Lue keskustelun säännöt.
Vela ja raskaana, apua
24.09.2019 |
Vanhemmat ja velat: kertoisitteko plussia ja miinuksia elämästänne?
Elämäntilanne lapselle olisi sopiva, ikää +30, työ, puoliso, kaikki kunnossa. Lapsi ei vain kuulunut suunnitelmiin, eikä ole myöskään koskaan kuulunut tulevaisuudensuunnitelmiin.
Perhanan raskaus sekoittaa päätä, enkä osaa väsymyksen vuoksi ajatella selkeästi. Yllärinä tuli, kuinka äkkiä päätös lapsen pitämisestä tuleekaan tehdä.
APUA?!?
Puoliso taitaisi kallistua lapsen pitämisen puoleen, mutta tukee minua kummin
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Kukin tavallaan ja tyylillään tekee mitä haluaa.
--
Olin 36 vuotta lapseton, elin, menin, koin, liidin tukka putkella ja vailla todellista vastuullisuutta, rakkautta.
Nyt kun olen ollut 13 vuotta äiti, olen myös hyvin onnellinen, että lapseni sain.
Säälin aikoinaan 23-26-vuotiaina raskaaksi tulleita ystäviäni olettaen, että heidän elämänsä oli saman tien siinä, OHI.
LOPPU.
KAMALA!!!
Nyt heillä on aikuiset lapset eikä samanlaisia velvollisuuksia kuin minulla lähes 5-kymppisenä.
Molempi parempi/pahempi?
--
Missään nimessä en tuomitse ihmisiä, ap:ta tai muitakaan, jotka valitsevat lapsettomuuden.
Kannattaa kuitenkin miettiä tarkkaan, mitä haluaa, mitä ei.
Kannattaa elää nyt, mutta kurkistaa hiukan tulevaisuuteenkin.
No etpä kyllä paljoa näytä kypsyneen. Turha sun on oletella, että kaikk velat kreisibailaa koko elämänsä loppuun saakka. Ja todellista vastuuta, rakkautta. Just just. Tätäkö lapsellesikin suollat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidä lapsi. Ja muista pakottaa lapsen isä myös hoitovapaalle vähintää se 6 kk, että saa luotua kontaktin lapseen.
Pakottaa? Tämähän se hyvää tekee suhteille...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos todella olet aina ennen päätynyt analyyseissasi siihen, että haluat olla lapseton, älä anna raskaushormonien ja pelkkään biologiaan pohjautuvan hetkellisen halun lisääntyä sekoittaa päätäsi. Siitä tuskin hyvää seuraa.
Mielenkiintoinen kommentti. Kuulostaa siltä, että velat tekevät analyysejä (hieno sana, jonka heitit mukaan, jotta mielipiteesi kuulostaisi paremmalta) tietämättä kaikkia faktoja. Eiköhän niiden hormonien ole tarkoitus valmistaa naista äidiksi. Jos te olette niin vahvoja vela-aatteessanne, niin eihän hormonien edes pitäisi vaikuttaa teihin. Jos ne vaikuttavat, niin se kertoo ihan vain siitä, että teistäkin moni voisi aivan hyvin kääntyä lapsenhankinnan puolelle.
Minulla ei ole lasta, jos nyt niin epäilet.
Ohis kommentoi, että vela on vapaaehtoisesti lapseton. Itse ainakin veluutta pohtiessa olen joutunut juurikin analysoimaan asioita aivan mielettömästi. Ei se velana olo välttämättä mitään synnynnäistä ole, vaan tietoine rationaalinen päätös, ainakin minulla. Ja olen silti ihminen, johon hormonit vaikuttavat!
Tämä. Ei ole olemassa mitään yli-ihmisiä joihin hormonit ei vaikuttaisi... Suuri osa tuntee myös biologista halua lisääntyä, vaikka järjellä ajateltuna ymmärtää sen olevan huono vaihtoehto jota ei halua.
On kaikkien etu että kukaan ei ryhdy vanhemmaksi analysoimatta asioita ja itseään laajasti, ja ottaen huomioon että lisääntyminen on ihmiselle luonnollista. Luonnollisuus taas ei ole mikään synonyymi järkevälle tai hyvälle vaihtoehdolle.
Näin pitkä keskustelu, eikä kukaan ole vielä ehdottanut adoptiota?? Niin kuin joku tuolla aiemmin mainitsi, on olemassa paljon ihmisiä, jotka haluaisivat hartaasti päästä vanhemmiksi, mutteivät siinä onnistu. Teidän lapsi olisi heille lottovoitto. On tietysti henkisesti raskas reitti, mutta ei tarvitsisi toisaalta tehdä aborttiakaan. Voisitko ap harkita?
Suhteelle voit heittää hyvästit joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue tuosta ketjusta kuinka äitiys on kaikkein väsyttävintä maailmassa. Jopa syöpää, pakko-oireita ja jatkuvaa kipua pahempi. Jos olet valmis siihen ja silti koet olevasi onnellinen ja saavasi haluamasi arjen, niin pidä lapsi. Muussa tapauksessa tee päätös järkesi mukaan eli siten kuin ajattelit ennen raskaushormonien vaikutusta.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3547327/et-tieda-todellisesta-vasymykse…
Vierailija kirjoitti:
Näin pitkä keskustelu, eikä kukaan ole vielä ehdottanut adoptiota?? Niin kuin joku tuolla aiemmin mainitsi, on olemassa paljon ihmisiä, jotka haluaisivat hartaasti päästä vanhemmiksi, mutteivät siinä onnistu. Teidän lapsi olisi heille lottovoitto. On tietysti henkisesti raskas reitti, mutta ei tarvitsisi toisaalta tehdä aborttiakaan. Voisitko ap harkita?
Voi ajatella myös maapalloa ja olla tekemättä lisää lapsia. Muutenkin liikaa ihmisiä jo nyt. Ei kaikkien tarvitse saada lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-- nyt ehkäisy on pettänyt (kondomi, en käytä mitään hormoneja ja synnyttämättömänä en ole halunnut kierukkaa).
-Vela-85
Oletko kuitenkin halunnut jättää jonkinlaisen takaoven lasten suhteen auki, kun et ole tehnyt sterilisaatiota, vaan olette säätäneet kumien kanssa? Ne ovat aika harvan valinta seksiin parisuhteessa.
Yritä ap seuraavaa:
-tyhjennä mielesi ajatuksista
-hengitä syvään, rauhoitu ja rentoudu hetken verran
Sitten
-kuvittele, että olet saanut keskenmenon.
Onko välitön kokemuksesi helpotus? Vai epätoivo? Jotain muuta? Tämä ei välttämättä kerro mitä sinun kannattaisi tehdä, mutta tämänhetkisen intuitiosi asiasta kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai se mikään yllätys ole jos olette sekstailleet.
Jos jo viesteissä kerrot miettineesi millainen ihanuus vauva olisi, niin kuulostaa aika selvältä hommalta. Ja kun edes mietit asiaa, etkä kauhusta kirkuen soitellut heti aikoja.
Lapsi on rääkyvä sinappitehdas vain rajallisen ajan (ellei ole joku kehityshäiriö tietysti), joten siihen nyt ei kannata mitään perustaa. Vähän kuin sanoisi että enpä paljon viitsi ammattia itselle lukea kun koulussa on tylsää. Aikansa lusittua ohitse kumpikin. En siis vähättele väsymys- sun muita asioita. Mutta toinpa nyt esille toisenkin puolen.
Olen itsekin lapseton omasta halustani (olen 35-vuotias), mutta varmaan minusta vanhempi tulisi jos nyt tulisin raskaaksi. Kaikesta huolimatta. Nuorempana olisi varmasti vatuttanut aika paljon enemmän, mutta nyt sitä on jo sen verran rauhoittunut että osaisi varmaan jo jotenkin järkevästi lapsen kasvattaakin. Eikä muutenkaan elämässä enää pingota kaikenlaisten asioiden suhteen. Joskus se elämä vaan heittää suunnanmuutoksia eteen hyvässä ja pahassa, ja oma asenne ratkaisee. Kaikesta saa pskaa jos haluaa, mutta myös melkein mistä vaan saa hyvääkin. Kummin vaan haluaa. (Ja joo, Todelliset Ongelmat asia erikseen taas kerran, vakavat sairaudet tms.)
Mutta kuten sanottu niin älä tämän palstan perusteella mitään päätä, vaan miehesi kanssa keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-- nyt ehkäisy on pettänyt (kondomi, en käytä mitään hormoneja ja synnyttämättömänä en ole halunnut kierukkaa).
-Vela-85
Oletko kuitenkin halunnut jättää jonkinlaisen takaoven lasten suhteen auki, kun et ole tehnyt sterilisaatiota, vaan olette säätäneet kumien kanssa? Ne ovat aika harvan valinta seksiin parisuhteessa.
Kyllä kondomeja käytetään parisuhdeseksissäkin, jos pariskunta yhdessä ajattelee jotain muutakin kuin vain miehen halua ja nautintoa.
Mikä uusi määritelmä tämä on että vela ollakseen pitäisi tehdä abortti jos vahingossa tulee raskaaksi? Itse olen vela ja nyt jo vaihdevuosissa lapsettomana, mutta olin aina sillä linjalla että jos lapsi tulisi vahingossa, pitäisin sen.
Enkä usko että elämäni olisi nykyistä huonompaa ollut jos niin olisi käynyt, erilaista vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-- nyt ehkäisy on pettänyt (kondomi, en käytä mitään hormoneja ja synnyttämättömänä en ole halunnut kierukkaa).
-Vela-85
Oletko kuitenkin halunnut jättää jonkinlaisen takaoven lasten suhteen auki, kun et ole tehnyt sterilisaatiota, vaan olette säätäneet kumien kanssa? Ne ovat aika harvan valinta seksiin parisuhteessa.
Kyllä kondomeja käytetään parisuhdeseksissäkin, jos pariskunta yhdessä ajattelee jotain muutakin kuin vain miehen halua ja nautintoa.
Olen nainen, ja kortsu tuntuu ikävältä. Miehen kalun tunteista en osaa sanoa, mutta se ärsyttävä kitkainen muovipussi... ei. Sterilisaatio tai vasektomia on vain niin paljon mukavampi, jos tietää ettei lapsia halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukin tavallaan ja tyylillään tekee mitä haluaa.
--
Olin 36 vuotta lapseton, elin, menin, koin, liidin tukka putkella ja vailla todellista vastuullisuutta, rakkautta.
Nyt kun olen ollut 13 vuotta äiti, olen myös hyvin onnellinen, että lapseni sain.
Säälin aikoinaan 23-26-vuotiaina raskaaksi tulleita ystäviäni olettaen, että heidän elämänsä oli saman tien siinä, OHI.
LOPPU.
KAMALA!!!
Nyt heillä on aikuiset lapset eikä samanlaisia velvollisuuksia kuin minulla lähes 5-kymppisenä.
Molempi parempi/pahempi?
--
Missään nimessä en tuomitse ihmisiä, ap:ta tai muitakaan, jotka valitsevat lapsettomuuden.
Kannattaa kuitenkin miettiä tarkkaan, mitä haluaa, mitä ei.
Kannattaa elää nyt, mutta kurkistaa hiukan tulevaisuuteenkin.
No etpä kyllä paljoa näytä kypsyneen. Turha sun on oletella, että kaikk velat kreisibailaa koko elämänsä loppuun saakka. Ja todellista vastuuta, rakkautta. Just just. Tätäkö lapsellesikin suollat?
Kuka väitti, että lapsettomat kreisibailaa tai että itse kreisibailasin?
Älä lue rivien välistä mitään.
Liitää tukka putkella tarkoittaa lähinnä matkustamista, ei kreisibailaamista.
Väärin muotoilin.
Matkustus ei loppunut siihen, kun lapseni sain.
Yhdessä on menty ainakin 11:sta maassa.
Eikä toivottavasti loppua näy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä lapsi. Selvästi joku ääni sisälläsi käskee tekemään niin koska muutenhan tämä olisi sinulle velana ollut helppo ja yksinkertainen päätös joka hoidetaan heti alta pois.
Totta, mutta ei sinne lääkäriinkään ihan saman tien pääse. Ehtii muutamassa päivässä jo pohtia asiaa toiseltakin kantilta... Velojen kertomuksista olen lukenut, että elämä sisällä jopa etoo, minua ei. Ei kyllä herätä myöskään muita tunteita, tyhjä olo. Muutama päivä olisi enää aikaa...
-Vela-85
Keskeytä vaan raskaus. Ei kannata ruveta äidiksi koska on käynyt vahinko. Olet päättänyt aiemmin, että et halua lapsia ja nytkään et ehdottomasti lasta halua vaan epäröit. 18 vuotta on aika pitkä aika katua päätöstä ja potea huonoa omatuntoa siitä, että et ole iloinen elämästäsi äitinä ja lapsi arjessa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka nyt miehen kanssa näyttää auvoiselta, niin mies voi lähteä litomaan tilanteesta aivan milloin haluaa. Oikeasti, sinä olet viime kädessä se, joka vastaa lapsesta.
Olen itse vela ja opetan ammattikoulussa. Välillä tuolla koulussa näkee aika monta surullista tapausta, joista oikeasti käy sääli vanhempia. Jos et ole koko sydämestäsi sitoutunut tähän projektiin, niin älä lähde siihen. Sua tulee aina kalvamaan se epäilys, että mitä jos sittenkin olisi valinnut toisin. Lapsi ei ole mikään takuupaketti johonkin onnen auvoon, kaikkea muuta. Ilkeä ja ikävä tilanne, mutta onko lapsen kannalta tämä tilanne ihanteellinen? Mitä joskun kaikki meneekin pieleen? Siinä kärsii lapsi ja muut ohella, mutta ehdottomasti eniten se lapsi. Jos valintasi päättää raskaus olikin väärä, niin ei sitä lasta kuitenkaan jää mitään kyyneliä vierittelemään pilven reunalle. Jos kuitenkin myöhemmin tuntuu, että lapsi on saatava, niin eikun uutta yritystä kehiin. Nyt päätös pitää olisi vain kertakaikkisen liian hätäinen.
Mitä höpötystä tämä nyt on? Ihan kuin lapsia toivovissa perheissä ei olisi sitä ongelmaa, että mies lähtisi litomaan kesken kaiken. Tai vahinkoraskauksien yhteydessä miehestä kuoriutuu huippuiskä. Onko teillä veloilla yhteinen kokemus hylkäävästä isästä vai miksi tätä jankataan aina?
Yksikään lapsi ei ole syntyessään vitt*mainen tai ilkeä. Sä säälit nyt niiden lasten vanhempia, jotka ovat omalla toiminnallaan saaneet aikaan hirviön.
Ja lapsihan saattaa syntyä karmeisiin oloihin toivottunakin.
Tuttavani oli työelmäorjentoitunut nuori nainen. Yllättäen hän tuli raskaaksi. Syntyikin niin erityinen ja jatkuvaa hoitoa vaativa lapsi, että tuttavan piti jäädä hoitovapaiden jälkeen omaishoitajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on rääkyvä sinappitehdas vain rajallisen ajan (ellei ole joku kehityshäiriö tietysti), joten siihen nyt ei kannata mitään perustaa. Vähän kuin sanoisi että enpä paljon viitsi ammattia itselle lukea kun koulussa on tylsää. Aikansa lusittua ohitse kumpikin. En siis vähättele väsymys- sun muita asioita. Mutta toinpa nyt esille toisenkin puolen.
Miksi lasta täytyy kuvailla noin rumasti?
Ei hän ole mikään rääkyvä sinappitehdas, vaan pikkuvauva, joka haluaa ruokaa ja jonka vaippa täytyy vaihtaa useita kertoja päivässä.
Ei pikkuvauvavaihetta voi verrata mihinkään opintojen suorittamiseen tai suorittamatta jättämiseen.
Onneksi minulla ei ole koskaan ollut rääkyvää tehdasta, koska olen elänyt lapsen ehdoillaensimmäiset kuukaudet.
Se oli minun tehtäväni, koska ei muitakaan vaihtoehtoja ollut -en niitä kyllä kaivannutkaan; lapsi oli tyytyväinen, kun sai haluamansa.
Myöhemmin mentiin minun ehdoillani.
Mennään edelleenkin.
Kyllä ne raskaushormonit pistävät pään ihan sekaisin. Oli onni, että sain keskenmenon ja järki taas palasi.