Lue keskustelun säännöt.
Kaverin käytös aiheesta kirjat ärsyttää
17.09.2019 |
Luemme molemmat paljon, mutta kirjamakumme ovat aivan erilaisia. Itse luen pääasiassa klassikoita ja muutenkin vanhoja kirjoja, paljon vanhoja historiallisia romaaneja ja historiasta ja erityisesti tieteiden historiasta kertovia kirjoja. Myös filosofiaa kuluu paljon. Ystäväni taas lukee todella paksuja, lähes poikkeuksetta yli 500-sivuisia kirjoja, mutta ne ovat pääasiassa nuorille suunnattuja fantasiakirjoja. En halua kuulostaa ylimieliseltä, mutta sellaista "halpaa" ja massatuotettua kirjallisuutta, josta puuttuvat syvälliset merkitykset. Aina jos ystäväni näkee minut lukemassa, hän ihmettelee, miksi luen niin lyhyitä kirjoja. Siis aina. Ja en voi mitään sille, että pakostikin ärsyttää kun nautin parhaillaan esimerkiksi jonkun antiikin filosofin ajatuksista ja hän taas lukee sillä hetkellä jotain soturikissat-luokan kirjaa ja antaa ymmärtää sen olevan parempi kirja pituutensa vuoksi. Suhtautuu siis kirjoihin aina vain niiden pituuden kautta, päivittelee kuinka olisi voinut lukea tämänkin kirjan, mutta kun se on liian lyhyt. Toistan vielä, etten halua kuulostaa ylimieliseltä, koska yleensä aloituksistani sanotaan aina niin. Ärsyttää vaan.
Kommentit (21)
Et ehkä halua kuulostaa ylimieliseltä, mutta silti mielestäni kuulostat siltä. Jätä kaverin kommentit omaan arvoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin harvat ylipitkät kirjat ovat olleet hyviä, joita itse olen lukenut. Sisältö ratkaisee aina, ei pituus!
Itse haluat leuhkia jollain ihme antiikin filosofien ajatuksilla.
Luulet olevasti jotenkin muita parempi ihminen.
Mene ulos, tapaa ihmisiä ja hanki elämä.
Olette molemmat ylimielisiä hölmöjä.
Lue Dostojevskiä, niin on tarpeeksi sivuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitseeko sinun nyt välittää tuommoisista kommenteista yhtään mitään? Tulee mieleen, että voisit ennemminkin miettiä ystäväsi yleistä älykkyyttä... Eikö sama rautainen logiikka (siis siitä, mikä tekee kirjasta hyvän) näy muissa asioissa?
Vierailija kirjoitti:
kun nautin parhaillaan esimerkiksi jonkun antiikin filosofin ajatuksista
Siinä tuli aloittaja ylimielisyys pähkinänkuoressa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisit oikeasti oppinut jotain niistä kirjoista, et olisi kirjoittanut tällaista aloitusta.
Eikös siinä voi todeta, ettei matkoja/reissuja arvostella vaan kilometrien perusteella, vaan esim. maisemien, sisällön ja elämysten mukaan, riippuen mitä niiltä hakee.
Se jos joku kulkisi jotain viivasuoraa tietä pitkin autiomaata, nähden hiekkaa, kiviä ja lisää hiekkaa vs se että kulkisi vanhan kaupungin kapeilla kujilla basaarissa tms :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan aloittajan itse keksimä vertauskuva....
Mutta joo, jos joku tykkää viettää vapaa-aikansa teatterissa ja toinen huvipuistossa, niin se teatteri-ihminen saa esityksen lisäksi suuren nautinnon siitä, että kokee itsensä kultturelliksi ja muita paremmaksi ja sivistyneemmäksi ihmiseksi. Hän oikein huokuu sitä itsetyytyväisyyttä (jonkun mielestä ylimielisyyttä).
Ja se toinen, joka on viettänyt hauskan päivän huvipuistossa on myös onnellinen. Hänellä on ollut kivaa tekemistä todennäköisesti mukavien kavereiden kanssa ja he ovat nauraneet ja nauttineet.
Ei toinen ole toista parempi.
Teillä on erilaiset syyt lukea. Kaveri lukee viihdyttääkseen itseään, sinä ilmeisesti sivistyäksesi? Harmi, ettet ole onnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit sanoa kaverillesi, ettei sinun mielestäsi kirjan hyvyys määrity pituuden perusteella, vaan sisällön. Haluaisin kuitenkin huomauttaa, ettei omakaan asenteesi ole paras mahdollinen. Tuomitset kaverisi kirjamaun aika heppoisin perusteluin - kaikki viihdekirjallisuus ei ole huonoa kirjallisuutta.
Inhoan tuollaisia kirja-elitisti-snobeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet luultavasti 15 ja sinua ärsyttää kaverisi tyyli lytätä. Tuo kuuluu valitettavasti murrosikään joten ota etäisyyttä kaveriisi tai yritä niellä hänen ärsyttävä käytöksensä.
Minustakin aloittaja kuulostaa kovin nuorelta.
Hän koettaa päteä lukemalla ns. klassikkoteoksia ja lyttäämällä muiden kirjamakua.
Valitettavasti tuolla toiminnallasi saa arvostusta kavereiden keskuudessa. Päinvastoin.
No kaverisi on ärsyttävä, mutta et voi sanoa mitään kuulostamatta ylimieliseltä. Lakkaa puhumasta kaverisi kanssa kirjoista tai näe häntä vähemmän jos ärsyttää.
Mahtavaa, että molemmat luette, antoisa harrastus! Itse luen välillä kevyttä, välillä syvällistä. Toki jos jollain on aivan erilainen kirjamaku, vaikka joku kotimainen romanttinen kirjallisuus niin ei siitä tule keskustelua kun kumpikin on täysin tietämätön toisen lukemista jutuista.
Minusta sinun tulisi miettiä omalla kohdalla vahvasti sitä, miksi sinulla on noin huono itsetunto ja epävarmuus. Jo kirjavalintasi kertovat siitä. Jos valitset luettavaksi ainoastaan klassikkoja, kertoo se siitä, että et luota omaan kykyysi tunnistaa hyvä kirja. Tarvitset luettavaksi jonkun sellaisen kirjan, joka on jo valmiiksi "hyväksi" todettu. Valitettavasti jäät paljosta paitsi. Se, että kirja on klassikko, ei välttämättä kerro mitään sen "hyvyydestä". Varsinkin historiallisten kalssikoiden ollessa kysessä, kertoo se ainoastaan kyseisen ajan arvoista ja arvostuksista. Tai suurien filosofien kohdalla valtarakenteiden pinnan alla muhineista ajatuksista.
Toki kuuluu yleissivistykseen tuntea historiaa ja myös klassikko kirjallisuutta, mutta yhtälailla nykyajan tuntemus ja uusien aarteiden löytäminen on osa kirjallisuuden ihanuuksia.
Ja olit sinä mitä mieltä tahansa fantasiakirjallisuus on osa nykyajan perintöä. Jos vain annat sille mahdollilsuuden tulet huomaamaan sen sisällön kaikkea muuta kuin hötöksi.
T. Filosofiaa pääaineenaan opiskellut ja kaikenlaista kirjallisuutta rakastava lukutoukka
Vierailija kirjoitti:
Voit sanoa kaverillesi, ettei sinun mielestäsi kirjan hyvyys määrity pituuden perusteella, vaan sisällön. Haluaisin kuitenkin huomauttaa, ettei omakaan asenteesi ole paras mahdollinen. Tuomitset kaverisi kirjamaun aika heppoisin perusteluin - kaikki viihdekirjallisuus ei ole huonoa kirjallisuutta.
Ei kaikki genrekirjallisuus ole huonoa, eikä AP niin väittänytkään. Nykyään vaan juuri näihin suosittuihin genreihin - fantasia nyt yksi hyvin räikeä esimerkki - on pesiytynyt todella paljon aivan luvattoman surkeaa materiaalia, eikä tämän sanomisen pitäisi olla mikään erityisen kiistanalainen asia, saati sitten syy syyttää jotakuta ylimeilisyydestä tai huonosta asenteesta. Maailmassa on hyviä fantasiakirjoja, ja keskinkertaisia mutta lukemisen arvoisia fantasiakirjoja, ja sitten aivan luvuton määrä täysin käsittämättömän huonoja fantasiakirjoja, eikä kahden ensimmäisen ryhmän erottaminen jälkimmäisestä ole mitenkään erityisen haastavaa.
Omaan tuttavapiiriini kuuluu myös henkilö, joka arvottaa lukemisen puhtaasti ahmitun sivumäärän mukaan, ja kyllä sellaisen kanssa on todella turhauttavaa keskustella. Hän kun lukee niin paljon ja aijai kun on niin lukijatyyppi ja juuri lukaisi monen sadan sivun tiiliskiven ja kyllä hän vaan on niin erinomainen henkilö, koska lukee niin paljon. Mutta yritäpä keskustella hänen kanssaan edes niistä hänen lukemistaan kirjoista, jotka siis myös ovat pääasiassa tätä bulkkifantasiaa, ja lajityypistä ylipäätään, niin eipä siitä tule mitään. Ei hän oikein edes muista mitä kaikkea kirjoissa on tapahtunut, saati sitten että voisi tehdä sen kummempaa analyysia tai koostetta esim. siitä mikä kirjan sanoma ja mitkä sen teemat olivat. Silti kyseinen henkilö mielellään ylpeilee omilla lukemisillaan ja katselee muiden lukemista nenänvarttaan pitkin, varsinkin jos kirja jota luetaan ei ole vastaava tiiliskivi kuin ne mitä hän itse suosii.
Kyllä minä ihan häpeilemättä olen sitä mieltä, että tämä em. henkilö on vähemmän kirjallisuusihminen kuin ne ystäväni jotka lukevat monipuolisesti sekä kaunokirjallisuutta että genrekirjoja, vaikka jälkimmäiset lukevatkin yleensä vähemmän ja ohuempia kirjoja.
Sanot, että jos se sun kirja olis yhtä pitkä, ei sitä kukaan jaksaisi kahlata läpi.