Laiskojen vanhempien lapset pelaavat eniten

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ihmetellyt sitä, kun monien akateemisten, hyvissä töissä olevien vanhempien lapset pelaavat tosi paljon. Ihan pienet eka-tokaluokkalaisetkin. Vanhemmat tekevät pitkää päivää töissä ja lapset pelaavat siitä saakka kun pääsevät koulusta iltaan saakka.

Ei siinä ole mielestäni mitään ihmeellistä. Jos katsoo keitä ostarilla notkuu iltapäivisin ja iltaisin, niin ei taida paljoa olla akateemisten perheiden lapsia

Niin tosiaan, nämähän ovat ne kaksi ainoaa vaihtoehtoa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen näkee ravintoloissa ja muualla, miten jo alle 2v lapsien eteen tungetaan vaan ne tabletit.

Niin ravintolassa, jossa käydään ehkä kerran kuussa jos sitäkään. Seuraavaksi ongelma on varmaan lomalennot kerran vuodessa. Nämä tilanteet on meillä olleet juuri niitä joissa pelaaminen tai videon katsominen on ihan ok, mielummin kuin kuunnella lapsen kitinää. (Paljon hienompaa on toki raahata lapselle värikyniä ja vihkoja mukana, koska se nyt vain on hienoa ja pelit ei. Syystä jota en tiedä.)

Sori vaan, mutta nämä perheet kyllä tunkevat sitä tablettia aina lapsien eteen ja passivoivoivat heitä. Sitten tottakai aina löydetään syy, miksi se tabletti pitää antaa, eikä jotain muuta virikettä. "pitää siivota, tabletti.. piti puhua puhelimessa, tabletti... tarvitsin aikaa itse levähtää, tabletti"..

vähän aikaa sitten tuli ihan tutkimus, että tabletti passivoi lapsia. Että on siihen ihan syy, miksi jotkut välttelevät niiden tablettien antamista lapsille.

Voi olla, mutta tuo ravintola on silti huono esimerkki koska siellä moni sellainenkin antaa lapselle tabletin, joka ei sitä muulloin anna.

Mutta moni jotka antaa siellä, antavat yhtä lailla kotonakin ruokapöydässä (!). Jopa vauvamuskarissa eräs äiti sanoi, että antaa 9kk vauvansa välillä katsoa tablettia samalla kun syö, koska muuten syöminen tuppaa olemaan hieman hankalaa (eikä ole mikään hoikka vauva).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolestunut pikkusisko kirjoitti:

Veljeni saivat pelata lähes rajoituksetta jo päiväkoti-iästä alkuun Nintendolla ja Atarilla, myöhemmin pleikkarilla ja PC:lla. Tuloksena sosiaalisesti kyvyttömiä lähes kolmekymppisiä miehiä, joista toinen ei ole koskaan seurustellut ja vahvasti syrjäytymässä lopullisesti, toinen roikkunut yliopistossa 10 vuotta valmistumatta, ja kolmas on täysin verbaalisesti lahjakkaan (ja patalaiskan) kihlattunsa tossun alla. Mutta hei, tietokoneet on sentään hallussa!

Miettikää nyt ihan oikeasti poikienne tulevaisuutta.

Jos miehenä pääsee yliopistoon, niin siinä kuuluu nykyaikana jo jonkinlaiseen miesten parhaimmistoon. Sosiaaliset taidot nimenomaan kehittyvät verkkopeleissä verrattuna esimerkiksi lenkkeilyyn, kuntosaliin tai instrumentin soittamiseen. Parisuhteen saaminen on enemmän kiinni naamasta kuin sosiaalisista taidoista

Yliopistoon on helppo päästä niille aloille, johon ei ole niin kovaa hakua. Joten ei ole tekemisessä missään parhaimmiston kanssa.

Ja ei, sosiaaliset taidot eivät kehity verkkopeleissä.

Miten sosiaaliset taidot eivät kehity verkkopeleissä, kun pitää muiden kanssa yhdessä suunnitella mitä hahmoja valitaan ja minkälaisia taktiikoita käytetään? Ainoastaan yhteispelillä voi (yleensä) voittaa. Kehittyvätkö sosiaaliset taidot mielestäsi joukkueurheilulajeissa kuten lentopallossa?

Onhan tästä tutkimusta vaikka kuinka paljon. Miten ihmiset ovat niin tietämättömiä? Ei verkkokaveri korvaa oikeaa ihmiskontaktia mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että en laiskaksi itseäni kutsuisi, vaikka lapset pelaa sen 1-2h joka päivä. Sen lisäksi ulkoillaan, nähdään kavereita, skuutataan, uidaan, hypitään trampoliinilla, pyöräillään jne jne. Aktiiviset pojat ei paikallaan paljoa viihdy ja kaipaavat myös paljon meidän vanhempien seuraa, joten jos viikonloppuna saa sen peliajan 1-2 h levätä niin pitääkö se nyt heittää hanskat tiskiin ja todeta, että lapset on hunningolla. Koulun jälkeen myös pelaavat saman ajan, mutta silloin me vanhemmat ollaan töissä.

Pelaamisesta on nyt tehty kauhea mörkö. Toki jotkut rajat pitää olla, mutta kyllä ne kouluikäiset voivat pelatakin kunhan tekevät muutakin eivätkä ole koko päivää ruudun ääressä koulun jälkeen.

Pelaamisesta on tosiaan tehty liian iso mörkö. Se on ihan yhtä iso mörkö kuin lukeminen oli isovanhempien nuoruudessa.

Lukemista vastustettiin samoilla argumenteilla kuin pelaamista nykyään.

Jostain syystä lukemisesta on kuitenkin tullut arvostettu harrastus, kaikesta paheksunnasta huolimatta.

Niin, no mitäs sanot siitä että lasten ja nuorten, etenkin poikien lukutaito on romahtanut viime vuosina?

Minäpä kerron: siksi kun ne curling-vanhemmat eivät uskalla/jaksa kieltää jatkuvaa pelaamista. Tottakai etenkin pienet lapset valitsevat pelaamisen ennemmin kuin lukemisen, jos saavat itse valita, koska on aivan eri tavalla koukuttavaa. Tässä pitäisi vanhempien osata pitää rajoja, mutta kun se on vähän epämiellyttävää, niin ei viitsitä.

Meidän vieressä on hieno leikkipuisto trampoliineineen, vieressä on myös skeittipuisto (kaupungin ainoa). Ne on täynnä esiteini- ja teini-ikäisiä nuoria joka päivä. Harmi vaan, että tämän 40 000 asukkaan kaupungissa ne ovat ainoat puistot, jotka on tuon ikäisille tehty. Pienten lasten leikkipuistoja on sitten joka nurkalla.

Kun ollaan niin huolissaan lasten tietokonepelaamisesta, ehkä pitäisi unohtaa vanhempien syyllistäminen ja tehdä joitain muutoksia kaupunkien ajanviettomahdollisuuksiin. Tuollaisille esiteini- ja teini-ikäisille on hyvin vähän sallittuja ja kiinnostavia paikkoja, joissa viettää aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Pisa-tulokset ovat laskeneet oletettavasti lasten sosioemotionaalisen pahoinvoinnin vuoksi. Uskon että pelaaminen iso syy tähän.

Aikuisten, eli oletettavasti myös vanhempien, mielenterveysongelmat ovat kasvaneet kansanterveydelliseksi ongelmaksi. Se aiheuttaa jo enemmän sairauspoissaoloja töistä kuin mikään muu. Eiköhän tämä vanhempien huonovointisuus ole ennemminkin lasten sosioemotionaalisen pahoinvoinnin takana. Runsas pelaaminen on sitten asiavyyhdin liitännäinen (vanhemmat ei huonovointisuuttaan jaksa asettaa rajoja ja olla itse seurana tms ja siksi lapset viettävät tuntikausia laitteiden äärellä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että en laiskaksi itseäni kutsuisi, vaikka lapset pelaa sen 1-2h joka päivä. Sen lisäksi ulkoillaan, nähdään kavereita, skuutataan, uidaan, hypitään trampoliinilla, pyöräillään jne jne. Aktiiviset pojat ei paikallaan paljoa viihdy ja kaipaavat myös paljon meidän vanhempien seuraa, joten jos viikonloppuna saa sen peliajan 1-2 h levätä niin pitääkö se nyt heittää hanskat tiskiin ja todeta, että lapset on hunningolla. Koulun jälkeen myös pelaavat saman ajan, mutta silloin me vanhemmat ollaan töissä.

Pelaamisesta on nyt tehty kauhea mörkö. Toki jotkut rajat pitää olla, mutta kyllä ne kouluikäiset voivat pelatakin kunhan tekevät muutakin eivätkä ole koko päivää ruudun ääressä koulun jälkeen.

Pelaamisesta on tosiaan tehty liian iso mörkö. Se on ihan yhtä iso mörkö kuin lukeminen oli isovanhempien nuoruudessa.

Lukemista vastustettiin samoilla argumenteilla kuin pelaamista nykyään.

Jostain syystä lukemisesta on kuitenkin tullut arvostettu harrastus, kaikesta paheksunnasta huolimatta.

Niin, no mitäs sanot siitä että lasten ja nuorten, etenkin poikien lukutaito on romahtanut viime vuosina?

Minäpä kerron: siksi kun ne curling-vanhemmat eivät uskalla/jaksa kieltää jatkuvaa pelaamista. Tottakai etenkin pienet lapset valitsevat pelaamisen ennemmin kuin lukemisen, jos saavat itse valita, koska on aivan eri tavalla koukuttavaa. Tässä pitäisi vanhempien osata pitää rajoja, mutta kun se on vähän epämiellyttävää, niin ei viitsitä.

Miten voi pakottaa pojan lukemaan? Itse olin todella kova lukemaan, lapsena meni kirja päivässä. Lapseni kuitenkaan eivät ole mitenkään innokkaita lukijoita, äänikirjoja sentään kuuntelevat.

Peliaika on, mutta sen jälkeen eivät halua lukea. Jossain vaiheessa maksoin heille jopa ”palkkaa” lukemisesta, mutta ei se innokkuus siitäkään alkanut. Kuuntelevat kyllä mielellään, kun luen heille.

Niin pitääkö siis pakottaa lukemaan vai mitä tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolestunut pikkusisko kirjoitti:

Veljeni saivat pelata lähes rajoituksetta jo päiväkoti-iästä alkuun Nintendolla ja Atarilla, myöhemmin pleikkarilla ja PC:lla. Tuloksena sosiaalisesti kyvyttömiä lähes kolmekymppisiä miehiä, joista toinen ei ole koskaan seurustellut ja vahvasti syrjäytymässä lopullisesti, toinen roikkunut yliopistossa 10 vuotta valmistumatta, ja kolmas on täysin verbaalisesti lahjakkaan (ja patalaiskan) kihlattunsa tossun alla. Mutta hei, tietokoneet on sentään hallussa!

Miettikää nyt ihan oikeasti poikienne tulevaisuutta.

Jos miehenä pääsee yliopistoon, niin siinä kuuluu nykyaikana jo jonkinlaiseen miesten parhaimmistoon. Sosiaaliset taidot nimenomaan kehittyvät verkkopeleissä verrattuna esimerkiksi lenkkeilyyn, kuntosaliin tai instrumentin soittamiseen. Parisuhteen saaminen on enemmän kiinni naamasta kuin sosiaalisista taidoista

Yliopistoon on helppo päästä niille aloille, johon ei ole niin kovaa hakua. Joten ei ole tekemisessä missään parhaimmiston kanssa.

Ja ei, sosiaaliset taidot eivät kehity verkkopeleissä.

Miten sosiaaliset taidot eivät kehity verkkopeleissä, kun pitää muiden kanssa yhdessä suunnitella mitä hahmoja valitaan ja minkälaisia taktiikoita käytetään? Ainoastaan yhteispelillä voi (yleensä) voittaa. Kehittyvätkö sosiaaliset taidot mielestäsi joukkueurheilulajeissa kuten lentopallossa?

Sosiaaliset taidot kehittyvät vain kun ollaan kasvokkain tekemisissä toisten ihmisten kanssa ja tilanteissa, josta ei voi lähteä yhtä nappia painamalla. Jos esimerkiksi hahmojen suunnittelussa tulee riitaa, voi toiselle huutaa "vtun muna!" ja logata pois. Tai voi muuten nauraa ja kiusata toista ilman, että oikeasti näkee millainen vaikutus sillä toiseen henkilöön on.

Sosiaalisten taitojen kehittymiseen tarvitaan siis, että henkilöt ovat niinsanotusti "ihmisten ilmoilla" eli ihmisten kanssa kanssakäymisessä kasvotusten.

Ihan totta. Itsekin olen aina pelannut paljon, mutta kyllä se pitää täysin paikkansa että netissä sosiaalisia taitoja ei opi samalla tavalla kuin oikeassa elämässä. Kun ei näe toista ihmistä fyysisenä edessään, on todella helppo dehumanisoida tämä ja unohtaa henkilön todellisuus. Helposti alkaa ajattelemaan oikeaa ihmistä pelkkänä pelihahmona pelin sisällä. Siksi nettikiusaaminenkin voi muuttua todella raa'aksi. Näissä keskusteluissa vain menee usein lapsi pesuveden mukana viemäriin kun ollaan tohisemassa ruutuajasta ja pelaamisen pahuudesta, vaikka suurin piirtein missä tahansa harrastuksessa voi ylittyä epäterve raja. Liikuntaharrastuksessakin voi puhjeta syömis- tai persoonallisuushäiriö jos valmentaja ja joukkuekaverit haukkuvat joka harjoituksissa läskiksi ja nöyryyttävät, eivätkä salli häviötä saati minkäänlaista heikkouden osoittamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan asiaa, mutta

* melkoinen rimanalitus vetää joulun välipäivät tähän, hui kamala jos vuoden synkimpänä aikana kolme vapaapäivää pelaa liikaa - vie uskottavuutta muuten tärkeältä asialta

* miksi juuri konsolipelit on se ongelma? meillä saa vääntää peliajasta ihan tarpeeksi vaikka ei ole edes pelikonsolia

* "aikuisten tarmo riittää jatkuvaan aktiviteettitoimiston pyörittämiseen" - tämäkö se tavoite on??!!

Varmaan niinä välipäivinä voisi perheenä tehdä myös jotain, kun kerrankin kaikki vapaalla?

Miten niin kerrankin kaikki on vapaalla? Ei yhtään sairaanhoitajaa, lääkäriä, laitoshuoltajaa, poliisia, kaupankassaa, palomiestä, hätäkeskuspäivystäjää, sosiaalityöntekijää, turvakodin työntekijää, vartijaa, päiväkodin työntekijää, laitoksen keittäjää, siivoojaa, roskakuskia, postinjakajaa, rekkakuskia ole töissä? Monissa ei-akuuteissakin töissä ollaan töissä välipäivinä, koska lomaa on rajallisesti (esim. 4 viikkoa kesällä + 1 talvilomaviikko, jonka valitsee pitää lasten hiihtolomalla koska siinä tulisi enemmän yksinolopäiviä putkeen kuin joulun välipäivinä).

Ok olin väärässä. Lasten on varmasti PAKKO sitten vaan pelata välipäivät aamusta iltaan.

No jos se ainoa vaihtoehtosi oli että tehdään perheenä jotain, niin kai se sitten pakko on kun koko perhe ei ole kotona. Mutta totta kai se on parempi porukalla pelata kimbleä naama norsunveellä ja tehdä väkisin lumilyhtyjä kuin ottaa edes kerran vuodessa rennommin.

Ja mistä mahtaa johtua se että lapsesi pelaavat Kimbleä tai tekevät lumilyhtyjä naama ”norsunveellä”...?

Varmaan samasta syystä kuin itselläni oli naama norsunveellä Kimblea ja lumilyhtyjä harrastettaessa jo 80-luvulla kun mitään tietokone- tai konsolipelejä ei vielä edes ollut.

eri

Vierailija kirjoitti:

MMS85 kirjoitti:

Nykypäivän ammatti jolla voi saada miljoonatulot, mutta vanhemmille ei kelpaa muu kuin jääkiekko, missä voi napsahtaa kiekko naamaa tai niskat poikki.

Ette hyväksy sentakia kun ette itse osaa.

Se miljonääripelaajaksi mahdollisuus päästä on sama, kun voittaa lotossa

Tai tehdä miljoonia NHL.:ssä.

Tuntemani lapsi ei saa tehdä oikein mitään muuta kuin pelata. Hän lisi liikunnallinen, ja haluaisi harrastaa liikuntalajeja, mutta äiti ei viitsi viedä häntä näihin harrastuksiin, eikä maksaa niistä mitään. Hän ei saa myöskään poistua kotipihaltaan, ja pihalla ei tietenkään ole mitään tekemistä. Lapsi pääsee liikunallisiin juttuihin silloin kun äiti viitsii lähteä lasten kanssa vaikkapa metsäkävelylle, ei muulloin. Kyseessä 10v poika, joka on jo lihava. Äitinsä on myös lihava, koska liikunta ei ole kivaa äidin mielestä, mutta hyvä ruoka on.

Lapsen isän kanssa ovat eronneet, ja isä onkin tukenut erästä liikunnallista harrastusta pojalle, mutta poika pääsee sinne yleensä vain silloin kun on isän luona. Äiti keksii aina jotain muuta, esim. huoneen siivousta niille hetkille kun pitäisi mennä harrastukseen. Tästä syystä poika ei kehity muiden tahtiin, ja vaikka ihan lahjakas sinänsä olisikin, niin koska pojan päivät kuluvat pullaa syödessä ja kotipihalla seisoessa, tai sisällä pelatessa, niin nyt on jo alkanut näyttää siltä että poika ei taida jaksaa harrastusta jossa jää jälkeen, ja jossa lihavuus haittaa liikkumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolestunut pikkusisko kirjoitti:

Veljeni saivat pelata lähes rajoituksetta jo päiväkoti-iästä alkuun Nintendolla ja Atarilla, myöhemmin pleikkarilla ja PC:lla. Tuloksena sosiaalisesti kyvyttömiä lähes kolmekymppisiä miehiä, joista toinen ei ole koskaan seurustellut ja vahvasti syrjäytymässä lopullisesti, toinen roikkunut yliopistossa 10 vuotta valmistumatta, ja kolmas on täysin verbaalisesti lahjakkaan (ja patalaiskan) kihlattunsa tossun alla. Mutta hei, tietokoneet on sentään hallussa!

Miettikää nyt ihan oikeasti poikienne tulevaisuutta.

Jos miehenä pääsee yliopistoon, niin siinä kuuluu nykyaikana jo jonkinlaiseen miesten parhaimmistoon. Sosiaaliset taidot nimenomaan kehittyvät verkkopeleissä verrattuna esimerkiksi lenkkeilyyn, kuntosaliin tai instrumentin soittamiseen. Parisuhteen saaminen on enemmän kiinni naamasta kuin sosiaalisista taidoista

Yliopistoon on helppo päästä niille aloille, johon ei ole niin kovaa hakua. Joten ei ole tekemisessä missään parhaimmiston kanssa.

Ja ei, sosiaaliset taidot eivät kehity verkkopeleissä.

Miten sosiaaliset taidot eivät kehity verkkopeleissä, kun pitää muiden kanssa yhdessä suunnitella mitä hahmoja valitaan ja minkälaisia taktiikoita käytetään? Ainoastaan yhteispelillä voi (yleensä) voittaa. Kehittyvätkö sosiaaliset taidot mielestäsi joukkueurheilulajeissa kuten lentopallossa?

Onhan tästä tutkimusta vaikka kuinka paljon. Miten ihmiset ovat niin tietämättömiä? Ei verkkokaveri korvaa oikeaa ihmiskontaktia mitenkään.

Jopa MLL:n mukaan pelaaminen on hyödyllistä (tiettyyn rajaan asti) ja kehittää sosiaalisia taitoja.  Oletko sinä muistanut tutkimuksia monipuolisesti

https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/lapset-ja-m…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että en laiskaksi itseäni kutsuisi, vaikka lapset pelaa sen 1-2h joka päivä. Sen lisäksi ulkoillaan, nähdään kavereita, skuutataan, uidaan, hypitään trampoliinilla, pyöräillään jne jne. Aktiiviset pojat ei paikallaan paljoa viihdy ja kaipaavat myös paljon meidän vanhempien seuraa, joten jos viikonloppuna saa sen peliajan 1-2 h levätä niin pitääkö se nyt heittää hanskat tiskiin ja todeta, että lapset on hunningolla. Koulun jälkeen myös pelaavat saman ajan, mutta silloin me vanhemmat ollaan töissä.

Pelaamisesta on nyt tehty kauhea mörkö. Toki jotkut rajat pitää olla, mutta kyllä ne kouluikäiset voivat pelatakin kunhan tekevät muutakin eivätkä ole koko päivää ruudun ääressä koulun jälkeen.

Pelaamisesta on tosiaan tehty liian iso mörkö. Se on ihan yhtä iso mörkö kuin lukeminen oli isovanhempien nuoruudessa.

Lukemista vastustettiin samoilla argumenteilla kuin pelaamista nykyään.

Jostain syystä lukemisesta on kuitenkin tullut arvostettu harrastus, kaikesta paheksunnasta huolimatta.

Niin, no mitäs sanot siitä että lasten ja nuorten, etenkin poikien lukutaito on romahtanut viime vuosina?

Minäpä kerron: siksi kun ne curling-vanhemmat eivät uskalla/jaksa kieltää jatkuvaa pelaamista. Tottakai etenkin pienet lapset valitsevat pelaamisen ennemmin kuin lukemisen, jos saavat itse valita, koska on aivan eri tavalla koukuttavaa. Tässä pitäisi vanhempien osata pitää rajoja, mutta kun se on vähän epämiellyttävää, niin ei viitsitä.

Miten voi pakottaa pojan lukemaan? Itse olin todella kova lukemaan, lapsena meni kirja päivässä. Lapseni kuitenkaan eivät ole mitenkään innokkaita lukijoita, äänikirjoja sentään kuuntelevat.

Peliaika on, mutta sen jälkeen eivät halua lukea. Jossain vaiheessa maksoin heille jopa ”palkkaa” lukemisesta, mutta ei se innokkuus siitäkään alkanut. Kuuntelevat kyllä mielellään, kun luen heille.

Niin pitääkö siis pakottaa lukemaan vai mitä tehdä?

Jos on sadepäiviä monta peräkkäin, eivätkä saa pelata, mitä sitten tekevät? Oletteko lukeneet lapsille paljon jo pienestä pitäen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolestunut pikkusisko kirjoitti:

Veljeni saivat pelata lähes rajoituksetta jo päiväkoti-iästä alkuun Nintendolla ja Atarilla, myöhemmin pleikkarilla ja PC:lla. Tuloksena sosiaalisesti kyvyttömiä lähes kolmekymppisiä miehiä, joista toinen ei ole koskaan seurustellut ja vahvasti syrjäytymässä lopullisesti, toinen roikkunut yliopistossa 10 vuotta valmistumatta, ja kolmas on täysin verbaalisesti lahjakkaan (ja patalaiskan) kihlattunsa tossun alla. Mutta hei, tietokoneet on sentään hallussa!

Miettikää nyt ihan oikeasti poikienne tulevaisuutta.

Jos miehenä pääsee yliopistoon, niin siinä kuuluu nykyaikana jo jonkinlaiseen miesten parhaimmistoon. Sosiaaliset taidot nimenomaan kehittyvät verkkopeleissä verrattuna esimerkiksi lenkkeilyyn, kuntosaliin tai instrumentin soittamiseen. Parisuhteen saaminen on enemmän kiinni naamasta kuin sosiaalisista taidoista

Yliopistoon on helppo päästä niille aloille, johon ei ole niin kovaa hakua. Joten ei ole tekemisessä missään parhaimmiston kanssa.

Ja ei, sosiaaliset taidot eivät kehity verkkopeleissä.

Miten sosiaaliset taidot eivät kehity verkkopeleissä, kun pitää muiden kanssa yhdessä suunnitella mitä hahmoja valitaan ja minkälaisia taktiikoita käytetään? Ainoastaan yhteispelillä voi (yleensä) voittaa. Kehittyvätkö sosiaaliset taidot mielestäsi joukkueurheilulajeissa kuten lentopallossa?

Sosiaaliset taidot kehittyvät vain kun ollaan kasvokkain tekemisissä toisten ihmisten kanssa ja tilanteissa, josta ei voi lähteä yhtä nappia painamalla. Jos esimerkiksi hahmojen suunnittelussa tulee riitaa, voi toiselle huutaa "vtun muna!" ja logata pois. Tai voi muuten nauraa ja kiusata toista ilman, että oikeasti näkee millainen vaikutus sillä toiseen henkilöön on.

Sosiaalisten taitojen kehittymiseen tarvitaan siis, että henkilöt ovat niinsanotusti "ihmisten ilmoilla" eli ihmisten kanssa kanssakäymisessä kasvotusten.

Ihan totta. Itsekin olen aina pelannut paljon, mutta kyllä se pitää täysin paikkansa että netissä sosiaalisia taitoja ei opi samalla tavalla kuin oikeassa elämässä. Kun ei näe toista ihmistä fyysisenä edessään, on todella helppo dehumanisoida tämä ja unohtaa henkilön todellisuus. Helposti alkaa ajattelemaan oikeaa ihmistä pelkkänä pelihahmona pelin sisällä. Siksi nettikiusaaminenkin voi muuttua todella raa'aksi. Näissä keskusteluissa vain menee usein lapsi pesuveden mukana viemäriin kun ollaan tohisemassa ruutuajasta ja pelaamisen pahuudesta, vaikka suurin piirtein missä tahansa harrastuksessa voi ylittyä epäterve raja. Liikuntaharrastuksessakin voi puhjeta syömis- tai persoonallisuushäiriö jos valmentaja ja joukkuekaverit haukkuvat joka harjoituksissa läskiksi ja nöyryyttävät, eivätkä salli häviötä saati minkäänlaista heikkouden osoittamista.

Nyt keskusteltiinkin niiden laiskojen vanhempien lapsista jotka pelaavat eniten (=aivan liikaa pienestä pitäen).

Vierailija kirjoitti:

Meidän vieressä on hieno leikkipuisto trampoliineineen, vieressä on myös skeittipuisto (kaupungin ainoa). Ne on täynnä esiteini- ja teini-ikäisiä nuoria joka päivä. Harmi vaan, että tämän 40 000 asukkaan kaupungissa ne ovat ainoat puistot, jotka on tuon ikäisille tehty. Pienten lasten leikkipuistoja on sitten joka nurkalla.

Kun ollaan niin huolissaan lasten tietokonepelaamisesta, ehkä pitäisi unohtaa vanhempien syyllistäminen ja tehdä joitain muutoksia kaupunkien ajanviettomahdollisuuksiin. Tuollaisille esiteini- ja teini-ikäisille on hyvin vähän sallittuja ja kiinnostavia paikkoja, joissa viettää aikaa.

Tämä totta varmasti monissa paikoissa, toivon mukaan vanhempana herätät keskustelua ja teet aloitteita kaupungin suuntaan asiaan liittyen.

Meilläpäin ei tätä ongelmaa ole, mutta suurin osa lapsen (4-luokkalainen) kavereista pelaa ilman rajoituksia. Heillä saattaa olla harrastuksia joissa käyvät useamman kerran viikossa ja tämän ajan toki ovat pelaamatta, mutta muuten vanhemmat eivät rajoita pelaamista ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että en laiskaksi itseäni kutsuisi, vaikka lapset pelaa sen 1-2h joka päivä. Sen lisäksi ulkoillaan, nähdään kavereita, skuutataan, uidaan, hypitään trampoliinilla, pyöräillään jne jne. Aktiiviset pojat ei paikallaan paljoa viihdy ja kaipaavat myös paljon meidän vanhempien seuraa, joten jos viikonloppuna saa sen peliajan 1-2 h levätä niin pitääkö se nyt heittää hanskat tiskiin ja todeta, että lapset on hunningolla. Koulun jälkeen myös pelaavat saman ajan, mutta silloin me vanhemmat ollaan töissä.

Pelaamisesta on nyt tehty kauhea mörkö. Toki jotkut rajat pitää olla, mutta kyllä ne kouluikäiset voivat pelatakin kunhan tekevät muutakin eivätkä ole koko päivää ruudun ääressä koulun jälkeen.

Pelaamisesta on tosiaan tehty liian iso mörkö. Se on ihan yhtä iso mörkö kuin lukeminen oli isovanhempien nuoruudessa.

Lukemista vastustettiin samoilla argumenteilla kuin pelaamista nykyään.

Jostain syystä lukemisesta on kuitenkin tullut arvostettu harrastus, kaikesta paheksunnasta huolimatta.

Niin, no mitäs sanot siitä että lasten ja nuorten, etenkin poikien lukutaito on romahtanut viime vuosina?

Minäpä kerron: siksi kun ne curling-vanhemmat eivät uskalla/jaksa kieltää jatkuvaa pelaamista. Tottakai etenkin pienet lapset valitsevat pelaamisen ennemmin kuin lukemisen, jos saavat itse valita, koska on aivan eri tavalla koukuttavaa. Tässä pitäisi vanhempien osata pitää rajoja, mutta kun se on vähän epämiellyttävää, niin ei viitsitä.

Miten voi pakottaa pojan lukemaan? Itse olin todella kova lukemaan, lapsena meni kirja päivässä. Lapseni kuitenkaan eivät ole mitenkään innokkaita lukijoita, äänikirjoja sentään kuuntelevat.

Peliaika on, mutta sen jälkeen eivät halua lukea. Jossain vaiheessa maksoin heille jopa ”palkkaa” lukemisesta, mutta ei se innokkuus siitäkään alkanut. Kuuntelevat kyllä mielellään, kun luen heille.

Niin pitääkö siis pakottaa lukemaan vai mitä tehdä?

Luet heille? Minkäikäisiä ovat?

Kerroin täällä taannoin, että olen vieläkin aktiivisesti mukana lapsen kilpaharrastuksessa; kuskaan, maksan, katson pelit ja olen toimitsijana yms. Kyseessä jääkiekko ja poika 15v. Treenejä tai pelejä on lähes joka päivä ja siinä se hallilla poikien aika sujahtaakin. Ovat pelanneet yhdessä jo vuosia, joten porukka on tiivis ja henki hyvä.

Mutta minkä p..kamyrskyn sainkaan niskaani. Elän lapseni kautta, olen pakottanut poikani jääkiekkoilemaan, hän ei pysty itsenäistymään, hänellä ei ole aikaa konsolipeleille/kirkonrotalle/lukemiseen/kaupungilla pyörimiseen jne.jne. Joten ihan sama äidit mitä te teette tai miten aktiivisia tai laiskoja olette, väärin menee kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että en laiskaksi itseäni kutsuisi, vaikka lapset pelaa sen 1-2h joka päivä. Sen lisäksi ulkoillaan, nähdään kavereita, skuutataan, uidaan, hypitään trampoliinilla, pyöräillään jne jne. Aktiiviset pojat ei paikallaan paljoa viihdy ja kaipaavat myös paljon meidän vanhempien seuraa, joten jos viikonloppuna saa sen peliajan 1-2 h levätä niin pitääkö se nyt heittää hanskat tiskiin ja todeta, että lapset on hunningolla. Koulun jälkeen myös pelaavat saman ajan, mutta silloin me vanhemmat ollaan töissä.

Pelaamisesta on nyt tehty kauhea mörkö. Toki jotkut rajat pitää olla, mutta kyllä ne kouluikäiset voivat pelatakin kunhan tekevät muutakin eivätkä ole koko päivää ruudun ääressä koulun jälkeen.

Pelaamisesta on tosiaan tehty liian iso mörkö. Se on ihan yhtä iso mörkö kuin lukeminen oli isovanhempien nuoruudessa.

Lukemista vastustettiin samoilla argumenteilla kuin pelaamista nykyään.

Jostain syystä lukemisesta on kuitenkin tullut arvostettu harrastus, kaikesta paheksunnasta huolimatta.

Niin, no mitäs sanot siitä että lasten ja nuorten, etenkin poikien lukutaito on romahtanut viime vuosina?

Minäpä kerron: siksi kun ne curling-vanhemmat eivät uskalla/jaksa kieltää jatkuvaa pelaamista. Tottakai etenkin pienet lapset valitsevat pelaamisen ennemmin kuin lukemisen, jos saavat itse valita, koska on aivan eri tavalla koukuttavaa. Tässä pitäisi vanhempien osata pitää rajoja, mutta kun se on vähän epämiellyttävää, niin ei viitsitä.

Miten voi pakottaa pojan lukemaan? Itse olin todella kova lukemaan, lapsena meni kirja päivässä. Lapseni kuitenkaan eivät ole mitenkään innokkaita lukijoita, äänikirjoja sentään kuuntelevat.

Peliaika on, mutta sen jälkeen eivät halua lukea. Jossain vaiheessa maksoin heille jopa ”palkkaa” lukemisesta, mutta ei se innokkuus siitäkään alkanut. Kuuntelevat kyllä mielellään, kun luen heille.

Niin pitääkö siis pakottaa lukemaan vai mitä tehdä?

Luet heille? Minkäikäisiä ovat?

Ohis: lukea voi ja kannattaa kaiken ikäisille lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että en laiskaksi itseäni kutsuisi, vaikka lapset pelaa sen 1-2h joka päivä. Sen lisäksi ulkoillaan, nähdään kavereita, skuutataan, uidaan, hypitään trampoliinilla, pyöräillään jne jne. Aktiiviset pojat ei paikallaan paljoa viihdy ja kaipaavat myös paljon meidän vanhempien seuraa, joten jos viikonloppuna saa sen peliajan 1-2 h levätä niin pitääkö se nyt heittää hanskat tiskiin ja todeta, että lapset on hunningolla. Koulun jälkeen myös pelaavat saman ajan, mutta silloin me vanhemmat ollaan töissä.

Pelaamisesta on nyt tehty kauhea mörkö. Toki jotkut rajat pitää olla, mutta kyllä ne kouluikäiset voivat pelatakin kunhan tekevät muutakin eivätkä ole koko päivää ruudun ääressä koulun jälkeen.

Pelaamisesta on tosiaan tehty liian iso mörkö. Se on ihan yhtä iso mörkö kuin lukeminen oli isovanhempien nuoruudessa.

Lukemista vastustettiin samoilla argumenteilla kuin pelaamista nykyään.

Jostain syystä lukemisesta on kuitenkin tullut arvostettu harrastus, kaikesta paheksunnasta huolimatta.

Niin, no mitäs sanot siitä että lasten ja nuorten, etenkin poikien lukutaito on romahtanut viime vuosina?

Minäpä kerron: siksi kun ne curling-vanhemmat eivät uskalla/jaksa kieltää jatkuvaa pelaamista. Tottakai etenkin pienet lapset valitsevat pelaamisen ennemmin kuin lukemisen, jos saavat itse valita, koska on aivan eri tavalla koukuttavaa. Tässä pitäisi vanhempien osata pitää rajoja, mutta kun se on vähän epämiellyttävää, niin ei viitsitä.

Miten voi pakottaa pojan lukemaan? Itse olin todella kova lukemaan, lapsena meni kirja päivässä. Lapseni kuitenkaan eivät ole mitenkään innokkaita lukijoita, äänikirjoja sentään kuuntelevat.

Peliaika on, mutta sen jälkeen eivät halua lukea. Jossain vaiheessa maksoin heille jopa ”palkkaa” lukemisesta, mutta ei se innokkuus siitäkään alkanut. Kuuntelevat kyllä mielellään, kun luen heille.

Niin pitääkö siis pakottaa lukemaan vai mitä tehdä?

Luet heille? Minkäikäisiä ovat?

Ohis: lukea voi ja kannattaa kaiken ikäisille lapsille.

Kyllä varmasti hyvä myös niille teineille...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että en laiskaksi itseäni kutsuisi, vaikka lapset pelaa sen 1-2h joka päivä. Sen lisäksi ulkoillaan, nähdään kavereita, skuutataan, uidaan, hypitään trampoliinilla, pyöräillään jne jne. Aktiiviset pojat ei paikallaan paljoa viihdy ja kaipaavat myös paljon meidän vanhempien seuraa, joten jos viikonloppuna saa sen peliajan 1-2 h levätä niin pitääkö se nyt heittää hanskat tiskiin ja todeta, että lapset on hunningolla. Koulun jälkeen myös pelaavat saman ajan, mutta silloin me vanhemmat ollaan töissä.

Pelaamisesta on nyt tehty kauhea mörkö. Toki jotkut rajat pitää olla, mutta kyllä ne kouluikäiset voivat pelatakin kunhan tekevät muutakin eivätkä ole koko päivää ruudun ääressä koulun jälkeen.

Pelaamisesta on tosiaan tehty liian iso mörkö. Se on ihan yhtä iso mörkö kuin lukeminen oli isovanhempien nuoruudessa.

Lukemista vastustettiin samoilla argumenteilla kuin pelaamista nykyään.

Jostain syystä lukemisesta on kuitenkin tullut arvostettu harrastus, kaikesta paheksunnasta huolimatta.

Niin, no mitäs sanot siitä että lasten ja nuorten, etenkin poikien lukutaito on romahtanut viime vuosina?

Minäpä kerron: siksi kun ne curling-vanhemmat eivät uskalla/jaksa kieltää jatkuvaa pelaamista. Tottakai etenkin pienet lapset valitsevat pelaamisen ennemmin kuin lukemisen, jos saavat itse valita, koska on aivan eri tavalla koukuttavaa. Tässä pitäisi vanhempien osata pitää rajoja, mutta kun se on vähän epämiellyttävää, niin ei viitsitä.

Miten voi pakottaa pojan lukemaan? Itse olin todella kova lukemaan, lapsena meni kirja päivässä. Lapseni kuitenkaan eivät ole mitenkään innokkaita lukijoita, äänikirjoja sentään kuuntelevat.

Peliaika on, mutta sen jälkeen eivät halua lukea. Jossain vaiheessa maksoin heille jopa ”palkkaa” lukemisesta, mutta ei se innokkuus siitäkään alkanut. Kuuntelevat kyllä mielellään, kun luen heille.

Niin pitääkö siis pakottaa lukemaan vai mitä tehdä?

Luet heille? Minkäikäisiä ovat?

Ohis: lukea voi ja kannattaa kaiken ikäisille lapsille.

Joo siis se olikin ehdotukseni tässä tapauksessa. Ei voi olettaakaan pienten lasten lukevan itse.