Anoppi ja anopin ”kunnollinen maalaisjoulu”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten aiheeseen puuttumatta, kysyn vaan:

Koska te sitten käytätte ns. parempaa astiastoa, kristallilaseja ja hopeisia aterimia jos ette jouluna?

No käytän silloin kun itse haluan. En miniän tai tyttären käskystä. Vietän myös joulun niin kuin itse haluan, en sellaista, jonka tytär tai miniä haluaa.

Samoin toivon, että tytär ja miniä tekevät, käyttävät asioitaan ja viettävät jouluja, juhannuksia ja mitäikinänytonkaan halunsa mukaan.

Jos haluavat tulla meille, saavat tulla, jos meille sopii. Kaikki siivoavat, kaikki laittavat ruokaa. Toki perussiivoukset teemme itse hyvässä ajoin, ei niitä aatonaattona aleta tekemään.

Mutta aina jutellaan hyvissä ajoin ja suunnitellaan yhdessä, kukaan ei käskytä, ei hoe v-sanoja kuten ap, meillä osataan käyttäytyä.

Apn kaltainen roskasakki on sitten erikseen, todistaa ap itse.

Kaikki suunnitellaan ja sovitaan yhdessä hyvissä ajoin, mutta silti kukaan ei koskaan joudu tekemään yhtään kompromissia, vaan kaikki saavat tehdä juuri tasan kuten itsestä olisi parasta? Teitä on sitten tosi vähän tai olette kaikki tosi samanmielisiä. Tai ehkä esim. kaikki haluatte viettää kaikki juhlat erillään ja se yhdessä sopiminen ja suunnittelu käytännössä tarkoittaa tämän toteamista, sitten varmasti toimii.

Meillä ainakin on niin, että yksi haluaisi viettää joulun "koko suvun kesken". Kuten toinenkin, paitsi että hänelle se "koko suku" on vähän eri porukka kuin ekalle. Kolmas haluaisi viettää joulun kahdestaan puolisonsa kanssa, joka kuuluu toisen "koko sukuun", mutta mieluiten viettäisi joulun kolmannen ja parin tärkeimmän sukulaisen kanssa. Kolmannen äiti haluaisi viettää joulun kolmannen kanssa jne. Kaikki eivät tee toimistotyöaikaa, mikä pitää myös ottaa huomioon.

Toki silti voi sopia asiat asiallisesti, mutta täysin mahdotonta olisi se, että jokainen saisi viettää jokaisen juhlapyhän juuri kuten haluaa ilman mitään kompromisseja.

Meillä on perinteisesti vietetty sukujouluja. Mun vanhempani, siskoni ja minä, molempien lapset puolisoineen sekä toisen lapsenlapset. Kuitenkin meistä jokainen ymmärtää, ettei joka joulu voida olla samalla kokoonpanolla. Ihan jo siksikin, että on myös puolisoiden sukuja, joiden luona halutaan olla jouluja. Tai elämäntilanne on sellainen, ettei voi tai jaksa osallistua sukujouluun. Yhdellä on ollut pienet lapset, toinen on ollut joulun ulkomailla opiskelemassa, minä olen ollut yhden joulun sairaalassa jne. Kuitenkin se porukka, jolle juuri tänä vuonna sopii viettää joulua yhdessä, viettää joulua yhdessä. 

Työnjakokin on jo aika hyvin urautunut. Oma sukupolveni eli kuuskymppiset järjestetään varsinainen joulu. Joko vietämme joulua meillä tai siskoni luona. Sen, kumman luona joulua vietetään, aikuiset lapset osallistuvat siivoukseen. Minä ja siskoni laitamme kaikki jouluruuat. Meillä on tapana noin viikkoa ennen joulua ostaa pullo viiniä ja tapaksia, istua iltaa kahdestaan, suunnitella joulua ja sopia, kumman vastuulla mikäkin listattu asia on. Pyrimme siihen, että kustannukset menevät noin puoliksi. Toistaiseksi vielä näin, vaikka mun jälkeläisiäni onkin paljon vähemmän kuin siskoni jälkeläisiä. Kustannusten jakamista joudutaan ehkä jossain vaiheessa muuttamaan.

Rakastamme siskoni kanssa ruuanlaittoa ja kumpikin tykkää näpertämisestä, joten meidän jouluissa jo alkupalapöytä on aika mittava. Asumme siskoni kanssa naapuritaloissa ja  aattona nuorempi sukupolvi tulee avuksi viimeistelemään tarjottavia ja kantavat valmiit tarjoiluvadit pihan toiselle puolelle eli sinne, missä tällä kertaa joulua vietetään. Toistaiseksi poikani on toiminut suvun pikkuväelle joulupukkina ja oikeasti hän nauttiikin roolistaan. Kaikki jouluun osallistuvat yhdeksänkymppisiä  vanhempiani  ja alle eskari-ikäisiä lapsia lukuunottamatta auttavat kattamaan pöytää, keräämään astiat tiskiin, viemään roskat jne. Viimeisen lähtijän jäljiltä ei tarvitse napsauttaa kuin tiskikone päälle, ottaa lasi glögiä, lahjaksi saatu kirja ja mennä sohvalle nauttimaan joulurauhasta. 

Niin. Jos olisit lukenut niin olisit ehkä huomannut että täähän ei ole MINUN SUKUNI edes.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten aiheeseen puuttumatta, kysyn vaan:

Koska te sitten käytätte ns. parempaa astiastoa, kristallilaseja ja hopeisia aterimia jos ette jouluna?

No käytän silloin kun itse haluan. En miniän tai tyttären käskystä. Vietän myös joulun niin kuin itse haluan, en sellaista, jonka tytär tai miniä haluaa.

Samoin toivon, että tytär ja miniä tekevät, käyttävät asioitaan ja viettävät jouluja, juhannuksia ja mitäikinänytonkaan halunsa mukaan.

Jos haluavat tulla meille, saavat tulla, jos meille sopii. Kaikki siivoavat, kaikki laittavat ruokaa. Toki perussiivoukset teemme itse hyvässä ajoin, ei niitä aatonaattona aleta tekemään.

Mutta aina jutellaan hyvissä ajoin ja suunnitellaan yhdessä, kukaan ei käskytä, ei hoe v-sanoja kuten ap, meillä osataan käyttäytyä.

Apn kaltainen roskasakki on sitten erikseen, todistaa ap itse.

Kaikki suunnitellaan ja sovitaan yhdessä hyvissä ajoin, mutta silti kukaan ei koskaan joudu tekemään yhtään kompromissia, vaan kaikki saavat tehdä juuri tasan kuten itsestä olisi parasta? Teitä on sitten tosi vähän tai olette kaikki tosi samanmielisiä. Tai ehkä esim. kaikki haluatte viettää kaikki juhlat erillään ja se yhdessä sopiminen ja suunnittelu käytännössä tarkoittaa tämän toteamista, sitten varmasti toimii.

Meillä ainakin on niin, että yksi haluaisi viettää joulun "koko suvun kesken". Kuten toinenkin, paitsi että hänelle se "koko suku" on vähän eri porukka kuin ekalle. Kolmas haluaisi viettää joulun kahdestaan puolisonsa kanssa, joka kuuluu toisen "koko sukuun", mutta mieluiten viettäisi joulun kolmannen ja parin tärkeimmän sukulaisen kanssa. Kolmannen äiti haluaisi viettää joulun kolmannen kanssa jne. Kaikki eivät tee toimistotyöaikaa, mikä pitää myös ottaa huomioon.

Toki silti voi sopia asiat asiallisesti, mutta täysin mahdotonta olisi se, että jokainen saisi viettää jokaisen juhlapyhän juuri kuten haluaa ilman mitään kompromisseja.[/quote

Elämässä joutuu aina tekemään kompromisseja, ainakin parisuhteessa elävä. Vain yksineläjiä voi elää ilman kompromisseja yksityiselämässään, jos töissä on, niin kompromisseilta ei välty. Töissä joutuu aika usein tekemään mitä käsketään, jollei itse ole käskijän asemassa.

Me pidämme toistemme seurasta, ja meillä ymmärretään, että aina ei voi tehdä samalla tavalla ja turhaa draamaa ja loukkaantumisia osaamme välttää.

Kaikkien toiveita ei tietenkään voi huomioida aina, jos tytär vaikkapa haluasi tulla perheensä kanssa meille jouluna, mutta me olisimme jo varanneet matkan (josta yleensä kerromme jo hyvissä ajoin, niin tekee myös lasten perheet), niin toki tytär joutuu pettymään. Sama toisinpäin, Venetsialaisemme eivät toteutuneet aivan toiveemme muukaan, koska vävyn sisaren vihkitilaisuus yllättäen onnettomuuden takia siirtyi kahdella viikolla Venetsialaisviikonlopulle. Siitäkin selvittiin puhumalla.

Ihmisten kanssa tulee toimeen kun käyttäytyy hyvin, puhuu ja aidosti kuuntelee. Ja jos vastapuoli on toivoton, kuten Apn kertoman mukaan miehensä perhe on, niin lopettamalla yhteydenpidon.

Lapsellinen kiroilu ja haukkuminen ei auta!

Vai auttaako?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten aiheeseen puuttumatta, kysyn vaan:

Koska te sitten käytätte ns. parempaa astiastoa, kristallilaseja ja hopeisia aterimia jos ette jouluna?

No käytän silloin kun itse haluan. En miniän tai tyttären käskystä. Vietän myös joulun niin kuin itse haluan, en sellaista, jonka tytär tai miniä haluaa.

Samoin toivon, että tytär ja miniä tekevät, käyttävät asioitaan ja viettävät jouluja, juhannuksia ja mitäikinänytonkaan halunsa mukaan.

Jos haluavat tulla meille, saavat tulla, jos meille sopii. Kaikki siivoavat, kaikki laittavat ruokaa. Toki perussiivoukset teemme itse hyvässä ajoin, ei niitä aatonaattona aleta tekemään.

Mutta aina jutellaan hyvissä ajoin ja suunnitellaan yhdessä, kukaan ei käskytä, ei hoe v-sanoja kuten ap, meillä osataan käyttäytyä.

Apn kaltainen roskasakki on sitten erikseen, todistaa ap itse.

Sä et kyllä voi tietää, hokeeko sun lapset v-sanoja anonyyminä jossain netissä. :'D

Voi hyvänen aika!

Ohis

Minut on pelastanut vuorotyö. Olen vapaaehtoisesti joulunpyhät töissä. Se on ollut ainoa syy, jonka vanhempani ovat hyväksyneet, etten ole jouluna heidän luonaan. He eivät ole joutuneet olemaan jouluna yksin, muuta perhettä ja sukulaisia on kyllä heidän luonaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te annatte narsistisen, uhriutuvan ihmisen pompottaa itseänne? Lopettakaa yhteydenpito tuollaiseen ihmiseen kokonaan. Ei sukulaissuhde anna mitään oikeutta toisen ihmisen kiusaamiseen!

Vallanhimoinen kiusaaja ei tuota teille mitään iloa. Minä pistäisin estolistalle numeron, jos mikään puhe ei tehoa. Kenelläkään ei ole velvollisuutta alistua tuollaisen häirinnän kohteeksi. Ja kyllä, olen tehnyt näin oman lähipiirini narsistille. Elämä helpotti kummasti.

En tiedä, keitä kaikkia "teitä" tässä tarkoitetaan, mutta ainakin meidän kohdalla siksi, että kyseessä ei ole mikään paha hirveä narsisti, vaan ihminen, joka on välillä todella ihana ja välillä ihan käsittämättömän rasittava. Hänellä on siihen syynsä, vaikka se ei meihin kohdistuvaa käytöstä oikeuta.

Eli ongelmista huolimatta emme halua. Ei kaikkien elämä ole noin mustavalkoista, että läheiset ihmiset olisivat joko "pahiksia" tai "hyviksiä" ja ne pahikset voisi sitten karsia pois.

Yritämme luovia ja tehdä kohtuullisia kompromisseja. Onneksi anoppi on myös vähitellen itse alkanut tajuta, että tarvitsee tiettyihin juttuihin apua ihan muualta kuin lapsiltaan tai lasten perheiltä. Ei se vielä tätä joulua pelasta, mutta toivon, että pienin askelin mennään parempia aikoja kohti. Silti välillä ärsyttää niin, että tekisi mieli vaan kiljua. Joskus anonyymi avautuminen auttaa sellaiseen.

t.108

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten aiheeseen puuttumatta, kysyn vaan:

Koska te sitten käytätte ns. parempaa astiastoa, kristallilaseja ja hopeisia aterimia jos ette jouluna?

No käytän silloin kun itse haluan. En miniän tai tyttären käskystä. Vietän myös joulun niin kuin itse haluan, en sellaista, jonka tytär tai miniä haluaa.

Samoin toivon, että tytär ja miniä tekevät, käyttävät asioitaan ja viettävät jouluja, juhannuksia ja mitäikinänytonkaan halunsa mukaan.

Jos haluavat tulla meille, saavat tulla, jos meille sopii. Kaikki siivoavat, kaikki laittavat ruokaa. Toki perussiivoukset teemme itse hyvässä ajoin, ei niitä aatonaattona aleta tekemään.

Mutta aina jutellaan hyvissä ajoin ja suunnitellaan yhdessä, kukaan ei käskytä, ei hoe v-sanoja kuten ap, meillä osataan käyttäytyä.

Apn kaltainen roskasakki on sitten erikseen, todistaa ap itse.

Kaikki suunnitellaan ja sovitaan yhdessä hyvissä ajoin, mutta silti kukaan ei koskaan joudu tekemään yhtään kompromissia, vaan kaikki saavat tehdä juuri tasan kuten itsestä olisi parasta? Teitä on sitten tosi vähän tai olette kaikki tosi samanmielisiä. Tai ehkä esim. kaikki haluatte viettää kaikki juhlat erillään ja se yhdessä sopiminen ja suunnittelu käytännössä tarkoittaa tämän toteamista, sitten varmasti toimii.

Meillä ainakin on niin, että yksi haluaisi viettää joulun "koko suvun kesken". Kuten toinenkin, paitsi että hänelle se "koko suku" on vähän eri porukka kuin ekalle. Kolmas haluaisi viettää joulun kahdestaan puolisonsa kanssa, joka kuuluu toisen "koko sukuun", mutta mieluiten viettäisi joulun kolmannen ja parin tärkeimmän sukulaisen kanssa. Kolmannen äiti haluaisi viettää joulun kolmannen kanssa jne. Kaikki eivät tee toimistotyöaikaa, mikä pitää myös ottaa huomioon.

Toki silti voi sopia asiat asiallisesti, mutta täysin mahdotonta olisi se, että jokainen saisi viettää jokaisen juhlapyhän juuri kuten haluaa ilman mitään kompromisseja.

Meillä on perinteisesti vietetty sukujouluja. Mun vanhempani, siskoni ja minä, molempien lapset puolisoineen sekä toisen lapsenlapset. Kuitenkin meistä jokainen ymmärtää, ettei joka joulu voida olla samalla kokoonpanolla. Ihan jo siksikin, että on myös puolisoiden sukuja, joiden luona halutaan olla jouluja. Tai elämäntilanne on sellainen, ettei voi tai jaksa osallistua sukujouluun. Yhdellä on ollut pienet lapset, toinen on ollut joulun ulkomailla opiskelemassa, minä olen ollut yhden joulun sairaalassa jne. Kuitenkin se porukka, jolle juuri tänä vuonna sopii viettää joulua yhdessä, viettää joulua yhdessä. 

Työnjakokin on jo aika hyvin urautunut. Oma sukupolveni eli kuuskymppiset järjestetään varsinainen joulu. Joko vietämme joulua meillä tai siskoni luona. Sen, kumman luona joulua vietetään, aikuiset lapset osallistuvat siivoukseen. Minä ja siskoni laitamme kaikki jouluruuat. Meillä on tapana noin viikkoa ennen joulua ostaa pullo viiniä ja tapaksia, istua iltaa kahdestaan, suunnitella joulua ja sopia, kumman vastuulla mikäkin listattu asia on. Pyrimme siihen, että kustannukset menevät noin puoliksi. Toistaiseksi vielä näin, vaikka mun jälkeläisiäni onkin paljon vähemmän kuin siskoni jälkeläisiä. Kustannusten jakamista joudutaan ehkä jossain vaiheessa muuttamaan.

Rakastamme siskoni kanssa ruuanlaittoa ja kumpikin tykkää näpertämisestä, joten meidän jouluissa jo alkupalapöytä on aika mittava. Asumme siskoni kanssa naapuritaloissa ja  aattona nuorempi sukupolvi tulee avuksi viimeistelemään tarjottavia ja kantavat valmiit tarjoiluvadit pihan toiselle puolelle eli sinne, missä tällä kertaa joulua vietetään. Toistaiseksi poikani on toiminut suvun pikkuväelle joulupukkina ja oikeasti hän nauttiikin roolistaan. Kaikki jouluun osallistuvat yhdeksänkymppisiä  vanhempiani  ja alle eskari-ikäisiä lapsia lukuunottamatta auttavat kattamaan pöytää, keräämään astiat tiskiin, viemään roskat jne. Viimeisen lähtijän jäljiltä ei tarvitse napsauttaa kuin tiskikone päälle, ottaa lasi glögiä, lahjaksi saatu kirja ja mennä sohvalle nauttimaan joulurauhasta. 

Joo, hienoa ja kuulostaa hauskalta. Toki voi hyvin olla, että kukaan muu suvussa ihan aidosti ei halua puuttua esim. jouluruokiin tai muuhun laittoon ja näin kaikille sopii, että te kahdestaan suunnittelette siskosi kanssa. Ja voihan se olla, että olette ihan superonnekkaita ja koskaan ei ole esim. yhdenkään lapsen puolison vanhemmat valittaneet kuukausikaupalla, että miksi ette tänä vuonna tule meille. Tai joku lapsi miettinyt, että kehtaisiko sitä sanoa, että me sitten tästä lähtien ollaan kaikki joulut keskenämme, saa tulla käymään, jos huvittaa. Tässä onnekkaassa tilanteessa olisitte minusta todella poikkeuksellisen samanmielinen suku, jolle on vieläpä poikkeuksellisen samanmieliset puolisoiden suvut sattuneet. 

Mutta nähdäkseni voi myös olla, että esim. lastenne perheissä on joulun suhteen tehty kompromisseja, joista sinä et edes tiedä.

Joka tapauksessa ei mielestäni pitäisi olla kohtuuttoman vaikeaa ymmärtää, että kaikki eivät ole noin onnekkaita. Eikä se ratkea näppärästi sillä, että sanotaan, että jokainen tehköön mitä haluaa, koska yhden haluaminen sulkee pois toisen haluamisen.

Tottakai juuri noin. Mun pointtini edellisessä olikin, että sukujoulut kyllä onnistuvat ihan hyvin, jos porukassa ei ole ketään, joka edellyttäisi joulun menevän joka vuosi tismalleen samalla tavalla ja tismalleen samalla kokoonpanolla. Tuohan nimittäin tarkoittaisi, että kukaan ei saisi jouluna olla sairaana, kukaan ei saisi synnyttää, kukaan ei saisi viettää joulujaan kenenkään muun kanssa, kukaan ei saisi olla väsynyt, kukaan ei saisi opiskella ulkomailla, kukaan ei saisi olla jouluna töissä, kukaan ei saisi muuttaa kauemmas asumaan jne jne. Eli tuollainen "joka joulu samalla tavalla" -vaatimus tarkoittaisi paljon suurempia vaatimuksia muiden elämää kohtaan kuin vain joulua. Sellainen vaatimus vaikuttaisi jo muiden ammatinvalintaankin eli ei voisi valita ammattia, jossa joutuu olemaan jouluna töissä. 

Ap, tässä sinulle patenttiratkaisu: VALEHTELE!

Sanokaa miehesi kanssa jo nyt, hyvissä ajoin, että olette varanneet matkan joulunpyhiksi. Lähdette heti, kun työt päättyy. Näin anopilla jää aikaa sulatella uutista.

Pitäkää molemmat kiinni siitä, että puhutte samoin miehesi kanssa. Päättäkää kuvitteellinen kohde ja aikataulu, koska mummeli kyselee niistä kuitenkin.

Jankkaavalle sekopäälle ei mene mikään muu perille kuin joku tällainen teistä riippumaton syy. No ehkä joku työmatka tms.pakollinen töihin liittyvä syy myöskin. Voittehan te sanoa, että tuli työvuoro juuri joululle, jos se on mahdollista?

Vietätte sitten ihanan rauhallisen joulun kotosalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten aiheeseen puuttumatta, kysyn vaan:

Koska te sitten käytätte ns. parempaa astiastoa, kristallilaseja ja hopeisia aterimia jos ette jouluna?

No käytän silloin kun itse haluan. En miniän tai tyttären käskystä. Vietän myös joulun niin kuin itse haluan, en sellaista, jonka tytär tai miniä haluaa.

Samoin toivon, että tytär ja miniä tekevät, käyttävät asioitaan ja viettävät jouluja, juhannuksia ja mitäikinänytonkaan halunsa mukaan.

Jos haluavat tulla meille, saavat tulla, jos meille sopii. Kaikki siivoavat, kaikki laittavat ruokaa. Toki perussiivoukset teemme itse hyvässä ajoin, ei niitä aatonaattona aleta tekemään.

Mutta aina jutellaan hyvissä ajoin ja suunnitellaan yhdessä, kukaan ei käskytä, ei hoe v-sanoja kuten ap, meillä osataan käyttäytyä.

Apn kaltainen roskasakki on sitten erikseen, todistaa ap itse.

Kaikki suunnitellaan ja sovitaan yhdessä hyvissä ajoin, mutta silti kukaan ei koskaan joudu tekemään yhtään kompromissia, vaan kaikki saavat tehdä juuri tasan kuten itsestä olisi parasta? Teitä on sitten tosi vähän tai olette kaikki tosi samanmielisiä. Tai ehkä esim. kaikki haluatte viettää kaikki juhlat erillään ja se yhdessä sopiminen ja suunnittelu käytännössä tarkoittaa tämän toteamista, sitten varmasti toimii.

Meillä ainakin on niin, että yksi haluaisi viettää joulun "koko suvun kesken". Kuten toinenkin, paitsi että hänelle se "koko suku" on vähän eri porukka kuin ekalle. Kolmas haluaisi viettää joulun kahdestaan puolisonsa kanssa, joka kuuluu toisen "koko sukuun", mutta mieluiten viettäisi joulun kolmannen ja parin tärkeimmän sukulaisen kanssa. Kolmannen äiti haluaisi viettää joulun kolmannen kanssa jne. Kaikki eivät tee toimistotyöaikaa, mikä pitää myös ottaa huomioon.

Toki silti voi sopia asiat asiallisesti, mutta täysin mahdotonta olisi se, että jokainen saisi viettää jokaisen juhlapyhän juuri kuten haluaa ilman mitään kompromisseja.

Meillä on perinteisesti vietetty sukujouluja. Mun vanhempani, siskoni ja minä, molempien lapset puolisoineen sekä toisen lapsenlapset. Kuitenkin meistä jokainen ymmärtää, ettei joka joulu voida olla samalla kokoonpanolla. Ihan jo siksikin, että on myös puolisoiden sukuja, joiden luona halutaan olla jouluja. Tai elämäntilanne on sellainen, ettei voi tai jaksa osallistua sukujouluun. Yhdellä on ollut pienet lapset, toinen on ollut joulun ulkomailla opiskelemassa, minä olen ollut yhden joulun sairaalassa jne. Kuitenkin se porukka, jolle juuri tänä vuonna sopii viettää joulua yhdessä, viettää joulua yhdessä. 

Työnjakokin on jo aika hyvin urautunut. Oma sukupolveni eli kuuskymppiset järjestetään varsinainen joulu. Joko vietämme joulua meillä tai siskoni luona. Sen, kumman luona joulua vietetään, aikuiset lapset osallistuvat siivoukseen. Minä ja siskoni laitamme kaikki jouluruuat. Meillä on tapana noin viikkoa ennen joulua ostaa pullo viiniä ja tapaksia, istua iltaa kahdestaan, suunnitella joulua ja sopia, kumman vastuulla mikäkin listattu asia on. Pyrimme siihen, että kustannukset menevät noin puoliksi. Toistaiseksi vielä näin, vaikka mun jälkeläisiäni onkin paljon vähemmän kuin siskoni jälkeläisiä. Kustannusten jakamista joudutaan ehkä jossain vaiheessa muuttamaan.

Rakastamme siskoni kanssa ruuanlaittoa ja kumpikin tykkää näpertämisestä, joten meidän jouluissa jo alkupalapöytä on aika mittava. Asumme siskoni kanssa naapuritaloissa ja  aattona nuorempi sukupolvi tulee avuksi viimeistelemään tarjottavia ja kantavat valmiit tarjoiluvadit pihan toiselle puolelle eli sinne, missä tällä kertaa joulua vietetään. Toistaiseksi poikani on toiminut suvun pikkuväelle joulupukkina ja oikeasti hän nauttiikin roolistaan. Kaikki jouluun osallistuvat yhdeksänkymppisiä  vanhempiani  ja alle eskari-ikäisiä lapsia lukuunottamatta auttavat kattamaan pöytää, keräämään astiat tiskiin, viemään roskat jne. Viimeisen lähtijän jäljiltä ei tarvitse napsauttaa kuin tiskikone päälle, ottaa lasi glögiä, lahjaksi saatu kirja ja mennä sohvalle nauttimaan joulurauhasta. 

Joo, hienoa ja kuulostaa hauskalta. Toki voi hyvin olla, että kukaan muu suvussa ihan aidosti ei halua puuttua esim. jouluruokiin tai muuhun laittoon ja näin kaikille sopii, että te kahdestaan suunnittelette siskosi kanssa. Ja voihan se olla, että olette ihan superonnekkaita ja koskaan ei ole esim. yhdenkään lapsen puolison vanhemmat valittaneet kuukausikaupalla, että miksi ette tänä vuonna tule meille. Tai joku lapsi miettinyt, että kehtaisiko sitä sanoa, että me sitten tästä lähtien ollaan kaikki joulut keskenämme, saa tulla käymään, jos huvittaa. Tässä onnekkaassa tilanteessa olisitte minusta todella poikkeuksellisen samanmielinen suku, jolle on vieläpä poikkeuksellisen samanmieliset puolisoiden suvut sattuneet. 

Mutta nähdäkseni voi myös olla, että esim. lastenne perheissä on joulun suhteen tehty kompromisseja, joista sinä et edes tiedä.

Joka tapauksessa ei mielestäni pitäisi olla kohtuuttoman vaikeaa ymmärtää, että kaikki eivät ole noin onnekkaita. Eikä se ratkea näppärästi sillä, että sanotaan, että jokainen tehköön mitä haluaa, koska yhden haluaminen sulkee pois toisen haluamisen.

Tottakai juuri noin. Mun pointtini edellisessä olikin, että sukujoulut kyllä onnistuvat ihan hyvin, jos porukassa ei ole ketään, joka edellyttäisi joulun menevän joka vuosi tismalleen samalla tavalla ja tismalleen samalla kokoonpanolla. Tuohan nimittäin tarkoittaisi, että kukaan ei saisi jouluna olla sairaana, kukaan ei saisi synnyttää, kukaan ei saisi viettää joulujaan kenenkään muun kanssa, kukaan ei saisi olla väsynyt, kukaan ei saisi opiskella ulkomailla, kukaan ei saisi olla jouluna töissä, kukaan ei saisi muuttaa kauemmas asumaan jne jne. Eli tuollainen "joka joulu samalla tavalla" -vaatimus tarkoittaisi paljon suurempia vaatimuksia muiden elämää kohtaan kuin vain joulua. Sellainen vaatimus vaikuttaisi jo muiden ammatinvalintaankin eli ei voisi valita ammattia, jossa joutuu olemaan jouluna töissä. 

Ok, luulin, että olit tuo aiemmin lainattu, jolle vastasin, ja joka kertoi, kuinka heillä ei ole mitään ristiriitoja, koska jokainen saa tehdä kuten haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten aiheeseen puuttumatta, kysyn vaan:

Koska te sitten käytätte ns. parempaa astiastoa, kristallilaseja ja hopeisia aterimia jos ette jouluna?

No käytän silloin kun itse haluan. En miniän tai tyttären käskystä. Vietän myös joulun niin kuin itse haluan, en sellaista, jonka tytär tai miniä haluaa.

Samoin toivon, että tytär ja miniä tekevät, käyttävät asioitaan ja viettävät jouluja, juhannuksia ja mitäikinänytonkaan halunsa mukaan.

Jos haluavat tulla meille, saavat tulla, jos meille sopii. Kaikki siivoavat, kaikki laittavat ruokaa. Toki perussiivoukset teemme itse hyvässä ajoin, ei niitä aatonaattona aleta tekemään.

Mutta aina jutellaan hyvissä ajoin ja suunnitellaan yhdessä, kukaan ei käskytä, ei hoe v-sanoja kuten ap, meillä osataan käyttäytyä.

Apn kaltainen roskasakki on sitten erikseen, todistaa ap itse.

Kaikki suunnitellaan ja sovitaan yhdessä hyvissä ajoin, mutta silti kukaan ei koskaan joudu tekemään yhtään kompromissia, vaan kaikki saavat tehdä juuri tasan kuten itsestä olisi parasta? Teitä on sitten tosi vähän tai olette kaikki tosi samanmielisiä. Tai ehkä esim. kaikki haluatte viettää kaikki juhlat erillään ja se yhdessä sopiminen ja suunnittelu käytännössä tarkoittaa tämän toteamista, sitten varmasti toimii.

Meillä ainakin on niin, että yksi haluaisi viettää joulun "koko suvun kesken". Kuten toinenkin, paitsi että hänelle se "koko suku" on vähän eri porukka kuin ekalle. Kolmas haluaisi viettää joulun kahdestaan puolisonsa kanssa, joka kuuluu toisen "koko sukuun", mutta mieluiten viettäisi joulun kolmannen ja parin tärkeimmän sukulaisen kanssa. Kolmannen äiti haluaisi viettää joulun kolmannen kanssa jne. Kaikki eivät tee toimistotyöaikaa, mikä pitää myös ottaa huomioon.

Toki silti voi sopia asiat asiallisesti, mutta täysin mahdotonta olisi se, että jokainen saisi viettää jokaisen juhlapyhän juuri kuten haluaa ilman mitään kompromisseja.

Meillä on perinteisesti vietetty sukujouluja. Mun vanhempani, siskoni ja minä, molempien lapset puolisoineen sekä toisen lapsenlapset. Kuitenkin meistä jokainen ymmärtää, ettei joka joulu voida olla samalla kokoonpanolla. Ihan jo siksikin, että on myös puolisoiden sukuja, joiden luona halutaan olla jouluja. Tai elämäntilanne on sellainen, ettei voi tai jaksa osallistua sukujouluun. Yhdellä on ollut pienet lapset, toinen on ollut joulun ulkomailla opiskelemassa, minä olen ollut yhden joulun sairaalassa jne. Kuitenkin se porukka, jolle juuri tänä vuonna sopii viettää joulua yhdessä, viettää joulua yhdessä. 

Työnjakokin on jo aika hyvin urautunut. Oma sukupolveni eli kuuskymppiset järjestetään varsinainen joulu. Joko vietämme joulua meillä tai siskoni luona. Sen, kumman luona joulua vietetään, aikuiset lapset osallistuvat siivoukseen. Minä ja siskoni laitamme kaikki jouluruuat. Meillä on tapana noin viikkoa ennen joulua ostaa pullo viiniä ja tapaksia, istua iltaa kahdestaan, suunnitella joulua ja sopia, kumman vastuulla mikäkin listattu asia on. Pyrimme siihen, että kustannukset menevät noin puoliksi. Toistaiseksi vielä näin, vaikka mun jälkeläisiäni onkin paljon vähemmän kuin siskoni jälkeläisiä. Kustannusten jakamista joudutaan ehkä jossain vaiheessa muuttamaan.

Rakastamme siskoni kanssa ruuanlaittoa ja kumpikin tykkää näpertämisestä, joten meidän jouluissa jo alkupalapöytä on aika mittava. Asumme siskoni kanssa naapuritaloissa ja  aattona nuorempi sukupolvi tulee avuksi viimeistelemään tarjottavia ja kantavat valmiit tarjoiluvadit pihan toiselle puolelle eli sinne, missä tällä kertaa joulua vietetään. Toistaiseksi poikani on toiminut suvun pikkuväelle joulupukkina ja oikeasti hän nauttiikin roolistaan. Kaikki jouluun osallistuvat yhdeksänkymppisiä  vanhempiani  ja alle eskari-ikäisiä lapsia lukuunottamatta auttavat kattamaan pöytää, keräämään astiat tiskiin, viemään roskat jne. Viimeisen lähtijän jäljiltä ei tarvitse napsauttaa kuin tiskikone päälle, ottaa lasi glögiä, lahjaksi saatu kirja ja mennä sohvalle nauttimaan joulurauhasta. 

Niin. Jos olisit lukenut niin olisit ehkä huomannut että täähän ei ole MINUN SUKUNI edes.

ap

Kommenttini ei ollutkaan sinulle vaan kirjoittajalle, jota lainasin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten aiheeseen puuttumatta, kysyn vaan:

Koska te sitten käytätte ns. parempaa astiastoa, kristallilaseja ja hopeisia aterimia jos ette jouluna?

No käytän silloin kun itse haluan. En miniän tai tyttären käskystä. Vietän myös joulun niin kuin itse haluan, en sellaista, jonka tytär tai miniä haluaa.

Samoin toivon, että tytär ja miniä tekevät, käyttävät asioitaan ja viettävät jouluja, juhannuksia ja mitäikinänytonkaan halunsa mukaan.

Jos haluavat tulla meille, saavat tulla, jos meille sopii. Kaikki siivoavat, kaikki laittavat ruokaa. Toki perussiivoukset teemme itse hyvässä ajoin, ei niitä aatonaattona aleta tekemään.

Mutta aina jutellaan hyvissä ajoin ja suunnitellaan yhdessä, kukaan ei käskytä, ei hoe v-sanoja kuten ap, meillä osataan käyttäytyä.

Apn kaltainen roskasakki on sitten erikseen, todistaa ap itse.

Kaikki suunnitellaan ja sovitaan yhdessä hyvissä ajoin, mutta silti kukaan ei koskaan joudu tekemään yhtään kompromissia, vaan kaikki saavat tehdä juuri tasan kuten itsestä olisi parasta? Teitä on sitten tosi vähän tai olette kaikki tosi samanmielisiä. Tai ehkä esim. kaikki haluatte viettää kaikki juhlat erillään ja se yhdessä sopiminen ja suunnittelu käytännössä tarkoittaa tämän toteamista, sitten varmasti toimii.

Meillä ainakin on niin, että yksi haluaisi viettää joulun "koko suvun kesken". Kuten toinenkin, paitsi että hänelle se "koko suku" on vähän eri porukka kuin ekalle. Kolmas haluaisi viettää joulun kahdestaan puolisonsa kanssa, joka kuuluu toisen "koko sukuun", mutta mieluiten viettäisi joulun kolmannen ja parin tärkeimmän sukulaisen kanssa. Kolmannen äiti haluaisi viettää joulun kolmannen kanssa jne. Kaikki eivät tee toimistotyöaikaa, mikä pitää myös ottaa huomioon.

Toki silti voi sopia asiat asiallisesti, mutta täysin mahdotonta olisi se, että jokainen saisi viettää jokaisen juhlapyhän juuri kuten haluaa ilman mitään kompromisseja.

Meillä on perinteisesti vietetty sukujouluja. Mun vanhempani, siskoni ja minä, molempien lapset puolisoineen sekä toisen lapsenlapset. Kuitenkin meistä jokainen ymmärtää, ettei joka joulu voida olla samalla kokoonpanolla. Ihan jo siksikin, että on myös puolisoiden sukuja, joiden luona halutaan olla jouluja. Tai elämäntilanne on sellainen, ettei voi tai jaksa osallistua sukujouluun. Yhdellä on ollut pienet lapset, toinen on ollut joulun ulkomailla opiskelemassa, minä olen ollut yhden joulun sairaalassa jne. Kuitenkin se porukka, jolle juuri tänä vuonna sopii viettää joulua yhdessä, viettää joulua yhdessä. 

Työnjakokin on jo aika hyvin urautunut. Oma sukupolveni eli kuuskymppiset järjestetään varsinainen joulu. Joko vietämme joulua meillä tai siskoni luona. Sen, kumman luona joulua vietetään, aikuiset lapset osallistuvat siivoukseen. Minä ja siskoni laitamme kaikki jouluruuat. Meillä on tapana noin viikkoa ennen joulua ostaa pullo viiniä ja tapaksia, istua iltaa kahdestaan, suunnitella joulua ja sopia, kumman vastuulla mikäkin listattu asia on. Pyrimme siihen, että kustannukset menevät noin puoliksi. Toistaiseksi vielä näin, vaikka mun jälkeläisiäni onkin paljon vähemmän kuin siskoni jälkeläisiä. Kustannusten jakamista joudutaan ehkä jossain vaiheessa muuttamaan.

Rakastamme siskoni kanssa ruuanlaittoa ja kumpikin tykkää näpertämisestä, joten meidän jouluissa jo alkupalapöytä on aika mittava. Asumme siskoni kanssa naapuritaloissa ja  aattona nuorempi sukupolvi tulee avuksi viimeistelemään tarjottavia ja kantavat valmiit tarjoiluvadit pihan toiselle puolelle eli sinne, missä tällä kertaa joulua vietetään. Toistaiseksi poikani on toiminut suvun pikkuväelle joulupukkina ja oikeasti hän nauttiikin roolistaan. Kaikki jouluun osallistuvat yhdeksänkymppisiä  vanhempiani  ja alle eskari-ikäisiä lapsia lukuunottamatta auttavat kattamaan pöytää, keräämään astiat tiskiin, viemään roskat jne. Viimeisen lähtijän jäljiltä ei tarvitse napsauttaa kuin tiskikone päälle, ottaa lasi glögiä, lahjaksi saatu kirja ja mennä sohvalle nauttimaan joulurauhasta. 

Joo, hienoa ja kuulostaa hauskalta. Toki voi hyvin olla, että kukaan muu suvussa ihan aidosti ei halua puuttua esim. jouluruokiin tai muuhun laittoon ja näin kaikille sopii, että te kahdestaan suunnittelette siskosi kanssa. Ja voihan se olla, että olette ihan superonnekkaita ja koskaan ei ole esim. yhdenkään lapsen puolison vanhemmat valittaneet kuukausikaupalla, että miksi ette tänä vuonna tule meille. Tai joku lapsi miettinyt, että kehtaisiko sitä sanoa, että me sitten tästä lähtien ollaan kaikki joulut keskenämme, saa tulla käymään, jos huvittaa. Tässä onnekkaassa tilanteessa olisitte minusta todella poikkeuksellisen samanmielinen suku, jolle on vieläpä poikkeuksellisen samanmieliset puolisoiden suvut sattuneet. 

Mutta nähdäkseni voi myös olla, että esim. lastenne perheissä on joulun suhteen tehty kompromisseja, joista sinä et edes tiedä.

Joka tapauksessa ei mielestäni pitäisi olla kohtuuttoman vaikeaa ymmärtää, että kaikki eivät ole noin onnekkaita. Eikä se ratkea näppärästi sillä, että sanotaan, että jokainen tehköön mitä haluaa, koska yhden haluaminen sulkee pois toisen haluamisen.

Tottakai juuri noin. Mun pointtini edellisessä olikin, että sukujoulut kyllä onnistuvat ihan hyvin, jos porukassa ei ole ketään, joka edellyttäisi joulun menevän joka vuosi tismalleen samalla tavalla ja tismalleen samalla kokoonpanolla. Tuohan nimittäin tarkoittaisi, että kukaan ei saisi jouluna olla sairaana, kukaan ei saisi synnyttää, kukaan ei saisi viettää joulujaan kenenkään muun kanssa, kukaan ei saisi olla väsynyt, kukaan ei saisi opiskella ulkomailla, kukaan ei saisi olla jouluna töissä, kukaan ei saisi muuttaa kauemmas asumaan jne jne. Eli tuollainen "joka joulu samalla tavalla" -vaatimus tarkoittaisi paljon suurempia vaatimuksia muiden elämää kohtaan kuin vain joulua. Sellainen vaatimus vaikuttaisi jo muiden ammatinvalintaankin eli ei voisi valita ammattia, jossa joutuu olemaan jouluna töissä. 

Ok, luulin, että olit tuo aiemmin lainattu, jolle vastasin, ja joka kertoi, kuinka heillä ei ole mitään ristiriitoja, koska jokainen saa tehdä kuten haluaa.

Olen eri kirjoittaja :)

Minä ymmärrän aloittajaa. Vietän itsekin Joulun mieluiten kotona, perheen kanssa, tunnelmasta nauttien ja rentoutuen.

Asumme eri paikkakunnalla kuin minun tai miehen vanhemmat, ja alkuun meidän oletettiin reissaavan anoppilan, omien vanhempieni sekä oman kotimme väliä.

Me ollaan sinänsä tykätty käydä jouluisin anoppilassa sekä omien vanhempieni luona, mutta perhekoon kasvaessa alkoi tuntua, että onko tässä mitään järkeä. Viettää nyt koko Joulu tien päällä, paikasta toiseen ajellen.

Meitä sitten hieman painostettiin järjestämään Joulu tänne meille, kun "asutte niin tunnelmallisessa paikassa, tehdään teille ihana sukujoulu!" Näin sitten tehtiin. No tällainen sukujoulu" sinänsä olikin oikein tunnelmallinen mutta "tehdään" tarkoitti sitä, että minä teen. Siinä useamman pienen lapsen, muiden tavallisten kotitöiden ja puolison yrittäjyyden keskellä rakensin Joulua, ja olin lopulta aivan poikki. Myös puoliso huomasi tämän, eikä itsekään ollut tilanteeseen tyytyväinen.

Mietimmekin, mikä on meille Joulussa tärkeää. Hyvä ruoka, mukava tunnelma, levähtäminen, yhdessäolo. Haluttiin ulkoilla, käydä joulusaunassa, joulukirkossa, lueskella, ihan vain olla... ilman, että on koko ajan pakottava kiire joko lähteä johonkin tai ilman, että pitää repiä stressiä siitä, kuinka kohta tulee vieraita ja kaiken pitäisi olla tiptop.

Ollaan kyllä sittemmin kutsuttu meille vieraita aatoksi tai joulupäiväksi syömään, mutta nää vieraat on olleet tyyliä mummoni tai miehen mummo, tai joku yksinäisempi sukulainen, joka muuten olisi Jouluna melko yksin. Tällä on varmistettu myös se, ettei kotona tehtävän työn määrä mitenkään merkittävästi poikkea normaalista Joulun valmistelusta.

Eihän tätä tietenkään kaikki ole ymmärtäneet, ja osa on tykännyt huonoakin. Mutta eipä voi mitään. Tämä ei tietenkään muuten sulje pois Joulun aikaan sijoittuvia kyläilyjä - mutta näköjään se aatto tai viimeistään Joulupäivä on joillekin joku pakkomielle.

Sanoisinkin että pura ap vain ajatuksiasi tänne ja tehkää tavallanne.

Sehän on muuten ihan sama onko kyseessä sinun sukusi, miehesi suku, ystävä, naapuri tai ventovieras. Kukaan muu ei voi ottaa vastuuta sinun rajojesi vetämisestä kuin sinä itse. Jos sallit rajattoman ihmisen kiusata itseäsi, se on loppuviimeksi kuitenkin sinun oma valintasi. Jos sinä ja puolisosi molemmat sallitte tuollaisen käytöksen, se on teidän molempien valinta.

Et voi muuttaa rajatonta ihmistä mutta voit muuttaa itseäsi. Kukaan ei väitä että se on helppoa tai mukavaa. Vastuun kantaminen harvoin on kumpaakaan. Siksi suurin osa ihmisistä vain jatkaa valittamista eikä suostu tekemään niitä kipeitä päätöksiä, joita oman ja oman perheen elämän saaminen tasapainoon edellyttää.

Meillä on edelleen sama juttu, sekä omat että miehen vanhemmat vaativat jouluksi juuri heidän luokseen, vaikka ollaan aina oltu joulut kotona. Omatkin lapset on jo aikuisia, nuorin asuu vielä kotona. Omille on sanottu, että ovat tervetulleita meille yksin tai kumppanin kanssa, kunnes haluavat luoda omat perinteet. Ja silti, edelleen, isovanhemmat aloittavat joka syksy sen vaatimisensa aina vaan aikaisemmin. Kohta tästä varmaan kinataan jo juhannuksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten aiheeseen puuttumatta, kysyn vaan:

Koska te sitten käytätte ns. parempaa astiastoa, kristallilaseja ja hopeisia aterimia jos ette jouluna?

No käytän silloin kun itse haluan. En miniän tai tyttären käskystä. Vietän myös joulun niin kuin itse haluan, en sellaista, jonka tytär tai miniä haluaa.

Samoin toivon, että tytär ja miniä tekevät, käyttävät asioitaan ja viettävät jouluja, juhannuksia ja mitäikinänytonkaan halunsa mukaan.

Jos haluavat tulla meille, saavat tulla, jos meille sopii. Kaikki siivoavat, kaikki laittavat ruokaa. Toki perussiivoukset teemme itse hyvässä ajoin, ei niitä aatonaattona aleta tekemään.

Mutta aina jutellaan hyvissä ajoin ja suunnitellaan yhdessä, kukaan ei käskytä, ei hoe v-sanoja kuten ap, meillä osataan käyttäytyä.

Apn kaltainen roskasakki on sitten erikseen, todistaa ap itse.

Kaikki suunnitellaan ja sovitaan yhdessä hyvissä ajoin, mutta silti kukaan ei koskaan joudu tekemään yhtään kompromissia, vaan kaikki saavat tehdä juuri tasan kuten itsestä olisi parasta? Teitä on sitten tosi vähän tai olette kaikki tosi samanmielisiä. Tai ehkä esim. kaikki haluatte viettää kaikki juhlat erillään ja se yhdessä sopiminen ja suunnittelu käytännössä tarkoittaa tämän toteamista, sitten varmasti toimii.

Meillä ainakin on niin, että yksi haluaisi viettää joulun "koko suvun kesken". Kuten toinenkin, paitsi että hänelle se "koko suku" on vähän eri porukka kuin ekalle. Kolmas haluaisi viettää joulun kahdestaan puolisonsa kanssa, joka kuuluu toisen "koko sukuun", mutta mieluiten viettäisi joulun kolmannen ja parin tärkeimmän sukulaisen kanssa. Kolmannen äiti haluaisi viettää joulun kolmannen kanssa jne. Kaikki eivät tee toimistotyöaikaa, mikä pitää myös ottaa huomioon.

Toki silti voi sopia asiat asiallisesti, mutta täysin mahdotonta olisi se, että jokainen saisi viettää jokaisen juhlapyhän juuri kuten haluaa ilman mitään kompromisseja.

Meillä on perinteisesti vietetty sukujouluja. Mun vanhempani, siskoni ja minä, molempien lapset puolisoineen sekä toisen lapsenlapset. Kuitenkin meistä jokainen ymmärtää, ettei joka joulu voida olla samalla kokoonpanolla. Ihan jo siksikin, että on myös puolisoiden sukuja, joiden luona halutaan olla jouluja. Tai elämäntilanne on sellainen, ettei voi tai jaksa osallistua sukujouluun. Yhdellä on ollut pienet lapset, toinen on ollut joulun ulkomailla opiskelemassa, minä olen ollut yhden joulun sairaalassa jne. Kuitenkin se porukka, jolle juuri tänä vuonna sopii viettää joulua yhdessä, viettää joulua yhdessä. 

Työnjakokin on jo aika hyvin urautunut. Oma sukupolveni eli kuuskymppiset järjestetään varsinainen joulu. Joko vietämme joulua meillä tai siskoni luona. Sen, kumman luona joulua vietetään, aikuiset lapset osallistuvat siivoukseen. Minä ja siskoni laitamme kaikki jouluruuat. Meillä on tapana noin viikkoa ennen joulua ostaa pullo viiniä ja tapaksia, istua iltaa kahdestaan, suunnitella joulua ja sopia, kumman vastuulla mikäkin listattu asia on. Pyrimme siihen, että kustannukset menevät noin puoliksi. Toistaiseksi vielä näin, vaikka mun jälkeläisiäni onkin paljon vähemmän kuin siskoni jälkeläisiä. Kustannusten jakamista joudutaan ehkä jossain vaiheessa muuttamaan.

Rakastamme siskoni kanssa ruuanlaittoa ja kumpikin tykkää näpertämisestä, joten meidän jouluissa jo alkupalapöytä on aika mittava. Asumme siskoni kanssa naapuritaloissa ja  aattona nuorempi sukupolvi tulee avuksi viimeistelemään tarjottavia ja kantavat valmiit tarjoiluvadit pihan toiselle puolelle eli sinne, missä tällä kertaa joulua vietetään. Toistaiseksi poikani on toiminut suvun pikkuväelle joulupukkina ja oikeasti hän nauttiikin roolistaan. Kaikki jouluun osallistuvat yhdeksänkymppisiä  vanhempiani  ja alle eskari-ikäisiä lapsia lukuunottamatta auttavat kattamaan pöytää, keräämään astiat tiskiin, viemään roskat jne. Viimeisen lähtijän jäljiltä ei tarvitse napsauttaa kuin tiskikone päälle, ottaa lasi glögiä, lahjaksi saatu kirja ja mennä sohvalle nauttimaan joulurauhasta. 

Keittiönoita ? Jos olet, niin miksi blogi on hiljaa ?

Mulle tulee olo, että ap kirjoittaa tänne ennen kaikkea purkaakseen tunteitaan, saadakseen kuulla toisten kokemuksia ja näkemyksiä asiasta - ei siksi, ettei perheineen osaisi itse päättää asiaa. Toki joskus päätöksiä on helpompi tehdä, kun kuuntelee muiden hyvinkin monenlaisia kokemuksia aiheesta.

Nämä asiat voivat olla sellaisia, joista on hankala keskustella jonkun toisen kanssa. Parempi kai siis purkaa asiaa vaikka av-palstalle, kuin padota sisälleen.

Eikä tämä ap:n arvosteleminen tyyliin "eikö nyt aikuinen ihminen itse osaa päättää" jne. anna kyllä kovin aikuista kuvaa kirjoittajistaan.

Itse seuran läheltä tilannetta, jossa perheellä on kahdenlaiset isovanhemmat. Sellaiset, joita kiinnostaa aivan kaikki aivan liikaakin - ja sellaiset, joita isovanhempien toiveesta nähdään muutaman kerran vuodessa, kun on erikseen sovittu ja kunhan tämä osuu varmasti jonkun merkkipäivän tienoille.

Toiset vaativat vaatimalla, että lapsia on käytettävä heidän luonaan kunhan vävyä ei tuoda paikalle. (Vävy on normaali ihminen, hyvä isä ja aviomies ja ystäväni on monesti purkanut tätä vanhempiinsa liittyvää ongelmaa minulle.) Toiset taas vaativat vaatimalla, että koko perheen pitää ajella heille Joulupäivänä klo se ja se. Tämä on siis heidän taholtaan ilmoitusluontoinen asia. Jos perheellä on silloin jotain muuta, ja he ehdottavat, sopisiko joku muu ajankohta, seuraa verinen loukkaantuminen.

En ole koskaan tajunnut aikuisia ihmisiä jotka ei kykene sanomaan suoraan mitä haluavat ja mitä ei.

Itse muutin 18v. omaan kotiin juuri ennen joulua ja sanoin äidille että en tule jouluaatoksi kotiin vaan teen oman joulun poikaystävän kanssa. Mutta voimme tulla joulupäivänä tai Tapaninpäivänä syömään jos kutsutaan. Ensin äitini oli järkyttynyt ettei se niin voi mennä mutta loppujen lopuksi se olikin kaikille erittäin sopivaa että söimme äitini luona aina joulupäivänä. Asuimme kuitenkin samassa kaupungissa niin välimatka ei ollut ongelma. Joulupäiväperinne jatkui äitini kuolemaan asti. Lämmöllä muistelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten aiheeseen puuttumatta, kysyn vaan:

Koska te sitten käytätte ns. parempaa astiastoa, kristallilaseja ja hopeisia aterimia jos ette jouluna?

No käytän silloin kun itse haluan. En miniän tai tyttären käskystä. Vietän myös joulun niin kuin itse haluan, en sellaista, jonka tytär tai miniä haluaa.

Samoin toivon, että tytär ja miniä tekevät, käyttävät asioitaan ja viettävät jouluja, juhannuksia ja mitäikinänytonkaan halunsa mukaan.

Jos haluavat tulla meille, saavat tulla, jos meille sopii. Kaikki siivoavat, kaikki laittavat ruokaa. Toki perussiivoukset teemme itse hyvässä ajoin, ei niitä aatonaattona aleta tekemään.

Mutta aina jutellaan hyvissä ajoin ja suunnitellaan yhdessä, kukaan ei käskytä, ei hoe v-sanoja kuten ap, meillä osataan käyttäytyä.

Apn kaltainen roskasakki on sitten erikseen, todistaa ap itse.

Kaikki suunnitellaan ja sovitaan yhdessä hyvissä ajoin, mutta silti kukaan ei koskaan joudu tekemään yhtään kompromissia, vaan kaikki saavat tehdä juuri tasan kuten itsestä olisi parasta? Teitä on sitten tosi vähän tai olette kaikki tosi samanmielisiä. Tai ehkä esim. kaikki haluatte viettää kaikki juhlat erillään ja se yhdessä sopiminen ja suunnittelu käytännössä tarkoittaa tämän toteamista, sitten varmasti toimii.

Meillä ainakin on niin, että yksi haluaisi viettää joulun "koko suvun kesken". Kuten toinenkin, paitsi että hänelle se "koko suku" on vähän eri porukka kuin ekalle. Kolmas haluaisi viettää joulun kahdestaan puolisonsa kanssa, joka kuuluu toisen "koko sukuun", mutta mieluiten viettäisi joulun kolmannen ja parin tärkeimmän sukulaisen kanssa. Kolmannen äiti haluaisi viettää joulun kolmannen kanssa jne. Kaikki eivät tee toimistotyöaikaa, mikä pitää myös ottaa huomioon.

Toki silti voi sopia asiat asiallisesti, mutta täysin mahdotonta olisi se, että jokainen saisi viettää jokaisen juhlapyhän juuri kuten haluaa ilman mitään kompromisseja.

Meillä on perinteisesti vietetty sukujouluja. Mun vanhempani, siskoni ja minä, molempien lapset puolisoineen sekä toisen lapsenlapset. Kuitenkin meistä jokainen ymmärtää, ettei joka joulu voida olla samalla kokoonpanolla. Ihan jo siksikin, että on myös puolisoiden sukuja, joiden luona halutaan olla jouluja. Tai elämäntilanne on sellainen, ettei voi tai jaksa osallistua sukujouluun. Yhdellä on ollut pienet lapset, toinen on ollut joulun ulkomailla opiskelemassa, minä olen ollut yhden joulun sairaalassa jne. Kuitenkin se porukka, jolle juuri tänä vuonna sopii viettää joulua yhdessä, viettää joulua yhdessä. 

Työnjakokin on jo aika hyvin urautunut. Oma sukupolveni eli kuuskymppiset järjestetään varsinainen joulu. Joko vietämme joulua meillä tai siskoni luona. Sen, kumman luona joulua vietetään, aikuiset lapset osallistuvat siivoukseen. Minä ja siskoni laitamme kaikki jouluruuat. Meillä on tapana noin viikkoa ennen joulua ostaa pullo viiniä ja tapaksia, istua iltaa kahdestaan, suunnitella joulua ja sopia, kumman vastuulla mikäkin listattu asia on. Pyrimme siihen, että kustannukset menevät noin puoliksi. Toistaiseksi vielä näin, vaikka mun jälkeläisiäni onkin paljon vähemmän kuin siskoni jälkeläisiä. Kustannusten jakamista joudutaan ehkä jossain vaiheessa muuttamaan.

Rakastamme siskoni kanssa ruuanlaittoa ja kumpikin tykkää näpertämisestä, joten meidän jouluissa jo alkupalapöytä on aika mittava. Asumme siskoni kanssa naapuritaloissa ja  aattona nuorempi sukupolvi tulee avuksi viimeistelemään tarjottavia ja kantavat valmiit tarjoiluvadit pihan toiselle puolelle eli sinne, missä tällä kertaa joulua vietetään. Toistaiseksi poikani on toiminut suvun pikkuväelle joulupukkina ja oikeasti hän nauttiikin roolistaan. Kaikki jouluun osallistuvat yhdeksänkymppisiä  vanhempiani  ja alle eskari-ikäisiä lapsia lukuunottamatta auttavat kattamaan pöytää, keräämään astiat tiskiin, viemään roskat jne. Viimeisen lähtijän jäljiltä ei tarvitse napsauttaa kuin tiskikone päälle, ottaa lasi glögiä, lahjaksi saatu kirja ja mennä sohvalle nauttimaan joulurauhasta. 

Keittiönoita ? Jos olet, niin miksi blogi on hiljaa ?

Hyvin tunnistettu. Kesä tuli ja kesä meni :D Vaikka tekonivelet polvissa jo toimivatkin kohtuullisen hyvin, en ole tehnyt oikeastaan mitään, mistä olisi blogattavaa. Tarkoitus kyllä olisi taas piakkoin päivittää jotain. Kunhan keksin mitä.

Jää pois. Kuka pakottaa!?

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan tajunnut aikuisia ihmisiä jotka ei kykene sanomaan suoraan mitä haluavat ja mitä ei.

Itse muutin 18v. omaan kotiin juuri ennen joulua ja sanoin äidille että en tule jouluaatoksi kotiin vaan teen oman joulun poikaystävän kanssa. Mutta voimme tulla joulupäivänä tai Tapaninpäivänä syömään jos kutsutaan. Ensin äitini oli järkyttynyt ettei se niin voi mennä mutta loppujen lopuksi se olikin kaikille erittäin sopivaa että söimme äitini luona aina joulupäivänä. Asuimme kuitenkin samassa kaupungissa niin välimatka ei ollut ongelma. Joulupäiväperinne jatkui äitini kuolemaan asti. Lämmöllä muistelen.

Ja mihin tää liittyy?

Ap osaa sanoa ei, mutta anoppi ei osaa kuunnella sitä.

Ap ja anoppi (anoppi on muuten eri asia kuin äiti) eivät asu samassa kaupungissa (Fiksumpi hoksaa jo otsikosta), vaan välimatkaa on satoja kilometrejä. Ei se yksi ateria samassa kaupungissa varmaan ap:llekaan ongelma olisi.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan tajunnut aikuisia ihmisiä jotka ei kykene sanomaan suoraan mitä haluavat ja mitä ei.

Itse muutin 18v. omaan kotiin juuri ennen joulua ja sanoin äidille että en tule jouluaatoksi kotiin vaan teen oman joulun poikaystävän kanssa. Mutta voimme tulla joulupäivänä tai Tapaninpäivänä syömään jos kutsutaan. Ensin äitini oli järkyttynyt ettei se niin voi mennä mutta loppujen lopuksi se olikin kaikille erittäin sopivaa että söimme äitini luona aina joulupäivänä. Asuimme kuitenkin samassa kaupungissa niin välimatka ei ollut ongelma. Joulupäiväperinne jatkui äitini kuolemaan asti. Lämmöllä muistelen.

Aloittajan tapauksessa suoraan sanominen ei auta, koska vastapuoli ei vaan suostu kuuntelemaan ja hyväksymään.