Mies on selvinpäin ihana mutta humalassa ylimielinen kpää, joka pahoittaa usein mieleni?
Niin ristiriitaiset tunteet etten oikeasti ymmärrä mitä tekisin.
Nyt olemme vasta alkaneet riitelemään kunnolla, sillä viime aikoina en ole vain enää pystynyt nielemään miehen itserakasta käytöstä. Riitelemme nykyään kun olemme viihteellä sekä myös kun olemme selvinpäin.
Hän on haukkunut minua esim painostani, ämmitellyt ja haistatellut. Kehunut toisia naisia jne.
Tämä on oikeastaan tapahtunut vain kerran mutta vihjailua on ollut jo muutenkin ennen suoranaista haukkumista.
Sitten pakkasin vain kamani yksi päivä, en sanonut miehelle mitään eroaikeistani ja lähdin omaan kotiini.
Sitten yritin hänet jättää, annoin kaiken tulla suoraan ja hän pahoitteli paljon tapahtuneita ja sanoi, että tietää olevansa joskus ylimielinen kännissä ja hänen kaverit ovat siitä myös huomauttaneet. Hän sanoi, ettei missään nimessä tahdo tämän takia lopettaa suhdetta, sillä muuten meillä on yhdessä ihanaa ja viihdymme. Lupasimme ettemme molemmat enää koske alkoholiin ainakaan rankalla otteella.
Sanoi rakastavansa minua niin paljon ja on hyvin pahoillaan. Hän sanoi myös että kehuu toisia naisia joskus ja on ylimielinen sillä pelkää, että jätän hänet. Eli periaatteessa haluaa että minä koen toiset uhkana ja hän on saalis josta tulisi pitää kiinni?
No sanoin, että tuolla tavalla vain lähden ja hän kertoi ymmärtävänsä sen.
Kuitenkin minua vaivaa niin monet asiat ja mietin voinko luottaa mieheen. Emme ole seurustelleet kauaa mutta olen häneen kiintynyt aika pahasti jo.
Hän ei tee eroa helpoksi.
Hänessä on kaksi vahvaa puolta ja minä en tiedä mitä tekisin. Tämäkään asia ei ole kovin mustavalkoista.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Mies siis voi olla humalassa hyvin hauskakin. Meillä on ollut todella hauskoja iltoja yhdessä ja olemme olleet kuin paita ja perse usein, lähdetty vain yhdessä seikkailemaan ja on ollut ikimuistoisia tilanteita hyvällä tavalla.
Ei ole ollut ongelmia paitsi silloin kun miehestä kuoriutuu ylimielinen, tuntuu, että testot jotenkin kasvavat, hänen tekee mieli aloittaa nyrkkitappelu jos joku mies sanoi väärän sanan tai haluaa pullistella kunnollaan. Huomaa jonkinlaisen egon tulevan vahvana esiin ja haluaa osoittaa miehisyyttään paljon korostuneemmin kuin yleensä. On siis muutenkin kyllä hyvin voimakas persoona ja normaalisti oloni on hyvä hänen kanssaan.
Oikeastaan mitään pahaa ei ole koskaan tapahtunut paitsi yhden kerran kun tosiaan olimme molemmat melko väsyneitä ja tällöin tuli riitaa jolloin mies haukkui ja haistatteli.
En usko, että mies koskaan kävisi minuun käsiksi mutta kun suuttuu niin raivoaa pahastikin, sanat vaan lentää suusta ja voi olla tosi ilkeä puheistaan. Selvinpäinkin kun harvoin suuttuu niin suuttuu kunnolla mutta minulle ei ole ollut vihainen niinkään koskaan vaan lähinnä vain vähän hermostunut riidellessämme.
Ap
Voi sua reppanaa kun yrität vaan kääntää paskan äijäin niin ihanaksi - kuitenkin kuitenkin...
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan humalassa ihminen on aidoimmillaan oma itsensä, koska humalatila luonnollisesti vaimentaa kaikki mekanismit jotka huolehtii itsehillinnästä ja tekee varomattomaksi, että sinuna kuuntelisin miestäsi kun hän sanoo ääneen sen mitä selvinpäin ajattelee.
Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa. Kyllä ihmisen aito minä on se minä, joka hän on kun aivot ei ole myrkytystilassa ja osia aivoista lamaantuneena. Eikä se paljas vietti/trauma/tms pohja joka saattaa tulla esiin kun alkoholi lamaannuttaa korkeampia aivotoimintoja.
Toki on totta, että joskus alkoholi lamauttaessaan korkeampia aivotoimintoja estääkin esim. valheen ylläpidon ja tulee impulsiivisesti möläytettyä totuus jota ei halunnut. Nämä on niitä "in vino veritas", viinissä on totuus tilanteita.
Mutta usein alkoholi ihan vaan suoraan vääristää persoonaa, ja varsinkin niillä, joilla on taustalla psyyken haavoja ja traumoja tai erityisen voimakas viettimaailma (jonka selvin päin osaa toki sivistyneesti pitää soveliaan käytöksen aisoissa). Psyykkisesti haavautuneilta esiin voi tulla raaka "varjominä", pelkät tukahdutetut pimeät puolet itsestä. Se ei todellakaan ole totuus siitä ihmisestä, eikä häntä pidä sen perusteella tuomita.
Surettaa kyllä nämä naivit ihmiset, jotka loppuun asti uskovat hyvää siitä kumppanistaan, vaikka faktat puhuvat ihan muuta. Mutta jokainen tekee ratkaisunsa itse, myös ap.
Humalassa ilkeä ihminen on sitä ihan oikeastikin, selvinpäin vain tajuaa pitää mölyt mahassaan...
Vierailija kirjoitti:
Tiedämme vain mitä kerroit miehestäsi. Voitko avautua myös itsestäsi ja kertoa minkälainen olet suhteessa.
Mahtaa olla mielenkiintoisia wt suhteita sinulla kun painon haukkuminen ja ämmittely on jotenkin perusteltavissa.
Vierailija kirjoitti:
Humalassa tulee vain esiin ne piirteet mitkä hän selvinpäin peittää. Jossain vaiheessa peittely selvinkinpäin loppuu. Jos olette silloin naimisissa ja lapsia siunaantunut, olet nesteessä...
Vaikea uskoa. Olen 45-vuotias, ja näitä juovuksissa täysin sietämättömiä ihmisiä. Tähän ikään mennessä ainakaan juopuneen minän tyylinen käytös ei ole koskaan tullut selvän minäni elämään. Ei siis ole minkäänlaista kiusausta eikä haluakaan olla sellainen, eikä niin että onnistuisin vaan selvinpäin pitämään mukavamman naamaria oikeasti ilkeän sisuksen päällä.
Olen tosiaan ihan eri ihminen kun juon. Selvin päin olen introvertti, hyvin rauhallinen, konflikteja välttelevä, vaatimaton ja joskus jopa itseäni vähän häpeävä. Mutta kun saan muutaman annoksen alkoholia niin ensin tulee esiin ääriekstrovertti päällepuhuja ja leuhkija, sitten kun juo lisää, on pakko saada aikaan riitä keinolla millä tahansa, ja sitten voin teatraalisesti olla uhri loppuillan ja itkeä kurjaa väärinymmärretyn osaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan humalassa ihminen on aidoimmillaan oma itsensä, koska humalatila luonnollisesti vaimentaa kaikki mekanismit jotka huolehtii itsehillinnästä ja tekee varomattomaksi, että sinuna kuuntelisin miestäsi kun hän sanoo ääneen sen mitä selvinpäin ajattelee.
Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa. Kyllä ihmisen aito minä on se minä, joka hän on kun aivot ei ole myrkytystilassa ja osia aivoista lamaantuneena. Eikä se paljas vietti/trauma/tms pohja joka saattaa tulla esiin kun alkoholi lamaannuttaa korkeampia aivotoimintoja.
Toki on totta, että joskus alkoholi lamauttaessaan korkeampia aivotoimintoja estääkin esim. valheen ylläpidon ja tulee impulsiivisesti möläytettyä totuus jota ei halunnut. Nämä on niitä "in vino veritas", viinissä on totuus tilanteita.
Mutta usein alkoholi ihan vaan suoraan vääristää persoonaa, ja varsinkin niillä, joilla on taustalla psyyken haavoja ja traumoja tai erityisen voimakas viettimaailma (jonka selvin päin osaa toki sivistyneesti pitää soveliaan käytöksen aisoissa). Psyykkisesti haavautuneilta esiin voi tulla raaka "varjominä", pelkät tukahdutetut pimeät puolet itsestä. Se ei todellakaan ole totuus siitä ihmisestä, eikä häntä pidä sen perusteella tuomita.
Täyttä hevonkukkua. Ihminen on humalassa se minkä selvinpäin peittelee, siitä on tuoreita tutkimuksia ja minulla on kyllä omakohtaistakin kokemusta useampi kappale vahvistamaan tämä näkemys. Sama ihminen voi olla pitämässään seurassa mitä mukavin ihminen humalassa mutta yllättäen väkivaltainen ja agressiivinen puolisonsa kanssa mistä ei pidä ja kokemusta on olemisesta kummallakin puolella niin pidettynä kuin vihattunakin ja kyllä se humalaisen totuus on lopulta selvinkinpäin sanottu, viimeistään erotessa tai sen jälkeen. Selän takana on puhuttu muillekin selvinpäin jo suhteen aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan humalassa ihminen on aidoimmillaan oma itsensä, koska humalatila luonnollisesti vaimentaa kaikki mekanismit jotka huolehtii itsehillinnästä ja tekee varomattomaksi, että sinuna kuuntelisin miestäsi kun hän sanoo ääneen sen mitä selvinpäin ajattelee.
Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa. Kyllä ihmisen aito minä on se minä, joka hän on kun aivot ei ole myrkytystilassa ja osia aivoista lamaantuneena. Eikä se paljas vietti/trauma/tms pohja joka saattaa tulla esiin kun alkoholi lamaannuttaa korkeampia aivotoimintoja.
Toki on totta, että joskus alkoholi lamauttaessaan korkeampia aivotoimintoja estääkin esim. valheen ylläpidon ja tulee impulsiivisesti möläytettyä totuus jota ei halunnut. Nämä on niitä "in vino veritas", viinissä on totuus tilanteita.
Mutta usein alkoholi ihan vaan suoraan vääristää persoonaa, ja varsinkin niillä, joilla on taustalla psyyken haavoja ja traumoja tai erityisen voimakas viettimaailma (jonka selvin päin osaa toki sivistyneesti pitää soveliaan käytöksen aisoissa). Psyykkisesti haavautuneilta esiin voi tulla raaka "varjominä", pelkät tukahdutetut pimeät puolet itsestä. Se ei todellakaan ole totuus siitä ihmisestä, eikä häntä pidä sen perusteella tuomita.
Täyttä hevonkukkua. Ihminen on humalassa se minkä selvinpäin peittelee, siitä on tuoreita tutkimuksia ja minulla on kyllä omakohtaistakin kokemusta useampi kappale vahvistamaan tämä näkemys. Sama ihminen voi olla pitämässään seurassa mitä mukavin ihminen humalassa mutta yllättäen väkivaltainen ja agressiivinen puolisonsa kanssa mistä ei pidä ja kokemusta on olemisesta kummallakin puolella niin pidettynä kuin vihattunakin ja kyllä se humalaisen totuus on lopulta selvinkinpäin sanottu, viimeistään erotessa tai sen jälkeen. Selän takana on puhuttu muillekin selvinpäin jo suhteen aikana.
Itselläni taas on useita tuttuja, jotka on juovuksissa ihan täysin erilaisia kuin selvinpäin. Näistä juovuksissa pahimmat tapaukset on usein lopettaneet juomisen kokonaan sen takia, millaseksi muuttuvat kännissä, tai juovat nykyisin vain jossain yksin mökillä tms. Esim. oma isäni on tällainen, että oli juovuksissa ihan kamala ihminen silloin kun joi (äiti ja me lapset saimme pelätä). Hän on ollut 30 vuotta ilman tippaakaan alkoholia. Aika pitkään onnistunut sitten "oikean minän" peittely jo, jos selvinpäin oleminen sitä on. Hänessä siis ei ole mitään niistä aggressiivisen ja/tai itsetuhoisen juoppohullun piirteitä, mitä oli silloin kun joi.
Tiedämme vain mitä kerroit miehestäsi. Voitko avautua myös itsestäsi ja kertoa minkälainen olet suhteessa.