Se on väärin että sairastumisesta rangaistaan tulojen tippumisella.

no miks ihmeessä sun PITÄS ostaa merkkituotteita tai kallista!

Ihan älytön ajatus.

Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot.

Ei ole oikein opettaa lapsia kulutushysteriaan,tosi vanhanaikaista.

Maailma hukkuu rojuun niin eräät vaan vinkuu ettei voi ostaa. EI TARVITSE OSTAA!

Tuo ettei raha tuo onnea on potaskaa. Onnella ei makseta laskuja. Ja on mulla velkaa, asuntovelkaa ja hirveä stressi miten saada ensi kk kaikki maksettua ja ostettua ruokaa. Tällä hetkellä en jaksa töitä tehdä vaikka haluaisin mutta elättelen toiveita että joskus saan palkkaakin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä saat siis maksettua asumisen, ruuan ja laskut. Mieskin on perheessä rahaa hankkimassa. Ja mikä nyt onkaan ongelmasi? Että et saa tuillasi luksusta?

Pitäisihän lapset vaatettaakin nykyään ja kengät ostaa, harrastaakin kait voisi ym kaikki maksaa. Sairastuin lasten jälkeen....kauan kun olivat syntyneet. Sen jälkeen en ole lapsia tehnyt. Työpaikalla olin aina se hylkiö.

Ap

Pitäisihän sitä nykyäänkin menot suhteuttaa tuloihin niin, että pärjää niiden tulojen laskiessakin. Sillä on sanomattakin selvää, että elämässä ei sitä ennustettavuutta ole ja esim. laskea miten lasten kanssa pärjää jos sairastuu, työt loppuu, tulee ero, toinen kuolee, jne...

Perusturva on perusturva. Sillä katetaan perustarpeet. Ansiotyöstä sitten saa niitä ansioita, joilla voi hankkia ekstraa.

Mutta.

Pitkäaikaissairaus tai vammautuminen aiheuttaa aina myös taloudellista huolta, ja se on todettu ihan tutkimuksissakin. Esim. https://www.kaikkisyovasta.fi/elama-syovan-kanssa/syopa-ja-taloudelline…

Oletko selvittänyt ja hakenut kaikki sinulle/perheellesi kuuluvat etuudet? Ei niitä kukaan tule sinulle pyytämättä tarjoamaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuo ettei raha tuo onnea on potaskaa. Onnella ei makseta laskuja. Ja on mulla velkaa, asuntovelkaa ja hirveä stressi miten saada ensi kk kaikki maksettua ja ostettua ruokaa. Tällä hetkellä en jaksa töitä tehdä vaikka haluaisin mutta elättelen toiveita että joskus saan palkkaakin.

Ap

Sitten sinulla on yksinkertaisesti liikaa niitä velkoja ja muita menoja.

Jos vaihtoehtona saisit aiemman palkkasi, mutta maksaisit sairaskulusi täysmääräisesti itse? Taitaa mennä lainanoton puolelle elämä silloin?

IKINÄ en lapsena saanut mitään kallista tai merkkituotteita ja kappas, ihan normaalina ihmisenä tässä yhteiskunnassa porskutellaan. Jos välttämättä tarvitsee jotain kalliita asioita lapsille hankkia niin mielummin säästä pidempään ja sitten hanki lahjaksi jotain isompaa heille. Osaavat arvostaakin sitä sitten enemmän. (Itse en saanut edes näitä kalliita lahjoja.)

Vierailija kirjoitti:

Tuo ettei raha tuo onnea on potaskaa. Onnella ei makseta laskuja. Ja on mulla velkaa, asuntovelkaa ja hirveä stressi miten saada ensi kk kaikki maksettua ja ostettua ruokaa. Tällä hetkellä en jaksa töitä tehdä vaikka haluaisin mutta elättelen toiveita että joskus saan palkkaakin.

Ap

Stressi on pahempi vihollinen sinulle kuin rahattomuus.

Sinun pitää vähentää menoja ja miettiä tarkkaan arvojasi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla velkaa ja jouduin kuntoutustuelle. En todellakaan tiedä miten selviytyä. Lapsia ei ole onneksi. Eivät tarvitse elää tätä ankeaa elämää.

Sitä sinun olisi pitänyt miettiä kun otit sitä velkaa. Turha sitä on jälkikäteen enää surra.

Vierailija kirjoitti:

Eikö me juuri siksi makseta aika kovasti veroja ja vakuutusmaksuja, että jos sairastuu tai muuta ikävää tapahtuu, niin elintaso ei aivan romahda? Sen ymmärrän, ettei nyt merkkivaatteita pidä välttämättä pystyä ostamaan, mutta kyllä nyt elämään sentään pitäisi pystyä.

Nämä, jotka kommentoivat, että jos et tee töitäkään, niin et saa olla oikeutettu mihinkään, eivät itse ole taatusti koskaan joutuneet elämän oikeasti kolhimaksi. He eivät tajua, että sairastua voi vaikeasti ilman omaa syytä jo esim. nuorena, jolloin on kaikki asuntovelat maksamatta ja varallisuus keräämättä. Itselläni esim. puoliso kuoli onnettomuudessa ja jäljelle jäi kolme alaikäistä elätettävää, asuntolaina ja remontin keskellä oleva asunto + paljon, paljon muita haasteita. Jos nyt sairastuisin, niin pulassa oltaisiin ja pahasti, vaikka kokoajan yritän kerätä rahaa pahan päivän varalle, mutta yksinhuoltajalle ei niin vain helppoa.

Tietenkään elintason ei kuulu säilyä. Olen itse erinäisten (pitkälti itsestäni riippuvien) syiden takia joutunut pois työelämästä ja kussut raha-asiani. Pahimmillaan minulla oli muutama tonni ulosotossakin. Nyt opiskelen toimeentulotuella uutta ammattia, enkä todellakaan odota, että minulla pitäisi olla sama elintaso kuin töissä käydessäni. Koko ajatuskin kuulostaa aivan absurdilta.

Olen ehdottomasti hyvinvointivaltion kannattaja, mutta minusta tasa-arvon aatteeseen ei todellakaan kuulu, että kerran hankittu (tai haaveiltu) elintaso pitäisi pystyä säilyttämään läpi elämän. Päin vastoin, tuollainenhan vain vahvistaisi yhteiskuntaluokkien eroja.

Näinhän se on että köyhyys lisää jo itsessään ahdistavuutta, varsinkin jos ei pysty siihen itse vaikuttaa. Eihän se tietenkään muiden vika ole, eikä aina välttämättä itsensäkään.

Itse olen myös kuntoutustuella ja saan saman verran kuin sinä. Olen todella tyytyväinen että olen edes tällä tuella, asiat voisivat olla paljon huonomminkin; voisin olla työkyvyttömänä työkkärin kirjoilla ja tällöin olisin oikeasti aivan lirissä taloudellisesti ja minuahan koskisi myös aktiivimalli vaikka en pysty tekemään töitä. Silloin tämä vasta tuntuisi rangaistukselta kun en valinnut tätä. Itse en varsinaisesti sairastunut vaan loukkaannuin pahoin onnettomuudessa enkä ole toipunut siitä ja nyt lääkäri oli sitä mieltä että jään tällaiseksi rammaksi luultavasti koko loppuiäksi kun mitään toimenpiteitä ei oikein ole enää tehtävissä. Onhan tämä todella masentavaa kun olen aina töitä tehnyt mutta mites sun kohdalla, oletko varma ettet vielä pääse työelämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla velkaa ja jouduin kuntoutustuelle. En todellakaan tiedä miten selviytyä. Lapsia ei ole onneksi. Eivät tarvitse elää tätä ankeaa elämää.

Sitä sinun olisi pitänyt miettiä kun otit sitä velkaa. Turha sitä on jälkikäteen enää surra.

Häh? Onko sinulla kristallipallo josta näet tulevan? Voisitko lainata sitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo että mene töihin. Kuka ottaa yli 40v vakavasti sairaan töihin? Jatkuvia poissaoloja.

Entinen työnantaja irtisanomassa. Ei tää elämä ole ollut helppoa. Mieluusti vaihtaisin osia terveen työtä tekevän kanssa. Lääkkeet lihottaneet tunnistamattomaksi. Psykoosinestolääkkeet siis. Mulla on psykoosisairaus. Kuka haluaa työkaverikseni? En kestä stressiä. Huoh.

Ap

Kovin huonosti ei sinulla sitten asiat ole, jos kerta olet lihonnut. Sillä lääkkeet ei lihota vaan niistä johtuva ruokahalun lisääntyminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samoin tehdään kun vanhenee. Niin väärin vai onko?

Vanhemmiten osaa varautua jo osaansa ja ei ole lapsia toivottavasti syötettävänä ja vaatetettavana joka päivä.

Ap

Sairauteen, eroon, työttömyyten, jne voi varautua. Mikä olisikaan tilanne, jos myös lääke ja terveydenhoito menoista joutuisi vastaamaan itse kokonaisuudessaan. Kelpaisi tämä "vähäkin"

Sivusta: Sairauteen ei aina todellakaan voi varautua taloudellisesti. Esim. nuorena sairastunut, joka ei ole vielä päässyt työelämässä alkuun ja pystynyt näin varautumaan elämän vaikeuksiin. Jotkut sairastuvat jo lapsena. Toki Suomessa on paremmin asiat kuin monessa muussa maassa. Se ei silti poista harmia siitä, että asioihin ei voi aina itse vaikuttaa vaikka kuinka toivoisi. Ehkä osatyökykyisten työllistämiseen saadaan lisää keinoja, tällä hetkellä kun niitä ei selkeästi ole riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla velkaa ja jouduin kuntoutustuelle. En todellakaan tiedä miten selviytyä. Lapsia ei ole onneksi. Eivät tarvitse elää tätä ankeaa elämää.

Sitä sinun olisi pitänyt miettiä kun otit sitä velkaa. Turha sitä on jälkikäteen enää surra.

Häh? Onko sinulla kristallipallo josta näet tulevan? Voisitko lainata sitä?

Ihmisiä on kautta aikojen sairastunut ja se ei vaadi mitään ennustajantaitoja, että silloin tulot laskee ja niistä veloista on silloinkin selvittävä. Yksikään ihminen ei ole turvassa sairauksilta, eikä onnettomuksilta, työttömyydeltä, joten senkään ennustaminen ei vaadi mitään kristallipalloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samoin tehdään kun vanhenee. Niin väärin vai onko?

Vanhemmiten osaa varautua jo osaansa ja ei ole lapsia toivottavasti syötettävänä ja vaatetettavana joka päivä.

Ap

Sairauteen, eroon, työttömyyten, jne voi varautua. Mikä olisikaan tilanne, jos myös lääke ja terveydenhoito menoista joutuisi vastaamaan itse kokonaisuudessaan. Kelpaisi tämä "vähäkin"

Sivusta: Sairauteen ei aina todellakaan voi varautua taloudellisesti. Esim. nuorena sairastunut, joka ei ole vielä päässyt työelämässä alkuun ja pystynyt näin varautumaan elämän vaikeuksiin. Jotkut sairastuvat jo lapsena. Toki Suomessa on paremmin asiat kuin monessa muussa maassa. Se ei silti poista harmia siitä, että asioihin ei voi aina itse vaikuttaa vaikka kuinka toivoisi. Ehkä osatyökykyisten työllistämiseen saadaan lisää keinoja, tällä hetkellä kun niitä ei selkeästi ole riittävästi.

Huoh, silloin ei varmaan oteta mitään lainoja ja muutenkin katsotaan millaisia laskuja esim. itselleen ottaa.

merkkituotteet ja kalliit tavarat !  Jätä suosiolla kauppaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ylipäänsä saat mitään rahaa, kun et tee mitään sen rahan eteen.

Miksi pitäisi saada sama raha työtä tekemällä kuin ilman tuottavaa työpanosta.

Ei varmasti ole kivaa olla köyhä, mutta ei voi edellyttää yhteiskunnan eli meidän maksavan kaikkea

Pitäiskö sun lukea vähän yhteiskuntapolitiikkaa, niin ymmärrät, miksi ap saa kuntoutustukea. Sieltä löytyy vastaukset, miten yhteiskunta toimii ja miksi näin on.

Kyllä on ap, jaksanu tehtailla paljon vastauksia tähän porvoolaiseensa.