Mies ei puhu, onko tässä toivoa paremmasta?

Miehet on usein hiljasempia. Ei se oo mikään eron syy.

ongelmana se naisen monologi, turha niihin sanoa mitään väliin kun sitten vaan jatkuu ja jatkuu

Ei varmasti muutu, jos et sinäkään muutu. Jos molemmat haluatte ja päätätte opetella uusia tapoja kommunikoida, voi olla pieni mahdollisuus että suhteennekin muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Miehet on usein hiljasempia. Ei se oo mikään eron syy.

Ei se hiljaisuus minua häiritse. Kyllä tiesin alusta asti naivani introvertin. Mutta minua häiritsee se, että emme pysty käymään edes kriisin kohdalla minkäänlaista dialogia ongelmistamme. Mies ei pysty puhumaan tunteistaan tai ajatuksistaan mitään, vaan pitää mykkäkoulua niin kauan kunnes itse en enää jaksa olla vihainen.

Puhumattomuus on ongelma. Toisaalta ei aukea vaatimalla tai paasaamalla... Vaikea tietää mikä tilanne oikeasti on!

Vierailija kirjoitti:

ongelmana se naisen monologi, turha niihin sanoa mitään väliin kun sitten vaan jatkuu ja jatkuu

Mikä tähän sitten on ratkaisu? Se että kumpikaan ei puhu mitään ja annetaan kaiken olla? Mies ei aloita keskustelua itse vaikka antaisin kuukauden aikaa. Kokeiltu on monta kertaa.

Mitä sitä puhumaan kun ei suikkaria saa.

Mulla samanlainen mies jota ei todellakaan (yllätys yllätys) saa edes miettimään parisuhdeterapian mahdollisuutta. Huomaan kyllä mistä se puhumattomuus on peräisin, miehen perheessä kaikki aina vaan lakaistaan maton alle. Jos vitutus kasvaa liian suureksi niin eroa, ja tee miehelle harvinaisen selväksi mistä eronne johtuu. Uskon että todella pahan paikan edessä tuollainenkin mykkä osaa halutessaan puhua, tai edes opetella puheliaammaksi.

Miten päädyitte yhteen jos mies ei ole koskaan puhunut? Mikä teitä yhdisti ja mihin ihastuit miehessä?

Keskusteletteko te mistään? Jos ette, mitä järkeä koko parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Miten päädyitte yhteen jos mies ei ole koskaan puhunut? Mikä teitä yhdisti ja mihin ihastuit miehessä?

Tykkään hänestä. Kiva ja älykäs ihminen. Meillä meni pitkään niin hyvin, ettei mitään suurempia ongelmia ollut. Elämässä kuitenkin sattuu kaikenlaista, jotka saa välit kiristymään. Näihin tilanteisiin meillä ei ole avaimia, koska mies ei pysty puhumaan niistä.

Kyllä me muista asioista jutellaan. Tiedostan hänen olevan hiljaisempi kuin minä ja se on ihan ok. Mutta ei se mielestäni ole mikään selitys sille, että miksi toinen ei pysty keskustelemaan mistään vaikeista asioista ollenkaan vaan samantien iskee päälle defenssireaktio, eli mykkäkoulu.

Osaisiko se kirjoittaa sulle vaikka sähköpostia?

Osaisiko se kirjoittaa sulle vaikka erokirjettä?

Kommunikaatio avainsana parisuhteessa. Varmaan parisuhdeterapia on ainut, mikä voisi auttaa.

Minun mieheni on smanlainen paitsi jos oikein jaksan yrittää kaivaa asiaa esiin niin suuttuu ja aloittaa mykkäkoulun. Sitten palataan taas asiaan säästä ja pihatöistä.

Tuskin se mies tuosta miksikään muuttuu. Jos mies ei kelpaa tuollaisena kuin on niin ero. 

Yoki voisit hyväksyä että teillä nyt vaan in tuollainen suhde että mies ei puhu ja sinä sitten puhut just niin paljon kuin ikinä haluat. Teot sitten ratkaisee toimiiko paasaajan ja mykän suhde.

Vierailija kirjoitti:

Miten päädyitte yhteen jos mies ei ole koskaan puhunut? Mikä teitä yhdisti ja mihin ihastuit miehessä?

Ehkä mies on jäyhä jöpöttäjä ja siihen ihastui?

Eroa siitä. Miehet alkaa kummasti haluta puhua eron jälkeen ja jos ei ennen ole itseään tykö tehnyt niin sen jälkeen kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Eroa siitä. Miehet alkaa kummasti haluta puhua eron jälkeen ja jos ei ennen ole itseään tykö tehnyt niin sen jälkeen kyllä.

Kyllähän ne tekee noin yleensä siinä tutustumisvaiheessakin, eli tuskin menisi läpi toista kertaa samalta tyypiltä. 

Nyt vaan mietin, en ap, että mistä ihmeestä sen erottaa, mikä on alkurakastumisen erilaista käytöstä ja kenellä se taas on pysyvämpi rakenne luonnetta. En haluaisi tehdä uudelleen samaa virhettä.

Ei tuollaiset muutu. Itse samanlaisen kanssa naimisissa kohta 20 vuotta.

Itse olen muuttunut siten, etten itsekään sitten enää jaksa mitään monologeja pitää. Lopputulos: vaikeista asioista ei puhuta ja ne lakaistaan maton alle ikään kuin niitä ei olisikaan. Eletään sitten näin, kun ei toista voi pakottaa puhumaan eikä hän jaksa kuunnella yksinpuheluitani enkä jaksa yksin puhua, kun huomaan, kuinka toista vain vituttaa.

Varsinaisia riitoja ei ole, normaaleja arkipäivän erimielisyyksiä voi olla.