Lue keskustelun säännöt.
Opettakaa pliis lapsillenne, että porukkaan pitää ottaa aina mukaan
25.09.2019 |
Bestis ei kukaan tietenkään voi olla sellaisen henkilön kanssa, jonka kanssa ei täysin synkkaa, mutta mielestäni ei ole mitään hyväksyttävää syytä jättää joku lapsi pois isommasta ryhmästä. Kyllä siinä yksi lisää menee aina eikä ketään häiritse. Sitä paitsi näin on helpompi tutustua paremmin tähänkin lapseen ja ehkä jotkut ystävystyvät paremminkin.
Oma lapseni sai juuri kiitosta eskarissa siitä, että huomaa kuulemma aina yksin olevat ja käy pyytämässä leikkeihin mukaan. On suosittu kaveri ja varmaankin isolta osin tämän huomioivan luonteensa takia. Tästä aloin miettiä, että jos kaikki lapset opetettaisiin pienestä asti toimimaan samoin niin kiusaamista ei olisi.
Kommentit (115)
Olin ns. kiusattu. Ja ihan oma syy tai vanhempien ja niiden vanhempien jne. Jatkuu keskiajalle tämä
Ainoa lapsi, joka oli paistatellut näsäviisaudellaan aikuisseurassa. Äiti kotona ja vähäiset kontaktit muihin lapsiin.
Kova koulu ihan konkreettisesti, kun menin kouluun. Mulle naureskeltiin ja äityi ihan haukkumiseksikin. Monet kulkivat ohitseni kuin en olisi ollut olemassakaan, monet hihittelivät ja tekivät kaikenlaisia eleitä, joista ymmärsin olevani huonoa seuraa.
Fyysiseksi kiusaaminen ei kehkeytynyt kuitenkaan. Tyttöjä oltiin. Jotain tavaroiden varastamista muistan kyllä. Takki tärvelty naulakossa ym.
Tarpeeksi fiksu kuitenkin olin jo alakouluiässä tajuamaan, että ehkä koko maailma ei ole minua vastaan vaan minussa on jokin ongelma. Yritin muuttaa käytöstäni, mutta kun tietty mielikuva oli kaikilla synytnyt, niin vaikeaa oli. Sain kuitenkin pari ystävää.
Lopullinen läpimurto oli yläkouluun siirtyminen. Yhtäkkiä olinkin se suosittu tyttö ja kaikki halusivat olla ystäviäni.
Mitä siis haluan sanoa? Ympäristöä ei pidä lähteä ruotimaan ja muuttamaan lapselle sopivaksi. Lapsi voi muuttua. Ei koko maailma muutu, vaikka mitä tekisit. Itse voi muuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kolme teiniä ja heille on niin kotona kuin koulussakin opetettu, että yhteistyötä pitää osata tehdä kaikkien kanssa, mutta ystäviä ei tarvitse olla. Ei edes kavereita. Eli toisin sanoen jos luokassa tulee joku pari tehtävä, niin se tulee tehdä asiallisesti ja hyvin yhdessä, mutta välitunnilla toisen kanssa ei tarvitse kaveerata, jos ei halua.
Tällä samalla idealla menevät myös aikuiset. Minun ei tarvitse mennä kahvitunnilla juttelemaan sen Juntti-Einarin kanssa, jos en halua, mutta jos meitä kahta pyydetään tekemään joku työhön kuuluva asia, niin sen me myös teemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kaunis ajatus että kaikki piirtää. Se ei vaan oikeassa elämässä toimi, vaikka kuinka haluaisi. On lapsia jotka silkkaa ilkeyttään/osaamattomuuttaan syrjivät toisia, ja on myös lapsia joilla on niin pahoja käytöshäiriöitä ettei niiden ottaminen osaksi porukkaa onnistu mitenkään.
Ne pahat käytöshäiriöt ei kehity niin pahaksi mikäli lapsi otetaan aina porukkaan.
Suoraan sanottuna aivan sama jonkun muun lapsen käytöshäiriöt. Ei minun lapseni tarvitse sellaisen seurassa olla, hän ei ole mikään terapialelu.
Maailma ei toimi noin. Todellisuudessa yhteisön jäseninä meillä on myös vastuita.
Muuten voisin sanoa vaikka että mua ei tälleen rikkaana kiinnosta tukea sun pennun koulunkäyntiä rahallisesti. Yksityiskoulut vaan kaikille. Eikä kiinnosta väistää jos se tulee kadulla vastaan yms.
Siinä vaiheessa kun lapselleni on haittaa siitä toisesta niin todellakin opetan ettei tarvitse olla missään tekemissä. Ei lapsilla ole vastuuta kasvattaa toisia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Minä opetin eskari-iässä lapselleni ettei kaikkien kanssa tarvitse olla. Hän kun luuli että pitää.
Siellä oli yksi poika joka kiusasi minun lastani. Nyt muutama vuosi kun koulua menty ehtinyt kiusata useampia ja lapset itsekin oppineet ettei sellaisen kanssa tarvitse olla. Jääköön yksin jos ei osaa olla.
Eikö tähän kukaan aikuinen viitsinyt eskarissa puuttua? Pienen lapsen annettiin vain oirehtia ja nyt kasvaa sitten joksikin välivallan ja rikoksen tekijäksi? Kaikilla lapsilla ei ole ihannevanhempia, älkää rankaisko heitä siitä. Ja puhun pienistä lapsista, joita eka-/tokaluokkalaiset ja sitä pienemmät ovat.
Tämä on hieman vaikea problematiikka. Oma lapseni on vähän kaikkien kaveri, avoin ja sosiaalinen. Tämän takia hän on suosittu ystävä.
Mutta kääntöpuolena hän joutuu vaikeisiin tilanteisiin, koska kaveeraa myös epäsosiaalisten, ilkeiden jne lasten kanssa. Esimerkiksi häntä ahdistaa, kun häntä halutaan "omia", tulee näitä tilanteita, missä se seurassa oleva kaveri sanoo tyhmyyksiä jollekin toiselle kaverille. Ja aina pitäisi jaksaa olla se kypsä, oikeudenmukainen ja osata toimia oikein näissä tilanteissa. Kyseessä kuitenkin 2. luokkalainen, ei mikään tunnetaidoiltaan valmis paketti.
Välillä toivoisin, että itsensä takia hän pitäisi hyvinä kavereinaan lähinnä niitä muita suhteellisen tavallisia lapsia, joilla on hyvät kaveritaidot, eikä murehtisi kaikkia mahdollisia ihmissuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisetkaan ei leiki kuin niiden kanssa ketä haluaa naida. Miksi lapsien pitäis leikkiä sellaisten kanssa kenestä ei pidä?
Huvittavaa kun kaikki vetoavat siihen, että jotain inhottavaa illkimystä ei tarvi ottaa joukkoon. Oikeasti lapset ei uskalla syrjiä tuollaista vaan joukosta ulos potkituiksi tulevat ne arat, hiljaiset ja kiltit. Toki kaikki ei tykkää sellaisisa, mutta eivät kyllä mitenkään häiritse tmv.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, muista opettaa lapsellesi, että hänen ei todellakaan tarvitse pelastaa koko maailmaa. Lapsi ei ole vastuussa kaikkien muiden hyvinvoinnista, vaan hänen tulee oppia rajoittamaan tuota yliempaattisuuttaan.
Lapsellasi tulee olemaan todella Kivinen ja karu tulevaisuus, jos hän jo eskarilaisena kantaa huolta ihan kaikesta ja kaikista.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon näitä inhottavia ilkimyksiä oikein on esimerkiksi päiväkodissa? Jos sen ikäiset ovat ilkimyksiä, se tuskin on pienen lapsen syy vaan jotain on todennäköisesti kotona pielessä. Tätä ei pitäisi lapselle kostaa vaan auttaa edes päiväkodissä normaaliin elämään. Se on vaan kaikkien etu. Hyvinvoivista pikkulapsista kasvaa hyvinvoivia isompia lapsia ja myöhemmin aikuisia. Siksi hyvien tapojen opetus pitäisi aloittaa ihan sieltä taaperosta saakka.
Päivähoito ei pysty syrjäyttämään huonoja kotioloja. Noita lapsia ei auta kuin huostaanotto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa kun kaikki vetoavat siihen, että jotain inhottavaa illkimystä ei tarvi ottaa joukkoon. Oikeasti lapset ei uskalla syrjiä tuollaista vaan joukosta ulos potkituiksi tulevat ne arat, hiljaiset ja kiltit. Toki kaikki ei tykkää sellaisisa, mutta eivät kyllä mitenkään häiritse tmv.
Millä tavoin asia on huvittavaa mielestäsi?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kolme teiniä ja heille on niin kotona kuin koulussakin opetettu, että yhteistyötä pitää osata tehdä kaikkien kanssa, mutta ystäviä ei tarvitse olla. Ei edes kavereita. Eli toisin sanoen jos luokassa tulee joku pari tehtävä, niin se tulee tehdä asiallisesti ja hyvin yhdessä, mutta välitunnilla toisen kanssa ei tarvitse kaveerata, jos ei halua.
Tällä samalla idealla menevät myös aikuiset. Minun ei tarvitse mennä kahvitunnilla juttelemaan sen Juntti-Einarin kanssa, jos en halua, mutta jos meitä kahta pyydetään tekemään joku työhön kuuluva asia, niin sen me myös teemme.
Kaikkein typerintä rinnastaa lasten ja aikuisten suhteet. Se Juntti-Einari on kuitenkin jo aikuinen ja kykenee kyllä ymmärtämään, miksi jotkut syrjivät. Lapset eivät välttämättä ymmärrä, varsinkaan jos kotona ei ole osattu tunnetaitoja opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon näitä inhottavia ilkimyksiä oikein on esimerkiksi päiväkodissa? Jos sen ikäiset ovat ilkimyksiä, se tuskin on pienen lapsen syy vaan jotain on todennäköisesti kotona pielessä. Tätä ei pitäisi lapselle kostaa vaan auttaa edes päiväkodissä normaaliin elämään. Se on vaan kaikkien etu. Hyvinvoivista pikkulapsista kasvaa hyvinvoivia isompia lapsia ja myöhemmin aikuisia. Siksi hyvien tapojen opetus pitäisi aloittaa ihan sieltä taaperosta saakka.
Päivähoito ei pysty syrjäyttämään huonoja kotioloja. Noita lapsia ei auta kuin huostaanotto.
Ilkeys ei kyllä ole puhtaasti mikään kasvatus- tai olosuhdesidonnainen asia. Tottakai kasvattamalla ja rakastamalla saadaan keskimäärin onnistuneempia tapauksia, mutta on näitä ihan tavallisen hyvistä kotioloista kasvaneita kiusaajia ihan pilvin pimein.
Minun lasta ei otettu mukaan, koska on lievästi kehitysvammainen, eikä osannut leikkiä juonellisia leikkejä. Ei ollut käytöksessä ongelmia. Mutta, koska diagnoosia ei silloin ollut niin joutui esikouluun, eikä kouluun kuusi vuotiaana. Ymmärrän, että lapseni kanssa oli hankala leikkiä, kun hän ei ymmärtänyt, mutta sitä yksin jäämisen surua oli raskasta katsoa. Olen kiitollinen sille pojalle, josta kukaan ei tuntunut pitävän, joka oli kiltti lapselleni. Oli lapseni pari, kun kävelivät jonossa, ja tuli meidän pihalle leikkimään lapseni kanssa. Ehkä hänkin oli yksinäinen, ja kiitollinen siitä, että joku piti hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen sanoin 16 vuotiaille, että muista k-päiden kanssa ei tarvii kaveerata. Hän oli kyllä sitä mieltä, että ei he voi koko luokallakaan sitä syrjiä.
Helposti voitte, jos ei osaa käyttäytyä lukiossa, niin ei se enää opi. Ongelmia siitä vaan tulee. Johan siitä on ollut ongelmaa päivittäin elo-syyskuun ajan.
"niin, mut... kyllä tähän pitää olla joku muu ratkaisu. ": 16 vuotias jäi tuumimaan.
Lapseni on monin verroin viisaampi kuin mä. Hänellä on ystäviä, tovereita, kivoja tuttuja, paljon ihmisiä ympärillään jotka hänestä välittävät. Hänellä on myös ollut stressiä ja ongelmia näiden kaverivälien pitämisessä. Jatkuvaa soviteltavaa ja ahdistusta, kun jotkut ei osaa olla ryhmässä tai toistensa kanssa. Varsinaisesti hänellä itsellään ei ole ongelmaa, vaan kun toiset tappelee ja on ongelmissa.
Itsellä ei ole kavereita, koska mä en jaksa sovitella ja luovia. Mä olen tyytyväinen näin, eipä ole ihmisistä johtuvaa stressiäkään.
Kumpi sitten on parempi?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kolme teiniä ja heille on niin kotona kuin koulussakin opetettu, että yhteistyötä pitää osata tehdä kaikkien kanssa, mutta ystäviä ei tarvitse olla. Ei edes kavereita. Eli toisin sanoen jos luokassa tulee joku pari tehtävä, niin se tulee tehdä asiallisesti ja hyvin yhdessä, mutta välitunnilla toisen kanssa ei tarvitse kaveerata, jos ei halua.
Tällä samalla idealla menevät myös aikuiset. Minun ei tarvitse mennä kahvitunnilla juttelemaan sen Juntti-Einarin kanssa, jos en halua, mutta jos meitä kahta pyydetään tekemään joku työhön kuuluva asia, niin sen me myös teemme.
Usein peruskoulussa on luokalla tyttöjä vaikkapa 7, jotka viettävät välitunnit yhdessä yhtä "nössöä" lukuunottamatta, koska luokan suosituin (lue ilkein) tyttö ei halua hanta mukaan ja manipoluinut muutkin inhoamaan jotain ujoa ja kilttiä tyttöä. Tämä on sy tyypillisin tilanne syrjinnästä tyttöjen, Jos mielestäsi ihan ok että yksi tyttö saa olla yksin välitunnit, mieti miltä tuntuisi jos oma lapsesi olisi se syrjitty.
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa kun kaikki vetoavat siihen, että jotain inhottavaa illkimystä ei tarvi ottaa joukkoon. Oikeasti lapset ei uskalla syrjiä tuollaista vaan joukosta ulos potkituiksi tulevat ne arat, hiljaiset ja kiltit. Toki kaikki ei tykkää sellaisisa, mutta eivät kyllä mitenkään häiritse tmv.
Arka, hiljainen ja kiltti.. miten ollaan kaveria sellaisen kanssa, johon on vaikeaa saada mitään kontaktia? Jonka reaktioista ei saa selvää, nauttiiko hän yhteisestä toiminnasta vai kärsiikö hiljaa ja roikkuu väkisin mukana?
Ihmissuhteet ovat vuorovaikutusta. Eikä kaikkien tarvitse suunapäänä olla, mutta jollain tapaa pitää osoittaa haluavansa kuulua siihen porukkaan ja antaa jotain sille porukallekin.
Eikä arkuus ja hiljaisuus ole muuten mitään synonyymejä kiltille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa kun kaikki vetoavat siihen, että jotain inhottavaa illkimystä ei tarvi ottaa joukkoon. Oikeasti lapset ei uskalla syrjiä tuollaista vaan joukosta ulos potkituiksi tulevat ne arat, hiljaiset ja kiltit. Toki kaikki ei tykkää sellaisisa, mutta eivät kyllä mitenkään häiritse tmv.
Millä tavoin asia on huvittavaa mielestäsi?
Älyllisesti epärehellistä, tekopyhää.
Vierailija kirjoitti:
Ap, muista opettaa lapsellesi, että hänen ei todellakaan tarvitse pelastaa koko maailmaa. Lapsi ei ole vastuussa kaikkien muiden hyvinvoinnista, vaan hänen tulee oppia rajoittamaan tuota yliempaattisuuttaan.
Lapsellasi tulee olemaan todella Kivinen ja karu tulevaisuus, jos hän jo eskarilaisena kantaa huolta ihan kaikesta ja kaikista.
En ole opettanut, että pitää pelastaa koko maailma ja lapsi kyllä osaa pitää myös puoliaan ja olla terveen itsekäskin. :) En ole huolissani siitä, että osaa huomioida muita. -ap-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa kun kaikki vetoavat siihen, että jotain inhottavaa illkimystä ei tarvi ottaa joukkoon. Oikeasti lapset ei uskalla syrjiä tuollaista vaan joukosta ulos potkituiksi tulevat ne arat, hiljaiset ja kiltit. Toki kaikki ei tykkää sellaisisa, mutta eivät kyllä mitenkään häiritse tmv.
Arka, hiljainen ja kiltti.. miten ollaan kaveria sellaisen kanssa, johon on vaikeaa saada mitään kontaktia? Jonka reaktioista ei saa selvää, nauttiiko hän yhteisestä toiminnasta vai kärsiikö hiljaa ja roikkuu väkisin mukana?
Ihmissuhteet ovat vuorovaikutusta. Eikä kaikkien tarvitse suunapäänä olla, mutta jollain tapaa pitää osoittaa haluavansa kuulua siihen porukkaan ja antaa jotain sille porukallekin.
Eikä arkuus ja hiljaisuus ole muuten mitään synonyymejä kiltille.
Eipä ihme, että kiusaajia riittää kun vanhemmat opettavat että on ok kiusata vähänkin erilaista.
Ap tässä. Myönnän, että on helppo lapsi ja helppo ympäristökin. Ja tilanteita on toki erilaisia ja vakavat käytöshäiriöt vaativat aikuisen osaamista eikä lasten tarvitse mitenkään toimia toistensa terapeutteina. Aloituksella hain lähinnä sitä, että olisi hienoa, jos lapset eivät syrjisi ketään ja ottaisivat toiset huomioon. Jos joku haluaa olla yksin niin se on ihan ok. Tuskin häntäkään kuitenkaan haittaa se, että on pyydetty mukaan. Ja kiusaajan on vaikeaa todistaa, että ei enää kiusaa jos ei pääse mukaan leikkeihin. Ja nyt puhun tosiaan normaaleista, terveistä päiväkoti-ikäisistä, joista on vielä helppo muovata toisia huomioivia ihmisiä. Näin se maailma paranisi, noin ihanteellisesti.