Mulla on rumat rinnat

Hieman hankala arvioida näin ilman kuvaa, mutta uskotaan sitten. M42

Minulla on nätit tissit mutta ruma naama. Näillä mennään. 

Mäkää en tykkää omistani, mutta eipä niitä kenellekään tarvii esitelläkään..

Mulla myös mutta ei sille voi mitään, imetysten jälkeen oon hyväksynyt ne, toimivat sentään vaikka rumat ovatkin.

Näytä

Kuvia?

Tissit :)

<3

Vierailija kirjoitti:

Mulla myös mutta ei sille voi mitään, imetysten jälkeen oon hyväksynyt ne, toimivat sentään vaikka rumat ovatkin.

Ei ole tuosta tietoa kun lapsia ei ole eikä tule. Ap

Ei varmaan lohduta, mutta mullakin on rumat rinnat. Ne on pienet ja suipohkot, nännipihat on pulleat ja tissin kuvatukset ovat myöskin keskenään eri muotoiset. Hlvetin kamalat, näistä ei todellakaan ole seksissä mitään iloa, eikä imetyskään sujunut. Terveyssyistä en voi edes silkkareita hankkia. Hienoa olla naisen irvikuva.

Aplle tiedoksi että yleensä isoa kokoa pidetään hyvänä asiana.

Mulla on tosi pienet, rumat rinnat. Mieskin myönsi, että huonoimmat mitä on nähnyt.

Niin minullakin. E-pillerien aloittaminen oli suurin virhe ikinä kun tissit kasvoivat parissa kuukaudessa koripallon kokoisiksi ja mukavasti siinä tuli myös ihan järkyttävän paksut, tummanpunaiset raskausarvet.

Ei olisi oikeasti ikinä pitänyt aloittaa niitä pillereitä.

Mulla on säälittävät ketunnokat. Seksiä en niiden takia harrasta. En myöskään voi käydä uimassa tai salilla koska en halua että muut naiset näkee. Eli pienet rinnat estävät normaalin elämän. Mutta näillä mennään. Yksin ikuisesti.

Paska tuuri geenilotossa, ei kai siinnä.

Mullakin on kunnon riippikset, aina olen näistä kärsinyt. Ehkä näin yli nelikymppisenä ei enää niin häiritse, tuossapa roikkuvat.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on säälittävät ketunnokat. Seksiä en niiden takia harrasta. En myöskään voi käydä uimassa tai salilla koska en halua että muut naiset näkee. Eli pienet rinnat estävät normaalin elämän. Mutta näillä mennään. Yksin ikuisesti.

Mulla selkeitä, syviä raskausarpia rintojen yläosassa. Sama suunnitelma yksin pysymisestä.

Sama täällä. Nyt 45 v kahden äitinä asia ei enää harmita eikä ihmetytä, imetykset ja painovoima tekee tehtäviään nättirintaisillakin. Mutta mun tissit oli isot, raskausarpiset riipparit jo teininä ja silloin ne hävetti ihan valtavasti. Muilla sirot pienet ketunnokat ja meikäläisellä g-kupin roikkutissit joiden nännit kohti lattiaa.

Minä kävin just pienennysleikkauksessa. Ai että, nää on paremmat kuin teininä!

Vierailija kirjoitti:

Mulla on säälittävät ketunnokat. Seksiä en niiden takia harrasta. En myöskään voi käydä uimassa tai salilla koska en halua että muut naiset näkee. Eli pienet rinnat estävät normaalin elämän. Mutta näillä mennään. Yksin ikuisesti.

Rinnat kyllä vaikuttavat uskomattoman paljon naisen elämään ja itsetuntoon, vaikkei siitä saakaan puhua. Mulla sama, ei uimista, saunareissuja tai mitään missä joku näkisi minut alasti. Miessuhteita on ollut todella vähän, eikä ikinä mitään irto - tai seksisuhteita koska olen antanut lähestyjille pakit -en halua näyttäytyä alasti, koska en kestä nähdä miehen pettynyttä naamaa ja kuulla kommentteja. Tunnelma kyllä lässähtää näiden rumilusten ansiosta tehokkaasti. Olisi kiva tuntea itsensä edes kerran halutuksi seksikkääksi ja naiseksi, mutta ei tule tapahtumaan näillä seteillä. Elämä on todella sattumanvaraista ja epäreilua.

Minulla oli teinistä asti kauhean pienet rinnat, kun olin anorektisen laiha monia vuosia. Silti niissä oli raskausarven näköisiä arpia, kuten mahassanikin, vaikka olin tosiaan liian laiha.

Rintani kasvoivat aina oudosti ja sitten muistaakseni 17-vuotiaana ne alkoivatkin kasvaa muutaman kuppikoon ja huomasin silloin, että minulla on ihan selkeästi tubulaariset rinnat. Olen silti tottunut niihin ja mies kuulemma pitää niistä, imetys tosin ei onnistunut koskaan kun oli kaikissa asennoissa ja helpotuksilla todella kivuliasta vielä kuukausienkin päästä. 

Rinnat ovat iso asia naisille, mutta ei se maailmaa kaada, vaikka eivät olisikaan "normaalit". Kyllähän sitä aina joskus miettii, että olisi kiva kun olisi sellaiset kuin "kuuluu olla", mutta ei sille mitään mahda, minulla ainakin on isompiakin ongelmia kuin jokin seikka ulkonäössäni. Eikä niitä tarvitse kellekään esitellä, mutta jos itseä ihan kauheasti häiritsee, voihan sitä mennä leikkaukseen, mikäli jokin terveysseikka ei sitä estä.