Vela ja raskaana, apua
Vanhemmat ja velat: kertoisitteko plussia ja miinuksia elämästänne?
Elämäntilanne lapselle olisi sopiva, ikää +30, työ, puoliso, kaikki kunnossa. Lapsi ei vain kuulunut suunnitelmiin, eikä ole myöskään koskaan kuulunut tulevaisuudensuunnitelmiin.
Perhanan raskaus sekoittaa päätä, enkä osaa väsymyksen vuoksi ajatella selkeästi. Yllärinä tuli, kuinka äkkiä päätös lapsen pitämisestä tuleekaan tehdä.
APUA?!?
Puoliso taitaisi kallistua lapsen pitämisen puoleen, mutta tukee minua kummin
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos todella olet aina ennen päätynyt analyyseissasi siihen, että haluat olla lapseton, älä anna raskaushormonien ja pelkkään biologiaan pohjautuvan hetkellisen halun lisääntyä sekoittaa päätäsi. Siitä tuskin hyvää seuraa.
Mielenkiintoinen kommentti. Kuulostaa siltä, että velat tekevät analyysejä (hieno sana, jonka heitit mukaan, jotta mielipiteesi kuulostaisi paremmalta) tietämättä kaikkia faktoja. Eiköhän niiden hormonien ole tarkoitus valmistaa naista äidiksi. Jos te olette niin vahvoja vela-aatteessanne, niin eihän hormonien edes pitäisi vaikuttaa teihin. Jos ne vaikuttavat, niin se kertoo ihan vain siitä, että teistäkin moni voisi aivan hyvin kääntyä lapsenhankinnan puolelle.
Minulla ei ole lasta, jos nyt niin epäilet.
Ohis kommentoi, että vela on vapaaehtoisesti lapseton. Itse ainakin veluutta pohtiessa olen joutunut juurikin analysoimaan asioita aivan mielettömästi. Ei se velana olo välttämättä mitään synnynnäistä ole, vaan tietoine rationaalinen päätös, ainakin minulla. Ja olen silti ihminen, johon hormonit vaikuttavat!
En tajua, miksi velalla pitää olla mies ja miksi harrastavat seksiä. Kyllä nainen pärjää yksinkin.
Olet vela ja valinnut miehen joka jo suhteen alkuajoissa puhunut teidän yhteisistä lapsista?
Joku tässä nyt ei oikeen täsmää😂
Vierailija kirjoitti:
En tajua, miksi velalla pitää olla mies ja miksi harrastavat seksiä. Kyllä nainen pärjää yksinkin.
Tällä periaatteella myös perheelliset kun ovat tehneet lapsensa, niin sitten ei enää harrasteta seksiä 😂😂 eikö niin
Minulla yksi 1,5v lapsi
Plussia
+rakkaus lasta kohtaan tuntuu välillä todella voimakkaalta ja kuplivan ihanalta
+lapsi alkaa saada koko ajan enemmän omaa persoonaa, kehitystä mukava seurata
+uusia ihmissuhteita tulee lapsen mukana ja esim. suhde omaan äitiini on muuttunut läheisemmäksi
+breikki työelämästä tuntuu ihanalta
+tulevaisuus isomman lapsen kanssa tuntuu mielenkiintoiselta ja sitä odottaa innolla
Miinuksia
-raskaus ja synnytys oli rasittavaa
-työn määrä pikkulapsen kanssa on lähes loputon, koti on työleiri
-vapautta ei enää ole, harrastaa ei juuri ehdi
-parisuhde kärsi etenkin valvottavan vauvan kanssa
-unen puute meinasi tehdä hulluksi
-taaperon kanssa puuhastelu on välillä todella puuduttavaa
-ystäviä ei ehdi nähdä yhtä paljon kuin ennen
Sanoisin, että ne hyvät puolet liittyy nimenomaan siihen, että se lapsi on ihana. Jos siis et velana lähtökohtaisesti pidä lainkaan lapsista, miettisin kyllä tarkkaan, kannattaako luopua vapaudesta.
Miehesi haluaa biologisen lapsen. Jos ei sinun, niin sitten jonkun toisen naisen kanssa. Jos teet abortin, suhteenne päättyy muutaman vuoden kuluessa.
ap, tee abortti äläkä ruikuta saa-tana
Vierailija kirjoitti:
En tajua, miksi velalla pitää olla mies ja miksi harrastavat seksiä. Kyllä nainen pärjää yksinkin.
Mikä ihmeen kommentti tämä oikein oli? Minulla on mies, koska hän on paras ystäväni, meillä on todella hauskaa ja lepposaa yhdessä.
T: vela
Jos suurin syy pitää lapsi on miehesi suhtautuminen asiaan, niin tiedät itsekin vastauksen. Älä tee lasta miehen mieliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos todella olet aina ennen päätynyt analyyseissasi siihen, että haluat olla lapseton, älä anna raskaushormonien ja pelkkään biologiaan pohjautuvan hetkellisen halun lisääntyä sekoittaa päätäsi. Siitä tuskin hyvää seuraa.
Kiitos. Juuri tällaista järjen ääntä kaipaan!
Suurin ongelma kait on, että rakastan miestäni yli kaiken. Hän on nyt jotenkin aivan totaalisen rakastunut minuunkin, katsoo lempeästi, ottaa syliin, sanoo että ei hätää, mietitään rauhassa. Joskus suhteen alkuaikoina vuosia sitten hän sanoi, että olisi ihanaa nähdä meidät kaksi meidän yhteisessä lapsessa, ja tiedän, että sitä hän nytkin ajattelee vaikkei sano ääneen, koska tietää minun tuntemukseni. En voi toisaalta itsekään olla miettimättä, millainen ihanuus vauvamme mielestämme olisi.. Mutta toisaalta osaan hyvinkin kuvitella myös kuinka se rääkyisi kaikki yöt, veisi ”vaiheillaan” hermomme ja todennäköisesti lopulta myös tuhoaisi kotimme, taloutemme ja lopulta parisuhteemmekin.
-Vela-85
Sä et voi tietää millainen juuri teidän lapsi on. Saattaa huutaa kaikki yöt kolmevuotiaaksi asti tai nukkuu yöt yhdellä heräämisellä heti alusta lähtien. Voi olla koliikki, korvatulehduskierre ja puklailua ekana vuonna. Vähintään kuumetta ja räkää ja viimeistään eskarissa täitä.
Tai sitten ei. Kukaan ei voi millainen oma lapsi on ennen kuin hänet tapaa.
Teet itse päätöksen mutta muista että myös isällä on oikeus surra jos teet abortin. On se hänenkin lapsensa.
Voi olla että eroatte kun lapsi on kaksi, voi myös olla että suhteenne vahvistuu lapsen myötä. Voi olla että parisuhteenne kaatuu abortin myötä.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi haluaa biologisen lapsen. Jos ei sinun, niin sitten jonkun toisen naisen kanssa. Jos teet abortin, suhteenne päättyy muutaman vuoden kuluessa.
Voihan se päättyä aivan hyvin vauva-arkeenkin tai siihen ,että ap katkeroituu myöhemmin. Asioilla on monia puolia.
Vaikka nyt miehen kanssa näyttää auvoiselta, niin mies voi lähteä litomaan tilanteesta aivan milloin haluaa. Oikeasti, sinä olet viime kädessä se, joka vastaa lapsesta.
Olen itse vela ja opetan ammattikoulussa. Välillä tuolla koulussa näkee aika monta surullista tapausta, joista oikeasti käy sääli vanhempia. Jos et ole koko sydämestäsi sitoutunut tähän projektiin, niin älä lähde siihen. Sua tulee aina kalvamaan se epäilys, että mitä jos sittenkin olisi valinnut toisin. Lapsi ei ole mikään takuupaketti johonkin onnen auvoon, kaikkea muuta. Ilkeä ja ikävä tilanne, mutta onko lapsen kannalta tämä tilanne ihanteellinen? Mitä joskun kaikki meneekin pieleen? Siinä kärsii lapsi ja muut ohella, mutta ehdottomasti eniten se lapsi. Jos valintasi päättää raskaus olikin väärä, niin ei sitä lasta kuitenkaan jää mitään kyyneliä vierittelemään pilven reunalle. Jos kuitenkin myöhemmin tuntuu, että lapsi on saatava, niin eikun uutta yritystä kehiin. Nyt päätös pitää olisi vain kertakaikkisen liian hätäinen.
Vierailija kirjoitti:
Olet vela ja valinnut miehen joka jo suhteen alkuajoissa puhunut teidän yhteisistä lapsista?
Joku tässä nyt ei oikeen täsmää😂
Ollaan oltu yhdessä 16- ja 18-vuotiaista ja ns. ”kasvettu veloiksi”. Vuosien mittaan lapsiasia on useinkin ollut kortilla, eikä vähiten ympäristön painostuksen vuoksi. Ei ole helppoa tämän ikäisenä ollut selitellä mummoille ja kummeille, miksei meillä ole lapsia. Jos ei vela-nimitystä saa meistä käyttää niin mitä sitten, tarkoituksella lapsettomia, vai? Eiköhän termi ole juuri meidänlaisiamme varten, toki veluuttakin on varmasti monen tasoista.
On ollut siis tietoinen yhteinen päätös olla hankkimatta lapsia. Rakastamme arkeamme liikaa, mutta nyt ehkäisy on pettänyt (kondomi, en käytä mitään hormoneja ja synnyttämättömänä en ole halunnut kierukkaa). Ehkä tämäkin aloitus on enemmänkin ajatusleikki, aborttia odotellessa, vaikka se julmalta kuulostaakin :(
Enkä tosiaan päätöstä av:n vinkkien perusteella tee vaan kuten sanoin, pääni on sekaisin ja kaipaan apua. Sitä olen täältä paljon saanutkin, kiitos. Aihe ei ihan ole sellainen, että tekisi mieli perheiltä ja ystäviltä kysellä vinkkejä..
-Vela-85
Mietit itse. Mutta älä tee aborttiakaan jos on yhtään epävarma olo, koska sitten kun se on tehty niin se on tehty.
Toki pitää muistaa sekin, että jos lapsi pidetään niin sitten sitoudutte kasvattamaan lapsesta kunnon kansalaisen ja antamaan lapselle suuren määrän rakkautta. Naisena on valitettavasti tärkeä myös ajatella se, että selviää tarvittaessa yksinhuoltajana, sillä tosi usein lapset jää pääsääntöisesti äidille.
Vierailija kirjoitti:
Velana plussat:
- *aska geeniperimäni ei jatku
Hatunnoston paikka. Arvostan ihmisiä, jotka tajuavat oman huonoutensa ja tekevät suosiolla tilaa paremmilleen, eivätkä suotta lisäänny meidän resurssejamme tuhlaamaan.
Tästä tulee nyt hirveästi alapeukkuja, mutta jos koet ehkä kuitenkin haluavasi lapsen ja jaksavasi sen kasvattaa, niin yksi terve lapsi on loppujen lopuksi aika helppo hoitaa alun jälkeen. 6-7-vuotiaana lapsi suuntautuu jo paljon kavereihin ja tuo mun 11-vuotias jo "maailmaan". Hän on mukavaa seuraa mutta ei vaadi arjessa paljoakaan. Mutta missään nimessä ei pidä tehdä edes sitä yhtä, jos ei halua! (Ja mulla on 3, joten perspektiivini yhden lapsen vanhemmuuteen voi olla hieman vääristynyt).
Kukin tavallaan ja tyylillään tekee mitä haluaa.
--
Olin 36 vuotta lapseton, elin, menin, koin, liidin tukka putkella ja vailla todellista vastuullisuutta, rakkautta.
Nyt kun olen ollut 13 vuotta äiti, olen myös hyvin onnellinen, että lapseni sain.
Säälin aikoinaan 23-26-vuotiaina raskaaksi tulleita ystäviäni olettaen, että heidän elämänsä oli saman tien siinä, OHI.
LOPPU.
KAMALA!!!
Nyt heillä on aikuiset lapset eikä samanlaisia velvollisuuksia kuin minulla lähes 5-kymppisenä.
Molempi parempi/pahempi?
--
Missään nimessä en tuomitse ihmisiä, ap:ta tai muitakaan, jotka valitsevat lapsettomuuden.
Kannattaa kuitenkin miettiä tarkkaan, mitä haluaa, mitä ei.
Kannattaa elää nyt, mutta kurkistaa hiukan tulevaisuuteenkin.
Vierailija kirjoitti:
Pidä lapsi. Selvästi joku ääni sisälläsi käskee tekemään niin koska muutenhan tämä olisi sinulle velana ollut helppo ja yksinkertainen päätös joka hoidetaan heti alta pois.
Törkeää antaa tällainen neuvo ihmiselle, joka itsekin sanoo, että tällä hetkellä ei ajattele järkevästi. "Tee lapsi silloin kun et ajattele järkevästi, mitä oikeasti haluat elämältäsi." Onpa mukava elämä tiedossa lapselle.
Ei teidän auta muu kuin miettiä itse... Elämä voi välillä yllättää eikä asiat mene aina suunnitelmien mukaan. Suunnittelitte elämän ilman lapsia, mutta entä jos tämä lapsi sitten tulisikin? Minäkin suunnittelin asuvani Suomessa koko elämäni, mutta muutankin ulkomaille talvella ja sain tietää asiasta aivan hetki sitten. Elämä ei mene kuten suunnittelee.
Toki lasta ei pidä pitää "väkisin". Jos ette halua lasta, niin ette halua eikä siinä auta muu kuin tehdä se ikävä päätös, mutta se on myös lapsen etu. Ei kukaan halua syntyä ei haluttuna. Ja abortti on siis täysin ok, ei sitä tarvitse hävetä tai pelätä. Toimenpide siinä missä muutkin.
Mietitte yhdessä mitä teette, toki sinä teet lopullisen päätöksen ap, sillä lapsi kasvaa sinussa.
Velalle olis heti selvää ettei hän pidä lasta.
Ap ei ole vela.