Anoppi ja anopin ”kunnollinen maalaisjoulu”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja se likaisuus ei ole mitään pientä epäjärjestystä, vaan oikeasti jääkaappiin pinttyneitä homeisia mädänneitä ikivanhoja elintarvikkeita, tahmaisia hyhmäisiä pesutiloja (joulusauna ihana elämys...), tahmaisia saastaisia lattioita, epämääräisiä haisevia kasoja.

Huusholli siis kuin suoraan Onslow'lta. 

Sana on MÄDÄNTYNEITÄ. HYHMÄISIÄ taas ei tarkoita yhtään mitään. Argh että olette ärsyttäviä, kun ette osaa kirjoittaa.

Hyhmäinen on sellainen jäätymispisteessä oleva nesteen muodostama pinta. Ei siis kiinteää jäätä vaan nesteen ja jäähileen seos.

Sohjo, loska, hyhmä.

Minuakin ärsyttää ihmiset, jotka eivät osaa äidinkieltään. Se on oire joko vähäjärkisyydestä tai henkisestä laiskuudesta.

Ja nyt on lukihäuriöisten turha älähtää: nämä kielivirheet eivät johdu siitä. Te ette ole vähäjärkisiä tai laiskoja.

Vierailija kirjoitti:

Minusta jouluisin pitää olla isovanhempien kanssa. He kuitenkin kaipaavat lapsiaan ja lapsenlapsiaan ympäri vuoden. Joulu on perheiden ja sukujen yhteinen juhla. Itsekästä jättää isovanhemmat yksin.

Mutta voithan sinä kutsua heidät vaihteeksi teille. Voi olla, että eivät jaksa matkustaa, joten sitten menette sinne.

Siis kenen isovanhempien? Kai ymmärrät, että isovanhempia on monessa suvussa, kun lapsilla on puolisot ja lapsenlapsillakin alkaa olla. Kuka isovanhemmista on kaikkein tärkein tai kenen kotiin mahtuu kymmeniä vieraita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten aiheeseen puuttumatta, kysyn vaan:

Koska te sitten käytätte ns. parempaa astiastoa, kristallilaseja ja hopeisia aterimia jos ette jouluna?

No käytän silloin kun itse haluan. En miniän tai tyttären käskystä. Vietän myös joulun niin kuin itse haluan, en sellaista, jonka tytär tai miniä haluaa.

Samoin toivon, että tytär ja miniä tekevät, käyttävät asioitaan ja viettävät jouluja, juhannuksia ja mitäikinänytonkaan halunsa mukaan.

Jos haluavat tulla meille, saavat tulla, jos meille sopii. Kaikki siivoavat, kaikki laittavat ruokaa. Toki perussiivoukset teemme itse hyvässä ajoin, ei niitä aatonaattona aleta tekemään.

Mutta aina jutellaan hyvissä ajoin ja suunnitellaan yhdessä, kukaan ei käskytä, ei hoe v-sanoja kuten ap, meillä osataan käyttäytyä.

Apn kaltainen roskasakki on sitten erikseen, todistaa ap itse.

Kaikki suunnitellaan ja sovitaan yhdessä hyvissä ajoin, mutta silti kukaan ei koskaan joudu tekemään yhtään kompromissia, vaan kaikki saavat tehdä juuri tasan kuten itsestä olisi parasta? Teitä on sitten tosi vähän tai olette kaikki tosi samanmielisiä. Tai ehkä esim. kaikki haluatte viettää kaikki juhlat erillään ja se yhdessä sopiminen ja suunnittelu käytännössä tarkoittaa tämän toteamista, sitten varmasti toimii.

Meillä ainakin on niin, että yksi haluaisi viettää joulun "koko suvun kesken". Kuten toinenkin, paitsi että hänelle se "koko suku" on vähän eri porukka kuin ekalle. Kolmas haluaisi viettää joulun kahdestaan puolisonsa kanssa, joka kuuluu toisen "koko sukuun", mutta mieluiten viettäisi joulun kolmannen ja parin tärkeimmän sukulaisen kanssa. Kolmannen äiti haluaisi viettää joulun kolmannen kanssa jne. Kaikki eivät tee toimistotyöaikaa, mikä pitää myös ottaa huomioon.

Toki silti voi sopia asiat asiallisesti, mutta täysin mahdotonta olisi se, että jokainen saisi viettää jokaisen juhlapyhän juuri kuten haluaa ilman mitään kompromisseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten aiheeseen puuttumatta, kysyn vaan:

Koska te sitten käytätte ns. parempaa astiastoa, kristallilaseja ja hopeisia aterimia jos ette jouluna?

No käytän silloin kun itse haluan. En miniän tai tyttären käskystä. Vietän myös joulun niin kuin itse haluan, en sellaista, jonka tytär tai miniä haluaa.

Samoin toivon, että tytär ja miniä tekevät, käyttävät asioitaan ja viettävät jouluja, juhannuksia ja mitäikinänytonkaan halunsa mukaan.

Jos haluavat tulla meille, saavat tulla, jos meille sopii. Kaikki siivoavat, kaikki laittavat ruokaa. Toki perussiivoukset teemme itse hyvässä ajoin, ei niitä aatonaattona aleta tekemään.

Mutta aina jutellaan hyvissä ajoin ja suunnitellaan yhdessä, kukaan ei käskytä, ei hoe v-sanoja kuten ap, meillä osataan käyttäytyä.

Apn kaltainen roskasakki on sitten erikseen, todistaa ap itse.

Sä et kyllä voi tietää, hokeeko sun lapset v-sanoja anonyyminä jossain netissä. :'D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se anoppi oikeasti halua tuota aloittajaa kutsua jouluksi, vaan pakkohan hänen on, jos poikansa ja lastenlapsensa haluaa yhteiseen joulunviettoon. Suuri uhraus se häneltä on, kun koko joulu pitäisi katsella nirppanokkaa. Parempi vaan olla menemättä. Parin vuoden päästä pojalla on jo uusi vaimo ja sitten voi päivittää taas henkilökemiat ajan tasalle.

Ei siellä viihdy myöskään mieheni eikä lapset. Jos minua ei olisi, ei sinne pitäisi kukaan meiltä yhteyttä.

Ap

Onko sekin anopin tai muiden syy, jos ette viihdy mummolassa?

Ja onko aloituksesi tarkoitus, että me muut annamme luvan teidän viettää joulua kotona oman perheen kesken.

Ymmärrän jankutuksen teini-ikäisiltä (kotona kolme teiniä) mutta en enää aikuisilta, joka hakee huomiota ja hyväksyntää itselleen muilta, päättäå omista asioista.

Miten olisi ihan aikuiseksi kasvaminen ja kertoa mielipiteensä asianomaisille, täällä anopin haukkumisen sijaan. Tuskin tämä keskustelu auttaa anoppia tai sinua ratkaisemaan ongelma.

Jos sinä, eikä mies ja lapset viihdy anoppilassa, miksi vierailette siellä. Kuka pakottaa?

Vai ohjaako sinun elämääsi muutenkin muut ihmiset ja teet ratkaisut heille sopivalla tavalla? Etkä niin miten its haluaisit?

Tässä ketjussa on luultavasti paljon ihmisiä joilla ei ole hankalia ihmisiä perheessään. Oma äitini kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin ap:n anoppi. Hän jankuttaa hurmiossa siitä kuinka pitää olla ihana perhejoulu, vaikka lapsuudessani hän vihasi joulua eikä välittänyt järjestää meille lapsille yhtään mitään. Hän on ollut äitinä tunnekylmä ja hankala, vaikkakin onkin rakastanut meitä lapsia ja myös auttanut monella lailla. Tämän voisi lähinnä tiivistää siihen että suhteeni äitiini on hyvin ongelmainen. En halua katkaista välejä täysin, mutta minulla ei ole minkäänlaisia aikomuksia tai rahkeita tanssia hänen pillinsä mukaan leikkimässä "ihana äiti"-leikkiä jossa hän on perheen pää ja me rakastavaiset lapset laulamme joululauluja hänelle kuusen ympärillä.

Ongelmana on lähinnä se, ettei äitini osaa suhtautua kypsästi asiaan. Hän alkaa itkeä sitä kuinka hänet jätetään yksin kylmään asuntoon jouluna kun lapsetkaan eivät halua tavata "edes jouluna". Mitkään perustelut eivät mene läpi, ja seuraava vaihe onkin se kun hän alkaa soitella sukulaisia ympäri kertomassa kuinka hänen kylmäkiskoiset lapsensa jättävät hänet yksin jopa jouluna. On varmasti helppo kommentoida että "jättäkää kaikki omaan arvoonsa", mutta käytännössä minun ei ole helppo katkaista välejäni koko sukuuni, heissä on kuitenkin myös hyvät puolensa.

Lähinnä minä pohdin, kuten luultavasti ap:kin, sitä onko tilanteesta mitään helppoa ulospääsyä. Luultavasti ei, mutta ainakin asiasta voi täällä keskustella. Välit voi toki katkaista, mutta se on melko radikaalia joulun tähden (muun osan vuodesta jaksan äitiäni jotenkin). Äitiäni on mahdoton saada tajuamaan itsekeskeisyyttään, mutta loukkaan itseäni mikäli jätän huomioimatta kaiken sen kaunan, ahdistuksen ja loukkaukset joita olen koko lapsuuteni kärsinyt. UIkopuolelta tähän varmasti löytyy jokin yksinkertainen ratkaisu, mutta kun ihmissuhteet ja tilanteet harvoin ovat niin yksiselitteisiä että ratkeaisivat ihan yhdellä taikasauvan heilautuksella :(

Vierailija kirjoitti:

Hieman off topic, mutta olen ihan varma, että AP:n anopin tyyliselle ihmiselle olisi yksi suurimmista loukkauksista hankkia joulusiivous joululahjaksi. "Ai, minäkö en miniän mielestä osaa siivota omaa kotiani? Mikä se on minulle sanomaan, aina meillä on näin tehty, ei mitkään sukuun naidut tule kertomaan, miten minä kotiani hoidan..."

No eipä varmaan enää sitten tulevina jouluina kyseltäisi jouluksi.

No näin kanssa arvaisin.

Mun puoliso sisaruksensa kanssa yritti ostaa äidilleen joulusiivouksen lahjaksi. Ei kelvannut. Apua kuulemma tarvii, mutta "ei ne ammattilaiset osaa"...

Nyt ap. jouluun ilon ja positiivisuuden kautta.

Voit viettää mustan syksyn, pahoilla mielin, itkeä, polkea jalkaa, murheen murtamana ihan luvan kanssa 3 kuukautta ennen joulua olla niin kuin Aino Irmeli Ankeinen ja muistella mielen syövereissä, kuinka paskanen anopin koti, pahaa ruokaa ja sen lumoavan pahan hajun tunnet jo sieraimissa asti.

Ja kiitos tästä anopin, kun pilasi ap. elämästä 3kk ja sitten joulun jälkeen voikin odotella juhannusta ja sama kuvio toistuu uudestaan ja sitten voikin olla pahoilla mielin syksyyn saakka, kunnes tulee uusi joulu.

Voi tätä raskaan mielen elämää ja synkkyyttä, kun muut pilaavat mun harmoonisen ja hyvän elämän. Mutt onneksi on karma ja anoppi saa vielä mitä tilasi, kun laitetaan välit poikki, eikä anneta nähdä lapsenlapsia. Tuskin anoppi kuitenkaan tekisi teille samaa, tuskin on niin paha.

Raskain mielin joulunodotusta ja luvan kans.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa tuota kinuamista. Kuin lapsi jankkaisi.

Haluaisin että jouluna on PUHDASTA ja hyväntuoksuista, saa levätä ja lukea ja syödä hyvää ruokaa.

Ap

Anteeksi ap, mutta ongelma olet sinä, ei anoppi. Anoppi käyttäytyy kyllä huonosti mutta miksi annat sen vaikuttaa itseesi? Tiedäthän ettei sinun ole pakko mennä?

Sano:

Ei.

Kysyit jo, vastaus on ei. Ole hyvä ja lakkaa kysymästä.

Olen jo pyytänyt et lakkaisit kysymästä, nyt lopetetaan tämä puhelu/keskustelu/vierailu.

Jos ei auta niin lakkaa vastaamasta puheluihin ja viesteihin. Jos tämä ei auta niin blokkaa numero.

Vierailija kirjoitti:

Kamalan itsekkäitä kirjoittajia, jotka eivät viitsi mennä lastensa isovanhemmille jouluksi, vaikka nämä sitä kovin toivovat.

Ymmärrätte varmaan itse vanhana, miten yksinäistä se on, kun lapset ovat lähteneet. Ei ne mummelit muusta puhukaan kuin lapsistaan ja lapsenlapsistaan.

Ajattelen näin jo nyt, vaikka mulla asuu vielä lapset kotona.

Joka jouluaatto ollaan oltu omien ja miehen vanhempien kanssa ja jopa miehen ykisinäisen tädin kanssa.

Joutuvatko lastenne puolisoiden vanhemmat viettämään sitten yksinäiset joulut, kun te vaaditte lapsianne perheineen tulemaan teille? Entä jos he menevätkin puolison puolen sukulaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miehen mielipiteellä ei väliä?

Ps. Ostakaa joulusiivous etukäteen joululahjaksi...

Ei mieskään sinne halua. Ei ole lapsuudenkotinsa ja levätä hänkin haluaisi.

Enkä osta. Minulle ei kuitenksan tule mitään lahjaa. Taaskaan.

Ap

Ei ole todellista. Kyllä nyt miehen pitäisi suunsa saada auki omille vanhemmilleen.

Kerran sanoo ja sen jälkeen viettää joulunsa kuten haluaa, niin ei tarvi aina tätä kärsimystä joka vuosi toistaa. Sen yhden vuoden jaksaa aikuiset ihmiset, eli ne mummot ja mammat kiukutella, mutta sen jälkeen helpottaa.

Minä olen viettänyt jostain parikymppisestä asti sellaisia jouluja kuin itse haluan. Lapset saa sitten itse kotoa pois muutettuaan viettää joulunsa kuten itse haluavat. Toki esim minun joulun viettoni viehättää ainakin vielä lapsia, eli otetaan rennosti, syödään hyvää ruokaa (mutta ei sellaista mitä pitää kokkailla ja valmistella viikkokausia), syödään paljon suklaata, katsotaan telkkaria ja pelataan pelejä. Meillä on aina ihan siistiä, niin ei tarvi edes itkukiukkuraivosiivousta tehdä. Mihinkään en kotoa poistu, muuta kuin ulkoilemaan ja ehkä ravintolaan syömään. En matkustele ruuhkaisissa junissa ja juokse ostamassa lahjoja. Ostan kaikki netin kautta ja erittäin vähän lahjoja muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Jouluun on kolme kuukautta.

Aikuinen osaa sanoa ei. Ihmistä kunnioitetaan kun hän asettaa rajat.

Juuri näin. Vai onko ap. niin vietävissä, jos joku pyytää hyppäämään kaivoon, niin ap. tekee sen, kun ei ole omaa tahtoa ja osaamista laittaa rajoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten aiheeseen puuttumatta, kysyn vaan:

Koska te sitten käytätte ns. parempaa astiastoa, kristallilaseja ja hopeisia aterimia jos ette jouluna?

No käytän silloin kun itse haluan. En miniän tai tyttären käskystä. Vietän myös joulun niin kuin itse haluan, en sellaista, jonka tytär tai miniä haluaa.

Samoin toivon, että tytär ja miniä tekevät, käyttävät asioitaan ja viettävät jouluja, juhannuksia ja mitäikinänytonkaan halunsa mukaan.

Jos haluavat tulla meille, saavat tulla, jos meille sopii. Kaikki siivoavat, kaikki laittavat ruokaa. Toki perussiivoukset teemme itse hyvässä ajoin, ei niitä aatonaattona aleta tekemään.

Mutta aina jutellaan hyvissä ajoin ja suunnitellaan yhdessä, kukaan ei käskytä, ei hoe v-sanoja kuten ap, meillä osataan käyttäytyä.

Apn kaltainen roskasakki on sitten erikseen, todistaa ap itse.

Kaikki suunnitellaan ja sovitaan yhdessä hyvissä ajoin, mutta silti kukaan ei koskaan joudu tekemään yhtään kompromissia, vaan kaikki saavat tehdä juuri tasan kuten itsestä olisi parasta? Teitä on sitten tosi vähän tai olette kaikki tosi samanmielisiä. Tai ehkä esim. kaikki haluatte viettää kaikki juhlat erillään ja se yhdessä sopiminen ja suunnittelu käytännössä tarkoittaa tämän toteamista, sitten varmasti toimii.

Meillä ainakin on niin, että yksi haluaisi viettää joulun "koko suvun kesken". Kuten toinenkin, paitsi että hänelle se "koko suku" on vähän eri porukka kuin ekalle. Kolmas haluaisi viettää joulun kahdestaan puolisonsa kanssa, joka kuuluu toisen "koko sukuun", mutta mieluiten viettäisi joulun kolmannen ja parin tärkeimmän sukulaisen kanssa. Kolmannen äiti haluaisi viettää joulun kolmannen kanssa jne. Kaikki eivät tee toimistotyöaikaa, mikä pitää myös ottaa huomioon.

Toki silti voi sopia asiat asiallisesti, mutta täysin mahdotonta olisi se, että jokainen saisi viettää jokaisen juhlapyhän juuri kuten haluaa ilman mitään kompromisseja.

Meillä on perinteisesti vietetty sukujouluja. Mun vanhempani, siskoni ja minä, molempien lapset puolisoineen sekä toisen lapsenlapset. Kuitenkin meistä jokainen ymmärtää, ettei joka joulu voida olla samalla kokoonpanolla. Ihan jo siksikin, että on myös puolisoiden sukuja, joiden luona halutaan olla jouluja. Tai elämäntilanne on sellainen, ettei voi tai jaksa osallistua sukujouluun. Yhdellä on ollut pienet lapset, toinen on ollut joulun ulkomailla opiskelemassa, minä olen ollut yhden joulun sairaalassa jne. Kuitenkin se porukka, jolle juuri tänä vuonna sopii viettää joulua yhdessä, viettää joulua yhdessä. 

Työnjakokin on jo aika hyvin urautunut. Oma sukupolveni eli kuuskymppiset järjestetään varsinainen joulu. Joko vietämme joulua meillä tai siskoni luona. Sen, kumman luona joulua vietetään, aikuiset lapset osallistuvat siivoukseen. Minä ja siskoni laitamme kaikki jouluruuat. Meillä on tapana noin viikkoa ennen joulua ostaa pullo viiniä ja tapaksia, istua iltaa kahdestaan, suunnitella joulua ja sopia, kumman vastuulla mikäkin listattu asia on. Pyrimme siihen, että kustannukset menevät noin puoliksi. Toistaiseksi vielä näin, vaikka mun jälkeläisiäni onkin paljon vähemmän kuin siskoni jälkeläisiä. Kustannusten jakamista joudutaan ehkä jossain vaiheessa muuttamaan.

Rakastamme siskoni kanssa ruuanlaittoa ja kumpikin tykkää näpertämisestä, joten meidän jouluissa jo alkupalapöytä on aika mittava. Asumme siskoni kanssa naapuritaloissa ja  aattona nuorempi sukupolvi tulee avuksi viimeistelemään tarjottavia ja kantavat valmiit tarjoiluvadit pihan toiselle puolelle eli sinne, missä tällä kertaa joulua vietetään. Toistaiseksi poikani on toiminut suvun pikkuväelle joulupukkina ja oikeasti hän nauttiikin roolistaan. Kaikki jouluun osallistuvat yhdeksänkymppisiä  vanhempiani  ja alle eskari-ikäisiä lapsia lukuunottamatta auttavat kattamaan pöytää, keräämään astiat tiskiin, viemään roskat jne. Viimeisen lähtijän jäljiltä ei tarvitse napsauttaa kuin tiskikone päälle, ottaa lasi glögiä, lahjaksi saatu kirja ja mennä sohvalle nauttimaan joulurauhasta. 

litistetty kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se anoppi oikeasti halua tuota aloittajaa kutsua jouluksi, vaan pakkohan hänen on, jos poikansa ja lastenlapsensa haluaa yhteiseen joulunviettoon. Suuri uhraus se häneltä on, kun koko joulu pitäisi katsella nirppanokkaa. Parempi vaan olla menemättä. Parin vuoden päästä pojalla on jo uusi vaimo ja sitten voi päivittää taas henkilökemiat ajan tasalle.

Ei siellä viihdy myöskään mieheni eikä lapset. Jos minua ei olisi, ei sinne pitäisi kukaan meiltä yhteyttä.

Ap

Onko sekin anopin tai muiden syy, jos ette viihdy mummolassa?

Ja onko aloituksesi tarkoitus, että me muut annamme luvan teidän viettää joulua kotona oman perheen kesken.

Ymmärrän jankutuksen teini-ikäisiltä (kotona kolme teiniä) mutta en enää aikuisilta, joka hakee huomiota ja hyväksyntää itselleen muilta, päättäå omista asioista.

Miten olisi ihan aikuiseksi kasvaminen ja kertoa mielipiteensä asianomaisille, täällä anopin haukkumisen sijaan. Tuskin tämä keskustelu auttaa anoppia tai sinua ratkaisemaan ongelma.

Jos sinä, eikä mies ja lapset viihdy anoppilassa, miksi vierailette siellä. Kuka pakottaa?

Vai ohjaako sinun elämääsi muutenkin muut ihmiset ja teet ratkaisut heille sopivalla tavalla? Etkä niin miten its haluaisit?

Tässä ketjussa on luultavasti paljon ihmisiä joilla ei ole hankalia ihmisiä perheessään. Oma äitini kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin ap:n anoppi. Hän jankuttaa hurmiossa siitä kuinka pitää olla ihana perhejoulu, vaikka lapsuudessani hän vihasi joulua eikä välittänyt järjestää meille lapsille yhtään mitään. Hän on ollut äitinä tunnekylmä ja hankala, vaikkakin onkin rakastanut meitä lapsia ja myös auttanut monella lailla. Tämän voisi lähinnä tiivistää siihen että suhteeni äitiini on hyvin ongelmainen. En halua katkaista välejä täysin, mutta minulla ei ole minkäänlaisia aikomuksia tai rahkeita tanssia hänen pillinsä mukaan leikkimässä "ihana äiti"-leikkiä jossa hän on perheen pää ja me rakastavaiset lapset laulamme joululauluja hänelle kuusen ympärillä.

Ongelmana on lähinnä se, ettei äitini osaa suhtautua kypsästi asiaan. Hän alkaa itkeä sitä kuinka hänet jätetään yksin kylmään asuntoon jouluna kun lapsetkaan eivät halua tavata "edes jouluna". Mitkään perustelut eivät mene läpi, ja seuraava vaihe onkin se kun hän alkaa soitella sukulaisia ympäri kertomassa kuinka hänen kylmäkiskoiset lapsensa jättävät hänet yksin jopa jouluna. On varmasti helppo kommentoida että "jättäkää kaikki omaan arvoonsa", mutta käytännössä minun ei ole helppo katkaista välejäni koko sukuuni, heissä on kuitenkin myös hyvät puolensa.

Lähinnä minä pohdin, kuten luultavasti ap:kin, sitä onko tilanteesta mitään helppoa ulospääsyä. Luultavasti ei, mutta ainakin asiasta voi täällä keskustella. Välit voi toki katkaista, mutta se on melko radikaalia joulun tähden (muun osan vuodesta jaksan äitiäni jotenkin). Äitiäni on mahdoton saada tajuamaan itsekeskeisyyttään, mutta loukkaan itseäni mikäli jätän huomioimatta kaiken sen kaunan, ahdistuksen ja loukkaukset joita olen koko lapsuuteni kärsinyt. UIkopuolelta tähän varmasti löytyy jokin yksinkertainen ratkaisu, mutta kun ihmissuhteet ja tilanteet harvoin ovat niin yksiselitteisiä että ratkeaisivat ihan yhdellä taikasauvan heilautuksella :(

Mulle tuli ihan sama fiilis. Se on hirveän helppo sanoa parin viestin pohjalta, että "kieltäydyt vaan ja jos se johtaa välien katkeamiseen, niin sehän on vaan hyvä, kun tyypistä pääset". Varsinkin, jos itse on niin onnekkaassa tilanteessa, että ei ole koskaan oikeasti joutunut kokeilemaan.

Tsemppiä!

t. 108 (se, jonka anopin mielestä jouluna kaikki saavat tehdä ihan kuten haluavat, kunhan tekevät, kuten hän haluaa)

Vierailija kirjoitti:

Meillä päinvastoin, miniä haluaa instaan kuvia jouluisesta salista ja kuistin juhlavalaistuksesta. Isoäidin astiasto ja pöytähopeat pitäisi ottaa esille, silittää kankaiset lautasliinat ja laitella kaikki somaksi, että tulee kauniita kuvia. Kiitos ei.

Koska te niitä sitten käytätte, jos ette jouluna? Eikö miniä silitä ja kata, jos se on hänen toiveensa?

En pysty ymmärtämään tätä jouluna ees taas veivaamista. Viettäkää hyvät ihmiset joulua just niinku haluatte. Miten aikuinen ihminen ei kykene tekemään omia päätöksiä?

Meilläkin kinuaminen jatkuu ja jatkuu, vaikka on jo viimeiset 10 vuotta oltu oman perheen kesken kotona. Mies lyö nykyään aina luurin korvaan, kun äitinsä alkaa esittää joulukutsuja (=vaatimuksia).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa tuota kinuamista. Kuin lapsi jankkaisi.

Haluaisin että jouluna on PUHDASTA ja hyväntuoksuista, saa levätä ja lukea ja syödä hyvää ruokaa.

Ap

Anteeksi ap, mutta ongelma olet sinä, ei anoppi. Anoppi käyttäytyy kyllä huonosti mutta miksi annat sen vaikuttaa itseesi? Tiedäthän ettei sinun ole pakko mennä?

Sano:

Ei.

Kysyit jo, vastaus on ei. Ole hyvä ja lakkaa kysymästä.

Olen jo pyytänyt et lakkaisit kysymästä, nyt lopetetaan tämä puhelu/keskustelu/vierailu.

Jos ei auta niin lakkaa vastaamasta puheluihin ja viesteihin. Jos tämä ei auta niin blokkaa numero.

Koska vituttaa jo valmiiksi, koska tiedän mitä taas on luvassa. Jos ei tajua millainen on rajaton ihminen niin ei ehkä kannata täällä nyt provoilla. Koko meidän perhettä tullaan pommittamaan koko syksy, mahdollisimman massiivisesti. 

Taas pitää säätää estot joka paikkaan, seuloa postit, olla vastaamatta sukulaistenkaan puheluihin tai viesteihin, appea ei voi onnitella isänpäivänä ja ainakin kerran tulee joku tuohtunut sairaanhoitaja soittelemaan jostain päivystyksestä, kun anopin pahat sukulaiset on aiheuttaneet anopille rytmihäiriöitä.

Kun se EI ei mene perille. 

Miksi te annatte narsistisen, uhriutuvan ihmisen pompottaa itseänne? Lopettakaa yhteydenpito tuollaiseen ihmiseen kokonaan. Ei sukulaissuhde anna mitään oikeutta toisen ihmisen kiusaamiseen!

Vallanhimoinen kiusaaja ei tuota teille mitään iloa. Minä pistäisin estolistalle numeron, jos mikään puhe ei tehoa. Kenelläkään ei ole velvollisuutta alistua tuollaisen häirinnän kohteeksi. Ja kyllä, olen tehnyt näin oman lähipiirini narsistille. Elämä helpotti kummasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten aiheeseen puuttumatta, kysyn vaan:

Koska te sitten käytätte ns. parempaa astiastoa, kristallilaseja ja hopeisia aterimia jos ette jouluna?

No käytän silloin kun itse haluan. En miniän tai tyttären käskystä. Vietän myös joulun niin kuin itse haluan, en sellaista, jonka tytär tai miniä haluaa.

Samoin toivon, että tytär ja miniä tekevät, käyttävät asioitaan ja viettävät jouluja, juhannuksia ja mitäikinänytonkaan halunsa mukaan.

Jos haluavat tulla meille, saavat tulla, jos meille sopii. Kaikki siivoavat, kaikki laittavat ruokaa. Toki perussiivoukset teemme itse hyvässä ajoin, ei niitä aatonaattona aleta tekemään.

Mutta aina jutellaan hyvissä ajoin ja suunnitellaan yhdessä, kukaan ei käskytä, ei hoe v-sanoja kuten ap, meillä osataan käyttäytyä.

Apn kaltainen roskasakki on sitten erikseen, todistaa ap itse.

Kaikki suunnitellaan ja sovitaan yhdessä hyvissä ajoin, mutta silti kukaan ei koskaan joudu tekemään yhtään kompromissia, vaan kaikki saavat tehdä juuri tasan kuten itsestä olisi parasta? Teitä on sitten tosi vähän tai olette kaikki tosi samanmielisiä. Tai ehkä esim. kaikki haluatte viettää kaikki juhlat erillään ja se yhdessä sopiminen ja suunnittelu käytännössä tarkoittaa tämän toteamista, sitten varmasti toimii.

Meillä ainakin on niin, että yksi haluaisi viettää joulun "koko suvun kesken". Kuten toinenkin, paitsi että hänelle se "koko suku" on vähän eri porukka kuin ekalle. Kolmas haluaisi viettää joulun kahdestaan puolisonsa kanssa, joka kuuluu toisen "koko sukuun", mutta mieluiten viettäisi joulun kolmannen ja parin tärkeimmän sukulaisen kanssa. Kolmannen äiti haluaisi viettää joulun kolmannen kanssa jne. Kaikki eivät tee toimistotyöaikaa, mikä pitää myös ottaa huomioon.

Toki silti voi sopia asiat asiallisesti, mutta täysin mahdotonta olisi se, että jokainen saisi viettää jokaisen juhlapyhän juuri kuten haluaa ilman mitään kompromisseja.

Meillä on perinteisesti vietetty sukujouluja. Mun vanhempani, siskoni ja minä, molempien lapset puolisoineen sekä toisen lapsenlapset. Kuitenkin meistä jokainen ymmärtää, ettei joka joulu voida olla samalla kokoonpanolla. Ihan jo siksikin, että on myös puolisoiden sukuja, joiden luona halutaan olla jouluja. Tai elämäntilanne on sellainen, ettei voi tai jaksa osallistua sukujouluun. Yhdellä on ollut pienet lapset, toinen on ollut joulun ulkomailla opiskelemassa, minä olen ollut yhden joulun sairaalassa jne. Kuitenkin se porukka, jolle juuri tänä vuonna sopii viettää joulua yhdessä, viettää joulua yhdessä. 

Työnjakokin on jo aika hyvin urautunut. Oma sukupolveni eli kuuskymppiset järjestetään varsinainen joulu. Joko vietämme joulua meillä tai siskoni luona. Sen, kumman luona joulua vietetään, aikuiset lapset osallistuvat siivoukseen. Minä ja siskoni laitamme kaikki jouluruuat. Meillä on tapana noin viikkoa ennen joulua ostaa pullo viiniä ja tapaksia, istua iltaa kahdestaan, suunnitella joulua ja sopia, kumman vastuulla mikäkin listattu asia on. Pyrimme siihen, että kustannukset menevät noin puoliksi. Toistaiseksi vielä näin, vaikka mun jälkeläisiäni onkin paljon vähemmän kuin siskoni jälkeläisiä. Kustannusten jakamista joudutaan ehkä jossain vaiheessa muuttamaan.

Rakastamme siskoni kanssa ruuanlaittoa ja kumpikin tykkää näpertämisestä, joten meidän jouluissa jo alkupalapöytä on aika mittava. Asumme siskoni kanssa naapuritaloissa ja  aattona nuorempi sukupolvi tulee avuksi viimeistelemään tarjottavia ja kantavat valmiit tarjoiluvadit pihan toiselle puolelle eli sinne, missä tällä kertaa joulua vietetään. Toistaiseksi poikani on toiminut suvun pikkuväelle joulupukkina ja oikeasti hän nauttiikin roolistaan. Kaikki jouluun osallistuvat yhdeksänkymppisiä  vanhempiani  ja alle eskari-ikäisiä lapsia lukuunottamatta auttavat kattamaan pöytää, keräämään astiat tiskiin, viemään roskat jne. Viimeisen lähtijän jäljiltä ei tarvitse napsauttaa kuin tiskikone päälle, ottaa lasi glögiä, lahjaksi saatu kirja ja mennä sohvalle nauttimaan joulurauhasta. 

Joo, hienoa ja kuulostaa hauskalta. Toki voi hyvin olla, että kukaan muu suvussa ihan aidosti ei halua puuttua esim. jouluruokiin tai muuhun laittoon ja näin kaikille sopii, että te kahdestaan suunnittelette siskosi kanssa. Ja voihan se olla, että olette ihan superonnekkaita ja koskaan ei ole esim. yhdenkään lapsen puolison vanhemmat valittaneet kuukausikaupalla, että miksi ette tänä vuonna tule meille. Tai joku lapsi miettinyt, että kehtaisiko sitä sanoa, että me sitten tästä lähtien ollaan kaikki joulut keskenämme, saa tulla käymään, jos huvittaa. Tässä onnekkaassa tilanteessa olisitte minusta todella poikkeuksellisen samanmielinen suku, jolle on vieläpä poikkeuksellisen samanmieliset puolisoiden suvut sattuneet. 

Mutta nähdäkseni voi myös olla, että esim. lastenne perheissä on joulun suhteen tehty kompromisseja, joista sinä et edes tiedä.

Joka tapauksessa ei mielestäni pitäisi olla kohtuuttoman vaikeaa ymmärtää, että kaikki eivät ole noin onnekkaita. Eikä se ratkea näppärästi sillä, että sanotaan, että jokainen tehköön mitä haluaa, koska yhden haluaminen sulkee pois toisen haluamisen.