¤¤¤HAIKKARIT¤¤¤

Kotona olen, mutta töissä kotona myös, wahm kun olen. Äitiyslomaan aikaa pari kuukautta. Alkaa jo maha ollakin sen verran tiellä, että lomaa odotellessa ;)

Tässähän me ainakin...



Huomasin just kun oltiin esikoisen koulun urheilutapahtumassa ja Amanda kiljui kurkku suorana että sillähän on kaksi yläposkihammasta =0 Millon nekin on sinne tulleet?



Hyvää kuuluu ja tahtoa riittää! Amanda on nyt 13kk ja juuri oppinut kävelemään. Katselee itseään peilistä kun seisoo ilman tukea ja on niin maan ylpeän näköinen. Amandan vuorokaudessa tuntuu olevan ainakin 25 tuntia. Herää joskus kahdeksalta ja päiväunet menis myöhemmäks ja myöhemmäks. Hyvä jos onnistun puoli kaksi saamaan unille. Tästä sitten seuraa se että illalla ei yhtään väsytä vaan kymmeneen jaksais kun se kuuluisa duracel-pupu. Olen kuitenkin yrittänyt pitää siitä klo 21:sta kiinni, pelleilköön sitten sängyssä.



Päiviin kuuluu naurua ja itkua. Eilen otin Amandalta pois tussikynän mikä aiheutti 40 minuutin päättömän raivon. Selkä kaarella rimpuili, syliin, pois, syliin, pois... Pari kertaa ehti hakata päänsä lattiaan ennen kun ehdin väliin. Isosisarukset yritti tehdä kaikkensa että tehopakkaus rauhottuisi mutta ei mitään reaktiota. Pidin kiinni vieressäni ja lopulta kiukunpuuska laantui. Nuo muistuttavat minusta uhmakohtauksia. Tänään kun raivosi siellä koululla niin pari ihmistä ehti jo kysäsemään että mikä sillä on. Sanoin että harmittaa.



Mutta silti minusta elämä on tosi paljon helpottanut! A osaa olla aivan ihana ja jakelee pusujaan hyvin anteliaasti " mmmoms" äänen kera. Leikkii autoilla ja nukeilla. Silittelee nukkeja ja yrittää pukea niitä, autoilla leikkiessä on kilpailu isoveljen kanssa kumman paloautosta tulee kovempi ääni. Mieletön mekkala kun molemmat tuulettavat " PIIIPAAAPIIIIPAAA" . A pitää myös nappipalapeleistä mutta luonnollisesti hermostuu kun ne tyhmät palat ei aina suostu menemään paikoilleen.



Minua huvitti tänään kun huomasin että A syö tosi taitavasti lusikalla ja haarukalla juuri mitään tiputtamatta kun puolitoista vuotta vanhempi veljensä vielä pistelee suuren osan ruuasta sormilla suuhun. No, pikkusiskon ja isosiskon innottamana söi tänään koko ruuan haarukalla.



Töhin en ole vielä menossa. Amanda on ollut muutaman kerran isovanhemmilla hoidossa ja parin tunnin jälkeen ovat soittaneet että A kaipaa äitiä liian kanssa eivätkä saa itkua loppumaan. Minä kuitenkin tällä hetkellä viihdyn kotona lasten kanssa, kaikki kolme ovat NIIN ihania!

että mekin aina muka piilotetaan kaikki kynät mutta jotenkin A onnistuu niitä löytämään (vaikka kävely ei vielä ihan suju niin kiipeily on sujunut kauan) ja meillä on siis tullut taideteoksia jo tuoleihin ja vaatteisiin jne. Mutta tietysti tuon ikänen ei vielä ymmärrä laisinkaan miksei seiniin saa piirtää joten omapa on syyni kun en ole onnistunut pitämään pois kynien luona.



Meilläkin muuten keskimmäinen on se rauhallisin, ihan toista maata kun siskot. Tänään oli juuri hyvä esimerkki kun meille tuli noista kynistä pieni kohtaus aamulla, eli suoraan sanottuna me tytöt huusimme kilpaa, Amanda ja esikoinen kiljuivat ja minä en tiennyt ketä torua - itseäni - mutta joka tapauksessa. Sillon meidän poika tuli kolmen hullun naisen keskelle ja silitti jokaista sanoen " minä rakastan teitä kaikkia" !!! Ei enää voinut olla vihanen...



Ja juu, Amanda oli jo vatsassa aivan mieletön, kääntyili, potki ja hakkas =)



Ampi, miten teillä menee muuten Nasun kanssa?

Voi miten mukavaa, että Porenn ja Kent löysitte pinoon!



Meillä menee ihan mukavasti Nasun kanssa. Joskus aiemmin tarkkailtiin milloin pituuskasvua, milloin painoa, mutta nyt ne asiat ovat olleet jo pitemmän aikaa kunnossa. Ainoa " ongelma" on oikeastaan Nasun vierastaminen, jota on jatkunut jo puolisen vuotta. Kyläily on työlästä ja työlästä on myös ihmisten reaktiot. Harmitusta on myös aiheuttanut se, että ihmiset eivät yleensä osaa olla nauramatta kovaa ja hirnuen, vaikka tietävät, että Nasu pelkää sitä yli kaiken. Ei se mitään, jos tämän tekee joku asiasta tietämätön ihminen, mutta lähipiirin ihmisten toivoisi jo muistavan asian. Kun Nasu kerran säikähtää, nyyhkytys ei lopu koko vierailun aikana. :( Joten iloitsemme kovasti grillikauden alkamisesta, koska ulkona Nasu ei vierasta yhtä paljon. :)



Tästäkin piirteestä olen kuullut neuvolaa myöten, kuinka olemme opettaneet Nasun tällaiseksi araksi ja herkäksi. Tietääkseni vierastaminen on normaali osa kehitystä, joka jatkuu eri lapsilla eri ajan. Nasulla arkuus liittyy selvästi vierastamiseen. Ja herkkähän poika on ollut syntymästään saakka. :)



Jopas pääsin taas paasaamaan lempiaiheestani... Muita kuulumisia: Yöt ovat yleensä hyviä, Nasu nukkuu klo 21.00-7.30/8.00. Päiväunet ovat suunnilleen yhden tunnin mittaisia. Aivan luxuryä siis!! ;)



Nyt pitää mennä taas kahville. Palaillaan!

Heipä hei!



Haa, haikkaripino tuli vastaan! Kiva yllätys, mukava lukea teidän muiden kuulumisia. Täällähän sitä minäkin silloin tällöin surffailen. Meille kuuluu kaiken kaikkiaan ihan hyvää, tykkään tästä ajasta kun Ilo kasvaa ja oppii kommunikoimaan koko ajan enemmän. Ja se persoona sieltä kaivautuu esille. Ilo on oppinut juuri kävelemään, ja nyt mennä töpsytellään pitkin poikin.



Syöminen on edelleen tosi vähäistä - nyt oltiin (molemmat) flunssassa, ja päiväruokailu on taas melkein nolla. Imetän vielä juuri tästä syystä, tosin kesällä olisi tarkoitus pikku hiljaa vierottaa. Tänään nukkui tauon jälkeen taas vain yhdet päiväunet, nukkuu keskimäärin reilun tunnin.



Nyt jo yöunilla, ja äiti on täällä hiukan huonolla omalla tunnolla. Aloitettiin nimittäin (kolmas) unikoulu. Yritetään lempeämpää versiota, mutta silti. Tällä kertaa haluan koko yösyömisestä eroon - jos se päiväruoka maistuisi vähän paremmin ja tämä äiti saisi nukuttua. Ja Ilo oppisi nukahtamaan sänkyyn ilman tissiä.



Ilosta on kuoriutunut aika rauhallinen lapsi, tuumailija. Omaa tahtoa on, mutta sen verran saakin olla. Aika arka tuo on, se huomattiin taas tänään. Ilolla kestää hiukan totuttautua vieraisiin, mutta uskaltautuu vähitellen mukaan (jos uskaltautuu). Tosin muiden lasten pitäisi ymmärtää kunnioittaa Ilon fyysistä koskemattomuutta. Pari pientä kolausta tai liian läheinen ohitus tai vaikka hellä silitys tai halaus - puhumattakaan ikätoverin karjaisusta vasten kasvoja - niin johan ääntä lähtee ja kyyneleet valuvat... Mutta ei kai sitä väkisin voi karaista. Flirtti vieraiden kanssa kyllä onnistuu, kun on sopivasti etäisyyttä ja oikea mielentila.



Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen elooni Ilon kanssa. Kunhan se kesä tulisi tänne eteläänkin...



Eline ja Ilo 14 kk

Eline, oli mukava lukea teidän kuulumisianne! Ilo vaikuttaa aika paljon samanlaiselta kuin Nasu, herkkä tuumailijamme. Unikouluihin vinkiksi sanoisin, että mies apuun. Meillä Miehekäs hoiti unikoulutuksen ja Nasu valmistui diplominukkujaksi alta aikayksikön. Tosin hän edelleen poikkeaa ammattikuntansa valtavirrasta nukkumalla välissämme aamun viimeiset tunnit. Tämä siksi, että unikoulutuksen aikana havaitsimme, ettei Nasu olekaan tyypillinen piirtoheitin-/luento-oppija. Hänen muistiinpanonsa kun olivat kovin puutteellisia, sillä liitu maistui paremmalta kuin näytti paperilla ja tentissä kävi ilmi, ettei Nasu ymmärtänyt kyllin annettuja suullisia ohjeita (esim. " käy kyljellesi makaamaan, sulje silmäsi, ole vaiti ja nuku" -käskyn Nasu ymmärsi käskyksi " huuda, nouse seisomaan, päästä ote irti ja lyö pääsi vastapäiseen laitaan, pinnasuojuksen yläpuolelle kiitos" ). Päädyimme siis siihen tulokseen, että oppisopimuskoulutus on paras koulutusmuoto noin vuoden ikäiselle. Otetaan siis lapsi mukaan vanhempien väliin sänkyyn oppimaan, kuinka myös aamuyön tunteina tulisi nukkua. Ja Nasu oppi tämän hämmästyttävän nopeasti. Liekö sitten niellyn liitumassan syytä, mutta unikoulutuksen myötä myös paiväunet pitenivät ja yösyötöt loppuivat. Onnea teille koulutusrupeamaan!



Toivoo diplomiunikouluttajan assistentti Ampi

Wild Animals' Health Manager? *yrittää keksiä*

Ai se taitaa ollakin Work at home moms... *nolona poistuu*