Lue keskustelun säännöt.
Laiskojen vanhempien lapset pelaavat eniten
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ihmetellyt sitä, kun monien akateemisten, hyvissä töissä olevien vanhempien lapset pelaavat tosi paljon. Ihan pienet eka-tokaluokkalaisetkin. Vanhemmat tekevät pitkää päivää töissä ja lapset pelaavat siitä saakka kun pääsevät koulusta iltaan saakka.
Ei siinä ole mielestäni mitään ihmeellistä. Jos katsoo keitä ostarilla notkuu iltapäivisin ja iltaisin, niin ei taida paljoa olla akateemisten perheiden lapsia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä pelaa koko perhe, itse olen pelannut jo 80-luvulta lähtien ja pelaan hautaan asti. Se nyt vaan on niin, että pelaaminen on parasta mitä tällä maailmalla on tarjota, suurin osa muista harrastuksista kuuluu VMP-osastoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sen näkee ravintoloissa ja muualla, miten jo alle 2v lapsien eteen tungetaan vaan ne tabletit.
Niin ravintolassa, jossa käydään ehkä kerran kuussa jos sitäkään. Seuraavaksi ongelma on varmaan lomalennot kerran vuodessa. Nämä tilanteet on meillä olleet juuri niitä joissa pelaaminen tai videon katsominen on ihan ok, mielummin kuin kuunnella lapsen kitinää. (Paljon hienompaa on toki raahata lapselle värikyniä ja vihkoja mukana, koska se nyt vain on hienoa ja pelit ei. Syystä jota en tiedä.)
Sori vaan, mutta nämä perheet kyllä tunkevat sitä tablettia aina lapsien eteen ja passivoivoivat heitä. Sitten tottakai aina löydetään syy, miksi se tabletti pitää antaa, eikä jotain muuta virikettä. "pitää siivota, tabletti.. piti puhua puhelimessa, tabletti... tarvitsin aikaa itse levähtää, tabletti"..
vähän aikaa sitten tuli ihan tutkimus, että tabletti passivoi lapsia. Että on siihen ihan syy, miksi jotkut välttelevät niiden tablettien antamista lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Huolestunut pikkusisko kirjoitti:
Veljeni saivat pelata lähes rajoituksetta jo päiväkoti-iästä alkuun Nintendolla ja Atarilla, myöhemmin pleikkarilla ja PC:lla. Tuloksena sosiaalisesti kyvyttömiä lähes kolmekymppisiä miehiä, joista toinen ei ole koskaan seurustellut ja vahvasti syrjäytymässä lopullisesti, toinen roikkunut yliopistossa 10 vuotta valmistumatta, ja kolmas on täysin verbaalisesti lahjakkaan (ja patalaiskan) kihlattunsa tossun alla. Mutta hei, tietokoneet on sentään hallussa!
Miettikää nyt ihan oikeasti poikienne tulevaisuutta.
Jos miehenä pääsee yliopistoon, niin siinä kuuluu nykyaikana jo jonkinlaiseen miesten parhaimmistoon. Sosiaaliset taidot nimenomaan kehittyvät verkkopeleissä verrattuna esimerkiksi lenkkeilyyn, kuntosaliin tai instrumentin soittamiseen. Parisuhteen saaminen on enemmän kiinni naamasta kuin sosiaalisista taidoista
Yliopistoon on helppo päästä niille aloille, johon ei ole niin kovaa hakua. Joten ei ole tekemisessä missään parhaimmiston kanssa.
Ja ei, sosiaaliset taidot eivät kehity verkkopeleissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh. Itse pelasin myös tuntitolkulla ja istuin koneen ääressä teini-ikäisenä jo 2000-luvun alussa noin 8 tuntia päivässä. Ihan normaali aikuinen minusta kasvoi ja nykyisin olen hyväpalkkaisessa IT-alan työssäkin. Kyllä silloinkin oltiin huolissaan vanhempia ja mediaa myöten että internetti tuhoaa lapset, mutta ei siinä ihan niin tainnut sitten käydä.
Toisaalta omat vanhemmat pakottivat ainakin koulut käymään ja syömään terveellisesti, taitaa nykyajan himopelaajat olla niitä mamin mussukoita joille annetaan satanen "ruokarahaa" (eli limppari-sipsi-suklaa-eväisiin) ja lukioon/amikseen ei tarvitse mennä kun mamman kulta ahdistuu ja tahtoo harjoitella e-sports-tähdeksi tulemista.
Mutta tuliko sinusta liikunnallinen? Se tulee vaikuttamaan loppu elämääsi ratkaisevasti.
Entä jos olisikin mielummin istunut lukemassa kirjaa tai maalaamassa? Tai pelaamassa lautapelejä? Shakkia? Virkkaamassa? Neulomassa? Katselemassa elokuvia? Kirjoittamassa? Kyllä niitä epäliikunnallisia istumaharrastuksia löytyy paljon muitakin, mutta niitä ei samalla tapaa demonisoida.
Totta, mutta pelaaminen on kyllä eri tavalla koukuttavaa kuin joku shakin pelaaminen. Ihan tutkitusti riippuvuutta aiheuttavaa. Missä vaan voi mennä överiksi, mutta nuo perinteiset ajanvietteet ei kuitenkaan yleensä muodostu ongelmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sen näkee ravintoloissa ja muualla, miten jo alle 2v lapsien eteen tungetaan vaan ne tabletit.
Niin ravintolassa, jossa käydään ehkä kerran kuussa jos sitäkään. Seuraavaksi ongelma on varmaan lomalennot kerran vuodessa. Nämä tilanteet on meillä olleet juuri niitä joissa pelaaminen tai videon katsominen on ihan ok, mielummin kuin kuunnella lapsen kitinää. (Paljon hienompaa on toki raahata lapselle värikyniä ja vihkoja mukana, koska se nyt vain on hienoa ja pelit ei. Syystä jota en tiedä.)
Sori vaan, mutta nämä perheet kyllä tunkevat sitä tablettia aina lapsien eteen ja passivoivoivat heitä. Sitten tottakai aina löydetään syy, miksi se tabletti pitää antaa, eikä jotain muuta virikettä. "pitää siivota, tabletti.. piti puhua puhelimessa, tabletti... tarvitsin aikaa itse levähtää, tabletti"..
vähän aikaa sitten tuli ihan tutkimus, että tabletti passivoi lapsia. Että on siihen ihan syy, miksi jotkut välttelevät niiden tablettien antamista lapsille.
Voi olla, mutta tuo ravintola on silti huono esimerkki koska siellä moni sellainenkin antaa lapselle tabletin, joka ei sitä muulloin anna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolestunut pikkusisko kirjoitti:
Veljeni saivat pelata lähes rajoituksetta jo päiväkoti-iästä alkuun Nintendolla ja Atarilla, myöhemmin pleikkarilla ja PC:lla. Tuloksena sosiaalisesti kyvyttömiä lähes kolmekymppisiä miehiä, joista toinen ei ole koskaan seurustellut ja vahvasti syrjäytymässä lopullisesti, toinen roikkunut yliopistossa 10 vuotta valmistumatta, ja kolmas on täysin verbaalisesti lahjakkaan (ja patalaiskan) kihlattunsa tossun alla. Mutta hei, tietokoneet on sentään hallussa!
Miettikää nyt ihan oikeasti poikienne tulevaisuutta.
Jos miehenä pääsee yliopistoon, niin siinä kuuluu nykyaikana jo jonkinlaiseen miesten parhaimmistoon. Sosiaaliset taidot nimenomaan kehittyvät verkkopeleissä verrattuna esimerkiksi lenkkeilyyn, kuntosaliin tai instrumentin soittamiseen. Parisuhteen saaminen on enemmän kiinni naamasta kuin sosiaalisista taidoista
Yliopistoon on helppo päästä niille aloille, johon ei ole niin kovaa hakua. Joten ei ole tekemisessä missään parhaimmiston kanssa.
Ja ei, sosiaaliset taidot eivät kehity verkkopeleissä.
Miten sosiaaliset taidot eivät kehity verkkopeleissä, kun pitää muiden kanssa yhdessä suunnitella mitä hahmoja valitaan ja minkälaisia taktiikoita käytetään? Ainoastaan yhteispelillä voi (yleensä) voittaa. Kehittyvätkö sosiaaliset taidot mielestäsi joukkueurheilulajeissa kuten lentopallossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolestunut pikkusisko kirjoitti:
Veljeni saivat pelata lähes rajoituksetta jo päiväkoti-iästä alkuun Nintendolla ja Atarilla, myöhemmin pleikkarilla ja PC:lla. Tuloksena sosiaalisesti kyvyttömiä lähes kolmekymppisiä miehiä, joista toinen ei ole koskaan seurustellut ja vahvasti syrjäytymässä lopullisesti, toinen roikkunut yliopistossa 10 vuotta valmistumatta, ja kolmas on täysin verbaalisesti lahjakkaan (ja patalaiskan) kihlattunsa tossun alla. Mutta hei, tietokoneet on sentään hallussa!
Miettikää nyt ihan oikeasti poikienne tulevaisuutta.
Jos miehenä pääsee yliopistoon, niin siinä kuuluu nykyaikana jo jonkinlaiseen miesten parhaimmistoon. Sosiaaliset taidot nimenomaan kehittyvät verkkopeleissä verrattuna esimerkiksi lenkkeilyyn, kuntosaliin tai instrumentin soittamiseen. Parisuhteen saaminen on enemmän kiinni naamasta kuin sosiaalisista taidoista
Yliopistoon on helppo päästä niille aloille, johon ei ole niin kovaa hakua. Joten ei ole tekemisessä missään parhaimmiston kanssa.
Ja ei, sosiaaliset taidot eivät kehity verkkopeleissä.Miten sosiaaliset taidot eivät kehity verkkopeleissä, kun pitää muiden kanssa yhdessä suunnitella mitä hahmoja valitaan ja minkälaisia taktiikoita käytetään? Ainoastaan yhteispelillä voi (yleensä) voittaa. Kehittyvätkö sosiaaliset taidot mielestäsi joukkueurheilulajeissa kuten lentopallossa?
Käytättekö nettikameraa näissä neuvotteluissa, vai vain kirjoittamista? Jos kirjoittamista, niin yhtä hyvin sosiaaliset taidot silloin kehittyy länkyttämällä täällä av:lla. Siinä ei näe toisen ihmisen ilmeitä tai reaktioita, tekstistä ei näe mielentilaa mikä kirjoittajalla on päällä. Ihmisen kanssa kommunikointi kunnolla vaatii ilmeiden näkemisen ja äänensävyn kuulemisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolestunut pikkusisko kirjoitti:
Veljeni saivat pelata lähes rajoituksetta jo päiväkoti-iästä alkuun Nintendolla ja Atarilla, myöhemmin pleikkarilla ja PC:lla. Tuloksena sosiaalisesti kyvyttömiä lähes kolmekymppisiä miehiä, joista toinen ei ole koskaan seurustellut ja vahvasti syrjäytymässä lopullisesti, toinen roikkunut yliopistossa 10 vuotta valmistumatta, ja kolmas on täysin verbaalisesti lahjakkaan (ja patalaiskan) kihlattunsa tossun alla. Mutta hei, tietokoneet on sentään hallussa!
Miettikää nyt ihan oikeasti poikienne tulevaisuutta.
Jos miehenä pääsee yliopistoon, niin siinä kuuluu nykyaikana jo jonkinlaiseen miesten parhaimmistoon. Sosiaaliset taidot nimenomaan kehittyvät verkkopeleissä verrattuna esimerkiksi lenkkeilyyn, kuntosaliin tai instrumentin soittamiseen. Parisuhteen saaminen on enemmän kiinni naamasta kuin sosiaalisista taidoista
Yliopistoon on helppo päästä niille aloille, johon ei ole niin kovaa hakua. Joten ei ole tekemisessä missään parhaimmiston kanssa.
Ja ei, sosiaaliset taidot eivät kehity verkkopeleissä.Miten sosiaaliset taidot eivät kehity verkkopeleissä, kun pitää muiden kanssa yhdessä suunnitella mitä hahmoja valitaan ja minkälaisia taktiikoita käytetään? Ainoastaan yhteispelillä voi (yleensä) voittaa. Kehittyvätkö sosiaaliset taidot mielestäsi joukkueurheilulajeissa kuten lentopallossa?
Sosiaaliset taidot yleensä tarkoittavat kykyä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja luotsata itsensä kunnialla läpi työhaastatteluista, sukujuhlista, treffeistä, small talkista naapurin mummon kanssa ja niin edelleen. Toki voi olla sosiaalinen virtuoosi neljän seinän sisällä omissa pelimaailmoissaan, mutta esimerkiksi liikuntaharrastusten parissa kasvaneilla on helpompaa tulkita myös muiden elekieltä. Siinä kun joutuu oikeasti kohtaamaan toisen ihmisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolestunut pikkusisko kirjoitti:
Veljeni saivat pelata lähes rajoituksetta jo päiväkoti-iästä alkuun Nintendolla ja Atarilla, myöhemmin pleikkarilla ja PC:lla. Tuloksena sosiaalisesti kyvyttömiä lähes kolmekymppisiä miehiä, joista toinen ei ole koskaan seurustellut ja vahvasti syrjäytymässä lopullisesti, toinen roikkunut yliopistossa 10 vuotta valmistumatta, ja kolmas on täysin verbaalisesti lahjakkaan (ja patalaiskan) kihlattunsa tossun alla. Mutta hei, tietokoneet on sentään hallussa!
Miettikää nyt ihan oikeasti poikienne tulevaisuutta.
Jos miehenä pääsee yliopistoon, niin siinä kuuluu nykyaikana jo jonkinlaiseen miesten parhaimmistoon. Sosiaaliset taidot nimenomaan kehittyvät verkkopeleissä verrattuna esimerkiksi lenkkeilyyn, kuntosaliin tai instrumentin soittamiseen. Parisuhteen saaminen on enemmän kiinni naamasta kuin sosiaalisista taidoista
Yliopistoon on helppo päästä niille aloille, johon ei ole niin kovaa hakua. Joten ei ole tekemisessä missään parhaimmiston kanssa.
Ja ei, sosiaaliset taidot eivät kehity verkkopeleissä.Miten sosiaaliset taidot eivät kehity verkkopeleissä, kun pitää muiden kanssa yhdessä suunnitella mitä hahmoja valitaan ja minkälaisia taktiikoita käytetään? Ainoastaan yhteispelillä voi (yleensä) voittaa. Kehittyvätkö sosiaaliset taidot mielestäsi joukkueurheilulajeissa kuten lentopallossa?
Sosiaaliset taidot kehittyvät vain kun ollaan kasvokkain tekemisissä toisten ihmisten kanssa ja tilanteissa, josta ei voi lähteä yhtä nappia painamalla. Jos esimerkiksi hahmojen suunnittelussa tulee riitaa, voi toiselle huutaa "vtun muna!" ja logata pois. Tai voi muuten nauraa ja kiusata toista ilman, että oikeasti näkee millainen vaikutus sillä toiseen henkilöön on.
Sosiaalisten taitojen kehittymiseen tarvitaan siis, että henkilöt ovat niinsanotusti "ihmisten ilmoilla" eli ihmisten kanssa kanssakäymisessä kasvotusten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh. Itse pelasin myös tuntitolkulla ja istuin koneen ääressä teini-ikäisenä jo 2000-luvun alussa noin 8 tuntia päivässä. Ihan normaali aikuinen minusta kasvoi ja nykyisin olen hyväpalkkaisessa IT-alan työssäkin. Kyllä silloinkin oltiin huolissaan vanhempia ja mediaa myöten että internetti tuhoaa lapset, mutta ei siinä ihan niin tainnut sitten käydä.
Toisaalta omat vanhemmat pakottivat ainakin koulut käymään ja syömään terveellisesti, taitaa nykyajan himopelaajat olla niitä mamin mussukoita joille annetaan satanen "ruokarahaa" (eli limppari-sipsi-suklaa-eväisiin) ja lukioon/amikseen ei tarvitse mennä kun mamman kulta ahdistuu ja tahtoo harjoitella e-sports-tähdeksi tulemista.
Mutta tuliko sinusta liikunnallinen? Se tulee vaikuttamaan loppu elämääsi ratkaisevasti.
Entä jos olisikin mielummin istunut lukemassa kirjaa tai maalaamassa? Tai pelaamassa lautapelejä? Shakkia? Virkkaamassa? Neulomassa? Katselemassa elokuvia? Kirjoittamassa? Kyllä niitä epäliikunnallisia istumaharrastuksia löytyy paljon muitakin, mutta niitä ei samalla tapaa demonisoida.
Totta, mutta pelaaminen on kyllä eri tavalla koukuttavaa kuin joku shakin pelaaminen. Ihan tutkitusti riippuvuutta aiheuttavaa. Missä vaan voi mennä överiksi, mutta nuo perinteiset ajanvietteet ei kuitenkaan yleensä muodostu ongelmaksi.
Pelit suunnitellaan koukuttaviksi. Mieheni on pelannut paljon lapsesta alkaen, ja sanoo aina puoliksi tosissaan, ettei antaisi oman lapsensa pelata, jos sellaisen saamme.
Toiset koukuttuvat peleihin helpommin kuin toiset, myös lapsissa on eroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa, että en laiskaksi itseäni kutsuisi, vaikka lapset pelaa sen 1-2h joka päivä. Sen lisäksi ulkoillaan, nähdään kavereita, skuutataan, uidaan, hypitään trampoliinilla, pyöräillään jne jne. Aktiiviset pojat ei paikallaan paljoa viihdy ja kaipaavat myös paljon meidän vanhempien seuraa, joten jos viikonloppuna saa sen peliajan 1-2 h levätä niin pitääkö se nyt heittää hanskat tiskiin ja todeta, että lapset on hunningolla. Koulun jälkeen myös pelaavat saman ajan, mutta silloin me vanhemmat ollaan töissä.
Pelaamisesta on nyt tehty kauhea mörkö. Toki jotkut rajat pitää olla, mutta kyllä ne kouluikäiset voivat pelatakin kunhan tekevät muutakin eivätkä ole koko päivää ruudun ääressä koulun jälkeen.
Nykypäivän ammatti jolla voi saada miljoonatulot, mutta vanhemmille ei kelpaa muu kuin jääkiekko, missä voi napsahtaa kiekko naamaa tai niskat poikki.
Ette hyväksy sentakia kun ette itse osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolestunut pikkusisko kirjoitti:
Veljeni saivat pelata lähes rajoituksetta jo päiväkoti-iästä alkuun Nintendolla ja Atarilla, myöhemmin pleikkarilla ja PC:lla. Tuloksena sosiaalisesti kyvyttömiä lähes kolmekymppisiä miehiä, joista toinen ei ole koskaan seurustellut ja vahvasti syrjäytymässä lopullisesti, toinen roikkunut yliopistossa 10 vuotta valmistumatta, ja kolmas on täysin verbaalisesti lahjakkaan (ja patalaiskan) kihlattunsa tossun alla. Mutta hei, tietokoneet on sentään hallussa!
Miettikää nyt ihan oikeasti poikienne tulevaisuutta.
Jos miehenä pääsee yliopistoon, niin siinä kuuluu nykyaikana jo jonkinlaiseen miesten parhaimmistoon. Sosiaaliset taidot nimenomaan kehittyvät verkkopeleissä verrattuna esimerkiksi lenkkeilyyn, kuntosaliin tai instrumentin soittamiseen. Parisuhteen saaminen on enemmän kiinni naamasta kuin sosiaalisista taidoista
Yliopistoon on helppo päästä niille aloille, johon ei ole niin kovaa hakua. Joten ei ole tekemisessä missään parhaimmiston kanssa.
Ja ei, sosiaaliset taidot eivät kehity verkkopeleissä.Miten sosiaaliset taidot eivät kehity verkkopeleissä, kun pitää muiden kanssa yhdessä suunnitella mitä hahmoja valitaan ja minkälaisia taktiikoita käytetään? Ainoastaan yhteispelillä voi (yleensä) voittaa. Kehittyvätkö sosiaaliset taidot mielestäsi joukkueurheilulajeissa kuten lentopallossa?
Sosiaaliset taidot kehittyvät vain kun ollaan kasvokkain tekemisissä toisten ihmisten kanssa ja tilanteissa, josta ei voi lähteä yhtä nappia painamalla. Jos esimerkiksi hahmojen suunnittelussa tulee riitaa, voi toiselle huutaa "vtun muna!" ja logata pois. Tai voi muuten nauraa ja kiusata toista ilman, että oikeasti näkee millainen vaikutus sillä toiseen henkilöön on.
Sosiaalisten taitojen kehittymiseen tarvitaan siis, että henkilöt ovat niinsanotusti "ihmisten ilmoilla" eli ihmisten kanssa kanssakäymisessä kasvotusten.
Kyllä oikeassakin elämässä voi "lähteä ovet paukkuen pois" ja se on ihan yhtä produktiivista ja sosiaalisesti epähyväksyttyä. Ei pelaaminen juurikaan eroa työelämän yhteistyötä vaativista projekteista
MMS85 kirjoitti:
Nykypäivän ammatti jolla voi saada miljoonatulot, mutta vanhemmille ei kelpaa muu kuin jääkiekko, missä voi napsahtaa kiekko naamaa tai niskat poikki.
Ette hyväksy sentakia kun ette itse osaa.
Se miljonääripelaajaksi mahdollisuus päästä on sama, kun voittaa lotossa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolestunut pikkusisko kirjoitti:
Veljeni saivat pelata lähes rajoituksetta jo päiväkoti-iästä alkuun Nintendolla ja Atarilla, myöhemmin pleikkarilla ja PC:lla. Tuloksena sosiaalisesti kyvyttömiä lähes kolmekymppisiä miehiä, joista toinen ei ole koskaan seurustellut ja vahvasti syrjäytymässä lopullisesti, toinen roikkunut yliopistossa 10 vuotta valmistumatta, ja kolmas on täysin verbaalisesti lahjakkaan (ja patalaiskan) kihlattunsa tossun alla. Mutta hei, tietokoneet on sentään hallussa!
Miettikää nyt ihan oikeasti poikienne tulevaisuutta.
Jos miehenä pääsee yliopistoon, niin siinä kuuluu nykyaikana jo jonkinlaiseen miesten parhaimmistoon. Sosiaaliset taidot nimenomaan kehittyvät verkkopeleissä verrattuna esimerkiksi lenkkeilyyn, kuntosaliin tai instrumentin soittamiseen. Parisuhteen saaminen on enemmän kiinni naamasta kuin sosiaalisista taidoista
Yliopistoon on helppo päästä niille aloille, johon ei ole niin kovaa hakua. Joten ei ole tekemisessä missään parhaimmiston kanssa.
Ja ei, sosiaaliset taidot eivät kehity verkkopeleissä.Miten sosiaaliset taidot eivät kehity verkkopeleissä, kun pitää muiden kanssa yhdessä suunnitella mitä hahmoja valitaan ja minkälaisia taktiikoita käytetään? Ainoastaan yhteispelillä voi (yleensä) voittaa. Kehittyvätkö sosiaaliset taidot mielestäsi joukkueurheilulajeissa kuten lentopallossa?
Sosiaaliset taidot kehittyvät vain kun ollaan kasvokkain tekemisissä toisten ihmisten kanssa ja tilanteissa, josta ei voi lähteä yhtä nappia painamalla. Jos esimerkiksi hahmojen suunnittelussa tulee riitaa, voi toiselle huutaa "vtun muna!" ja logata pois. Tai voi muuten nauraa ja kiusata toista ilman, että oikeasti näkee millainen vaikutus sillä toiseen henkilöön on.
Sosiaalisten taitojen kehittymiseen tarvitaan siis, että henkilöt ovat niinsanotusti "ihmisten ilmoilla" eli ihmisten kanssa kanssakäymisessä kasvotusten.
Kyllä oikeassakin elämässä voi "lähteä ovet paukkuen pois" ja se on ihan yhtä produktiivista ja sosiaalisesti epähyväksyttyä. Ei pelaaminen juurikaan eroa työelämän yhteistyötä vaativista projekteista
Kyllä voi, mutta siitä seuraa suurempi reagtio ja myös henkilöt voivat lähteä tämän ovet paukkuen lähtevän henkilön perään. Sosiaaliset taidot eivät kehity nettipeleissä.
Sosiaalisten taitojen oppimiseen tarvitaan kyky nähdä toisten ilmeet ja käyttäytyminen. Ei riitä, että puhuu pelkästään jossain discordissa.
Noh, minä läiskin tuon ikäisenä kotona kortteja ja leikin barbeilla. Oliko se nyt sitten ratkaisevasti sosiaalisempaa tai kehittävämpää, kun ihan yksin huoneessani möllötin eikä liikuntaakaan siinä tullut.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa, että en laiskaksi itseäni kutsuisi, vaikka lapset pelaa sen 1-2h joka päivä. Sen lisäksi ulkoillaan, nähdään kavereita, skuutataan, uidaan, hypitään trampoliinilla, pyöräillään jne jne. Aktiiviset pojat ei paikallaan paljoa viihdy ja kaipaavat myös paljon meidän vanhempien seuraa, joten jos viikonloppuna saa sen peliajan 1-2 h levätä niin pitääkö se nyt heittää hanskat tiskiin ja todeta, että lapset on hunningolla. Koulun jälkeen myös pelaavat saman ajan, mutta silloin me vanhemmat ollaan töissä.
Pelaamisesta on nyt tehty kauhea mörkö. Toki jotkut rajat pitää olla, mutta kyllä ne kouluikäiset voivat pelatakin kunhan tekevät muutakin eivätkä ole koko päivää ruudun ääressä koulun jälkeen.
Pelaamisesta on tosiaan tehty liian iso mörkö. Se on ihan yhtä iso mörkö kuin lukeminen oli isovanhempien nuoruudessa.
Lukemista vastustettiin samoilla argumenteilla kuin pelaamista nykyään.
Jostain syystä lukemisesta on kuitenkin tullut arvostettu harrastus, kaikesta paheksunnasta huolimatta.
Jos miehenä pääsee yliopistoon, niin siinä kuuluu nykyaikana jo jonkinlaiseen miesten parhaimmistoon. Sosiaaliset taidot nimenomaan kehittyvät verkkopeleissä verrattuna esimerkiksi lenkkeilyyn, kuntosaliin tai instrumentin soittamiseen. Parisuhteen saaminen on enemmän kiinni naamasta kuin sosiaalisista taidoista