Mies ei puhu, onko tässä toivoa paremmasta?

Alkaa aina ahdistaa ihan hirvittävästi pelkästään näistä mykistä miehistä lukeminen, en käsitä miten kukaan kestää kuukauttakaan tuollaista puhumatonta "parisuhdetta".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelle ilmeisesti riittää sellainen suhde, jossa arjessa on joku seurana ym parisuhteen edut. Ristiriitojen selvittely ei kiinnosta, varmaan suhteen syventäminenkään ei kiinnosta? Kunhan on vaan.

Mistä niitä ristiriitoja yleensä tulee? No naisten omasta pikku päästä. Ketään miestä ei kiinosta vatvoa julkkiksia, tv ohjelmia tai jutella ikkunoiden verhoista. Politiikka ja seksi esim. ovat kiinostavia aiheita.

Et siis ymmärtänyt yhtään mistä tässä on kyse.

Porvoolainen teini.

Ai oletko? No sori, sepä selittää mikset ymmärrä mistään mitään ja elämänkokemus on se että "miehiä kiinnostaa vain politiikka ja seksi".

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli mies, joka aina innokkaasti keskusteli ja myönteli ja oli samaa mieltä mun kanssa, mutta jatkoi sitä oman päänsä mukaan tekemistä siitä huolimatta. Todella turhauttavaa sekin. 

Aivan! Tässä ollaankin asian ytimessä: ei ole eroa vaikeneeko mies vai nykyttelee kuten sun miehesi, kummassakin tapauksessa mitään aitoa, vilpitöntä ja tasa-arvoista keskustelua ei synny.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelle ilmeisesti riittää sellainen suhde, jossa arjessa on joku seurana ym parisuhteen edut. Ristiriitojen selvittely ei kiinnosta, varmaan suhteen syventäminenkään ei kiinnosta? Kunhan on vaan.

Mistä niitä ristiriitoja yleensä tulee? No naisten omasta pikku päästä. Ketään miestä ei kiinosta vatvoa julkkiksia, tv ohjelmia tai jutella ikkunoiden verhoista. Politiikka ja seksi esim. ovat kiinostavia aiheita.

Et siis ymmärtänyt yhtään mistä tässä on kyse.

Porvoolainen teini.

Ai oletko? No sori, sepä selittää mikset ymmärrä mistään mitään ja elämänkokemus on se että "miehiä kiinnostaa vain politiikka ja seksi".

Ei, vaan ton kommentin kirjoittanut. Trollihan tuo on, ja todennäköisesti aika nuori sellainen.

Exäni ei puhunut enää 20-vuotisen suhteen viimeisinä vuosina. Aikaisemminkaan ei mikään kertoja ollut, mutta muuten meni suht hyvin. Sitten päätti muuttaa sohvalle nukkuun ja loppui fyysinen avioelämä täysin. Yritin puhua ja kysyä mikä mättää. Vastauksena epämääräistä "mieti sitä" ym. Kohta ei ollut enää minullakaan puhuttavaa. Sitten loppui mielenkiinto ja tunteet täysin, kun ei mitään vastausta mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Alkaa aina ahdistaa ihan hirvittävästi pelkästään näistä mykistä miehistä lukeminen, en käsitä miten kukaan kestää kuukauttakaan tuollaista puhumatonta "parisuhdetta".

Mua ahdistaa myös vaikka erosin mykästä miehestäni yli 20 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Exäni ei puhunut enää 20-vuotisen suhteen viimeisinä vuosina. Aikaisemminkaan ei mikään kertoja ollut, mutta muuten meni suht hyvin. Sitten päätti muuttaa sohvalle nukkuun ja loppui fyysinen avioelämä täysin. Yritin puhua ja kysyä mikä mättää. Vastauksena epämääräistä "mieti sitä" ym. Kohta ei ollut enää minullakaan puhuttavaa. Sitten loppui mielenkiinto ja tunteet täysin, kun ei mitään vastausta mihinkään.

Selvisikö se sinulle koskaan?

Meillä siis kaatumassa kaikki käsiin. Mies puhui suhteen alussa kuin ruuneberi ja tekee sitä edelleen, kunhan aihe ei ole mitenkään syvällinen, vaikea tai henkilökohtainen. Hän sitten kokeee olevansa hyvä, kun antaa minun puhua ja itse on hiljaa eikä sano vastaan. Minä taas koen niin, ettei hän anna suhteeseen mitään tai siis ongelmanratkaisuun mitään. Ja ongelmat paisuu ja kasautuu ja alan oireilla itse ongelmakäytöksellä. 

Ihan olisin itse voinut kirjoittaa aloituksen. Toisaalta lohduttavaa tietää, että on kohtalotovereita. Meillä on miehen puhumattomuuden/ aloitekyvyttömyyden takia liitto ihan kuollut. Pidän sitä kasassa vain lapsemme takia. Osaamme kyllä vaikuttaa normaaliparilta, mutta minä teen ihan kaikki päätökset ja ehdotukset elämässämme. Ei ole oma valintani. Miehellä ei vain kerta kaikkiaan ole koskaan mitään omaa sanottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exäni ei puhunut enää 20-vuotisen suhteen viimeisinä vuosina. Aikaisemminkaan ei mikään kertoja ollut, mutta muuten meni suht hyvin. Sitten päätti muuttaa sohvalle nukkuun ja loppui fyysinen avioelämä täysin. Yritin puhua ja kysyä mikä mättää. Vastauksena epämääräistä "mieti sitä" ym. Kohta ei ollut enää minullakaan puhuttavaa. Sitten loppui mielenkiinto ja tunteet täysin, kun ei mitään vastausta mihinkään.

Selvisikö se sinulle koskaan?

Meillä siis kaatumassa kaikki käsiin. Mies puhui suhteen alussa kuin ruuneberi ja tekee sitä edelleen, kunhan aihe ei ole mitenkään syvällinen, vaikea tai henkilökohtainen. Hän sitten kokeee olevansa hyvä, kun antaa minun puhua ja itse on hiljaa eikä sano vastaan. Minä taas koen niin, ettei hän anna suhteeseen mitään tai siis ongelmanratkaisuun mitään. Ja ongelmat paisuu ja kasautuu ja alan oireilla itse ongelmakäytöksellä. 

Tajusin eron jälkeen, että exän rakkaus oli loppunut ajat sitten. Olin vain helppo kumppani, jolla oli isompi palkkapussi kuin hänellä ja maksoin laskut. Tyydyin kaikkeen mitä hän teki tai jätti tekemättä eli en riidellyt.

Tunteet loppui lopulta täysin ja ihastuin toiseen mieheen. Ilmoitin uutiseni. Siihenpä ex sitten totesi, että yritetään vielä. Kaikki oli ohi jo. Löysipä hänkin sitten välittömästi uuden naisen, joten tajusin ettei mitään rakkautta ollutkaan enää.

Onko näillä mykillä miehillä mitään sosiaalista elämää kodin ulkopuolella? Ketään keltä kuulla uusia juttuja?

Vierailija kirjoitti:

. Kaikenlaiset selitykset miehen teoista sanojen sijaan on pelkkää puppua.

Etenkin kun osa miehistä on saamattomia niiden tekojenkin kanssa.

Eihän tässä ketjussa nyt puhuta mykistä miehistä, jotka ei ikinä puhuis yhtään mitään. Nyt puhutaan sellaisesta miestyypistä, jotka puhuvat ylipäänsä hyvin vähän ja se vähäinenkin liittyy ihan arkipäivän asioihin, kuten mitä ostetaan kaupasta ja mitä ruokaa tehdään. Eivät kerro juuri mitään työpäivistään. Mitään tunnepitoista lätinää ei saa alkuvuosien jälkeen enää kuulla lainkaan. 

Etsi joku ymmärtävä ja kuunteleva mies töistä, harrastuksista tai vaikka treffisaitilta. Avaudu tälle murheistasi ja parisuhdeongelmistasi. Ihastu. Tapaa hänet ja rakastu. Erehdy panemaan. Pode tunnontuskia ja tunnusta miehellesi. Selosta koko tapahtumaketju syineen alusta saakka. Miehesi oppii nyt puhumaan tai ei koskaan, joten saatte suhteenne uuteen alkuun tai eroatte.

Vierailija kirjoitti:

Alkaa aina ahdistaa ihan hirvittävästi pelkästään näistä mykistä miehistä lukeminen, en käsitä miten kukaan kestää kuukauttakaan tuollaista puhumatonta "parisuhdetta".

Voisiko se johtua siitä, millaisten miesten seurassa olemme kasvaneet? Itse olen ainakin näin liki 10 vuoden jälkeen alkanut ymmärtää, että vaikka avokkini ja isäni ovat yllättävän samanlaisia: heitä yhdistää kyky tyytyä vähään, elää vähällä, kykenemättömyys keskustella yhtään mistään - ongelmista nyt puhumattakaan ja kykenemättömyys joustaa itselle tärkeistä asioista/arvoista. Niin kauan yhteiselo sujuu, kun nainen tyytyy osaansa tällaisessa yhtälössä. Mutta jossain vaiheessa mitta tulee täyteen, minullakin. Koen luopuneeni omista unelmistani ja tavoitteistani toisen ihmisen takia saamatta kuitenkaan itse mitään tilalle tyhjiä lupauksia lukuun ottamatta. Miten sellaiseen elämään voisi olla tyytyväinen?