Luova ahdistus! Kun olet hyvä (lähes) kaikessa mihin ryhdyt, mutta et onnistu lyömään läpi millään!

Taitelijaksi synnytään ei auta harjoittelu.

Vierailija kirjoitti:

Taitelijaksi synnytään ei auta harjoittelu.

Ei auta taiteilijaksi syntyminen, jos ei harjoittele.

T. Taiteilija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en koskaan ajatellut ”lyöväni läpi” ja mulle myös tehtiin selväksi, että en ole siihen tarpeeksi hyvä. Silti oli asioita, joita halusin tehdä, ja kun kerran halusin, jatkoin niiden tekemistä - tekemättä siitä suurta numeroa, niin hyvin kuin osasin eli aina vaan paremmin, yli kymmenen vuotta. Sitten asiat alkoivat muuttua ja vähitellen minä vahingossa ”löin läpi”, jos niin voi sanoa vähittäisestä, vuosia kestävästä kehityksestä.

Jännää on se, miten nyt ympärillä on ihmisiä, jotka NÄKIVÄT sen vaiheen kun minulle vuosikausia tehtin selväksi, ettn ole tarpeeksi hyvä enkä tule koskaan menestymään, mutta jostain syystä silti ajattelevat, että minä olen aina ollut kultalusikka suussa erilleen nostettu ennaltaennustettu ja tuettu menestyjä - ja että heidän menestyksen puutteensa johtuu sellaisen tuen ja kultalusikkasattuman puutteesta. Mutta vaikka munkin kohdalla on erilaisia sattumia ollut, niistä suurin osa olisi voinut kääntyä ihan yhtä hyvin minua ja asiaani vastaan - se on se taustalla tekemäni vuosikausien työ asian itsensä takia, joka muutti ne hyviksi. Sitä vain ei kukaan näe, koska se oli aikanaan hiljaista ja itsestään numeroa tekemätöntä.

Tämä. Se mitä menestymisessä ei nähdä, on se työn määrä mikä siihen todella menee. Malcolm Gladwellin kirjassa oli mainittu 10 000 tuntia opiskelua, jotta osaa jonkin asian mestarillisesti. Ja se on ihan hävyttömän paljon. Oletetaan että taiteilijat on vain syntyneet kyvyillään, ja on kyse synnynnäisestä lahjakkuudesta. Mutta monien tutkimusten kautta on todettu, että enemmän on kyse harjoituksesta, ja on päästy tuohon lukuun (jos en ihan väärin muista, niin se tarkoitti 8h opiskelua viikossa, 10-vuoden ajan).

Jännä että myytti luovasta lahjakkuudesta on niin kova, että jopa kamppailua vierestä seuranneet ovat menestyessä sitä mieltä, että kaikki on tullut tarjottimella ilman vaivannäköä. :D

-16

Laskin kerran tuota 10000 tuntia. Se on täyttynyt erään oman alani perusjutun kohdalla viimeistään vähän päälle parikymppisenä, kun harrastin niin paljon oma-aloitteisesti jo lapsena. Harrastin toki myös ohjatusti, mutta tunnit eivät olisi tulleet läheskään täyteen, ellen olisi käyttänyt itsenäisesti vapaa-aikaani kuten käytin. Laskin siitä pisteestä, jolloin kiinnostuin itse alasta perin pohjin, noin kymmenvuotiaana.

Siihen päälle alan opiskelu ja ammatissa toimiminen.

12

Mulla on kokemusta siitä, että lähes mikä tahansa työ, opinnot, harrastukset, projektit ym. onnistuvat. Olen aina pärjännyt esim. koulussa melko pienellä vaivalla, esim. matematiikka on aina ollut minulle helppoa. Töissä pikkutarkkuutta vaativissa projekteissa olen saanut palautetta, että olen tarkka, huolellinen ja ennakoiva. Toisaalta kokonaisvaltaisuutta vaativissa projekteissa olen saanut palautetta, että hallitsen isoja projektikokonaisuuksia, otan johtavaa roolia tiimissä, hahmotan hetkessä kompleksiset ongelmat ja hähmäisestä informaatiosta osaan jäsentää nykytilan, pullonkaulat ja loogisen etenemispolun/ratkaisut ongelmiin, ja osaan kommunikoida tiimille tehokkaasti, priorisoida asioita ja hallita odotuksia ja työn scopea. Harrastuksissa pärjään hyvin, kun musikaalista ja taiteellista lahjakkuutta löytyy myös.

Itse pidän kyllä itseäni menestyneenä. Olen päässyt urallani jo yllättävän pitkälle suhteessa siihen, että olen ollut työelämässä vasta muutaman vuoden. Mutta menestyminen on toki suhteellista. Kuka on menestynyt? Määritetäänkö se suhteessa muihin, vaiko omaan, abstraktiin tavoitetasoon? 

Oman "menestymiseni" taustalla on ollut useita tekiöitä. Mulla on käynyt hyvä tuuri geenien suhteen. Moni on kutsunut minua renessanssi-ihmisen perikuvaksi, ja ne ominaisuudet on meillä vahvasti suvussa. Olen kasvanut perheessä, jossa tiedettä ja sivistystä on arvostettu, niin ympäristö on mahdollistanut sen, että olen päässyt hyödyntämään vahvuuksiani kouluttautumalla. Olen myös saanut myös huonoa esimerkkiä ympäristöstäni, jolloin olen oppinut ilman omia kokeiluja, millaisia valintoja elämässä ei kannata tehdä. Mainitsin, että olen päässyt koulussa helpolla, mutta yliopistossa koin myös silloisen ympäristöni tuella sisäisen valaistuksen, että minun kannattaa olla ahkerampi. Ahkeruus on tietenkin omaa työtä ja omaa ansiota, mutta kaikki eivät saa siihen tukea ympäristöltä. Tuurilla on myös ollut osansa asiassa. Esim. olen opintojeni alkuvaiheessa päässyt työhön, johon oli tuhansia hakijoita ja paikkoja vain yksi - oli ihan tuuria, että hakemukseni edes luettiin. Tämä työ avasi minulle paljon ovia jatkossa. Monen muunkin työn saannissa koen, että olen ollut sopivassa paikassa sopivaan aikaan. Ei sillä, etten olisi ollut pätevä, vaan että en olisi välttämättä koskaan päässyt keskustelemaan näistä paikoista ilman pientä sattumaa. 

Ap, voi olla että olet keskinkertaista parempi, mut et kuitenkaan ihan huipputasoa. Tai sitten kyse on tuurista/sattumasta tai ahkeruuden ja tavoitteellisuuden puutteesta. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kokemusta siitä, että lähes mikä tahansa työ, opinnot, harrastukset, projektit ym. onnistuvat. Olen aina pärjännyt esim. koulussa melko pienellä vaivalla, esim. matematiikka on aina ollut minulle helppoa. Töissä pikkutarkkuutta vaativissa projekteissa olen saanut palautetta, että olen tarkka, huolellinen ja ennakoiva. Toisaalta kokonaisvaltaisuutta vaativissa projekteissa olen saanut palautetta, että hallitsen isoja projektikokonaisuuksia, otan johtavaa roolia tiimissä, hahmotan hetkessä kompleksiset ongelmat ja hähmäisestä informaatiosta osaan jäsentää nykytilan, pullonkaulat ja loogisen etenemispolun/ratkaisut ongelmiin, ja osaan kommunikoida tiimille tehokkaasti, priorisoida asioita ja hallita odotuksia ja työn scopea. Harrastuksissa pärjään hyvin, kun musikaalista ja taiteellista lahjakkuutta löytyy myös.

Itse pidän kyllä itseäni menestyneenä. Olen päässyt urallani jo yllättävän pitkälle suhteessa siihen, että olen ollut työelämässä vasta muutaman vuoden. Mutta menestyminen on toki suhteellista. Kuka on menestynyt? Määritetäänkö se suhteessa muihin, vaiko omaan, abstraktiin tavoitetasoon? 

Oman "menestymiseni" taustalla on ollut useita tekiöitä. Mulla on käynyt hyvä tuuri geenien suhteen. Moni on kutsunut minua renessanssi-ihmisen perikuvaksi, ja ne ominaisuudet on meillä vahvasti suvussa. Olen kasvanut perheessä, jossa tiedettä ja sivistystä on arvostettu, niin ympäristö on mahdollistanut sen, että olen päässyt hyödyntämään vahvuuksiani kouluttautumalla. Olen myös saanut myös huonoa esimerkkiä ympäristöstäni, jolloin olen oppinut ilman omia kokeiluja, millaisia valintoja elämässä ei kannata tehdä. Mainitsin, että olen päässyt koulussa helpolla, mutta yliopistossa koin myös silloisen ympäristöni tuella sisäisen valaistuksen, että minun kannattaa olla ahkerampi. Ahkeruus on tietenkin omaa työtä ja omaa ansiota, mutta kaikki eivät saa siihen tukea ympäristöltä. Tuurilla on myös ollut osansa asiassa. Esim. olen opintojeni alkuvaiheessa päässyt työhön, johon oli tuhansia hakijoita ja paikkoja vain yksi - oli ihan tuuria, että hakemukseni edes luettiin. Tämä työ avasi minulle paljon ovia jatkossa. Monen muunkin työn saannissa koen, että olen ollut sopivassa paikassa sopivaan aikaan. Ei sillä, etten olisi ollut pätevä, vaan että en olisi välttämättä koskaan päässyt keskustelemaan näistä paikoista ilman pientä sattumaa. 

Ap, voi olla että olet keskinkertaista parempi, mut et kuitenkaan ihan huipputasoa. Tai sitten kyse on tuurista/sattumasta tai ahkeruuden ja tavoitteellisuuden puutteesta. 

Ai vitsit miten kivasti kirjoitit. Annat usko siihen että älykkäissä, menestyneissä ihmisissäkin voi olla viisautta, ja ymmärrystä sille, että itselle sattunut hyvä on ollut kiinni monesta muustakin asiasta kuin siitä että olet vain niin kertakaikkisen älykäs ja parempi kuin muut. Tämä on juuri sitä mitä tarvittaisiin maailmaan lisää. Oi kun kaltaisiasi olisi enemmän! <3

Mä menestyin myös kaikessa mitä tein. Olen jonkin sortin alisuoriutuja tosin, koska olen hakenut vain suhteellisen helppoja paikkoja ja joihin kyllästyn helposti. Meillä on suvussa pitkät perinteet monenlaisista osaajista. Lapsuudesta asti on ollut itsestään selvää ettei raha kasva puussa ja tulee itse pärjätä. Sillä mentaliteetilla puskin vakavasti masentuneenakin vuosikausia. Pääsin kaikkialle mihin hain. 

Nyt kaivoin itselleni kuopan ja heittäydyin sairasloman sijaan työttömäksi. Jos olisin tehnyt työnantajalle karhunpalveluksen ja antanut itseni sairastaa työsuhteessa, ei pitkästä poissaolosta työelämässä olisi tiennyt kukaan. Niinhän järkevä ihminen tekee. Piilottaa kaiken mistä on itselle haittaa. Mä haluan tehdä asiat toisin. En halua olla yksi valehtelija valehtelijoiden joukossa, vaan olen se mitä näytän olevan. Usein kuulemma tuon itseni esiin liian vaatimattomasti... Se on se meidän ihmisten ongelma... Parhaat puhujat menestyy, ei välttämättä parhaat tekijät. Mutta onneksi osa osaa katsoa laajemmalla skoupilla asioita.

Minusta on järkyttävää katsoa kuinka esim. toimarit pomppii pallilta toiselle pilaamassa yrityksiä ja aina vaan ne otetaan uudestaan kovalla palkalla tekemään tuhoa. 

Tuo alanuolittaja on tyhmä. Jos antaa negatiivista palautetta alanuolittamalla, tulisi se myös perustella. Kuoles syöpään :)

Vierailija kirjoitti:

Tuo alanuolittaja on tyhmä. Jos antaa negatiivista palautetta alanuolittamalla, tulisi se myös perustella. Kuoles syöpään :)

Tuleeko poliisit ovelle jos ei perustele alanuolia?

En normaalisti perustele alanuolia, mutta nyt perustelen sinulle. Kenellekään ei pidä toivottaa tuollaista.

Työtä, työtä, työtä ja työtä. Ja kun ei muuta ole eikä rahaa tule, niin työtä. Jossain vaiheessa se kantaa hedelmää, varsinkin jos oikeasti olet hyvä niin kuin kerrot.

T. luovan alan moniosaaja