Perheen ja hauskanpidon yhdistäminen
Moni muistaa englanninkielisen sanonnan “All work and no play makes Jack a dull boy”. Sanonnalle ei ole varsinaista suomenkielistä vastinetta, mutta se viittaa siihen, miten ainainen työnteko sairastuttaa meidät. Hauskanpito vapauttaa kehossamme kemikaaleja, kuten endorfiinit. Niitä ei ole sinne laitettu syyttä suotta, vaan niiden aktivoiminen on äärimmäisen tärkeää terveydellemme. Immuunijärjestelmämme tarvitsee jokaista kemikaalia, jonka kehomme luonnollisesti tuottaa. Mielihyvä ja hauskuus ovat ajatusmaailmamme ja tunteidemme kokemuksia. Ne eivät synny pelkästään fyysisestä stimulaatiosta. Nauraminen, laulaminen, pelaaminen, tanssiminen ovat kaikki erinomaisia keinoja saada lisää noita hyviä kemikaaleja kehoomme. Olipa hauskapito sinulle hyvä ruoka, parhaiden kasinobonusten (https://slotsia.com/fi/casinobonus) hyödyntäminen tai rakastelu, tärkeintä on että teet sitä, mikä on hauskaa. Suomalainen ei ylistä hauskanpitämisen kulttuuria. Vuosikymmenten ajan on myös ajateltu, että kotityö tai lasten kasvattaminen ei ole työtä.
Kiireisen arjen keskellä on helppo kadottaa elämässä tärkeät asiat. Totumme uuteen tapaan muutamassa päivässä (www.fit.fi/vastaiskuankeudelle/2018/12/27/elamanmuutos-vaatii-aikaa-ja-…), joten tehtyämme muutaman tuhat päivää samaa asiaa voi koko persoonallisuutemme olla jo muuttunut. Näin meistä on yhtäkkiä tehty koneen tavoin toimivia työnarkomaaneja. Ja sitten kun kiire helpottaa keski-iän kohdatessa, löydämme itsemme keskeltä kriisiä. Onneksi milloinkaan ei ole liian myöhäistä tehdä muutosta. Aivan ensimmäiseksi on myös kotivanhemman ajateltava kotona tekemäänsä työtä samanlaisena työnä kuin työpaikalla tehtävä työ. Ja aivan kuten tuotakaan työtä ei sekoiteta vapaa-aikaan, ei pidä kotivanhemman työtäkään sekoittaa vapaa-aikaan.
Toinen tärkeä pointti on asettaa asiat tärkeysjärjestykseen (https://naiseudenvoima.com/asiat-tarkeysjarjestykseen/). Tarvitset ystäviäsi ja hauskanpitoa vaikka keittiösi olisi täynnä tiskejä. Monet konfliktit elämässä alkavat siitä, että emme osaa päättää kumpi on tärkeämpää. Läheiset ja oma terveys vai puhdas koti. Koemme velvollisuudeksemme hoitaa pyykit ja tiskit ennen itseämme. Samalla selitämme itsellemme, ettemme pysty rentoutumaan, jos pyykkikori on pullollaan. Ja soimaamme itseämme, kuinka emme taaskaan osanneet aikatauluttaa elämäämme oikein. Ja kardinaalimokamme on peruuttaa tapaaminen ystävän kanssa, jotta voimme pestä pyykit. Valitettava tosiasia on, että puhtaat vaatteet eivät vapauta endorfiineja samoin kuin ystävät ja hauskanpito.
Ja sitten pitäisi vielä osata lopettaa ajoissa. Yksi kotivanhemmuuden parhaita puolia on, ettei sitä sido muualla suoritettavan työn rajoitukset. Sitä ei ole sidottu kellonaikoihin samalla tavalla kuin kahdeksasta neljään auki oleva asiakaspalvelu. Kun kotityö alkaa maistua puulta, voimme ottaa ja siirtyä toiseen osoitteeseen nauttimaan hetkeksi elämästä. Ja palata sitten akut ladattuina hoitamaan työtehtävät loppuun. Toinen vielä tärkeämpi oivallus, joskin usein vaikeampi saavuttaa, on tajuta, että tämä tie ei vie minnekään. On nimittäin aivan sallittua todeta, ettei kotivanhemman elämä olekaan minua varten.
Maailmassa ei ole kahta samanlaista ihmistä, joten emme voi olettaa elämän olevan mikään one size fits all -tyyppinen ratkaisu. Meillä jokaisella on omat halumme ja toiveemme. Meidän on sallittava itsemme toteuttaminen ja itsestä huolehtiminen. Jos toistuvasti työnnämme omat tarpeemme ja halumme nurkkaan, sairastumme. Jokaisen on saatava nauttia elämästä oman työnsä ohessa.