Anoppi ja anopin ”kunnollinen maalaisjoulu”

Ihana joulu. Minäkin aina haaveilen tuollaisesta yhdessä tekemisen meiningistä. Ja ne tulee paikalle ketä tulee. Kuullostaa ihanan reippaalta ja rennolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten aiheeseen puuttumatta, kysyn vaan:

Koska te sitten käytätte ns. parempaa astiastoa, kristallilaseja ja hopeisia aterimia jos ette jouluna?

No käytän silloin kun itse haluan. En miniän tai tyttären käskystä. Vietän myös joulun niin kuin itse haluan, en sellaista, jonka tytär tai miniä haluaa.

Samoin toivon, että tytär ja miniä tekevät, käyttävät asioitaan ja viettävät jouluja, juhannuksia ja mitäikinänytonkaan halunsa mukaan.

Jos haluavat tulla meille, saavat tulla, jos meille sopii. Kaikki siivoavat, kaikki laittavat ruokaa. Toki perussiivoukset teemme itse hyvässä ajoin, ei niitä aatonaattona aleta tekemään.

Mutta aina jutellaan hyvissä ajoin ja suunnitellaan yhdessä, kukaan ei käskytä, ei hoe v-sanoja kuten ap, meillä osataan käyttäytyä.

Apn kaltainen roskasakki on sitten erikseen, todistaa ap itse.

Kaikki suunnitellaan ja sovitaan yhdessä hyvissä ajoin, mutta silti kukaan ei koskaan joudu tekemään yhtään kompromissia, vaan kaikki saavat tehdä juuri tasan kuten itsestä olisi parasta? Teitä on sitten tosi vähän tai olette kaikki tosi samanmielisiä. Tai ehkä esim. kaikki haluatte viettää kaikki juhlat erillään ja se yhdessä sopiminen ja suunnittelu käytännössä tarkoittaa tämän toteamista, sitten varmasti toimii.

Meillä ainakin on niin, että yksi haluaisi viettää joulun "koko suvun kesken". Kuten toinenkin, paitsi että hänelle se "koko suku" on vähän eri porukka kuin ekalle. Kolmas haluaisi viettää joulun kahdestaan puolisonsa kanssa, joka kuuluu toisen "koko sukuun", mutta mieluiten viettäisi joulun kolmannen ja parin tärkeimmän sukulaisen kanssa. Kolmannen äiti haluaisi viettää joulun kolmannen kanssa jne. Kaikki eivät tee toimistotyöaikaa, mikä pitää myös ottaa huomioon.

Toki silti voi sopia asiat asiallisesti, mutta täysin mahdotonta olisi se, että jokainen saisi viettää jokaisen juhlapyhän juuri kuten haluaa ilman mitään kompromisseja.

Meillä on perinteisesti vietetty sukujouluja. Mun vanhempani, siskoni ja minä, molempien lapset puolisoineen sekä toisen lapsenlapset. Kuitenkin meistä jokainen ymmärtää, ettei joka joulu voida olla samalla kokoonpanolla. Ihan jo siksikin, että on myös puolisoiden sukuja, joiden luona halutaan olla jouluja. Tai elämäntilanne on sellainen, ettei voi tai jaksa osallistua sukujouluun. Yhdellä on ollut pienet lapset, toinen on ollut joulun ulkomailla opiskelemassa, minä olen ollut yhden joulun sairaalassa jne. Kuitenkin se porukka, jolle juuri tänä vuonna sopii viettää joulua yhdessä, viettää joulua yhdessä. 

Työnjakokin on jo aika hyvin urautunut. Oma sukupolveni eli kuuskymppiset järjestetään varsinainen joulu. Joko vietämme joulua meillä tai siskoni luona. Sen, kumman luona joulua vietetään, aikuiset lapset osallistuvat siivoukseen. Minä ja siskoni laitamme kaikki jouluruuat. Meillä on tapana noin viikkoa ennen joulua ostaa pullo viiniä ja tapaksia, istua iltaa kahdestaan, suunnitella joulua ja sopia, kumman vastuulla mikäkin listattu asia on. Pyrimme siihen, että kustannukset menevät noin puoliksi. Toistaiseksi vielä näin, vaikka mun jälkeläisiäni onkin paljon vähemmän kuin siskoni jälkeläisiä. Kustannusten jakamista joudutaan ehkä jossain vaiheessa muuttamaan.

Rakastamme siskoni kanssa ruuanlaittoa ja kumpikin tykkää näpertämisestä, joten meidän jouluissa jo alkupalapöytä on aika mittava. Asumme siskoni kanssa naapuritaloissa ja  aattona nuorempi sukupolvi tulee avuksi viimeistelemään tarjottavia ja kantavat valmiit tarjoiluvadit pihan toiselle puolelle eli sinne, missä tällä kertaa joulua vietetään. Toistaiseksi poikani on toiminut suvun pikkuväelle joulupukkina ja oikeasti hän nauttiikin roolistaan. Kaikki jouluun osallistuvat yhdeksänkymppisiä  vanhempiani  ja alle eskari-ikäisiä lapsia lukuunottamatta auttavat kattamaan pöytää, keräämään astiat tiskiin, viemään roskat jne. Viimeisen lähtijän jäljiltä ei tarvitse napsauttaa kuin tiskikone päälle, ottaa lasi glögiä, lahjaksi saatu kirja ja mennä sohvalle nauttimaan joulurauhasta. 

Voi kun nämä toiveet kohtaisivat, saisivat sukujoulun sitä haluavat ja omat joulunsa he jotka eivät halua sukujoulua. Olen itse äiti ja anoppi, ja joutunut monesti torppaamaan sekä tyttären että miniän ajatuksia. Toisella on blogi ja toisella muuten vaan kiiltokuva-instagram, niin voitte kuvitella millaista se on. Yksi vuosi he rupesivat puuhaamaan sukujoulua mökille, kynttilät, kristallit, hopeat, monet ruokalajit, viiniä ja lahjakirjoja sohvannurkassa ym. Ilmoitin että käyvät sitten ajoissa siellä siivoamassa ja lämmittämässä, tuovat oman osuutensa ruuista, haluamansa astiat ja tiskaavat ja laittavat mökin taas talviteloille joulun jälkeen. Eivät halunneet enää.

Tunnen samaa tuskaa kuin moni muukin siitä, etteivät omat toiveet tule kuulluksi. Olemme viettäneet viimeiset 10 vuotta joulua appivanhempieni kanssa mieheni toiveesta. Olen kompromissina ehdottanut, että voisimme vuorovuosina olla eri paikoissa eri kokoonpanoilla, mutta tämä ei miehelleni käy päinsä. Minusta olisi ihanaa edes kerran päästä viettämään aattoa sisarusteni perheiden kanssa, ja näyttää omille lapsilleni myös muitakin tapoja viettää joulua, kuin mieheni lapsuuden perheen tavat.

Olen jopa kerran saanut avattua suuni appivanhemmilleni tästä asiasta, ja siitä, kuinka koen sen epäreiluna. Mitä sain vastaukseksi? Hiljaisuuden. Eli taitavat ymmärtää harmitukseni, mutta eivät halua muuttaa tilannetta, koska silloin eivät saisi meitä luokseen. 

Äitini kanssa juteltiin lapsuuden jouluista. Hän muisteli kuinka rauhallista oli, ruoka ja herkut tuoksuivat. Mä muistan lapsuuden jouluaaton olleen kauhea, voin huonosti Saabin takapenkillä kun ajeltiin hautausmaa-sukulointirundia.

Ap:n anoppi ilmeisesti ei vaan tajua, että muut eivät jaa hänen visiotaan joulusta. En mäkään lähtis jouluksi siskonpetiin pölypalleroiden keskelle syömään pahaa ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Voi kun nämä toiveet kohtaisivat, saisivat sukujoulun sitä haluavat ja omat joulunsa he jotka eivät halua sukujoulua. Olen itse äiti ja anoppi, ja joutunut monesti torppaamaan sekä tyttären että miniän ajatuksia. Toisella on blogi ja toisella muuten vaan kiiltokuva-instagram, niin voitte kuvitella millaista se on. Yksi vuosi he rupesivat puuhaamaan sukujoulua mökille, kynttilät, kristallit, hopeat, monet ruokalajit, viiniä ja lahjakirjoja sohvannurkassa ym. Ilmoitin että käyvät sitten ajoissa siellä siivoamassa ja lämmittämässä, tuovat oman osuutensa ruuista, haluamansa astiat ja tiskaavat ja laittavat mökin taas talviteloille joulun jälkeen. Eivät halunneet enää.

Olen tarjoutunut järjestämään sen joulun. En vaan tykkää ajaa pimeässä enkä tykkää liasta. Ja haluan kunnon ruokaa.

Menemme ihan mielellämme isoisovanhemmillemme jouluisin. Matkaa tulee 200 km suuntaansa. He eivät kuitenkaan elä ikuisesti. Nukumme lattialla, paikka tuoksuu maakellarilta ja pitkä reissu on aina tylsä. Lapset kuitenkin nauttivat ja muutenkin haluan opettaa, että vanhemmista pidetään huolta. Tänä vuonna mukaan tulee tuolloin 1kk- ikäinen vauva, joten tuo omat haasteensa. Meillä joulut vietettiin aina mummolassa ja ne olivat ihan parhaita.

Vierailija kirjoitti:

Menemme ihan mielellämme isoisovanhemmillemme jouluisin. Matkaa tulee 200 km suuntaansa. He eivät kuitenkaan elä ikuisesti. Nukumme lattialla, paikka tuoksuu maakellarilta ja pitkä reissu on aina tylsä. Lapset kuitenkin nauttivat ja muutenkin haluan opettaa, että vanhemmista pidetään huolta. Tänä vuonna mukaan tulee tuolloin 1kk- ikäinen vauva, joten tuo omat haasteensa. Meillä joulut vietettiin aina mummolassa ja ne olivat ihan parhaita.

200 kilsaa ei ole pitkä matka. Ja yksi pieni lapsi on eri asia kuin kolme koululaista. Arvatenkin olet myös itse kotona lomalla.

Olen anoppi ja äiti ja kyllä usein on miehen kanssa monta kertaa puhuttu, kuinka kiva olisi viettää joulu kahdestaan, ilman viikkojen hössötystä ja lyhyitä yöunia ja yleensä toisen palkka vielä menee joulun valmisteluihin ja lahjoihin eli se vaikuttaa myös talousbudjettiin.

Ja kun tarkemmin mietin, koskaan ei ole pyydetty ketään meille viettämään joulua, mutta viimeistään marraskuussa aikuiset lapset ja heidän lapsensa esittävät toiveita joulunvietosta ja pitävät itsestään selvänä että viettävät meillä joulun ja puitteet on siihen hyvät, kun asutaan maalla, suuressa ja vanhassa talossa.

En todella panisi pahaksi, jos ketään ei tulisi, mutta en kiellä kyllä ketään tulemastakaan. Ja tietysti osoitan mielelläni vieraanvaraisuutta ja meillä jouluna ja juhannuksena on yleensä neljä sukupolvea ja serkkujakin mukana ja ruokapöydässä saattaa istua 20-30 henkeä.

Minulla on tytär ja kaksi poikaa ja suhteet ovat mutkattomat ja lämpimät. Myös miniöiden kanssa. Näin ainakin oletan, kun usein tytär ja miniät pyytävät minua konserteihin, shoppailemaan, matkoille ja jopa kotiinsa vierailulle ja ymmärtävät minua monissa asioissa ja tukevat, kun en varmasti aina ole hyvä äiti ja anoppi, kun niveliä kolottaa, vaihdevuodet oireilee ja työpaineet lisäävät pahaaoloa.

Ja en ihan usko, että kaikki anopit olisi surun murtamia, jos lapset eivät tulisikaan joulun viettoon, kun monet vanhukset haluavat rauhaa ja hiljaisuutta ympärilleen. Näin ainakin omani ja appivanhempien kanssa. Eivät he jaksa kauaa sitä melua ja hälinää.

Ja en usko ap. ongelma olevan anopin joulu, vaan taustalla aivan muut asiat.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen samaa tuskaa kuin moni muukin siitä, etteivät omat toiveet tule kuulluksi. Olemme viettäneet viimeiset 10 vuotta joulua appivanhempieni kanssa mieheni toiveesta. Olen kompromissina ehdottanut, että voisimme vuorovuosina olla eri paikoissa eri kokoonpanoilla, mutta tämä ei miehelleni käy päinsä. Minusta olisi ihanaa edes kerran päästä viettämään aattoa sisarusteni perheiden kanssa, ja näyttää omille lapsilleni myös muitakin tapoja viettää joulua, kuin mieheni lapsuuden perheen tavat.

Olen jopa kerran saanut avattua suuni appivanhemmilleni tästä asiasta, ja siitä, kuinka koen sen epäreiluna. Mitä sain vastaukseksi? Hiljaisuuden. Eli taitavat ymmärtää harmitukseni, mutta eivät halua muuttaa tilannetta, koska silloin eivät saisi meitä luokseen. 

Mitä helvettiä?? Miksi ihmeessä suostut tuohon? Pelkäätkö miestäsi? Eroaisiko hän sinusta jos menisit jouluksi omille vanhemmillesi?

Appivanhempia on turha syyttää, miehesi ja sinä olette tässä ne ongelmat. Olet aikuinen ja kukaan ei voi pakottaa sinua tekemään mitään mitä et halua. Säälin vanhempiasi ja sisaruksiasi.

Vierailija kirjoitti:

Menemme ihan mielellämme isoisovanhemmillemme jouluisin. Matkaa tulee 200 km suuntaansa. He eivät kuitenkaan elä ikuisesti. Nukumme lattialla, paikka tuoksuu maakellarilta ja pitkä reissu on aina tylsä. Lapset kuitenkin nauttivat ja muutenkin haluan opettaa, että vanhemmista pidetään huolta. Tänä vuonna mukaan tulee tuolloin 1kk- ikäinen vauva, joten tuo omat haasteensa. Meillä joulut vietettiin aina mummolassa ja ne olivat ihan parhaita.

Miksette kutsu isovanhempia teille muutamaksi päiväksi? Matka ei ole mahdoton edes hakea ja viedä takaisin, jos muuten ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Meillä päinvastoin, miniä haluaa instaan kuvia jouluisesta salista ja kuistin juhlavalaistuksesta. Isoäidin astiasto ja pöytähopeat pitäisi ottaa esille, silittää kankaiset lautasliinat ja laitella kaikki somaksi, että tulee kauniita kuvia. Kiitos ei.

Minä olen miniä joka haluaa juuri tuota. Paitsi että rakennan kauniin joulun omaan kotiini. Kutsun mielelläni joka vuosi mukaan myös appivanhemmat, valmiiseen pöytään. Saavat itse päättää tulevatko vai eivät, minulle käy kumpi vain. Voin jopa kuljettaa heidät kotiin illan päätteeksi jos eivät halua itse ajaa. Matkaa on n 10 km.

Otan osaa, minulla on samanlainen äiti. Sitten kun äiti ymmärtää, että ei tosiaankin on ei, alkaa sairauksista valittelu ja syyllistäminen. Monta kertaa on tehnyt mieli laittaa välit poikki, mutta lasten takia yritän sietää edes jotenkin.

Ihan samojen asioiden äärellä olet ap. pian itsekin, jos lapsia. Se lapsuus menee tosi nopeasti ja pian huomaat, kuinka lapsesi sanelevat missä joulun haluavat viettää ja saat olla yksin tai perheen kesken.

Meillä kolme teiniä 15-19v ja jo nyt esittävät missä haluavat viettää joulunsa. Yksi haluaa mummolaan ja toinen kaverin mökille Lappiin ja tässä vaiheessa ei äidin sanomisella ole niin suurta painoarvoa, vaikka kuinka haluaisi perhejoulun, vaan köyttä on löysettävä.

Vierailija kirjoitti:

Menemme ihan mielellämme isoisovanhemmillemme jouluisin. Matkaa tulee 200 km suuntaansa. He eivät kuitenkaan elä ikuisesti. Nukumme lattialla, paikka tuoksuu maakellarilta ja pitkä reissu on aina tylsä. Lapset kuitenkin nauttivat ja muutenkin haluan opettaa, että vanhemmista pidetään huolta. Tänä vuonna mukaan tulee tuolloin 1kk- ikäinen vauva, joten tuo omat haasteensa. Meillä joulut vietettiin aina mummolassa ja ne olivat ihan parhaita.

Oletko ihan varma lapsen syntymäpäivästä? Jos raskautesi menee kaksi viikkoa yliajalle, mukana on pariviikkoinen vauva ja synnytyksestä toipuva äiti. En ainakaan omalla takapuolella olisi voinut matkustaa satoja kilometreja kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen.

Sympatiseeraan ap:tä, sillä minulla oli anoppila, jonne en olisi halunnut oikeasti koskaan mennä, oli joulu tai ei, mutta pakkohan se oli. Siellä nimittäin oli likaista: lattioilla pyöri roskia ja juomalasit olivat ihan harmaat kun oli niin huonosti pesty. Ja ruoka oli aina mautonta ja kylmää/haaleaa. Suihkussa ei ollut painetta eli peseytyminen oli todella haastavaa. Talossa oli myös todella kylmä (noin 18 astetta). Matkaakin oli, mutta pahinta oli tuo siivottomuus ja yleinen ankeus.

Anoppi kuoli viime vuonna, joten eipä tarvitse enää kärsiä kyseisiä vierailuja.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samojen asioiden äärellä olet ap. pian itsekin, jos lapsia. Se lapsuus menee tosi nopeasti ja pian huomaat, kuinka lapsesi sanelevat missä joulun haluavat viettää ja saat olla yksin tai perheen kesken.

Meillä kolme teiniä 15-19v ja jo nyt esittävät missä haluavat viettää joulunsa. Yksi haluaa mummolaan ja toinen kaverin mökille Lappiin ja tässä vaiheessa ei äidin sanomisella ole niin suurta painoarvoa, vaikka kuinka haluaisi perhejoulun, vaan köyttä on löysettävä.

No en tule olemaan samojen asioiden äärellä koska minusta ei tule tuollaista. Sitten tulevat ja menevät. Se on vain hyvä.

Minkä ihmeen takia lapsien pitäisi mennä isänsä mukaan jouluksi? Miksi eivät saisi olla kotona ap:n kanssa. Meillä ap: n tilanteessa menisi niin, että mies saisi mennä yksin ja lapset jäisi kanssani kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen samaa tuskaa kuin moni muukin siitä, etteivät omat toiveet tule kuulluksi. Olemme viettäneet viimeiset 10 vuotta joulua appivanhempieni kanssa mieheni toiveesta. Olen kompromissina ehdottanut, että voisimme vuorovuosina olla eri paikoissa eri kokoonpanoilla, mutta tämä ei miehelleni käy päinsä. Minusta olisi ihanaa edes kerran päästä viettämään aattoa sisarusteni perheiden kanssa, ja näyttää omille lapsilleni myös muitakin tapoja viettää joulua, kuin mieheni lapsuuden perheen tavat.

Olen jopa kerran saanut avattua suuni appivanhemmilleni tästä asiasta, ja siitä, kuinka koen sen epäreiluna. Mitä sain vastaukseksi? Hiljaisuuden. Eli taitavat ymmärtää harmitukseni, mutta eivät halua muuttaa tilannetta, koska silloin eivät saisi meitä luokseen. 

Onko miehesi väkivaltainen? Käyttää henkistä väkivaltaa? Jättää sinut, jos ette vietä joulua yhdessä? Vai miksi joudut elämään hänen ehdoillaan?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä anoppivihaa.

Meidän perheemme on vuosia kiertänyt vanhoilla sukulaisilla jouluaattona ja heitä on myös haettu yhteiseen joulunviettoon kunnon mukaan.

Totta kai toivon että minä vuorostani pääsen nauttimaan lasteni jouluista jouluaattona, kun tulen vanhaksi. Ovat vielä teinejä ja kotona, mutta sitten myöhemmin.

Joulu on suvun yhteistä aikaa.

Sun mielestäsi. Lähisukulaisesi voivat olla eri mieltä, ja mieli voi muuttua ajan myötä.

Että mitäs teet, pakotat muut samaan muottiin kuin sinä?

Vierailija kirjoitti:

Ihan samojen asioiden äärellä olet ap. pian itsekin, jos lapsia. Se lapsuus menee tosi nopeasti ja pian huomaat, kuinka lapsesi sanelevat missä joulun haluavat viettää ja saat olla yksin tai perheen kesken.

Meillä kolme teiniä 15-19v ja jo nyt esittävät missä haluavat viettää joulunsa. Yksi haluaa mummolaan ja toinen kaverin mökille Lappiin ja tässä vaiheessa ei äidin sanomisella ole niin suurta painoarvoa, vaikka kuinka haluaisi perhejoulun, vaan köyttä on löysettävä.

Olen niin törkeä, että pakotan alaikäiset lapseni viettämään joulua muun perheen kanssa, jos ei ole erityisen hyvää syytä olla muualla. Aikuisena saa päättää itse.