitä mahtavat tuumata miniöistään.

Ei varmaan ole sellaista keskustelua, koska miniät ei painosta anoppejaan minnekään, eivätkä roiku appiukoissa.

Ihan varmaan anopeilla olisi

näihin asioihin paljonkin sanottavaa.

Onko et-lehdessä keskustelupalstaa. Jos joku on siellä, linkatkaa sinne tää keskustelu, että laittaisivat anopitkin kommentteja.

Tylsää lukea näin yksipuolista

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi nähdä samanlainen keskustelu anoppi-ikäisten kirjoittamana.

Mitä mahtavat tuumata miniöistään.

Miksi miniöistä pitäisi tuumata jotain? Minä järjestän joulun (kuten muitakin juhlapäiviä) ja ne tulevat, jotka ehtivät, voivat ja haluavat. Olenpa joskus viettänyt yhtä juhlapyhää kahdestaan miniäni kanssa, kun muille ei sopinut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä anoppivihaa.

Meidän perheemme on vuosia kiertänyt vanhoilla sukulaisilla jouluaattona ja heitä on myös haettu yhteiseen joulunviettoon kunnon mukaan.

Totta kai toivon että minä vuorostani pääsen nauttimaan lasteni jouluista jouluaattona, kun tulen vanhaksi. Ovat vielä teinejä ja kotona, mutta sitten myöhemmin.

Joulu on suvun yhteistä aikaa.

Muistathan sitten säästää niin paljon, että mikäli aikanaan lapsesi asuvatkin maapallon toisella puolella, sulla on vielä vanhanakin varaa lentää jouluksi heidän luokseen? Tai mikäli haluat heidän tulevan järjestämään sulle joulua Suomeen, maksat heidän ja heidän perheidensä reissun tänne? 

Tykkään järjestää sukujouluja, mutta toinen lapsistani on naimisissa meksikolaisen kanssa. Asuvat toistaiseksi Suomessa, mutta eivät välttämättä enää silloin, kun minä olen vanha. Olen jo hyväksynyt sen, että he ovat joskus olleet joulujaan Meksikossa. Toinenkin lapsistani saattaa lähteä maailmalle. Niin rakkaita kuin lapset ovatkin, vanhemman on silti hyvä opetella päästämään heistä irti ja antaa aikuisten lastensa elää omaa elämäänsä. Joulunakin. 

Minun mielipiteeni asiaan on se, että se, joka päättää muuttaa kauas, maksakoon matkat.

Siis, jos päätän ukkelini kanssa muuttaa vaikka Espanjaan vanhoina päivinä, maksan tietty lasten matkat sinne tai matkusta itse, jos pystyn.

Ja en muuta, jollei mulla oo näihin reissuihin varaa.

Lähisukulaiset ovat ne tärkeimmät.

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi nähdä samanlainen keskustelu anoppi-ikäisten kirjoittamana.

Mitä mahtavat tuumata miniöistään.

Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä ap:n anopin kaltaisen ihmisen näkökulmasta kirjoitettu. Itse nimittäin nautin siitä, kun kaikki lapset olivat omillaan ja saatiin miehen kanssa ensimmäinen kahdenkeskinen joulu ikinä. Laiskoteltiin hyvällä omatunnolla monta päivää. Nyt kun on lapsenlapsiakin, ollaan kutsuttu koko jälkikasvu samaan pöytään joulua edeltävänä viikonloppuna, niin saa jokainen olla pyhät miten tykkää.

Olen anoppi-ikäinen. Ei meillä ole koskaan ollut mitään tiettyä joulun mallia. Ollaan vietetty sitä kaupungissa, maalla, matkoilla, hotellissa, kylpylässä, risteilyllä.

Siivotaan hyvin, koska tykkään puhtaudesta. Syödään sitä mikä kullekin on herkkua. Mitään pakkomiellettä klimppisopasta tai likokalasta ei ole. Itselleni joulun paras herkku on irtokarkit. Kinkkua en ole syönyt 30 vuoteen. Joulukonsertissa käyn yleensä joulun alla ja isäni syntymäpäivänä 15.12. käyn hänen haudallaan.

Joulun viettäjät riippuvat siitä kuka missäkin on. Tänä jouluna vanhin lapsi ei varmaan tule, koska opiskelee ulkomailla.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa tuota kinuamista. Kuin lapsi jankkaisi.

Haluaisin että jouluna on PUHDASTA ja hyväntuoksuista, saa levätä ja lukea ja syödä hyvää ruokaa.

Ap

Kai sitä vosi yhdessä tehdä sen joulun?

Mä olen kuvitellut, että joulu on kaikille hyvänolontunnetta aikaa ja yhteistä. Ei se ylisiisteys kai joulun idea ole?

Ota oma moppi mukaan ja heilauta pirtti puhtaaks.

Me ollaan nIin erilaisia. Mä arvostaisin kutsua. Luultavasti ehdottaisin, että yhdessä laitetaan.

Moni meinaan jättää kutsumatta, kun ajattelee, että ei kehtaa, että ei se minä tänne kuitenkaan, kun täällä on niin sotkuista.

🥺

Pidä sä vaan omas, mutta kyllä kuulostat tyhjän narisijalta.

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi nähdä samanlainen keskustelu anoppi-ikäisten kirjoittamana.

Mitä mahtavat tuumata miniöistään.

Täällä yksi anoppi. En ole yhtenäkään jouluna odottanut lastani puolisoineen joulunviettoon luokseni, vaikka tulla tottakai saisi jos haluaisi (ja ilmoittaisi siitä ajoissa). Vietämme "pikkujoulun" joulukuun alkupuolella, eli lapseni puolisoineen tulee kylään, syömme hyvin, istumme iltaa, pelailemme lautapelejä ja sitten he joko jäävät yöksi tai ajelevat kotiinsa. Viime vuonna kylään tuli myös heidän läheinen ystäväpariskuntansa.

Oman puolisoni kanssa lähdemme tänä vuonna joulunpyhiksi ulkomaille. Lapseni ja miniäni luultavasti menevät miniän vanhemmille, en ole vielä sen tarkemmin kysellyt.

Minulla on ihana miniä, josta tykkään kovasti <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa tuota kinuamista. Kuin lapsi jankkaisi.

Haluaisin että jouluna on PUHDASTA ja hyväntuoksuista, saa levätä ja lukea ja syödä hyvää ruokaa.

Ap

Kai sitä vosi yhdessä tehdä sen joulun?

Mä olen kuvitellut, että joulu on kaikille hyvänolontunnetta aikaa ja yhteistä. Ei se ylisiisteys kai joulun idea ole?

Ota oma moppi mukaan ja heilauta pirtti puhtaaks.

Me ollaan nIin erilaisia. Mä arvostaisin kutsua. Luultavasti ehdottaisin, että yhdessä laitetaan.

Moni meinaan jättää kutsumatta, kun ajattelee, että ei kehtaa, että ei se minä tänne kuitenkaan, kun täällä on niin sotkuista.

🥺

Pidä sä vaan omas, mutta kyllä kuulostat tyhjän narisijalta.

Milloin? Jos sinne on monta sataa kilsaa ja ap:lla on kouluikäiset lapset ja hänellä ja miehellä on työt. Ja kaikkia pirttejä ei niin vain heilauteta puhtaaksi. Vaan se raivaaminen vie muutaman viikon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä anoppivihaa.

Meidän perheemme on vuosia kiertänyt vanhoilla sukulaisilla jouluaattona ja heitä on myös haettu yhteiseen joulunviettoon kunnon mukaan.

Totta kai toivon että minä vuorostani pääsen nauttimaan lasteni jouluista jouluaattona, kun tulen vanhaksi. Ovat vielä teinejä ja kotona, mutta sitten myöhemmin.

Joulu on suvun yhteistä aikaa.

Muistathan sitten säästää niin paljon, että mikäli aikanaan lapsesi asuvatkin maapallon toisella puolella, sulla on vielä vanhanakin varaa lentää jouluksi heidän luokseen? Tai mikäli haluat heidän tulevan järjestämään sulle joulua Suomeen, maksat heidän ja heidän perheidensä reissun tänne? 

Tykkään järjestää sukujouluja, mutta toinen lapsistani on naimisissa meksikolaisen kanssa. Asuvat toistaiseksi Suomessa, mutta eivät välttämättä enää silloin, kun minä olen vanha. Olen jo hyväksynyt sen, että he ovat joskus olleet joulujaan Meksikossa. Toinenkin lapsistani saattaa lähteä maailmalle. Niin rakkaita kuin lapset ovatkin, vanhemman on silti hyvä opetella päästämään heistä irti ja antaa aikuisten lastensa elää omaa elämäänsä. Joulunakin. 

Minun mielipiteeni asiaan on se, että se, joka päättää muuttaa kauas, maksakoon matkat.

Siis, jos päätän ukkelini kanssa muuttaa vaikka Espanjaan vanhoina päivinä, maksan tietty lasten matkat sinne tai matkusta itse, jos pystyn.

Ja en muuta, jollei mulla oo näihin reissuihin varaa.

Lähisukulaiset ovat ne tärkeimmät.

Eli sun lastesi täytyy kieltäyty hyvistä työtarjouksista ja urallaan etenemisestä vain siksi, että heidän pitää asua Suomessa, koska joulu? Mitä ajattelit tehdä, jos eivät suostukaan tähän? Jos menevätkin vaikka kanadalaisen tai australialaisen kanssa naimisiin ja haluavat viettää joulunsa siellä puolison suvun kanssa? Vai meinasitko, että ne kanadalaiset ja australialaisetkin vanhemmat tulevat jouluiksi Suomeen? Entäs, jos toinen lapsistasi asuu Australiassa ja toinen Kanadassa? Ja sinä et vanhana jaksa järjestää joulua? Menetkö Australiaan vai Kanadaan? Ja pitääkö myös toisen lapsesi perheineen tulla sinne? 

Mun mielestä on ihan ok, että anoppi kutsuu joulun viettoon. Se ei ole ok, että kieltävän vastauksen saatuaan alkaa kitistä, kinuta ja marttyroida, kun hänen suunnitelmansa ei saa kannatusta, ja jatkaa tätä marinaa kuukausia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä anoppivihaa.

Meidän perheemme on vuosia kiertänyt vanhoilla sukulaisilla jouluaattona ja heitä on myös haettu yhteiseen joulunviettoon kunnon mukaan.

Totta kai toivon että minä vuorostani pääsen nauttimaan lasteni jouluista jouluaattona, kun tulen vanhaksi. Ovat vielä teinejä ja kotona, mutta sitten myöhemmin.

Joulu on suvun yhteistä aikaa.

Muistathan sitten säästää niin paljon, että mikäli aikanaan lapsesi asuvatkin maapallon toisella puolella, sulla on vielä vanhanakin varaa lentää jouluksi heidän luokseen? Tai mikäli haluat heidän tulevan järjestämään sulle joulua Suomeen, maksat heidän ja heidän perheidensä reissun tänne? 

Tykkään järjestää sukujouluja, mutta toinen lapsistani on naimisissa meksikolaisen kanssa. Asuvat toistaiseksi Suomessa, mutta eivät välttämättä enää silloin, kun minä olen vanha. Olen jo hyväksynyt sen, että he ovat joskus olleet joulujaan Meksikossa. Toinenkin lapsistani saattaa lähteä maailmalle. Niin rakkaita kuin lapset ovatkin, vanhemman on silti hyvä opetella päästämään heistä irti ja antaa aikuisten lastensa elää omaa elämäänsä. Joulunakin. 

Minun mielipiteeni asiaan on se, että se, joka päättää muuttaa kauas, maksakoon matkat.

Siis, jos päätän ukkelini kanssa muuttaa vaikka Espanjaan vanhoina päivinä, maksan tietty lasten matkat sinne tai matkusta itse, jos pystyn.

Ja en muuta, jollei mulla oo näihin reissuihin varaa.

Lähisukulaiset ovat ne tärkeimmät.

Aika rankka joulu tulee, jos lapsi perheineen lentää Espanjaan jouluaattona ja palaa takaisin tapaninpäivänä vaikka matkat saisikin ilmaiseksi.

Aika rajua kyllä jos ei saa muuttaa ulkomaille, koska ei voi olla varma että saisi niin hyvän työpaikan että olisi mahdollisuus lennättää mamma aina jouluksi sinne. Ei kai se joulu oikeasti ole niin tärkeä, että pitää vielä kotona asuvien lasten tulevaisuuskin sen mukaan suunnitella.