Mies ei puhu, onko tässä toivoa paremmasta?

Harvoinhan ne asiat jauhamalla ratkeaa. Siis jos ne ratkeaa puhumalla, ei jouduta edes sinne jauhamisasteelle. 

Mutta mikä on sitten oikea ratkaisu? Miten päästä ongelmasta yli? Onko ero ainoa vaihtoehto? Voiko yhteistä hyvää fiilistä saada mitenkään takaisin ja tunnetta siitä, että toinen välittää?

- toinen mykän kanssa ahdistunut

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaiset muutu. Itse samanlaisen kanssa naimisissa kohta 20 vuotta.

Itse olen muuttunut siten, etten itsekään sitten enää jaksa mitään monologeja pitää. Lopputulos: vaikeista asioista ei puhuta ja ne lakaistaan maton alle ikään kuin niitä ei olisikaan. Eletään sitten näin, kun ei toista voi pakottaa puhumaan eikä hän jaksa kuunnella yksinpuheluitani enkä jaksa yksin puhua, kun huomaan, kuinka toista vain vituttaa.

Varsinaisia riitoja ei ole, normaaleja arkipäivän erimielisyyksiä voi olla.

Lisäys: mies on nimenomaan tuollainen hiljainen introvertti, niin kotioloissa kuin muuallakin. Autossakin kun mennään, niin jos en puhu mitään, voi olla tuntikausia hiljaa sanomatta sanaakaan.

Alussa en tuota hiljaisuutta niin huomannut, ehkä puhui silloin pikkuisen enemmän.

Miehelle ilmeisesti riittää sellainen suhde, jossa arjessa on joku seurana ym parisuhteen edut. Ristiriitojen selvittely ei kiinnosta, varmaan suhteen syventäminenkään ei kiinnosta? Kunhan on vaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaiset muutu. Itse samanlaisen kanssa naimisissa kohta 20 vuotta.

Itse olen muuttunut siten, etten itsekään sitten enää jaksa mitään monologeja pitää. Lopputulos: vaikeista asioista ei puhuta ja ne lakaistaan maton alle ikään kuin niitä ei olisikaan. Eletään sitten näin, kun ei toista voi pakottaa puhumaan eikä hän jaksa kuunnella yksinpuheluitani enkä jaksa yksin puhua, kun huomaan, kuinka toista vain vituttaa.

Varsinaisia riitoja ei ole, normaaleja arkipäivän erimielisyyksiä voi olla.

Miten ihmeessä pystytte sitten sopimaan mistään asioista elämässänne? Sinäkö vain päätät, koska mies ei sano juuta eikä jaata? Miten mies siihen suhtautuu?

Vierailija kirjoitti:

Miehelle ilmeisesti riittää sellainen suhde, jossa arjessa on joku seurana ym parisuhteen edut. Ristiriitojen selvittely ei kiinnosta, varmaan suhteen syventäminenkään ei kiinnosta? Kunhan on vaan.

Onko tässä olemisessa sitten jokin ongelma? Miksi mikään ei riitä?

Kirjoita kirje.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoita kirje.

Ei ole auttanut meillä.

Mun mies ei puhu mistään negatiivista tai sano koskaan ei. Jos hän ei halua tehdä jotain, esim lähteä mun vanhempien luo viikonloppuna, niin hän vaan järjestää itselleen muuta menoa ja asia selviää kun pitäis lähteä.

Mieheni ei koskaan osannut puhua meitä koskevista asioista ja etenkin ongelmistamme. Opin melkoiseksi tulkiksi hänen eleissään ja teoissaan, mutta voin vakuuttaa että jonakin päivänä siinä ajautuu umpikujaan. Etsin kaikki mahdollliset avut terapiasta ja jauhoin ystävilleni vuosikausia, kunnes eräänä päivänä yksinkertaisesti pakkasin kamani ja muutin pois. En jaksanut enää yhtään. Mieheni koetti jutella, mutta hän aloitti keskustelun etten saa viedä mennessäni tavaraa x. Se keskustelu jäi sitten siihen sekin. 

Seurustelen nyt miehen kanssa, jonka kanssa olemme puhuneet aivan kaikesta. Meillä oli alkuun melkoisia ongelmia, mutta ne myös opettivat meidän keskustelemaan vaikeuksista rehellisesti. Suhde tuntuu vahvalta ja raikkaalta, sillä pahimmatkin tunkkaisuudet saamme tuuletettua pois väliltämme. 

En käsitä, miten suostuin siihen exäni sanattomuuteen. Kaikenlaiset selitykset miehen teoista sanojen sijaan on pelkkää puppua. Pitäisi elää karuissa olosuhteissa, joissa miehen rakkauden ele toimisi sillä että hän metsästää minulle turkin ja suojelee kylmältä, Nykypäivän miehen homma on kohdata haasteet kohtaamalla parisuhteen vaikeudet puhumalla niistä tavalla tai toisella. 

Miehen logiikka on suoraviivaisempi ja puheet vaativat selkeä alun ja lopun, joten se kannattaa huomioida.. Suurin osa miehistä ei kykene naisten tuntikausia kestävään analysointiin. 

Kyllä puhetta pitää olla molemmin puolin, jos haluaa suhteen hengissä pitää, myöskin sitä "tunnepuhetta." Näin sanoi meille parisuhdeterapeutti, eli terapiaan mars.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelle ilmeisesti riittää sellainen suhde, jossa arjessa on joku seurana ym parisuhteen edut. Ristiriitojen selvittely ei kiinnosta, varmaan suhteen syventäminenkään ei kiinnosta? Kunhan on vaan.

Onko tässä olemisessa sitten jokin ongelma? Miksi mikään ei riitä?

Eihän se ole mikään ongelma, jos molemmat osapuolet on tuohon tyytyväisiä. Jos ei ole, siinä alkaa olla sitä ongelmaa. Esim itse en näe mitään järkeä asua jonkun kanssa parisuhteessa tuosta syystä. Osaan olla yksinkin, ei tarvi olla toista ihmistä samassa asunnossa, jos ei sen kanssa ole kunnollista kanssakäymistä ja henkistä yhteyttä. Mun mielestä se vaatii muutakin kuin juttelua säästä ja tv-ohjelmista.

Alussa kun seurusteltiin mun mies sanoi että "voimme puhumalla yhdessä selvittää kaiken". Se tuntui aikuiselta ja tasa-arvoiselta. Seurusteluaikana emme joutuneet useinkaan minkään ongelman eteen, ja työkiireiden yms. syystä emme ehtineet edes viettää tarpeeksi aikaa yhdessä keskustellen (mitä en sillloin tietenkään nuorena tajunnut.)

Naimisiinmenon jälkeen mies osoittautuikin sellaiseksi, joka ei kyennyt puhumaan saati sopimaan yhdessä yhtään mistään. (Muuten ei ollut hiljainen.) Kun esitin vastalauseen siitä että mies oli tehnyt yhteiseen talouteemme tai elämäämme vaikuttavia päätöksiä minun kanssa keskustelematta, niin mies vaan vaikeni. Yritti selvästi saada minut tuntemaan että minä olin väärässä.

Lopputulos oli se, jos en suostunut elämään miehen pillin mukaan kuin sivuhenkilönä omassa elämässäni, sitten meillä ei ollut mitään yhteistä elämää lainkaan. Eikä tästäkään tietenkään voitu edes puhua tai sopia, koska mies ei suostunut puhumaan eikä vastaamaan rehellisesti yhteenkään kysymykseen.

Lopputulos oli että hain avioeroa ja mies meni shokkiin vaikka olin yrittänyt puhua eroastakin. Ennen kuin 6 kk harkinta-aika oli ohi, mies anoi mua takaisin kyynelsilmin. En kuitenkaan uskonut että hän oli muuttunut minua kohtaan, hän oli vaan itsesäälin vallassa. Sanoin että oli liian myöhäistä enää, koska olin vuosien ajan joutunut kokemaan hänen alentavaa käytöstään minua kohtaan, joten en voinut luottaa että hän muuttuisi siitä yhtään enkä uskonut että niin puolisoaan kohteleva voisi todella välittää tästä aidosti.

Mies meni myöhemmin uudestaan naimisiin, mutta liitto kariutui 1,5 vuodessa. Ei ollut oppinut yhtään mitään erostamme.

Vierailija kirjoitti:

Miehelle ilmeisesti riittää sellainen suhde, jossa arjessa on joku seurana ym parisuhteen edut. Ristiriitojen selvittely ei kiinnosta, varmaan suhteen syventäminenkään ei kiinnosta? Kunhan on vaan.

Mistä niitä ristiriitoja yleensä tulee? No naisten omasta pikku päästä. Ketään miestä ei kiinosta vatvoa julkkiksia, tv ohjelmia tai jutella ikkunoiden verhoista. Politiikka ja seksi esim. ovat kiinostavia aiheita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelle ilmeisesti riittää sellainen suhde, jossa arjessa on joku seurana ym parisuhteen edut. Ristiriitojen selvittely ei kiinnosta, varmaan suhteen syventäminenkään ei kiinnosta? Kunhan on vaan.

Mistä niitä ristiriitoja yleensä tulee? No naisten omasta pikku päästä. Ketään miestä ei kiinosta vatvoa julkkiksia, tv ohjelmia tai jutella ikkunoiden verhoista. Politiikka ja seksi esim. ovat kiinostavia aiheita.

Et siis ymmärtänyt yhtään mistä tässä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelle ilmeisesti riittää sellainen suhde, jossa arjessa on joku seurana ym parisuhteen edut. Ristiriitojen selvittely ei kiinnosta, varmaan suhteen syventäminenkään ei kiinnosta? Kunhan on vaan.

Mistä niitä ristiriitoja yleensä tulee? No naisten omasta pikku päästä. Ketään miestä ei kiinosta vatvoa julkkiksia, tv ohjelmia tai jutella ikkunoiden verhoista. Politiikka ja seksi esim. ovat kiinostavia aiheita.

Ristiriidat = vatvomista julkkiksista, tv-ohjelmista ja ikkunaverhoista? Kuulostaa joltain teinisuhteelta. Muutenkin menee puurot ja vellit nyt sekaisin, politiikka ja seksi on aiheita. Keskustelunaiheita. Ei ristiriitoja. Parisuhteen ristiriidat on kyllä aikuisessa suhteessa jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelle ilmeisesti riittää sellainen suhde, jossa arjessa on joku seurana ym parisuhteen edut. Ristiriitojen selvittely ei kiinnosta, varmaan suhteen syventäminenkään ei kiinnosta? Kunhan on vaan.

Mistä niitä ristiriitoja yleensä tulee? No naisten omasta pikku päästä. Ketään miestä ei kiinosta vatvoa julkkiksia, tv ohjelmia tai jutella ikkunoiden verhoista. Politiikka ja seksi esim. ovat kiinostavia aiheita.

Et siis ymmärtänyt yhtään mistä tässä on kyse.

Porvoolainen teini.

niin mikä on se vaikea aihe? 

Jos tilanne on ollut sama 10 vuotta , luuletko että se mihinkään paranee?

Olet siis odottanut muutosta 10 vuotta? Mietippä kannattako.

Mulla oli mies, joka aina innokkaasti keskusteli ja myönteli ja oli samaa mieltä mun kanssa, mutta jatkoi sitä oman päänsä mukaan tekemistä siitä huolimatta. Todella turhauttavaa sekin.