Mikä ihmeen "kaveri"?
Olen syntynyt -70-luvulla, vanhempani -40-luvulla. Entinen mieheni samoihin aikoihin kuin minä ja hänen vanhempansa -30-40-lukujen taitteessa. Mikäli näillä asioilla on merkitystä.
Nuorempana oli muutama tilanne, joissa pääasiassa isäni käytti termejä kaveri ja kaveeraaminen tavalla, jonka olen ymmärtänyt vasta myöhemmin. Jos esimerkiksi pysähdyin edes kadulla juttelemaan jonkun tutun kanssa, alkoi ihme naamanvääntely ja isäni kysyi halveksien, että et kai sä ton kanssa kaveeraa. Hän oli kova tuomitsemaan asioita ja ihmisiä ja lähes kaikissa oli jotain huonoa, mutta se ei ole nyt pointtina. Vasta vanhempana tajusin, että kaverit oli seurustelukumppaneita ja kaveeraaminen seurustelua, oli täysin mahdoton ilmeisesti edes kuvitella, että tyttönä olisin voinut olla poikien kanssa mitenkään tekemisissä kuin seurusteluaikeissa ja sehän olisi ollut ihan pöyristyttävää, kukaan ei olisi tälle tuomarille kelvannut.
Ollaan exän kanssa erottu reilusti yli kymmenen vuotta sitten, mutta edelleen hänen äitinsä soittaa mnulle kysyäkseen nuorison kuulumisia ja sitten aina myös poikansa asioita. En osaa niistä juuri mitään sanoa. Viimeksi sanoin sitten ihan ystävällisesti, että en tosiaan siitä ja tästä osaa sanoa, eiköhän Irmeli (nimi muutettu) tietäisi paremmin tai poika itse. Hän ihan hämmästyi että kuka Irmeli, ai onko sillä joku kaveri? Keroin että on sillä ollut sama naisystävä jo kymmenisen vuotta.
Onko teille muille tuttua kaveeraaminen ja kaveri? Omassa puheessani kaveri on aina ollut frendi sukupuoleen katsomatta. Oman isäni kummastelua en aikanaan osannut tulkita ekä siksi että ihan ystävänikin olivat huonoja ihmisiä, minä itse myös, siksi en tajunnut että tuo kaveeraaminen olisi ollut muuta kuin ystävien/tuttujen välistä hengailua.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on syntynyt 30-luvun lopulla, ja hän käyttää kaveri-sanaa juuri tuossa seurustelu-merkityksessä. Mutta toisaalta saattaa puhua tyttökaverista tai poikakaverista merkityksessä kaveri (tyyliin "Mikko" oli siellä poikakaverin kanssa, kun siis oli ihan vaan kaverin kanssa liikkeellä).
Minusta tuossa ei ole mitään kummallista. Joskus se on vaan pääteltävä asiayhteydestä mitä sanalla tarkoitetaan. Eihän se "mies" ole myöskään kovin selvä sinällään.
Satakunnassa päin vanhemmalle väelle kaveri = seurustelukumppani. Sitten jos naisella on naispuolinen ystävä, niin hän on likkakaveri. Itse taas tulkitsisin että likkakaveri olisi väännös sanasta tyttöystävä, joten jos nainen sanoo käyneensä likkakaverin kanssa elokuvissa, niin ajattelisin että hän on silloin lesbo. Ja kaveri taas olisi kaveri, nimenomaan ei seurustelukumppani, joten hahmottaisin tämän kuvion ihan väärin jos en tietäisi. Katoavaa kansanperinnettä kyllä tuollainen kielenkäyttö.
Vierailija kirjoitti:
Entäs se kun papat sanoo keksiä seksiksi? Se vasta on hämmentävää kahvipöydässä.
No entäs pitsaa pimpsaksi, kuten edesmennyt isoisäni?
Tuon keksinhän ymmärtää, jos nyt sanalla ketjun mukaan voi olla vain yksi merkitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on syntynyt 30-luvun lopulla, ja hän käyttää kaveri-sanaa juuri tuossa seurustelu-merkityksessä. Mutta toisaalta saattaa puhua tyttökaverista tai poikakaverista merkityksessä kaveri (tyyliin "Mikko" oli siellä poikakaverin kanssa, kun siis oli ihan vaan kaverin kanssa liikkeellä).
Minusta tuossa ei ole mitään kummallista. Joskus se on vaan pääteltävä asiayhteydestä mitä sanalla tarkoitetaan. Eihän se "mies" ole myöskään kovin selvä sinällään.
On siinä sillä tavalla kummallista, että nuo termit menevät lähinnä väärin päin. Anopille kaveri on seurustelukumppani, kun taas poikakaveri on ihan vaan kaveri, joka sattuu olemaan poika. Särähtää korvaan aina, vaikka on tässä jo kolmatta kymmentä vuotta kuunneltu noita juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on syntynyt 30-luvun lopulla, ja hän käyttää kaveri-sanaa juuri tuossa seurustelu-merkityksessä. Mutta toisaalta saattaa puhua tyttökaverista tai poikakaverista merkityksessä kaveri (tyyliin "Mikko" oli siellä poikakaverin kanssa, kun siis oli ihan vaan kaverin kanssa liikkeellä).
Minusta tuossa ei ole mitään kummallista. Joskus se on vaan pääteltävä asiayhteydestä mitä sanalla tarkoitetaan. Eihän se "mies" ole myöskään kovin selvä sinällään.
On siinä sillä tavalla kummallista, että nuo termit menevät lähinnä väärin päin. Anopille kaveri on seurustelukumppani, kun taas poikakaveri on ihan vaan kaveri, joka sattuu olemaan poika. Särähtää korvaan aina, vaikka on tässä jo kolmatta kymmentä vuotta kuunneltu noita juttuja.
Musta on hämmentävää, että joku fakkiutuu tiettyyn tapaan käyttää sanaa niin lujasti , että muut tuntuu aina vain kummallisilta.
Minun 20-luvulla syntynyt mummini kutsui miesystavaansa kaveriksi 20+ vuotta ja myos 50-luvulla syntynyt isani kutsui naisystaviaan kavereiksi. Ei se minusta koskaan ollut outoa kun siihen jo pienesta asti tottui. Kylla he ymmarsivat myos sen sanan toisen merkityksen ja isani ainakin kaytti sita myos ihan ystavyys-/kaverisuhteistaan. Talla tavoin Ita-Hameessa
Vierailija kirjoitti:
Avustin vanhaa mummoa vuosia takaperin, ja hän puhui kaverista seurustelukumppanina. Mullakin meni pitkä aika tajuta tätä kuviota ja kun tajusin niin ymmärsin missä kaikessa olimme käsittäneet toisiamme väärin. Erikoisinta tässä kuitenkin oli se, että eikö tämä mummo ollut koskaan missään vaiheessa elämäänsä törmännyt siihen että nykyään, jo viimeiset 30 vuotta ainakin kaverit on olleet platonisia tuttavuuksia, ja seukkailukumppanit sitten erikseen.
Yhtä ummikkoja olitte molemmat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummoni (s. 1925) puhui ”kaverista” ja tarkoitti sillä seurustelukumppania. Ystävät oli ihan vaan ystäviä.
Kyseli joskus teininä multa, että:”Onko sulla kaveria?” Ja tarkoitti tällä, että onko mulla omaa poikkista.
Jatkan vielä, että joskus tuli tämän termin eri merkitysten vuoksi mummon kanssa väärinkäsityksiäkin, kun puhuin (tyttö)kavereistani tyyliin:”Oltiin Lintsillä kavereitten kanssa.” Enkä tarkoittanut sillä mitään kundikamujoukkiota :D
Mä hämmensin mummoa teininä puhumalla "jätkistä " . Mummo luuli että ne on jotain hampuusin kaltaisia sekatyöläismiehiä.
Äitini sukulaisineen puhuu aina ystävistään nimellä tyttö- tai poikakaveri. Eli siis jos jollain, vaikkapa nyt Liisalla, on ystävä nimeltään Pirkko, Pirkko on Liisan tyttökaveri. "Lähtivät tyttökavereiden kanssa reissuun" yms.
Tämä aiheutti mainion tilanteen aikanaan lakkiaisissani, kun silloinen poikaystäväni oli ottanut ystävänsä mukaan. Äiti esitteli tämän ystävän sukulaisilleni tapaan: tässä on Jaakon poikakaveri. Pojat olivat punaisia kuin paloautot. :D Äidille valkeni kyllä samantien että ainiin, nykyään poika- tai tyttökaveri tarkoittaa seurustelukumppania.
En tainnut vastata kysymykseen mutta tulipahan mieleen.
En ole kyllä tässä merkityksessä törmännyt, vanhempani -38 ja -41 syntyneitä. Kyllä heille kaveri on ihan vaan kaveri.
Onko murrekohtaista?
Olen syntynyt 40-luvun lopulla ja minulle sanat kaveri ja kaveeraaminen ovat monimerkityksisiä.
Minulle kaveri on jotakin tuttavan ja ystävän väliltä, siis sellainen, jota tavataan aika useinkin (kaveriporukka!), mutta jolle en kertoisi kaikkia niitä juttuja, joita kerron ystävälle ja voin luottaa, etteivät ne leviä pitkin kyliä. Meillä on työkavereita, harrastuskavereita jne.
Kaveri voi myös olla seurustelukumppani, siis poika- tai tyttökaveri. Nuoruudessani meillä päin näistä kylläkin käytettiin sanaa heila, jonka kanssa siis heilasteltiin.
Kaveeraamisella on myös joskus negatiivinen sävy. Ei se nyt ihan seuraan tuppautumista merkitse, mutta jonkinlaista edun tavoittelua toisinaan. Tai sitten jonkin asteista maineen menetystä. "Mitä sekin tuon hampuusin kanssa kaveeraa? Mainehan siltä tuossa menee itseltäänkin."
Mummoni käytti tuota myös, tuntui hassulta kun puhui aina aviomiehestäni tyyliin "Mitäs sille siun kaverille kuuluu?". Tuntui jotenkin vähättelevältä, kyllähän me nyt vähän enemmän oltiin kuitenkin kuin vaan kavereita .. :D
"Meidän Ellu sai töitä tuolta olvilta, siellä se panee. Sillä on kuusi kaverina siellä ja mies pomona." Juu on vaikeaa.
On tuttu sana. 30-luvulla syntyneet vanhempani tarkoittavat kaverilla seurustelukumppania, avopuolisoa ja joskus jopa aviopuolisoa.
Aika erikoiselta kyllä kuulostaa, että ap et ole hahmottanut aina, että isäsi käytti termiä eri merkityksessä kuin oma sukupolvesi. Mulle se oli aina selvää. Olen aina käyttänyt ko. sanaa itse huomioiden sen, että merkitys vaihtelee.