Lue keskustelun säännöt.
HS: Vain joka neljäs yli 30-vuotias suomalainen on enää normaalipainoinen
25.09.2019 |
Järkyttävää. Ja samaan aikaan lihavuuspositiivisuus on vain lisääntynyt. Lihavuus on sairaus ja sellaisena siihen pitäisi suhtautua.
Kommentit (649)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin eilen aamu-uinnilla ja mietin samaa. Enimmäkseen uimassa, vesijuoksussa ja vesijumpassa oli kyllä aika iäkkäitä naisia, mutta oli myös joitakin 30-50-vuotiaita. Ja lähes kaikki olivat hyvin lihavia! Isot vatsat ja valtavat rinnat hyllyivät ja suurin osa naisista käveli vaappuen ja vaivalloisen näköisesti pesutiloissa. Lauteille nouseminenkin oli työlästä ja ähisevää.
Ja nämä ihmiset olivat sentään lähteneet uimaan! On siis jotain yritystä liikkua. Miltähän ne kotiin jääneet näyttävät?
Positiivinen asenne omaan vartaloon on toki hieno asia, mutta hieman vähemmän armollinen suhtautuminen mässäilyyn voisi kyllä olla paikallaan.
Arvaa kuinka moni meistä ylipainoisista ei lähde sinne uimaan, koska ei halua tulla sinne kenenkään kyylättäväksi.
Onko sinusta ok kommentoida noin rumasti muiden ulkonäköä? Vielä lihavuus ihmisarvon?
Tämä on lihavuuskeskustelun ongelma: ”vaappuva kävely, iso vatsa ja hyllyvät rinnat” eivät itse asiassa ole kovinkaan rumaa kieltä vaan melko neutraali tapa kuvata todellisuutta.
Mutta totuus satuttaa ja tuntuu pahalta.
Tietysti laihduttaminen on vaikeaa, jos on tottunut syömään liikaa ja olemaan liikkumatta. Mutta ei se tarkoita sitä että lihavuus ja passiivisuus muuttuisivat hyväksi ja tavoiteltavaksi tavaksi elää.
Kaikilla on ihmisarvo ja itsestään tulee pitää. Mutta kyllä ihmiset ovat nykyään jo liiankin ”armollisia itseään kohtaan”. Kun tuntuu hankalalta keventää syömistä ja kun kuntoilemaan lähtö vähän hävettää, jäädään sitten hyvällä omallatunnolla sipsipussin kanssa sohvalle ja ollaan kehopositiivisia.
Hyvä kirjoitus. Jos kaikki vaan ovat hiljaa ja kääntävät katseensa pois ylipainoista, miten se sitten auttaa laihtumaan? Muiden hiljainen hyväksyntä ei ole mikään ratkaisu ylipainoon. Itse ainakin olen aidosti huolissani ylipainoisen ystäväni terveydestä. Hän ei jaksa tehdä mitään lapsiensa kanssa, elämänpiiri rajoittuu ja hän ei ole masentunut. Liikkuminen on vaan niin pirun vaikeaa.
Minusta on harhaanjohtavaa, että sekoitetaan kunnioittava ja arvokas puhuminen toisesta ihmisestä siihen, että yleisesti ajatellaan ylipainon olevan terveyttä vahingoittavaa. Ylipaino ei lähde syyllistämällä ja epäkunniottavalla puheella, mitä esimerkiksi puhe höllyvistä rinnoista naista kuvailtaessa edustaa. Itse ainakin kokisin loukkauksena, jos joku minulle sanoisi noin. Minusta se, että jokainen on arvokas sellaisena kuin on, ei ole ylipainon hyväksymistä. Tärkeintä on välittää itsestä, että jaksaa tehdä suuria elämänmuutoksia.
Ylipaino ei ole pelkästään yksilön ongelma. Kyllä ongelmaa löytyy ihan yhteiskunnallisista rakenteista, joita pitäisi muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse hoikka neljän lapsen äiti. Minua harmittaa kuinka minua kuvaillaan ”luonnostaan hoikaksi”, ei kai sitä kukaan ole. Minulla on ”luonnostaan” terveelliset ruokailutottumukset, varmaankin kotoa pitkälti opittuja. Makeaa en syö niinkään painon vaan hampaiden vuoksi, kotoa opittua sekin. Liikunta hyvin pitkälti arkiliikuntaa. Laiharilla en ole koskan ollut, en edes lasten jälkeen.
En minäkään hoikka olisi jos söisin sipsiä ja karkkia kokoajan. Olen vain oppinut normaaliin annoskokoon, ruokalilurytmiin ja ruokiin jo lapsena. Lapseni ovat myös samanlaisia hoikkia, kiitos ruokailutottumusten. Kyse on elämäntavasta, jonka jotkut oppivat ja jotkut eivät.
Jos voisin niin antaisin kaikille syömisen kanssa kamppaileville reumani hetkeksi. Heti kun syön liikaa lihaa / sokeria / alkoholia ja jätän kasvikset, riittävän veden ja kaurapuuron sekä marjat pois, alkaa niveliä särkeä niin että normaali elämä on jo hankalaa. Siis olo muuttuu päivissä niin huonoksi ettei sen kanssa voi olla.
Olen lihava ja tiedän sen. Minulla ei ole itsehillintää syömisen suhteen, eikä se ole tällä hetkellä suurin murheistani. Tällä hetkellä ei ole energiaa muuttaa asiaa.
En pidä peilikuvastani ja olen epävarma vartalostani. Pidän uimisesta, mutta tälläset keskustelut nostavat kynnystä vaappua uimahallille.
Osan keskustelijoista motiivit ovat hyviä, onhan tämä huolestuttava ilmiö. Te, joiden viesteistä paistaa ylimielisyys. Kannattaa pohtia mikä ajaa pilkkaamaan muita, ei ole tervettä käytöstä. Olethan arvokas ihminen ja oman pääsi terveys tulisi olla sinulle tärkeää, ehkä jopa tärkeämpää kuin paino. Sinulle ja ympäristöllesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin eilen aamu-uinnilla ja mietin samaa. Enimmäkseen uimassa, vesijuoksussa ja vesijumpassa oli kyllä aika iäkkäitä naisia, mutta oli myös joitakin 30-50-vuotiaita. Ja lähes kaikki olivat hyvin lihavia! Isot vatsat ja valtavat rinnat hyllyivät ja suurin osa naisista käveli vaappuen ja vaivalloisen näköisesti pesutiloissa. Lauteille nouseminenkin oli työlästä ja ähisevää.
Ja nämä ihmiset olivat sentään lähteneet uimaan! On siis jotain yritystä liikkua. Miltähän ne kotiin jääneet näyttävät?
Positiivinen asenne omaan vartaloon on toki hieno asia, mutta hieman vähemmän armollinen suhtautuminen mässäilyyn voisi kyllä olla paikallaan.
Arvaa kuinka moni meistä ylipainoisista ei lähde sinne uimaan, koska ei halua tulla sinne kenenkään kyylättäväksi.
Onko sinusta ok kommentoida noin rumasti muiden ulkonäköä? Vielä lihavuus ihmisarvon?
Tämä on lihavuuskeskustelun ongelma: ”vaappuva kävely, iso vatsa ja hyllyvät rinnat” eivät itse asiassa ole kovinkaan rumaa kieltä vaan melko neutraali tapa kuvata todellisuutta.
Mutta totuus satuttaa ja tuntuu pahalta.
Tietysti laihduttaminen on vaikeaa, jos on tottunut syömään liikaa ja olemaan liikkumatta. Mutta ei se tarkoita sitä että lihavuus ja passiivisuus muuttuisivat hyväksi ja tavoiteltavaksi tavaksi elää.
Kaikilla on ihmisarvo ja itsestään tulee pitää. Mutta kyllä ihmiset ovat nykyään jo liiankin ”armollisia itseään kohtaan”. Kun tuntuu hankalalta keventää syömistä ja kun kuntoilemaan lähtö vähän hävettää, jäädään sitten hyvällä omallatunnolla sipsipussin kanssa sohvalle ja ollaan kehopositiivisia.
Hyvä kirjoitus. Jos kaikki vaan ovat hiljaa ja kääntävät katseensa pois ylipainoista, miten se sitten auttaa laihtumaan? Muiden hiljainen hyväksyntä ei ole mikään ratkaisu ylipainoon. Itse ainakin olen aidosti huolissani ylipainoisen ystäväni terveydestä. Hän ei jaksa tehdä mitään lapsiensa kanssa, elämänpiiri rajoittuu ja hän ei ole masentunut. Liikkuminen on vaan niin pirun vaikeaa.
Hei, kerro minulle, että miten ylipainoisia auttaa se, että haukutaan julkisesti, esim keskustelupalstoilla, tuntemattomat huutelee kadulla jne? Haukutaan ja arvostellaan ja pidetään omana syynä ja käsketään "hoitamaan itse ongelma", koska "on omaa syytä?"Auttaako se heitä laihtumaan, ehkäiseekö se sen, että jatkossa kukaan ei liho?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin eilen aamu-uinnilla ja mietin samaa. Enimmäkseen uimassa, vesijuoksussa ja vesijumpassa oli kyllä aika iäkkäitä naisia, mutta oli myös joitakin 30-50-vuotiaita. Ja lähes kaikki olivat hyvin lihavia! Isot vatsat ja valtavat rinnat hyllyivät ja suurin osa naisista käveli vaappuen ja vaivalloisen näköisesti pesutiloissa. Lauteille nouseminenkin oli työlästä ja ähisevää.
Ja nämä ihmiset olivat sentään lähteneet uimaan! On siis jotain yritystä liikkua. Miltähän ne kotiin jääneet näyttävät?
Positiivinen asenne omaan vartaloon on toki hieno asia, mutta hieman vähemmän armollinen suhtautuminen mässäilyyn voisi kyllä olla paikallaan.
Arvaa kuinka moni meistä ylipainoisista ei lähde sinne uimaan, koska ei halua tulla sinne kenenkään kyylättäväksi.
Onko sinusta ok kommentoida noin rumasti muiden ulkonäköä? Vielä lihavuus ihmisarvon?
Tämä on lihavuuskeskustelun ongelma: ”vaappuva kävely, iso vatsa ja hyllyvät rinnat” eivät itse asiassa ole kovinkaan rumaa kieltä vaan melko neutraali tapa kuvata todellisuutta.
Mutta totuus satuttaa ja tuntuu pahalta.
Tietysti laihduttaminen on vaikeaa, jos on tottunut syömään liikaa ja olemaan liikkumatta. Mutta ei se tarkoita sitä että lihavuus ja passiivisuus muuttuisivat hyväksi ja tavoiteltavaksi tavaksi elää.
Kaikilla on ihmisarvo ja itsestään tulee pitää. Mutta kyllä ihmiset ovat nykyään jo liiankin ”armollisia itseään kohtaan”. Kun tuntuu hankalalta keventää syömistä ja kun kuntoilemaan lähtö vähän hävettää, jäädään sitten hyvällä omallatunnolla sipsipussin kanssa sohvalle ja ollaan kehopositiivisia.
Hyvä kirjoitus. Jos kaikki vaan ovat hiljaa ja kääntävät katseensa pois ylipainoista, miten se sitten auttaa laihtumaan? Muiden hiljainen hyväksyntä ei ole mikään ratkaisu ylipainoon. Itse ainakin olen aidosti huolissani ylipainoisen ystäväni terveydestä. Hän ei jaksa tehdä mitään lapsiensa kanssa, elämänpiiri rajoittuu ja hän ei ole masentunut. Liikkuminen on vaan niin pirun vaikeaa.
Minusta on harhaanjohtavaa, että sekoitetaan kunnioittava ja arvokas puhuminen toisesta ihmisestä siihen, että yleisesti ajatellaan ylipainon olevan terveyttä vahingoittavaa. Ylipaino ei lähde syyllistämällä ja epäkunniottavalla puheella, mitä esimerkiksi puhe höllyvistä rinnoista naista kuvailtaessa edustaa. Itse ainakin kokisin loukkauksena, jos joku minulle sanoisi noin. Minusta se, että jokainen on arvokas sellaisena kuin on, ei ole ylipainon hyväksymistä. Tärkeintä on välittää itsestä, että jaksaa tehdä suuria elämänmuutoksia.
Ylipaino ei ole pelkästään yksilön ongelma. Kyllä ongelmaa löytyy ihan yhteiskunnallisista rakenteista, joita pitäisi muuttaa.
Eihän tuo aiempi kirjoittaja mitään sanonutkaan siellä saunassa hyllvistä rinnoista tms. näille henkilöille! Tällä palstalla vain kertoi, mitä näki. Loukkaannutaan taas sanoista, joita ei edes tilanteessa sanottu, vaan kirjoittaja ajatteli niin! Eli toisen ajatuksestakin voi näköjään loukkaantua. Hei joku raja nyt oikeasti.
Jos alamme kaikki nyt toistella kuorossa, että iso on kaunista ja että naisessa pitää olla jotain mistä ottaa kiinni, ja hernekepit pysyköön kasvimaalla, annammeko tuleville sukupolville oikean viestin? Että on OK maata ja istua paikallaan koko ajan ja syödä enemmän kuin keho tarvitsee? Miksi meidän pitäisi tehdä niin?
Minä ajattelen, että kehopositiivisuus pitäisi l*skien hyväksymisen sijaan mieltää haluksi huolehtia kallisarvoisesta kehostamme niin hyvin kuin ikinä mahdollista heti alusta saakka. Tarjota sille sopiva määrä puhdasta ja ravinteikasta ruokaa, pitää se vahvana, kestävänä ja terveenä kuntoilemalla. Tehdä siitä niin toimiva ja ihana, että se mahdollistaa meille kaikkeen hauskaan osallistumisen. Ulkonäöstä viis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos voisin niin antaisin kaikille syömisen kanssa kamppaileville reumani hetkeksi. Heti kun syön liikaa lihaa / sokeria / alkoholia ja jätän kasvikset, riittävän veden ja kaurapuuron sekä marjat pois, alkaa niveliä särkeä niin että normaali elämä on jo hankalaa. Siis olo muuttuu päivissä niin huonoksi ettei sen kanssa voi olla.
Uusi hoito lihavuuteen, vai?Tiedätkö, että tätä on jo kokeiltu mielisairauden hoidossa ennen lääkityksen ja terapian keksimistä -mielisairautta on mm. yritetty hoitaa "säikyttämällä" potilaita.
Täällä on ollut niin kyllästymiseen asti näitä lihavuuskeskusteluja, että viime aikoina olen vaan skrollannut ohi, kehopositiivisuuttakaan harva tuntuu ymmärtävän oikein.
Joo, olen itse myös ylipainoinen, vyötärölihava isorintainen, muuten en kuitenkaan ihan isoimmasta päästä ja lähes nelikymppinen. Lapseni ovat hoikkia.
Mutta viime kerralla yökerhossa käydessäni pistin merkille etenkin naisia (toki miehiäkin) jotka olivat varmasti minua ainakin 10 vuotta nuorempia ja selkeästi lihavampia. Itse olen aina hyvin tarkka ettei makkarat/rinnat jne tursua vaatteista mutta montaa muuta ei näyttänyt haittaavan. Olen ollut huolissani myös jaloistani, koska suvussa on nesteturvotuksen suuri riski sääriin/nilkkoihin ja toivon välttäväni tämän. Kesällä ihmisten kulkiessa lyhyissä housuissa/hameissa en voinut olla kiinnittämättä huomiota tukkimaisiin nilkkoihin joita näkyi usealla, itse en edes siinä tilassa ole.
Itselläkin välillä korkeahko verenpaine ja sokerit saattaa heilahdella, en kuitenkaan ole vielä tuota vaappujakansaa. Mietin vain sivusta että mikä mahtaa heidän elimistönsä kunto olla, jo nuorempana kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun ulkomailla ja olen miettinyt että lihominen on Suomessa ehkä helpompaa kuin monessa muussa maassa. Missään muualla kuin USAssa ja Suomessa ei näe kymmenien metrien pakastealtaita täynnä erilaisia jäätelömakuja, maitokaapissa kymmeniä jos ei satoja sokerijugurtteja ja vanukkaita, makkaroita yksi käytävällinen, karkkihyllyjä samoin, oma käytävä eineksille... ei tällaista ole oikeasti missään.
On tosi hauska pyörähtää suomalaisessa ruokakaupassa pari kertaa vuodessa. Se on kuin ihmemaa. Mutta jos joka päivä kävisi, joka päivä kymmeniä erilaisia uutuuksia joita ei ole vielä maistanut, kiusaus mättää näitä kaikkea itseensä olisi suuri. Muualla maailmassa kaupassa on vanilja-, mansikka- ja suklaajäätelöä. Eineksiä ehkä se tylsä pakastepizza. Jugurttia on maustamatonta ja paria muuta makua... Ja kyllä näillä kuulkaa pärjää. Kaupassa käyntikin on nopeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin eilen aamu-uinnilla ja mietin samaa. Enimmäkseen uimassa, vesijuoksussa ja vesijumpassa oli kyllä aika iäkkäitä naisia, mutta oli myös joitakin 30-50-vuotiaita. Ja lähes kaikki olivat hyvin lihavia! Isot vatsat ja valtavat rinnat hyllyivät ja suurin osa naisista käveli vaappuen ja vaivalloisen näköisesti pesutiloissa. Lauteille nouseminenkin oli työlästä ja ähisevää.
Ja nämä ihmiset olivat sentään lähteneet uimaan! On siis jotain yritystä liikkua. Miltähän ne kotiin jääneet näyttävät?
Positiivinen asenne omaan vartaloon on toki hieno asia, mutta hieman vähemmän armollinen suhtautuminen mässäilyyn voisi kyllä olla paikallaan.
Arvaa kuinka moni meistä ylipainoisista ei lähde sinne uimaan, koska ei halua tulla sinne kenenkään kyylättäväksi.
Onko sinusta ok kommentoida noin rumasti muiden ulkonäköä? Vielä lihavuus ihmisarvon?
Tämä on lihavuuskeskustelun ongelma: ”vaappuva kävely, iso vatsa ja hyllyvät rinnat” eivät itse asiassa ole kovinkaan rumaa kieltä vaan melko neutraali tapa kuvata todellisuutta.
Mutta totuus satuttaa ja tuntuu pahalta.
Tietysti laihduttaminen on vaikeaa, jos on tottunut syömään liikaa ja olemaan liikkumatta. Mutta ei se tarkoita sitä että lihavuus ja passiivisuus muuttuisivat hyväksi ja tavoiteltavaksi tavaksi elää.
Kaikilla on ihmisarvo ja itsestään tulee pitää. Mutta kyllä ihmiset ovat nykyään jo liiankin ”armollisia itseään kohtaan”. Kun tuntuu hankalalta keventää syömistä ja kun kuntoilemaan lähtö vähän hävettää, jäädään sitten hyvällä omallatunnolla sipsipussin kanssa sohvalle ja ollaan kehopositiivisia.
Hyvä kirjoitus. Jos kaikki vaan ovat hiljaa ja kääntävät katseensa pois ylipainoista, miten se sitten auttaa laihtumaan? Muiden hiljainen hyväksyntä ei ole mikään ratkaisu ylipainoon. Itse ainakin olen aidosti huolissani ylipainoisen ystäväni terveydestä. Hän ei jaksa tehdä mitään lapsiensa kanssa, elämänpiiri rajoittuu ja hän ei ole masentunut. Liikkuminen on vaan niin pirun vaikeaa.
Hei, kerro minulle, että miten ylipainoisia auttaa se, että haukutaan julkisesti, esim keskustelupalstoilla, tuntemattomat huutelee kadulla jne? Haukutaan ja arvostellaan ja pidetään omana syynä ja käsketään "hoitamaan itse ongelma", koska "on omaa syytä?"Auttaako se heitä laihtumaan, ehkäiseekö se sen, että jatkossa kukaan ei liho?
Ei kukaan toinenkaan voi ylipainoisen puolesta painoa tiputtaa. Ylipainoinen tekee sen itse. Aivan kuten alkoholisti tekee päätöksen juomisen lopettamisesta yksin. Ei kenenkään haukkuminen julkisesti ole tietenkään hyväksyttävää, sehän sotii jo normaaleja käytöstapoja vastaan. En kyllä huomannut kirjoittaneeni edes, että jotenkin hyväksyisin haukkumisen. Puhuin siitä, että asia vaietaan, koska kukaan ei uskalla sanoa loukkaantumisen pelosta mitään, vaikka olisi aidosti huolissaan toisen terveydestä.
Lääkäreillä on samaa ongelmaa eli asiakkaat suuttuvat, kun lääkäri mainitsee painonpudotuksen osana hoitosuunnitelmaa. Kyllä asiasta nyt pitää voida puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos voisin niin antaisin kaikille syömisen kanssa kamppaileville reumani hetkeksi. Heti kun syön liikaa lihaa / sokeria / alkoholia ja jätän kasvikset, riittävän veden ja kaurapuuron sekä marjat pois, alkaa niveliä särkeä niin että normaali elämä on jo hankalaa. Siis olo muuttuu päivissä niin huonoksi ettei sen kanssa voi olla.
Uusi hoito lihavuuteen, vai?Tiedätkö, että tätä on jo kokeiltu mielisairauden hoidossa ennen lääkityksen ja terapian keksimistä -mielisairautta on mm. yritetty hoitaa "säikyttämällä" potilaita.
Tarkoitin sitä että minä huomaan heti kipuna sen jos olen syönyt väärin. Normaalit ihmiset eivät huomaa ja huomaamattaan lihovat. Minun Ei ole mahdollista syödä huonosti, koska muuten nivelet särkevät, ymmärrätkö?
Vierailija kirjoitti:
Olen itse hoikka neljän lapsen äiti. Minua harmittaa kuinka minua kuvaillaan ”luonnostaan hoikaksi”, ei kai sitä kukaan ole. Minulla on ”luonnostaan” terveelliset ruokailutottumukset, varmaankin kotoa pitkälti opittuja. Makeaa en syö niinkään painon vaan hampaiden vuoksi, kotoa opittua sekin. Liikunta hyvin pitkälti arkiliikuntaa. Laiharilla en ole koskan ollut, en edes lasten jälkeen.
En minäkään hoikka olisi jos söisin sipsiä ja karkkia kokoajan. Olen vain oppinut normaaliin annoskokoon, ruokalilurytmiin ja ruokiin jo lapsena. Lapseni ovat myös samanlaisia hoikkia, kiitos ruokailutottumusten. Kyse on elämäntavasta, jonka jotkut oppivat ja jotkut eivät.
Mikset ole vaan tyytyväinen, että olet normaalipainoinen eikä sinun ole täytynyt ikinä laihduttaa?
En minäkään syö karkkia ja sipsiä koko ajan, mutta en enää tunnista oikeaa annoskokoa ja syön liikaa enkä aina pysty lopettamaan. Lapsenikin ovat hoikkia ja syövät terveellisesti.
Aloin itse keräämään painoa traumaattisten tapahtumien seurauksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on vallalla ajatus siitä, että elämästä pitää nauttia. On milloin milläkin verukkeella ansaittu jotain herkkua. Terveellisesti syöviä pidetään ilottomina ankeuttajina, jotka eivät osaa relata ja elää hetkessä.
Toinen syy on vastuun pakoilu. Nykyihminen ei ymmärrä tai myönnä itselleen, että vastuu on jokaisella ihan itsellään. Paino ei nouse siksi, että on vähän rahaa, rankka elämä, vastoinkäymisiä, ei mahdollisuutta palkata PT:tä, liikaa houkutuksia tai lähiärrällä kolme Twix-patukkaa eurolla, vaan siksi, ettei ole tullut tehneeksi oikeita valintoja.
Jokaisen elämässä on vaikeuksia ja hankaluuksia, ja kaupoissa on tarjolla samat tuotteet kaikille.
Sinä olet sitten täydellinen? Harvoin tapaa ihmistä, jolla ei olisi mitään ongelmia. Yleensä kyllä jotain löytyy. Toiset syö, juo, pelaa, velkaantuu. Toiset pettää kumppaniaan, on väkivaltaisia, kiusaajia, juonittelijoita. Olisi kyllä kiva tavata ihminen, jolta ei löydy mitään luurankoja kaapista ja joka osaa aina tehdä oikeanlaisia valintoja.
Olen eri tyyppi, mutta kommenttisi on epälooginen. Tuossahan lukee että kaikilla on vaikeuksia elämässä, mutta loppukädessä vastuu omasta terveydestä on aina ihmisellä itsellään. Vastaat tuohon syyttämällä että kirjoittaja luulee olevansa täydellinen, vaikka kirjoittaja ei viitannut itseensä sanallakaan. Toistat vain kirjoittajan pointin omanasi: kaikilla on vaikeuksia. Loukkaannuitko siitä että kirjoittaja ilmaisi että vastuu on aina itsellään? Näytätte nimittäin muuten olevan samaa mieltä.
Sopiva paino naiselle on 10 kiloa vähemmän kuin pituus senteissä eli esim 165cm painaisi 55kg
Vierailija kirjoitti:
Olen lihava ja tiedän sen. Minulla ei ole itsehillintää syömisen suhteen, eikä se ole tällä hetkellä suurin murheistani. Tällä hetkellä ei ole energiaa muuttaa asiaa.
En pidä peilikuvastani ja olen epävarma vartalostani. Pidän uimisesta, mutta tälläset keskustelut nostavat kynnystä vaappua uimahallille.
Osan keskustelijoista motiivit ovat hyviä, onhan tämä huolestuttava ilmiö. Te, joiden viesteistä paistaa ylimielisyys. Kannattaa pohtia mikä ajaa pilkkaamaan muita, ei ole tervettä käytöstä. Olethan arvokas ihminen ja oman pääsi terveys tulisi olla sinulle tärkeää, ehkä jopa tärkeämpää kuin paino. Sinulle ja ympäristöllesi.
Tällaisilla ihmisillä on huono itsetunto ja ovat todennäköisesti itse epäonnistuneet elämässä jotenkin, esim ovat itse rumia, tyhmiä, eivät pärjää parisuhde markkinoilla tms.Kun pääsee tölvimään muita, voi siirtää osan omasta pahan olon tunteesta toiselle. Kun pääsee alistamaan ja haukkumaan toisia, tulee tunne, että ei ole itse "alimmainen", ja oma mitätön itsetunto kohoaa.Tämä on niin nähty
Ongelma on kulttuurissa.
Länsimaisessa kulttuurissa ruoka on harrastus, viihde ja päihde.
Hyvin monessa muussa kulttuurissa ruoka on ravintoa.
Hyvin pientä osaa ihmisistä on siunattu geeneillä, että saa syödä mitä haluaa eikä liho. Itse olin ennen sellainen, kun tuli 30 mittariin alkoi aineenvaihdunta hidastua. Nykyään pätkäpaastoan 5-7päivää viikosta (pidän noina päivinä 16h paaston vuorokausi, ei muita toimenpiteitä) jotta paino ei nouse. Ja lähtökohtaisesti syön terveellisesti mutta liikaa.
Länsimaiset ihmiset syövät liikaa. Hyvä esimerkki mieheni joka on tosi lihaksikas, tekee fyysistä raskasta työtä ja syö ehkä kaksi kertaa sen mitä minä (170cm 60kg). Mieheni on ylipainoinen ja keskivartalolihava. Hänenkään kulutuksena ei riitä vaikka liikkuu päivittäin työkseen 7 tuntia.
Minusta se ei ole ihmisen vika vaan kulttuurin, kapitalismin... tämän ajatuksen joka meihin on istutettu jossa ruoka on menettänyt sen todellisen merkityksen. Samasta syystä syntyy valtavat määrät biojätettä.
Tsemppiä kaikille asian kanssa painiville. Minusta ratkaisu on nähdä että syy on järjestelmässä ja kieltäytyä olemasta osa rahantekokonetta jota ruokateollisuudeksi kutsutaan. Ruoasta voi ja saa silti nauttia, mutta jos näkee järjestelmän järjettömyyden, se auttaa itseään kohtuuden saavuttamisessa.
Vierailija kirjoitti:
Asun ulkomailla ja olen miettinyt että lihominen on Suomessa ehkä helpompaa kuin monessa muussa maassa. Missään muualla kuin USAssa ja Suomessa ei näe kymmenien metrien pakastealtaita täynnä erilaisia jäätelömakuja, maitokaapissa kymmeniä jos ei satoja sokerijugurtteja ja vanukkaita, makkaroita yksi käytävällinen, karkkihyllyjä samoin, oma käytävä eineksille... ei tällaista ole oikeasti missään.
On tosi hauska pyörähtää suomalaisessa ruokakaupassa pari kertaa vuodessa. Se on kuin ihmemaa. Mutta jos joka päivä kävisi, joka päivä kymmeniä erilaisia uutuuksia joita ei ole vielä maistanut, kiusaus mättää näitä kaikkea itseensä olisi suuri. Muualla maailmassa kaupassa on vanilja-, mansikka- ja suklaajäätelöä. Eineksiä ehkä se tylsä pakastepizza. Jugurttia on maustamatonta ja paria muuta makua... Ja kyllä näillä kuulkaa pärjää. Kaupassa käyntikin on nopeampaa.
...missähän sinä oikein asut?
Täällä oli taannoin pitkä ketju siitä tallien painorajoista. Sielläkin tuli vastaan moneen kertaan se, miten vääristynyt ja hämärtynyt monen käsitys normaalipainosta alkaa olla. Moni kirjoitti ketjuun fiksujakin juttuja, mutta aika moni yritti todistella 160-170cm pitkän ja 80-kiloisen naisen olevan "vain pikkuisen pullukka" tai "normaalipainoinen.
Nyrkkeilijä Eva Wahlström painaa 59 kiloa ja on 168cm. Wahlström ottelee painoluokassa, jossa 5% painonpudotusta ennen kisoja pidetään terveellisenä, eli kauden ulkopuolellakaan tuskin painaa paljoa enemmän. 5% 59kg:sta on 2.9 kiloa. 2018 lopettanut EM-tason painonnostaja ja seitsenkertainen suomenmestari Jenni Puputti painoi kisakunnossa 58kg ja on keskimittainen. Aktiiviuraa vetävä MM-tason painonnostaja, myös keskimittainen Jenni Ilmarinen on 76kg ja kolmoisnoston ennätys 219 kiloa, eli siinäpä näkyy mistä painoa kertyy. Kolminkertainen maailmanmestari, fitness -urheilija Hanna Skyttä on 42 -vuotias, kisaa alle 170cm:n luokassa, painaa kisakaudella alle 60kg ja kauden ulkopuolella 5-8kg enemmän. Siitä saa mittakaavaa siihen, kuinka iso se 160-170cm pitkä ja 80g painava nainen on. Vaikka olisi aktiiviurheilijakin, niin aika mörssäri saa olla että pelkällä lihaksella saa sen 80kg.
En ymmärrä, miksi tämä paino-ongelma koetaan joksikin tabuksi ja miksi sitä ei saisi sanoa ääneen. Ei tupakointikaan ole terveellistä, ja niinpä tupakkaa verotetaan ja sen tupruttelupaikkoja rajoitetaan. Jo siksikin, että jostain pitää kerätä rahat tupakoinnin (passiivisen ja aktiivisen) tuottamien vaivojen hoitoon. Samaten pitäisi verottaa ronskisti enemmän eineksia, pikaruokaa ja muuta piilorasva-piilosokeri -tavaraa. Sai Suomessa joskus ajaa autollakin miten sattui ja olla käyttämättä turvavyötä. Sitten lanseerattiin turvavyöpakko, lasten turvaistuimet, nopeusrajoitukset ja sakot niille, jotka jättävät noudattamatta. Niin saatiin liikennekuolemien ja onnettomuuksissa tulleiden pysyvien vammojen määrä laskuun. Samaa pitäisi nyt soveltaa tähän painokysymykseen.
Kun näet hoikan/normaalipainoisen ihmisen, näet samalla ihmisen, joka tekee syömisen suhteen oikeanlaisia valintoja. Ei se tarkoita täydellistä ihmistä, vaan kyse on itsekurista ja elämänhallinnasta. Oma terveys ja toimintakyky on tärkeintä mitä ihmisellä on, ja lähtökohta on jokaiselle sama näin hieman kärjistäen. Puolusteleeko joku tosiaan ylensyöntään jopa sillä, että kyllähän toisetkin pettää? Ei ihme että tilanne on tuo mistä tutkimustulos kertoo...