Lue keskustelun säännöt.
Opettakaa pliis lapsillenne, että porukkaan pitää ottaa aina mukaan
25.09.2019 |
Bestis ei kukaan tietenkään voi olla sellaisen henkilön kanssa, jonka kanssa ei täysin synkkaa, mutta mielestäni ei ole mitään hyväksyttävää syytä jättää joku lapsi pois isommasta ryhmästä. Kyllä siinä yksi lisää menee aina eikä ketään häiritse. Sitä paitsi näin on helpompi tutustua paremmin tähänkin lapseen ja ehkä jotkut ystävystyvät paremminkin.
Oma lapseni sai juuri kiitosta eskarissa siitä, että huomaa kuulemma aina yksin olevat ja käy pyytämässä leikkeihin mukaan. On suosittu kaveri ja varmaankin isolta osin tämän huomioivan luonteensa takia. Tästä aloin miettiä, että jos kaikki lapset opetettaisiin pienestä asti toimimaan samoin niin kiusaamista ei olisi.
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni juuri kertoi apeana, miten yksi lapsi haluaa aina leikkiä hänen kanssaan, mutta tuo lapsi mm. heittää lapseni päälle hiekkaa ja tekee muutakin kiusaa.
Neuvoin, että jos ei sanomalla lopeta, niin leiki vain muiden kavereidesi kanssa, älä ilkeästi tekevän. Lapseni niin ikään päiväkodissa pidetty ja on paljon kavereita.
Syrjiä ei saa, mutta lapseni ei ole mikään harjoituskappale, jonka kanssa harjoitella sitä ettei kaveria lyödä tai heitetä millään.
Huolehdittehan, että lapsen vanhemmat saavat tietää tästä käytöksestä ennen kuin alatte syrjiä ketään päiväkoti-ikäistä.
Eiköhän nuo ole ihan päiväkodin työntekijöiden tehtäviä, ei hoidossa olevien lasten vanhempien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa kun kaikki vetoavat siihen, että jotain inhottavaa illkimystä ei tarvi ottaa joukkoon. Oikeasti lapset ei uskalla syrjiä tuollaista vaan joukosta ulos potkituiksi tulevat ne arat, hiljaiset ja kiltit. Toki kaikki ei tykkää sellaisisa, mutta eivät kyllä mitenkään häiritse tmv.
Arka, hiljainen ja kiltti.. miten ollaan kaveria sellaisen kanssa, johon on vaikeaa saada mitään kontaktia? Jonka reaktioista ei saa selvää, nauttiiko hän yhteisestä toiminnasta vai kärsiikö hiljaa ja roikkuu väkisin mukana?
Ihmissuhteet ovat vuorovaikutusta. Eikä kaikkien tarvitse suunapäänä olla, mutta jollain tapaa pitää osoittaa haluavansa kuulua siihen porukkaan ja antaa jotain sille porukallekin.
Eikä arkuus ja hiljaisuus ole muuten mitään synonyymejä kiltille.
No kyllä se on totta, että ujo ja arka ei ainakaan kiusaa. Lue vaikka Keltikangas-Järvisen kirjoja.
No ei todellakaan ole.
Kiltti ja ystävällinen ei korreloi sen kanssa kuinka ujo tai rempseä on. Se on minusta kummallinen yleistys, "ne arat kiltit" ja "sosiaaliset kiusaajat". Huhhuh.
Ujo ja arka voi olla ylimielinen, ilkeä, pitää itseään muita parempana, laukoa typeryyksiä ja puhua rumasti, olla väkivaltainen tai muuten aggressiivinen jne vaikkei välttämättä varsinaisesti johda mitään isoa kiusaajaporukkaa.
No ei voi. Noi on toisensa pois sulkevia ominaisuuksia suurin osa. Oikeasti ujo on niin ujo, että hän tuskin tohtii sanoa yhtään mitään, saati että sanoisi sitten rumia ilkeyksiä tai uskaltaisi olla väkivaltainen.
Arka ja ujo ihminen vetäytyy kontaktista poispäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä opetin eskari-iässä lapselleni ettei kaikkien kanssa tarvitse olla. Hän kun luuli että pitää.
Siellä oli yksi poika joka kiusasi minun lastani. Nyt muutama vuosi kun koulua menty ehtinyt kiusata useampia ja lapset itsekin oppineet ettei sellaisen kanssa tarvitse olla. Jääköön yksin jos ei osaa olla.Eikö tähän kukaan aikuinen viitsinyt eskarissa puuttua? Pienen lapsen annettiin vain oirehtia ja nyt kasvaa sitten joksikin välivallan ja rikoksen tekijäksi? Kaikilla lapsilla ei ole ihannevanhempia, älkää rankaisko heitä siitä. Ja puhun pienistä lapsista, joita eka-/tokaluokkalaiset ja sitä pienemmät ovat.
En minä tiedä, en alkanut selvittämään lapsen kotioloja eikä minun kuulu tietää onko hän jonkun avun piirissä.
Ei se sinun tehtäväsi olekaan. Riittää, kun eskariopettajat ovat tietoisia kiusaamisesta ja heidän tulisi tehdä työnsä ja välittää tieto kiusaajan vanhemmille. Näin mahdollistetaan parhaiten kiusaamisen loppuminen eikä tueta sen jatkamista. Eri asia on sitten se, tekevätkö kiusaajan vanhemmat mitään lapsensa käytökselle, siihen ei juuri voi vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni juuri kertoi apeana, miten yksi lapsi haluaa aina leikkiä hänen kanssaan, mutta tuo lapsi mm. heittää lapseni päälle hiekkaa ja tekee muutakin kiusaa.
Neuvoin, että jos ei sanomalla lopeta, niin leiki vain muiden kavereidesi kanssa, älä ilkeästi tekevän. Lapseni niin ikään päiväkodissa pidetty ja on paljon kavereita.
Syrjiä ei saa, mutta lapseni ei ole mikään harjoituskappale, jonka kanssa harjoitella sitä ettei kaveria lyödä tai heitetä millään.
Huolehdittehan, että lapsen vanhemmat saavat tietää tästä käytöksestä ennen kuin alatte syrjiä ketään päiväkoti-ikäistä.
Eiköhän nuo ole ihan päiväkodin työntekijöiden tehtäviä, ei hoidossa olevien lasten vanhempien.
Tottakai on. Mutta jos joku tietty lapsi heittelisi toistuvasti hiekkaa oman lapseni päälle niin kyllä varmistaisin, että ovathan päiväkodin opettajat huomanneet tilanteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä kommentit on hyvä esimerkki siitä miksi kiusaamista ei pystytä lopettamaan. Ei tietenkään aina ulkopuolelle jäävä lasi opi toimimaan ryhmässä, jos hän ei ikinä saa siihen mahdollisuutta ja hyvää mallia sosiaalisesti lahjakkaammilta lapsilta. Te kommentoijat olette aikuisia, ja teidän pitäisi ymmärtää jo vähän paremmin tämä asia. Te tuolla käytöksellänne ja tavallanne kasvattaa lapsenne syrjiviksi, osallistutte koulukiusaamisen. Teidän mielestänne on näköjään ihan täysin hyväksyttävää eristää lapsi muusta ryhmästä ja välitätte tätä haitallista mielipidettänne kaikille. Toivon että inkluusiosta ei koskaan enää luovuta, vaan koulujen uudet määrärahat käytetään erityisopettajan, jotta koulu pystyisi kasvattamaan lapsenne paremmin. Pliis perehtymään edes kiusaamiseen ennen kuin tuotte näitä mietteitä ne julki.
Useimmille on kuitenkin annettu se mahdollisuus. Ei porukan ulkopuoliseksi suoralta kädeltä päädytä, vaan lähtökohtaisesti siinä on ollut jonkinlaista tutustumisen yritystä, joka sitten jostain syystä ei ole kantanut hedelmää.
Etpä paljon tunne ihmisluontoa ja muutenkin melko kiusaajahenkinen kommentti. Miten se ujo lapsi voi koskaan oppia sosiaalisia taitoja jos luokan oppilaat eivät ota mukansa? Oikeastihan usein siinä syrjityssö ole edes mitään vikaa vaan sattunut jostain syystä ärsyttää luokan kiusaajaa.
En minä ottanut kantaa nyt siihen, miksi porukkaan pääseminen ei ole onnistunut. Mutta silti hyvin harvoin tulee vastaan sellaisia tilanteita, missä päivästä yksi alkaen joku vaan sysätään porukasta pois eikä mitään pienintäkään tutustumisen elettä tehdä. Kun itse puhuit, ettei anneta mahdollisuutta.
Jos nyt miettii vaikka koululaisryhmää, jonne tulee uusi lapsi. Kyllä lapset lähtökohtaisesti ovat uteliaita ja ottavat jotain kontaktia siellä koulussa tähän uuteen. Jostain syystä se uusi aina ei vaan sitten sulaudu sinne porukkaan, vika voi olla ryhmän dynamiikassa, eikä välttämättä siinä, joka päätyy ulkopuolelle. Mutta silti hyvin, hyvin harvoin voi sanoa, ettei annettaisi mahdollisuutta.
Vaan se ryhmädynamiikka on taas sellainen asia (jos se nyt on se syy), ettei sitä kukaan yksittäinen lapsi voi lähteä ratkomaan. Kyllä aikuisten pitää olla ne, jotka puuttuvat, ja nimenomaan ne aikuiset, jotka tuon asetelman tajuavat, eli esimerkiksi tässä tilanteessa opettajat, ei se vanhempi siellä kotona näe kuinka jotkut välituntitilanteet esimerkiksi sujuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä kommentit on hyvä esimerkki siitä miksi kiusaamista ei pystytä lopettamaan. Ei tietenkään aina ulkopuolelle jäävä lasi opi toimimaan ryhmässä, jos hän ei ikinä saa siihen mahdollisuutta ja hyvää mallia sosiaalisesti lahjakkaammilta lapsilta. Te kommentoijat olette aikuisia, ja teidän pitäisi ymmärtää jo vähän paremmin tämä asia. Te tuolla käytöksellänne ja tavallanne kasvattaa lapsenne syrjiviksi, osallistutte koulukiusaamisen. Teidän mielestänne on näköjään ihan täysin hyväksyttävää eristää lapsi muusta ryhmästä ja välitätte tätä haitallista mielipidettänne kaikille. Toivon että inkluusiosta ei koskaan enää luovuta, vaan koulujen uudet määrärahat käytetään erityisopettajan, jotta koulu pystyisi kasvattamaan lapsenne paremmin. Pliis perehtymään edes kiusaamiseen ennen kuin tuotte näitä mietteitä ne julki.
Käännötkö sinä posken kun joku lyö? Annatko anteeksi jos vaikka työkaverisi tahallaan rikkoo puhelimesi? Jos et niin miksi lasten pitäisi? Jotkut aiheuttavat ihan omalla käytöksellään sen ettei heidän kanssaan haluta olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kaunis ajatus että kaikki piirtää. Se ei vaan oikeassa elämässä toimi, vaikka kuinka haluaisi. On lapsia jotka silkkaa ilkeyttään/osaamattomuuttaan syrjivät toisia, ja on myös lapsia joilla on niin pahoja käytöshäiriöitä ettei niiden ottaminen osaksi porukkaa onnistu mitenkään.
Ne pahat käytöshäiriöt ei kehity niin pahaksi mikäli lapsi otetaan aina porukkaan.
Voi olla!
Mutta miksi terveiden, kivojen ja toistensa kanssa toimeentulevien lasten pitäisi olla jotain ammattimaisia terapeutteja?
Juuri siksi, että on etuoikeus olla terve ja kiva. Syntyä terveeksi. Jos lapsella on esimerkiksi neurologisia ongelmia, on kivana oleminen paljon vaikeampaa. Sain tästä kerran opetuksen eräässä huvipuistossa. Lapseni tulivat kertomaan, että eräs poikaa häiritsee ja kiusaa heitä jatkuvasti. Lähdin paikalle suurin piirtein nyrkit pystyssä, että on se kumma, että ei mitään käytöstapoja opeteta lapsille. Sitten juttelin lapsen äidin kanssa ja hän kertoi, että lapsella on eräs neurologinen häiriö. Että hän haluaa leikkiin mukaan, mutta häiriöstä johtuvista syistä sosiaaliset taidot ovat liian huonot eikä osaa rakentavasti tulla mukaan. Melkein itkin, kun lähdimme. Mietin miten epäreilua on, että joku lapsi ja äiti eivät edes huvipuistosta saa sellaisia onnistumisen ja ilon kokemuksia kuin ”normaalit” helpot lapset. Eikä se ole kummankaan lapsen eikä äidin vika. Toki erityisemmin lapsen täytyy oppia käytöstavat, mutta se on huomattavan paljon haastavampaa, joskus liki mahdotonta. Millä oikeudella siis terveiden lasten vanhemmat tuntevat niin suurta ylemmyyttä, eihän se terveys tai sairaus ansaittua ollut tässäkään tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös se itseään räpeltävä, räkää syövä Vilperi-Annikki, joka suuttuu ja lyö, jos ei leikitä mitä hän haluaa ja suuttuu ja lyö, jos hän ei voita, pitää ottaa mukaan.
Hm, poikani on sellainen mutkaton ja tulee kaikkien kanssa hyvin toimeen. Heitä on sellainen oman luokan ja rinnakkaisluokan poikien isohko kaveriporukka.
Ongelmaksi on tullut eräs hankala kaveri, joka ei halua noudattaa pelisääntöjä, vaan vääntelee niitä häviön tullen omaksi edukseen. Tuo kaveri myös lyö suuttuessaan yllättäen muita. Hän rikkoo esineitä ja heittää pesismailan pettyessään katolle, ettei kukaan enää saa pelata. Hänelle ei voi sanoa asiasta vastaan tai takaisin tulee uhkailua ja kiristystä. Poika kiroilee ja nimittelee muita. Vähättelee toisten onnistumisia tai omistuksia. Valehtelee ja väätelee totuutta. Lainailee rahaa ja tavaroita, muttei palauta kuin monen muistutuksen jälkeen - silloinkin ehkä vähän rikkinäisenä tai vain osittain.
Poikaporukka ei halua tuota hankalaa poikaa enää mukaan. Mitä tehdä?
Olen aina opettanut, että kaikki pitää ottaa mukaan, se on reilua. Mutta minä ymmärrän, ettei tuollaisen tyypin kanssa haluta olla vapaa-ajalla missään tekemisissä.Kokeiltu on sitä, että pojat lupaavat ottaa Hankaluksen mukaan, mutta sillä ehdolla että tämä ei aiheuta ongelmia. Kun ongelma tulee, siitä sanotaan hänelle heti. Seuraus: poika suuttuu, lyö jotakuta tai rikkoo jotakin, poistaa kaverit WhatsApp-ryhmästä tai spämmää koko illan tuhansilla viesteillä...
Mikä siis neuvoksi?
Sitä vaikiaa reuhua pitääs ravistella porukalla notta suartuvat liahuvat. Oppiskohan siittä olemahan kunnolla.
Asiallisuus riittää, enempää ei tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa kun kaikki vetoavat siihen, että jotain inhottavaa illkimystä ei tarvi ottaa joukkoon. Oikeasti lapset ei uskalla syrjiä tuollaista vaan joukosta ulos potkituiksi tulevat ne arat, hiljaiset ja kiltit. Toki kaikki ei tykkää sellaisisa, mutta eivät kyllä mitenkään häiritse tmv.
Arka, hiljainen ja kiltti.. miten ollaan kaveria sellaisen kanssa, johon on vaikeaa saada mitään kontaktia? Jonka reaktioista ei saa selvää, nauttiiko hän yhteisestä toiminnasta vai kärsiikö hiljaa ja roikkuu väkisin mukana?
Ihmissuhteet ovat vuorovaikutusta. Eikä kaikkien tarvitse suunapäänä olla, mutta jollain tapaa pitää osoittaa haluavansa kuulua siihen porukkaan ja antaa jotain sille porukallekin.
Eikä arkuus ja hiljaisuus ole muuten mitään synonyymejä kiltille.
No kyllä se on totta, että ujo ja arka ei ainakaan kiusaa. Lue vaikka Keltikangas-Järvisen kirjoja.
No ei todellakaan ole.
Kiltti ja ystävällinen ei korreloi sen kanssa kuinka ujo tai rempseä on. Se on minusta kummallinen yleistys, "ne arat kiltit" ja "sosiaaliset kiusaajat". Huhhuh.
Ujo ja arka voi olla ylimielinen, ilkeä, pitää itseään muita parempana, laukoa typeryyksiä ja puhua rumasti, olla väkivaltainen tai muuten aggressiivinen jne vaikkei välttämättä varsinaisesti johda mitään isoa kiusaajaporukkaa.
Ai puhutkin siis kiuaajasta. Enpä kyllä muista kouluajailtani tuollaista tyyppiä; on ujo ja arka mutta puhuu rumasti ja on väkivaltainen kiusaaja. Ok.
Jaa, omalla lapsellani oli juuri tällainen kaveri. Porukassa hyvin hiljainen eikä uskaltanut sanoa mitään. Pikku hiljaa tutustui omaan lapseeni, ja alkoi ilmetä, että tällä pojalla oli aivan sekopäisen ilkeitä ajatuksia ja yritti omaakin lastani houkutella mukaan haukkumaan muita (selän takana siis).
No, hän on entinen kaveri ja mitä tyypistä tiedän, edelleen kovin hiljainen ja outo siellä koulussa. Aina satunnaisesti liimaantuu johonkin ja yrittää eristää tämän vain omaksi kaverikseen.
Tiedäthän, että se ujo ja arka voi oikeasti olla vaikkapa kahdenkesken hyvinkin sosiaalinen.
Ei se aikuisiälläkään mene niin että kaikkien kanssa olisi pakko hengailla.
Itse en ainakaan jaksa viettää aikaa kenenkään tollojen seurassa. Enkä jaksanut lapsenakaan. Mielummin olen yksin kuin huonossa seurassa.
Ja älä huoli, päiväkodeissa on aina yksinäisiä lapsia. Kun tein opiskelujen ohella siellä keikkaa niin me aikuiset leikimme ja ohjasimme yksinäisiä. Ei toisia lapsia voi pakottaa leikkeihin. Osa ei esim. Puhu paljon mitään niin hankala sellaisen on mennä leikkimään jotain papupatojen leikkejä. Kyllä maailmaan mahtuu niitä hiljaisempiakin introvertteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa kun kaikki vetoavat siihen, että jotain inhottavaa illkimystä ei tarvi ottaa joukkoon. Oikeasti lapset ei uskalla syrjiä tuollaista vaan joukosta ulos potkituiksi tulevat ne arat, hiljaiset ja kiltit. Toki kaikki ei tykkää sellaisisa, mutta eivät kyllä mitenkään häiritse tmv.
Arka, hiljainen ja kiltti.. miten ollaan kaveria sellaisen kanssa, johon on vaikeaa saada mitään kontaktia? Jonka reaktioista ei saa selvää, nauttiiko hän yhteisestä toiminnasta vai kärsiikö hiljaa ja roikkuu väkisin mukana?
Ihmissuhteet ovat vuorovaikutusta. Eikä kaikkien tarvitse suunapäänä olla, mutta jollain tapaa pitää osoittaa haluavansa kuulua siihen porukkaan ja antaa jotain sille porukallekin.
Eikä arkuus ja hiljaisuus ole muuten mitään synonyymejä kiltille.
No kyllä se on totta, että ujo ja arka ei ainakaan kiusaa. Lue vaikka Keltikangas-Järvisen kirjoja.
No ei todellakaan ole.
Kiltti ja ystävällinen ei korreloi sen kanssa kuinka ujo tai rempseä on. Se on minusta kummallinen yleistys, "ne arat kiltit" ja "sosiaaliset kiusaajat". Huhhuh.
Ujo ja arka voi olla ylimielinen, ilkeä, pitää itseään muita parempana, laukoa typeryyksiä ja puhua rumasti, olla väkivaltainen tai muuten aggressiivinen jne vaikkei välttämättä varsinaisesti johda mitään isoa kiusaajaporukkaa.
No ei voi. Noi on toisensa pois sulkevia ominaisuuksia suurin osa. Oikeasti ujo on niin ujo, että hän tuskin tohtii sanoa yhtään mitään, saati että sanoisi sitten rumia ilkeyksiä tai uskaltaisi olla väkivaltainen.
Arka ja ujo ihminen vetäytyy kontaktista poispäin.
Arka ja ujo voi kahdenvälisissä suhteissa (esim) olla ihan yhtä puhelias kuin sosiaalisempi. Yleensä se ero näkyy siinä ryhmäkäytöksessä, arat ja hiljaiset ovat hiljaa, ulospäinsuuntautuneet puhuvat.
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni juuri kertoi apeana, miten yksi lapsi haluaa aina leikkiä hänen kanssaan, mutta tuo lapsi mm. heittää lapseni päälle hiekkaa ja tekee muutakin kiusaa.
Neuvoin, että jos ei sanomalla lopeta, niin leiki vain muiden kavereidesi kanssa, älä ilkeästi tekevän. Lapseni niin ikään päiväkodissa pidetty ja on paljon kavereita.
Syrjiä ei saa, mutta lapseni ei ole mikään harjoituskappale, jonka kanssa harjoitella sitä ettei kaveria lyödä tai heitetä millään.
Sinuna minä sanoisin siitä huonosta käytöksestä suoraan tälle hiekanheittäjä-lapselle, kun näkisin häntä päiväkodissa.
Siis:”Kuulin, että teit X. Se ei ole kivaa Mulperin mielestä, koska se tuntuu Y. Lopetathan sellaisen.”
Jos homma jatkuu, niin sama uudestaan ja vähän tiukemmalla sävyllä.
Ja toki siitä pitää sanoa päikyn tädeillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa kun kaikki vetoavat siihen, että jotain inhottavaa illkimystä ei tarvi ottaa joukkoon. Oikeasti lapset ei uskalla syrjiä tuollaista vaan joukosta ulos potkituiksi tulevat ne arat, hiljaiset ja kiltit. Toki kaikki ei tykkää sellaisisa, mutta eivät kyllä mitenkään häiritse tmv.
Arka, hiljainen ja kiltti.. miten ollaan kaveria sellaisen kanssa, johon on vaikeaa saada mitään kontaktia? Jonka reaktioista ei saa selvää, nauttiiko hän yhteisestä toiminnasta vai kärsiikö hiljaa ja roikkuu väkisin mukana?
Ihmissuhteet ovat vuorovaikutusta. Eikä kaikkien tarvitse suunapäänä olla, mutta jollain tapaa pitää osoittaa haluavansa kuulua siihen porukkaan ja antaa jotain sille porukallekin.
Eikä arkuus ja hiljaisuus ole muuten mitään synonyymejä kiltille.
No kyllä se on totta, että ujo ja arka ei ainakaan kiusaa. Lue vaikka Keltikangas-Järvisen kirjoja.
No ei todellakaan ole.
Kiltti ja ystävällinen ei korreloi sen kanssa kuinka ujo tai rempseä on. Se on minusta kummallinen yleistys, "ne arat kiltit" ja "sosiaaliset kiusaajat". Huhhuh.
Ujo ja arka voi olla ylimielinen, ilkeä, pitää itseään muita parempana, laukoa typeryyksiä ja puhua rumasti, olla väkivaltainen tai muuten aggressiivinen jne vaikkei välttämättä varsinaisesti johda mitään isoa kiusaajaporukkaa.
Ai puhutkin siis kiuaajasta. Enpä kyllä muista kouluajailtani tuollaista tyyppiä; on ujo ja arka mutta puhuu rumasti ja on väkivaltainen kiusaaja. Ok.
Jaa, omalla lapsellani oli juuri tällainen kaveri. Porukassa hyvin hiljainen eikä uskaltanut sanoa mitään. Pikku hiljaa tutustui omaan lapseeni, ja alkoi ilmetä, että tällä pojalla oli aivan sekopäisen ilkeitä ajatuksia ja yritti omaakin lastani houkutella mukaan haukkumaan muita (selän takana siis).
No, hän on entinen kaveri ja mitä tyypistä tiedän, edelleen kovin hiljainen ja outo siellä koulussa. Aina satunnaisesti liimaantuu johonkin ja yrittää eristää tämän vain omaksi kaverikseen.
Tiedäthän, että se ujo ja arka voi oikeasti olla vaikkapa kahdenkesken hyvinkin sosiaalinen.
Juuri näin, jotenkin itsekin koen että kovin hiljaiset tapaukset ovat omituisia ja pelottaviakin. Heistä ei tiedä mitä he ajattelevat, ja miten he haluavat itseään kohdeltavan. Monesti mukana on ylemmyydentuntoa.
Normaalilla tavalla arka kyllä osaa kuitenkin olla osana porukkaa halutessaan, vaikka se vaatiikin ponnisteluja eri tavalla kuin sellaisella, joka luontaisesti osaa ja uskaltaa mennä tilanteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa kun kaikki vetoavat siihen, että jotain inhottavaa illkimystä ei tarvi ottaa joukkoon. Oikeasti lapset ei uskalla syrjiä tuollaista vaan joukosta ulos potkituiksi tulevat ne arat, hiljaiset ja kiltit. Toki kaikki ei tykkää sellaisisa, mutta eivät kyllä mitenkään häiritse tmv.
Arka, hiljainen ja kiltti.. miten ollaan kaveria sellaisen kanssa, johon on vaikeaa saada mitään kontaktia? Jonka reaktioista ei saa selvää, nauttiiko hän yhteisestä toiminnasta vai kärsiikö hiljaa ja roikkuu väkisin mukana?
Ihmissuhteet ovat vuorovaikutusta. Eikä kaikkien tarvitse suunapäänä olla, mutta jollain tapaa pitää osoittaa haluavansa kuulua siihen porukkaan ja antaa jotain sille porukallekin.
Eikä arkuus ja hiljaisuus ole muuten mitään synonyymejä kiltille.
No kyllä se on totta, että ujo ja arka ei ainakaan kiusaa. Lue vaikka Keltikangas-Järvisen kirjoja.
No ei todellakaan ole.
Kiltti ja ystävällinen ei korreloi sen kanssa kuinka ujo tai rempseä on. Se on minusta kummallinen yleistys, "ne arat kiltit" ja "sosiaaliset kiusaajat". Huhhuh.
Ujo ja arka voi olla ylimielinen, ilkeä, pitää itseään muita parempana, laukoa typeryyksiä ja puhua rumasti, olla väkivaltainen tai muuten aggressiivinen jne vaikkei välttämättä varsinaisesti johda mitään isoa kiusaajaporukkaa.
No ei voi. Noi on toisensa pois sulkevia ominaisuuksia suurin osa. Oikeasti ujo on niin ujo, että hän tuskin tohtii sanoa yhtään mitään, saati että sanoisi sitten rumia ilkeyksiä tai uskaltaisi olla väkivaltainen.
Arka ja ujo ihminen vetäytyy kontaktista poispäin.
Arka ja ujo voi kahdenvälisissä suhteissa (esim) olla ihan yhtä puhelias kuin sosiaalisempi. Yleensä se ero näkyy siinä ryhmäkäytöksessä, arat ja hiljaiset ovat hiljaa, ulospäinsuuntautuneet puhuvat.
Kyllä se ero näkyy kahdenkeskenkin. Arka ihminen on arempi sen ystävänkin kanssa ja vetäytyy helpommin jos tulee joku konflikti. Toki ihmisiä on erilaisia ja ujoutta ja arkuuttakin monta sorttia.
Ja ihminen voi muuttua iän myötä. Lapsena ujo ei välttämättä ole enää aikuisena niin ujo.
Vierailija kirjoitti:
Ei se aikuisiälläkään mene niin että kaikkien kanssa olisi pakko hengailla.
Itse en ainakaan jaksa viettää aikaa kenenkään tollojen seurassa. Enkä jaksanut lapsenakaan. Mielummin olen yksin kuin huonossa seurassa.
Ja älä huoli, päiväkodeissa on aina yksinäisiä lapsia. Kun tein opiskelujen ohella siellä keikkaa niin me aikuiset leikimme ja ohjasimme yksinäisiä. Ei toisia lapsia voi pakottaa leikkeihin. Osa ei esim. Puhu paljon mitään niin hankala sellaisen on mennä leikkimään jotain papupatojen leikkejä. Kyllä maailmaan mahtuu niitä hiljaisempiakin introvertteja.
Tämä on niin totta. Tykkään olla ihmisten kanssa, mutta välillä (ja aika usein) oma seura on sitä parasta seuraa. Lapsistani kaksi on täsmälleen samanlaisia. He jaksavat olla koulupäivän sosiaalisia, mutta sen jälkeen kavereiden seura riittää ja he haluavat olla rauhassa.
Tästä asiasta on ollut sitten perheen ulkopuoliset aikuiset hirmu huolestuneita. Olen joutunut menemään opettajan kanssa keskustelemaan asiasta ja selittämään heille, että lapseni eivät ole yksinäisiä, vaikka he eivät illat, viikonloput ja yöt rieku kavereiden kanssa. Samaa tekstiä ja huokailuja on tullut myös isovanhemmilta ja heidän mielestään minun pitäisi pakottaa tytöt lähtemään kavereiden kanssa leffaan tai ihan minne vain "koska pitäähän nuorten saada mennä" ja "kyllähän serkku-Vilmakin on koko ajan kavereittensa kanssa!".
Tyttäreni ovat melkein saman ikäisiä ja viihtyvät hyvin yhdessä ja viihdymme myös koko perhe yhdessä, mutta koko meidän perhe viihtyy myös ihan rauhassa ja yksin. Olen itse yrittäjä juuri tämän asian takia, eli en jaksa muita ihmisiä määräänsä enempää.
Minä yritän aina kannustaa omia lapsiani olemaan kaikille ystävällisiä. Mutta välillä kyllä mietityttää...
Esimerkiksi tässä hiljattain oma poikani vähän kauhuissaan (ekaluokkalainen) uskoitui minulle siitä, että hänen kaverinsa katselee "jotain p*rnoa", poikani ei siis ymmärtänyt edes mistä oli kyse mutta selkeästi oli ahdistunut, kun tämä kaveri oli näyttänyt kuvia ja videoita. Tämä kyseinen kaveri on aina ollut hieman erikoinen, ei ilkeä tai mitään, mutta jotenkin kovin estoton ja rajaton, eikä hän ole mitenkään suosittu porukoissa. No, asiasta puhuttiin kaverin vanhempien kanssa, jotka ovat ihan selväpäisiä ja suhtautuivat asiaan vakavasti. Mutta sama jatkui ja oma lapseni oli aina vaan ahdistuneempi, ja hänelle oli vaikeaa ikätasoisesti selittää mistä on kyse.
Lopulta oli pakko vaan todeta, että pojat eivät enää vietä aikaa yhdessä, ei se niin voi mennä, että lapsen tarvitsee sietää ja kestää ahdistusta, koska toinen käyttäytyy rajattomasti.
Samaisen kaverin kanssa on ollut kaikkea muutakin, ja monen muunkin lapsen kanssa. Jotenkin itse vaan viimeiseen saakka olen tätä "ole kaikkien kaveri"-mantraa lapsilleni hokenut.
Olin itse kiusattu ja koin että muhun ei erityisemmin edes yritetty ottaa kontaktia kunnolla koska kaikki tytöt ja pojat lähinnä vain nyrpisti minulle nenää alusta asti kun olin sellainen pyöreä, meikkaamaton ja hiljainen sekä kaikin puolin tylsä ja lapsellisista asioista kiinnostunut nörttityttö. Koin olevani kuitenkin ihan normaali mutta ehkä sitten tilannetta sivusta katsovat aikuiset olisi nähneet että minähän se ilkeä kiusaaja olinkin. Kuitenkin jostain syystä rinnakkaisluokalta sain kavereita muista nörttitytöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa kun kaikki vetoavat siihen, että jotain inhottavaa illkimystä ei tarvi ottaa joukkoon. Oikeasti lapset ei uskalla syrjiä tuollaista vaan joukosta ulos potkituiksi tulevat ne arat, hiljaiset ja kiltit. Toki kaikki ei tykkää sellaisisa, mutta eivät kyllä mitenkään häiritse tmv.
Arka, hiljainen ja kiltti.. miten ollaan kaveria sellaisen kanssa, johon on vaikeaa saada mitään kontaktia? Jonka reaktioista ei saa selvää, nauttiiko hän yhteisestä toiminnasta vai kärsiikö hiljaa ja roikkuu väkisin mukana?
Ihmissuhteet ovat vuorovaikutusta. Eikä kaikkien tarvitse suunapäänä olla, mutta jollain tapaa pitää osoittaa haluavansa kuulua siihen porukkaan ja antaa jotain sille porukallekin.
Eikä arkuus ja hiljaisuus ole muuten mitään synonyymejä kiltille.
No kyllä se on totta, että ujo ja arka ei ainakaan kiusaa. Lue vaikka Keltikangas-Järvisen kirjoja.
No ei todellakaan ole.
Kiltti ja ystävällinen ei korreloi sen kanssa kuinka ujo tai rempseä on. Se on minusta kummallinen yleistys, "ne arat kiltit" ja "sosiaaliset kiusaajat". Huhhuh.
Ujo ja arka voi olla ylimielinen, ilkeä, pitää itseään muita parempana, laukoa typeryyksiä ja puhua rumasti, olla väkivaltainen tai muuten aggressiivinen jne vaikkei välttämättä varsinaisesti johda mitään isoa kiusaajaporukkaa.
No ei voi. Noi on toisensa pois sulkevia ominaisuuksia suurin osa. Oikeasti ujo on niin ujo, että hän tuskin tohtii sanoa yhtään mitään, saati että sanoisi sitten rumia ilkeyksiä tai uskaltaisi olla väkivaltainen.
Arka ja ujo ihminen vetäytyy kontaktista poispäin.
Arka ja ujo voi kahdenvälisissä suhteissa (esim) olla ihan yhtä puhelias kuin sosiaalisempi. Yleensä se ero näkyy siinä ryhmäkäytöksessä, arat ja hiljaiset ovat hiljaa, ulospäinsuuntautuneet puhuvat.
Monen aran ja ujon lapsen ongelma onkin juuri tässä. Nykyisin ei enää arvosteta kahdenvälisiä ystävyys- tai kaverisuhteita vaan pinnallisempaa porukkaan kuulumista. Jos lapsella on vaikeuksia olla isommassa porukassa, hän jää helposti yksin. Vanhemmillekin tuntuu olevan tärkeää, että lapsi kuuluu koulussa johonkin porukkaan. Vapaa-ajalla lapsi on joko yksin tai vanhempiensa kanssa ja tämä on vanhemmille ihan ok. Vain porukan kanssa olemisella on merkitystä.
Moni vanhempi ei tule ajatelleeksi asioita pidemmälle. Aralle ja ujolle lapselle voisi olla paljon parempi, että hänellä olisi edes yksi hyvä ystävä. Teini-iässä vanhempien seura ei enää riitä ja jos lapsi on kasvatettu siten, että vain porukkaan kuuluminen on tärkeää, lapsi hakeutuu sellaiseen porukkaan, johon pääsee. Ja tämä porukka ei välttämättä ole sellainen, mihin taas vanhemmat toivoisivat teininsä kuuluvan. Kahdenvälisille ystävyyssuhteille voisi mielestäni palauttaa niillä aiemmin olleen arvostuksen. Ainakin joidenkin lasten kohdalla. Eri tilanne tietysti on, jos lapsella on koulun ulkopuolelta kahdenvälisiä ystävyyssuhteita. Silloin riittää koulussa, että on joku porukka, jonka kanssa olla välitunnilla.
Ai puhutkin siis kiuaajasta. Enpä kyllä muista kouluajailtani tuollaista tyyppiä; on ujo ja arka mutta puhuu rumasti ja on väkivaltainen kiusaaja. Ok.