Lue keskustelun säännöt.
"Vauvakato ei ole sukupolveni vika"
17.09.2019 |
Tämä kolumni tiivisti omat ajatukseni. Fakta on että Suomen talous ei tule kunnolla lähtemään nousuun ennen kun eläkkeistä leikataan. Jossakin vaiheessa muista palveluista on pakko karsia kun eläkepommi räjähtää. Kukaan poliitikko ei tätä kuitenkaan uskalla sanoa koska suuri osa äänestäjistä on eläkeläisiä.
"Kukaan ei jäädytä tunnelmaa niin hyvin kuin lastentekoaikeista uteleva ihminen.
Ennen se oli mummo tai muu sukulainen. Nyt syntyvyydestä ovat huolissaan oikeastaan kaikki: Väestöliitto, päättäjät ja mielipidepalstojen tuntemattomat. Media maalaa kuvia tyhjenevistä kouluteistä, huolestuu synnytysosastojen määrästä (siirryt toiseen palveluun) ja muistuttaa, että viimeksi näin vähän lapsia (siirryt toiseen palveluun) syntyi nälkävuosina.
Eläkkeestä puhuminen ei motivoi meitä tekemään vauvoja. Turha luulo. Eläkekysymys on suorastaan turhauttava ihmiselle, jonka työeläkeotteessa tavoite-eläkeikänä on 70 vuotta.
Sukupolveni, joka on perheenperustamisiässä, on jo nyt köyhempi kuin eläkeläiset. Niin pitkiä ovat taantumien varjot.
Ihmiselle, joka pulittaa nykyisiin eläkkeisiin aimo siivun palkastaan tietäen, että ei voi unelmoidakaan saavansa samaa tuottoa maksuilleen kuin nykyiset eläkeläiset.
Sitä paitsi sukupolveni, joka on perheenperustamisiässä, on jo nyt köyhempi kuin eläkeläiset. Niin pitkiä ovat taantumien varjot.
Tällaisessa tilanteessa ei haaveilla perheestä, omakotitalosta ja kultaisesta noutajasta vaan selviytymisestä."
Kommentit (337)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä asenteessa (siis tuo kunnianhimo, tavoitteellisuus vs nykyajan ahdistus, päättämättömyys) on valtava ero esim 70-luvulla syntyneiden ja 90-luvulla syntyneiden välillä.
Olen johtaja ja mulla on paljon alaisia useassa organisaatiikerroksessa, miehiä ja naisia. On todella raju ero juuri näiden kahden ryhmän välillä ja se raja menee ehkä siinä (tällä hetkellä) 30-35v ikäisten kohdalla.
Ne 35+,omaa kovan työmoraalin, hommat paiskitaan, ei valiteta eikä draamailla, ei kitistä motivaation puutteesta eikä nosteta työpaikkarähinöitä esiin. Nää nuoret taas valittaa, saikuttaa, loukkaantuu kaikesta, tappelevat keskenään ja vaativat johtajaa selvittelemään riitoja. Ovat ”high maintenance” kaikin tavoin.
Pärjään toki näiden kanssa ja osaan johtaa heitäkin, olen kokenut ammattijohtaja, heitä pitää vaan johtaa erilailla ja enemmän leskistellen ja motivoiden eikö tavoitteita asettamalla niinkuin vanhenpaa porukkaa (nuoret ”ahdistuu” tulosvaateista).
Mutta siis salaa itsekseni välillä mietin että mihin työelämä meneekään tän uuden sukupolven kanssa. Nuo vanhemmat on 10 kertaa helpompia alaisia ja suorite on parempi. Nää uudet on vaan sellasia herkkiä lootuksenkukkia että pitää kaikkea häslätä ja säätää ja se työnteko ei kyllä tule ekalla sijalla.Tässä se nyt kyllä tulee. Jokainen sukupolvi on päässyt helpommalla kuin aiempi. Se on hyvin inhimillistä ja luonnollista, sillä kukapa ei tahtoisi lapsilleen parempaa kuin itselleen.
Tuolla joku kirjoitti siitä, miten nykyään kotoa lähtiessä on jo valmis koti, sitä vastustettiin. Mutta en minä tunne yhtään parikymppistä, joka alkaisi ensimmäisen kotinsa rakentamalla sen kapeasta sängystä ja kaupan banaanilaatikkopöydistä, kuten omana aikanani monet tekivät. Tosin siihen aikaanhan kaikki oli paremmin, banaanilaatikot vaneeria...
Asiassa on kuitenkin kaksi puolta. Kyllä minulle (1960 luvun loppupuolella) syntyneelle myös töissä annettiin malli, että kannattaa yrittää. Oli helppoa duunipaikkoja, joissa pääsi firmaan sisälle, oppi tavoille, sai kesätuurauksia, joissa pääsi näyttämään kynsiään. Nykyään odotetaan, että se 26 v on yhtä pätevä kuin 52 v, vaikka se on ekassa duunissaan. Pyörii samat YT-neuvottelut kolmesti vuodessa.
Eli kyllä ymmärrän nuoremman sukupolven ahdistustakin. Vaikka ns. kaikkea on, eli tavaraa, niin tieto siitä, että ne on ne yhdet YTt kun tämä on ohi, on myös painostava. Lisäksi tavarat tuo paineita, siis elintason säilyttäminen. Aikanaan oman kodin pakkaaminen uuteen kämppäasuntoon oli helppoa, oli ne banaanilaatikot ja valmiina.
Ymmärretään nuoria, jos heitä ahdistaa ajatus perheen perustamisesta ja siitä vastuusta!
En ole tässä samaa mieltä. Kyllä suuret ikäluokat ovat suhteessa päässeet helpoimmalla. Vaikka heidän lapsuus- ja nuoruusvuotensa olivat "ruuhkaiset" sen takia että heitä oli paljon - koulussakin käytiin aamu- ja iltavuoroissa - heillä on ollut etunaan paljon asioita. Opiskelemaan pääsy oli vaivatonta, jos kouluttautua halusi. Töitä riitti tekeville kun julkissektori rakennettiin ja myös Ruotsissa pääsi hyville ansioille. Työpaikat olivat vakinaisia, eikä tarvinnut pelätä YT:itä ja potkuja. Inflaatio ja säännölliset devalvaatiot hoitivat asuntolainat. Palkat nousivat tasaista tahtia. Veroa meni paljon vähemmän palkasta. Eläkemaksuja ei juuri ollut, ja eläkkeellä olevien ylläpitoon ei mennyt tilipussista rahaa samaan tapaan kuin nyt. Lisäksi suuret ikäluokat tekivät ennätyksellisen vähän lapsia, joten rahaa riitti oman elintason parantamiseen.
Tämä väki ehti kartuttaa itselleen erinomaiset eläke-edut, ja on aika tavallista, että hyvätuloinen tuon ajan virkamies tai teollisuuden palveluksessa ollut nauttii parempaa eläkettä kuin mitä pätkätyöstä toiseen kitkutteleva korkeakoulutettu lapsi saa palkkaa. Enää eivät inflaatiot ja devalvoinnit hoida lainoja itsestään. Eläkemaksut nousevat, siitä huolematta oma eläketaso jää vaatimattomammaksi ja eläköitymisikä on noussut noin 55:stä kohta seitsemäänkymppiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joutava panikoiminen, ilkeys, typeryys, ahneus ja minäminäminä.
Siltä se tämän keskustelun perustellä näyttää.
Nykyisen lisääntymisikäisen sukupolven kasvatuksessa on mennyt jotain todella pahasti pieleen.
Minä olen yksi nykyisen lisääntymisikäisen sukupolven kasvattajista. Olen kasvattanut lapseni siten, että heillä on vapaus valita ja vapaus päättää omasta elämästään. Olen kannustanut ja rohkaissut heitä tekemään elämässään asoita, joita oikeasti haluavat tehdä. Kannustanut ja rohkaissut toteuttamaan unelmiaan. Olen kannustanut ja rohkaissut heitä elämään omannäköistään elämää sen sijaan, että olisin iskostanut heihin omia näkemyksiäni hyvästä elämästä.
Omassa nuoruudessani maailma oli ihan erilainen. Paljon suurempi ja pelottavampi. Kielitaitoa ei voinut oikein missään harjoitella. Koulussa ei uskaltanut viitata enkun tunnilla, jos ei tiennyt satavarmasti, että sanomasi olisi niin kieliopillisesti kuin foneettisestikin oikein. Ulkomailla lomaillessa oli tärkeää, että loma oli matkatoimiston kautta ja matkaa johti paikallista kieltä osaava suomalainen opas. Nykynuoret puhuvat englantia kuin natiivit. Ja jos eivät puhukaan, uskaltavat silti puhua. Eivät pelkää kielioppivirheitä eikä foneettisia virheitä. Heillä on tuttuja ympäri maailmaa, käyvät reissaamassa ihan omatoimireissuilla. Minun näkökulmastani tämän päivän nuorilla on siivet siinä missä minulla saman ikäisenä oli vain siiventyngät. Kun katson omien lasteni elämää, olen pelkästään iloinen ja onnellinen, että heillä on ne mahdollisuudet ja se rohkeus, joka minulta aikoinaan puuttui kokonaan.
Ja kyllä, tässä meni varmaan kasvatuksessa mönkään.
N58
Osin totta, sillä erolla että kyllä ainakin me ja ystävät vietettiin nuoruuden kesät reissaamalla ympäri Eurooppaa ja kauempanakin.Toki tuo, että omat lapset ovat maailmalla vielä enemmän kotonaan, on ihan totta. He oppivat englannin nettipeleissä ja ohjelmoinnin tekemällä kotisivuja ja blogeja. Olemme asuneet perheenä ulkomailla ja he ovat olleet vaihto-oppilaina, ystäviä on ympäri maailmaa. He menevät, tekevät ja uskaltavat. Mutta he luottavat myös siihen, että perhe on tärkeä, sisarukset läheisiä ja tulevaisuuteen voi uskoa, ja toisaalta myös siihen, että lastenkin kanssa voi aivan hyvin mennä ja tehdä kiinnostavia asioita.
Vierailija kirjoitti:
En pienentäisi eläkkeitä kuin ehkä jonkun katon niille laittaisin, että ei yli 6000€ kuussa enää tarvita. Mutta sitten kyllä miettisin, että tarvitseeko 90-vuotias mitään lonkkaleikkausta enää ellei maksa sitä omasta pussisstaan. Ja mielellään myös vanhusten varoja pitäisi käyttää palveluasumiseen ja kotihoitoon. Ei voi mennä niin, että kalliit viisi kertaa päivässä kotihoitoa ja sen jälkeen palvelutalossa kymmenen vuotta minimaalisilla maksuilla.
Myönnän, että isot eläkkeet tuntuvat hurjilta, mutta jos ihminen on sen eläkkeen tienannut, niin sekin tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että sanotaan, että pois sulta tämä, kun on tämä katto.
Kyllähän asia paremminkin hoidettaisiin laittamalla palkoille jokin katto, niin että palkkatyöstä ei voisi huimia eläkkeitä tienata. Tähän vaan taitaa olla halukkuutta vähemmän?
Joku tuolla jo totesikin, että älkääpäs huolehtiko. Tavallisen duunarin eläkekatosta todellakin työnantajat pitävät huolen potkimalla duunarin pois viimeistä kuudenkympin tienoilla, siinä 7-10 vuotta ennen eläkeelle pääsyä.
Se, että isoökyt porskuttavat niin palkoissa kuin eläkkeissä on toinen juttu, ja siitä on kyllä turha tavallista eläkkeennostajaa syytellä.
Toivottavasti tosiaan nuoremmat osaavat sijoittaa äänensä tässä asiassa oikein!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä asenteessa (siis tuo kunnianhimo, tavoitteellisuus vs nykyajan ahdistus, päättämättömyys) on valtava ero esim 70-luvulla syntyneiden ja 90-luvulla syntyneiden välillä.
Olen johtaja ja mulla on paljon alaisia useassa organisaatiikerroksessa, miehiä ja naisia. On todella raju ero juuri näiden kahden ryhmän välillä ja se raja menee ehkä siinä (tällä hetkellä) 30-35v ikäisten kohdalla.
Ne 35+,omaa kovan työmoraalin, hommat paiskitaan, ei valiteta eikä draamailla, ei kitistä motivaation puutteesta eikä nosteta työpaikkarähinöitä esiin. Nää nuoret taas valittaa, saikuttaa, loukkaantuu kaikesta, tappelevat keskenään ja vaativat johtajaa selvittelemään riitoja. Ovat ”high maintenance” kaikin tavoin.
Pärjään toki näiden kanssa ja osaan johtaa heitäkin, olen kokenut ammattijohtaja, heitä pitää vaan johtaa erilailla ja enemmän leskistellen ja motivoiden eikö tavoitteita asettamalla niinkuin vanhenpaa porukkaa (nuoret ”ahdistuu” tulosvaateista).
Mutta siis salaa itsekseni välillä mietin että mihin työelämä meneekään tän uuden sukupolven kanssa. Nuo vanhemmat on 10 kertaa helpompia alaisia ja suorite on parempi. Nää uudet on vaan sellasia herkkiä lootuksenkukkia että pitää kaikkea häslätä ja säätää ja se työnteko ei kyllä tule ekalla sijalla.Tässä se nyt kyllä tulee. Jokainen sukupolvi on päässyt helpommalla kuin aiempi. Se on hyvin inhimillistä ja luonnollista, sillä kukapa ei tahtoisi lapsilleen parempaa kuin itselleen.
Tuolla joku kirjoitti siitä, miten nykyään kotoa lähtiessä on jo valmis koti, sitä vastustettiin. Mutta en minä tunne yhtään parikymppistä, joka alkaisi ensimmäisen kotinsa rakentamalla sen kapeasta sängystä ja kaupan banaanilaatikkopöydistä, kuten omana aikanani monet tekivät. Tosin siihen aikaanhan kaikki oli paremmin, banaanilaatikot vaneeria...
Asiassa on kuitenkin kaksi puolta. Kyllä minulle (1960 luvun loppupuolella) syntyneelle myös töissä annettiin malli, että kannattaa yrittää. Oli helppoa duunipaikkoja, joissa pääsi firmaan sisälle, oppi tavoille, sai kesätuurauksia, joissa pääsi näyttämään kynsiään. Nykyään odotetaan, että se 26 v on yhtä pätevä kuin 52 v, vaikka se on ekassa duunissaan. Pyörii samat YT-neuvottelut kolmesti vuodessa.
Eli kyllä ymmärrän nuoremman sukupolven ahdistustakin. Vaikka ns. kaikkea on, eli tavaraa, niin tieto siitä, että ne on ne yhdet YTt kun tämä on ohi, on myös painostava. Lisäksi tavarat tuo paineita, siis elintason säilyttäminen. Aikanaan oman kodin pakkaaminen uuteen kämppäasuntoon oli helppoa, oli ne banaanilaatikot ja valmiina.
Ymmärretään nuoria, jos heitä ahdistaa ajatus perheen perustamisesta ja siitä vastuusta!
En ole tässä samaa mieltä. Kyllä suuret ikäluokat ovat suhteessa päässeet helpoimmalla. Vaikka heidän lapsuus- ja nuoruusvuotensa olivat "ruuhkaiset" sen takia että heitä oli paljon - koulussakin käytiin aamu- ja iltavuoroissa - heillä on ollut etunaan paljon asioita. Opiskelemaan pääsy oli vaivatonta, jos kouluttautua halusi. Töitä riitti tekeville kun julkissektori rakennettiin ja myös Ruotsissa pääsi hyville ansioille. Työpaikat olivat vakinaisia, eikä tarvinnut pelätä YT:itä ja potkuja. Inflaatio ja säännölliset devalvaatiot hoitivat asuntolainat. Palkat nousivat tasaista tahtia. Veroa meni paljon vähemmän palkasta. Eläkemaksuja ei juuri ollut, ja eläkkeellä olevien ylläpitoon ei mennyt tilipussista rahaa samaan tapaan kuin nyt. Lisäksi suuret ikäluokat tekivät ennätyksellisen vähän lapsia, joten rahaa riitti oman elintason parantamiseen.
Tämä väki ehti kartuttaa itselleen erinomaiset eläke-edut, ja on aika tavallista, että hyvätuloinen tuon ajan virkamies tai teollisuuden palveluksessa ollut nauttii parempaa eläkettä kuin mitä pätkätyöstä toiseen kitkutteleva korkeakoulutettu lapsi saa palkkaa. Enää eivät inflaatiot ja devalvoinnit hoida lainoja itsestään. Eläkemaksut nousevat, siitä huolematta oma eläketaso jää vaatimattomammaksi ja eläköitymisikä on noussut noin 55:stä kohta seitsemäänkymppiin.
Joo näin oli näillä hyvätuloisilla virkamiehillä. Mutta ystävä hyvä, suurin osa perheistä ei koostunut kahden hyvätuloisen virkamiehen perheistä, vaan duunarimiehestä ja kotona olevasta vaimosta.
Opiskelemaankin pääsi helposti sen hyvätuloisen virkamiehen lapset. Perheestä, jossa isä oli sahatyömies ja äiti siivooja (jos töissä oli) ei suinkaan noin vaan säntäilty kaupunkeihin opiskelemaan. Jos pääsi oman kylän kauppaopistoon, kävi jo helkutinmoinen mäihä ja elämässä eteenpäin.
Joka paikassa muille kuin näiden hyvätuloisten virkamiesten lapsille korostettiin, että heidän asemansa elämässä on sama kuin vanhempiensa, ei pidä kurkotella köyhän kakaran rikkaiden lasten kuusiin. Se alkoi koulussa ja jatkui työelämässä.
Nykyinen lainaprosentti muuten, oletko vilkaissut, mitä se on? Mun asuntolainassa taitaa olla nolla pilkku jotain tms...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joutava panikoiminen, ilkeys, typeryys, ahneus ja minäminäminä.
Siltä se tämän keskustelun perustellä näyttää.
Nykyisen lisääntymisikäisen sukupolven kasvatuksessa on mennyt jotain todella pahasti pieleen.
Minä olen yksi nykyisen lisääntymisikäisen sukupolven kasvattajista. Olen kasvattanut lapseni siten, että heillä on vapaus valita ja vapaus päättää omasta elämästään. Olen kannustanut ja rohkaissut heitä tekemään elämässään asoita, joita oikeasti haluavat tehdä. Kannustanut ja rohkaissut toteuttamaan unelmiaan. Olen kannustanut ja rohkaissut heitä elämään omannäköistään elämää sen sijaan, että olisin iskostanut heihin omia näkemyksiäni hyvästä elämästä.
Omassa nuoruudessani maailma oli ihan erilainen. Paljon suurempi ja pelottavampi. Kielitaitoa ei voinut oikein missään harjoitella. Koulussa ei uskaltanut viitata enkun tunnilla, jos ei tiennyt satavarmasti, että sanomasi olisi niin kieliopillisesti kuin foneettisestikin oikein. Ulkomailla lomaillessa oli tärkeää, että loma oli matkatoimiston kautta ja matkaa johti paikallista kieltä osaava suomalainen opas. Nykynuoret puhuvat englantia kuin natiivit. Ja jos eivät puhukaan, uskaltavat silti puhua. Eivät pelkää kielioppivirheitä eikä foneettisia virheitä. Heillä on tuttuja ympäri maailmaa, käyvät reissaamassa ihan omatoimireissuilla. Minun näkökulmastani tämän päivän nuorilla on siivet siinä missä minulla saman ikäisenä oli vain siiventyngät. Kun katson omien lasteni elämää, olen pelkästään iloinen ja onnellinen, että heillä on ne mahdollisuudet ja se rohkeus, joka minulta aikoinaan puuttui kokonaan.
Ja kyllä, tässä meni varmaan kasvatuksessa mönkään.
N58Osin totta, sillä erolla että kyllä ainakin me ja ystävät vietettiin nuoruuden kesät reissaamalla ympäri Eurooppaa ja kauempanakin.Toki tuo, että omat lapset ovat maailmalla vielä enemmän kotonaan, on ihan totta. He oppivat englannin nettipeleissä ja ohjelmoinnin tekemällä kotisivuja ja blogeja. Olemme asuneet perheenä ulkomailla ja he ovat olleet vaihto-oppilaina, ystäviä on ympäri maailmaa. He menevät, tekevät ja uskaltavat. Mutta he luottavat myös siihen, että perhe on tärkeä, sisarukset läheisiä ja tulevaisuuteen voi uskoa, ja toisaalta myös siihen, että lastenkin kanssa voi aivan hyvin mennä ja tehdä kiinnostavia asioita.
Oppivat ohjelmoinnin tekemällä kotisivuja ja blogeja?
Tuo on vähän sama kuin väittäisi jonkun oppineen rakentamaan autoja ajamalla ja öljyjä vaihtamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvakato johtuu yksinkertaksesti siitä että nykyään ihmiset eivät pariudu samalla tavalla kuin ennen.
Nykyään lähes puolet ihmisistä on sinkkuja sekä harvoin parisuhteet kestävät useita vuosia.
Kulttuuri ja asenteet ovat muuttuneet todella paljon ja siksi lapsia ei synny entiseen tahtiin.
On oikeastaan aika hauskoja nämä "suurilla ikäluokilla oli kaikki hyvin"-jutut. Selvästi ne perustuvat käsityksiin, jonka aikakaudesta saa juuri näiden mainittujen hyvin toimeentulevien virkamiesten oloista. Suurin osa kansasta asui pienissä tölleissä, jonne oli kantovesi ja jossa oli ulkovessa. Sähköt oli jo yleellisyyttä, soittamassa käytiin kaupalla.
Se on totta, että yritteliäs sai aravalainan, jolla rakentaa hartiapankilla oma talo. Mutta tiesittekö, että aravalainan sai vasta, kun oli kaksi lasta? Minä tiedän, sillä minua tehtiin hartaasti tämän tavoitteen vuoksi 5 vuotta.
Inflaatio saattoi syödä lainaa, mutta toisaalta, ei siinä sitten shoppailtu työpaikkoja, vaan oltiin sen herran luona mielin kielin, mistä leipä sillä kylällä sattui tulemaan. Jos siltä töitä sai = ei ollut näkyvästi väärän puolueen miehiä. Naisista niin väliä, nehän oli kotona mukuloiden kanssa joka tapauksessa.
Että kyllä sitä oltiin vähintään kahta porukkaa silloinkin, keskiluokka oli vähäinen, ja heidänkin leipänsä yleensä aika kapoinen, muuten vain herrastelivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelut mutta et sä tai sukupolvesi niitä eläkeläisten rahoja saa.
Jos saatte tahtonne läpi ja eläkkeistä leikataan, ne rahat menevät kuitenkin jonnekin ihan muualle kuin nuoren sukupolven hyödyksi.
Lapsia pitää tehdä ihan sen takia, että haluaa. Ei sillä ajatuksella, että siinä hommassa rikastuu. Lapset ovat ilo pienenä ja ilo vanhana.
Yleensä se muutenkin menee niin, että vanhempana on vähän enemmän varallisuutta kuin nuorena perheenperustamisiässä. Ei ole syytä katkeruuteen. Useimmat vaurastuvat vanhemmiten ainakin vähän.
Eihän tässä ole kyse että nuoret haluaisivat eläkeläisten rahoja. Me nuorethan tulemme elättämään teitä eläkeläisiä. Eläkerahastoissa olevat rahat menevät eläkkeisiin mutta tällä väestörakenteella rahastot hupenevat tyhjiin ja tulevaisuuden maksaja on nuori. Juuri tämän vuoksi eläkkeistä on pakko leikata jos haluaa että Suomella on tulevaisuus. Muuten joudumme siirtymään Japanin malliin missä työikäiset kuolevat ylityömäärän alle eikä kenelläkään ole varaa hankkia lapsia.
Tuota, aina se on noin ollut. Eläkerahastoisen tuotto on aina kattanut vain osan kulloisistakin eläkemenoista. Ette te nuoret ole tässä mitenkään erityisasemassa, mutta jos ette tee lapsia, TEIDÄN oma eläketurvanne ja saamanne terveys- ja vanhuspalvelut tulevat aikanaan olemaan todella surkeat. Itsellenne te siis eläketurvaa tekisitte synnyttämällä edes ne pari lasta per nainen.
Ei Se Suomen taloutta yksin pelasta vaikka tekisin itse 10 lasta ja kasvattaisin kaikki köyhyysrajalla. Syntyvyys ei kasva jos nuorilla ei ole uskoa tulevaisuuteen. Ja tämän uskon syövät eläkeläiset jotka vaativat enemmän kuin ovat itse antaneet.
Ei se nyt mitenkään ole eläkeläisten vika, jos poliitikot ja yritykset eivät pysty yhteistyöhön ja luomaan vaurautta. Koita miettiä vaikka sitä, miksi Norjassa valtiolla on triljoonan öljyrahasto ja käytännössä siis jokainen norjalainen on miljonääri.
Mieti myös miksi Suomessa on yli 30 vuotta vaan leikattu, nostettu veroja ja vuokria, myyty hirveä liuta yrityksiä, luonnonvaroja ja jopa kansallisia monopoleja ulkomaiseen omistukseen jolloin verotuloja ei tule valtiolle enää.
Olisiko tässä syy myös siihen, ettei ole normaalia palkkatyötä eikä tulevaisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pienentäisi eläkkeitä kuin ehkä jonkun katon niille laittaisin, että ei yli 6000€ kuussa enää tarvita. Mutta sitten kyllä miettisin, että tarvitseeko 90-vuotias mitään lonkkaleikkausta enää ellei maksa sitä omasta pussisstaan. Ja mielellään myös vanhusten varoja pitäisi käyttää palveluasumiseen ja kotihoitoon. Ei voi mennä niin, että kalliit viisi kertaa päivässä kotihoitoa ja sen jälkeen palvelutalossa kymmenen vuotta minimaalisilla maksuilla.
Myönnän, että isot eläkkeet tuntuvat hurjilta, mutta jos ihminen on sen eläkkeen tienannut, niin sekin tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että sanotaan, että pois sulta tämä, kun on tämä katto.
Kyllähän asia paremminkin hoidettaisiin laittamalla palkoille jokin katto, niin että palkkatyöstä ei voisi huimia eläkkeitä tienata. Tähän vaan taitaa olla halukkuutta vähemmän?
Joku tuolla jo totesikin, että älkääpäs huolehtiko. Tavallisen duunarin eläkekatosta todellakin työnantajat pitävät huolen potkimalla duunarin pois viimeistä kuudenkympin tienoilla, siinä 7-10 vuotta ennen eläkeelle pääsyä.
Se, että isoökyt porskuttavat niin palkoissa kuin eläkkeissä on toinen juttu, ja siitä on kyllä turha tavallista eläkkeennostajaa syytellä.Toivottavasti tosiaan nuoremmat osaavat sijoittaa äänensä tässä asiassa oikein!
Isojen eläkkeiden määrä on vähäinen, ja yksityisyritysten johtajaeläkkeiden tapauksessa viulut maksaa firman osakkaat eikä eläkesysteemimme. Noilla ei koko maanlaajuisen työeläkesysteemin kannalta ole juuri mitään merkitystä.
Itse olen enemmän huolestunut siitä, miten nämä tehdyt eläkesysteemin muutokset oikeasti syövät eläketurvaa merkittävästi pienemmäksi kuin mitä se oli vielä esim. 1980-luvulla. Tuolloinhan eläke perustui tehtyihin työvuosiin, joiden perusteella karttui eläkeprosentti - yleensä 1,5 % per vuosi, max 60% 40 työvuodella - , ja viimeisten vuosien tuloihin. Ainakin isäni ja appeni eläköityessä viimeisen neljän työvuoden vuosiansioista otettiin kahden keskimmäisen keskiarvo ja se kerrottiin työssäolovuosien perusteella karttuneella prosentilla, ja se oli sitten se eläke. Ihmiset kykenivät usein taktikoimaan viimeisten vuosien palkkansa mahdollisimman ylös, mikä takasi hyvän eläkkeen. Esimerkiksi appeni, lukion lehtori, otti itselleen ekstra opetustunteja peruskoulun puolelta.
Nyt kun eläke karttuu vuosi vuodelta, eivätkä palkat automaattisesti nouse vuosittain, en ainakaan minä pääse lähellekään tuota 60 % tasoa. Muutama vauvavuosi sekä expat-vuodet kotiäitinä syövät eläketurvaan yllättävän ison loven.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauvakato ei ole vika, vaan positiivinen asia. Rahaa on maapallolla enemmän kuin koskaan, siitä ei pitäisi olla pulaa varsinkaan, jos väestönkasvu hidastuu.
Siinä taas yksi ekonomi..tirsk
Vierailija kirjoitti:
Vauvakato johtuu yksinkertaksesti siitä että nykyään ihmiset eivät pariudu samalla tavalla kuin ennen.
Nykyään lähes puolet ihmisistä on sinkkuja sekä harvoin parisuhteet kestävät useita vuosia.
Kulttuuri ja asenteet ovat muuttuneet todella paljon ja siksi lapsia ei synny entiseen tahtiin.
Kýrpäkàrúsèlli pilasi naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On oikeastaan aika hauskoja nämä "suurilla ikäluokilla oli kaikki hyvin"-jutut. Selvästi ne perustuvat käsityksiin, jonka aikakaudesta saa juuri näiden mainittujen hyvin toimeentulevien virkamiesten oloista. Suurin osa kansasta asui pienissä tölleissä, jonne oli kantovesi ja jossa oli ulkovessa. Sähköt oli jo yleellisyyttä, soittamassa käytiin kaupalla.
Se on totta, että yritteliäs sai aravalainan, jolla rakentaa hartiapankilla oma talo. Mutta tiesittekö, että aravalainan sai vasta, kun oli kaksi lasta? Minä tiedän, sillä minua tehtiin hartaasti tämän tavoitteen vuoksi 5 vuotta.
Inflaatio saattoi syödä lainaa, mutta toisaalta, ei siinä sitten shoppailtu työpaikkoja, vaan oltiin sen herran luona mielin kielin, mistä leipä sillä kylällä sattui tulemaan. Jos siltä töitä sai = ei ollut näkyvästi väärän puolueen miehiä. Naisista niin väliä, nehän oli kotona mukuloiden kanssa joka tapauksessa.
Että kyllä sitä oltiin vähintään kahta porukkaa silloinkin, keskiluokka oli vähäinen, ja heidänkin leipänsä yleensä aika kapoinen, muuten vain herrastelivat.
En tiedä tilannetta landella, mutta itse elin lapsena savupiipputeollisuudesta eläneessä kauppalassa, ja kun aloitin koulun 70-luvun alussa, luokan 30 oppilaasta minä olin ainoa, jonka äiti oli kotona. Hänkin meni töihin tehdassiivoojaksi, kun olin 10. Maalla asuvat vanhemmat serkkuni taas lähtivät joko kaupunkeihin töihin tai osa Volvolle tai paperitehtaalle Ruotsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvakato johtuu yksinkertaksesti siitä että nykyään ihmiset eivät pariudu samalla tavalla kuin ennen.
Nykyään lähes puolet ihmisistä on sinkkuja sekä harvoin parisuhteet kestävät useita vuosia.
Kulttuuri ja asenteet ovat muuttuneet todella paljon ja siksi lapsia ei synny entiseen tahtiin.Kýrpäkàrúsèlli pilasi naiset.
Jos edes joskus ajattelisit jotain kehittävämpää kuin karusellejasi, pääsi olisi vähemmän pyörällä ja saisit ehkä jotain kunnollistakin aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvakato johtuu yksinkertaksesti siitä että nykyään ihmiset eivät pariudu samalla tavalla kuin ennen.
Nykyään lähes puolet ihmisistä on sinkkuja sekä harvoin parisuhteet kestävät useita vuosia.
Kulttuuri ja asenteet ovat muuttuneet todella paljon ja siksi lapsia ei synny entiseen tahtiin.Kýrpäkàrúsèlli pilasi naiset.
No kyllä se vauvakato johtuu ihan siitä, ettei ole mitään tulevaisuutta nuorilla positiivipöhinäpropagandasta huolimatta.
Ei ole enää niitä isänmaallisia patruunoita ja poliitikkoja jotka sotien jälkeen puhalsivat yhteen hiileen. Nykyään on vain uusliberaali omaisuuden ryöstö höystettynä sinkkuelämääsarjojen ynnä rakkaussaarien roskaviihteellä jolla kansa oopiumin lailla nukutetaan.
Myydään monopolojea kuten case caruna, ihmisillä ei varaa edes sähkölaskuja maksaa, leikataan etuudet ja kansa katsoo tuutsoneita. Ei ihme ettei vauvoja synny.
Toisaalta tulevan ilmastosaastekatastrofin huomioon ottaen vauvakato on erinomainen asia.
Jo nyt hyönteismyrkyt ja muovi ovat kerääntymässä ihmisiin sitä tahtia että epämuodostumat vaan lisääntyy eksponentiaalisesti huolimatta siitä onko rikas vai köyhä, koska kaikki elintarvike on saastunutta.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole hankkinut lapsia ainoastaan siitä syystä, että mulla on epävakaa työllisyystilanne - en ole työtön, mutta hommien määrä vaihtelee liian paljon. Haluan tarjota lapselle turvallisen ja vakaan kodin, jotta onnellinen lapsuus mahdollistuu. Minkäänlaisesta vela-ideologiasta ei ole kohdallani kysymys, päin vastoin minä juuri haluaisin tehdä lapsia. Uskon, että kaltaisiani on paljon Suomessa.
Tässäpä paradoksi. Olet liian vastuullinen ja ilmeisesti älykäs vanhemmaksi, vaikka eittämättä samojen ominaisuuksien vuoksi olisit hyvä vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvakato johtuu yksinkertaksesti siitä että nykyään ihmiset eivät pariudu samalla tavalla kuin ennen.
Nykyään lähes puolet ihmisistä on sinkkuja sekä harvoin parisuhteet kestävät useita vuosia.
Kulttuuri ja asenteet ovat muuttuneet todella paljon ja siksi lapsia ei synny entiseen tahtiin.Kýrpäkàrúsèlli pilasi naiset.
Ai kato! Säkin olet vielä täällä. Onpa mukava jos meidän k-kerholainen sai itelleen kaverin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pienentäisi eläkkeitä kuin ehkä jonkun katon niille laittaisin, että ei yli 6000€ kuussa enää tarvita. Mutta sitten kyllä miettisin, että tarvitseeko 90-vuotias mitään lonkkaleikkausta enää ellei maksa sitä omasta pussisstaan. Ja mielellään myös vanhusten varoja pitäisi käyttää palveluasumiseen ja kotihoitoon. Ei voi mennä niin, että kalliit viisi kertaa päivässä kotihoitoa ja sen jälkeen palvelutalossa kymmenen vuotta minimaalisilla maksuilla.
Myönnän, että isot eläkkeet tuntuvat hurjilta, mutta jos ihminen on sen eläkkeen tienannut, niin sekin tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että sanotaan, että pois sulta tämä, kun on tämä katto.
Kyllähän asia paremminkin hoidettaisiin laittamalla palkoille jokin katto, niin että palkkatyöstä ei voisi huimia eläkkeitä tienata. Tähän vaan taitaa olla halukkuutta vähemmän?
Joku tuolla jo totesikin, että älkääpäs huolehtiko. Tavallisen duunarin eläkekatosta todellakin työnantajat pitävät huolen potkimalla duunarin pois viimeistä kuudenkympin tienoilla, siinä 7-10 vuotta ennen eläkeelle pääsyä.
Se, että isoökyt porskuttavat niin palkoissa kuin eläkkeissä on toinen juttu, ja siitä on kyllä turha tavallista eläkkeennostajaa syytellä.Toivottavasti tosiaan nuoremmat osaavat sijoittaa äänensä tässä asiassa oikein!
Isojen eläkkeiden määrä on vähäinen, ja yksityisyritysten johtajaeläkkeiden tapauksessa viulut maksaa firman osakkaat eikä eläkesysteemimme. Noilla ei koko maanlaajuisen työeläkesysteemin kannalta ole juuri mitään merkitystä.
Itse olen enemmän huolestunut siitä, miten nämä tehdyt eläkesysteemin muutokset oikeasti syövät eläketurvaa merkittävästi pienemmäksi kuin mitä se oli vielä esim. 1980-luvulla. Tuolloinhan eläke perustui tehtyihin työvuosiin, joiden perusteella karttui eläkeprosentti - yleensä 1,5 % per vuosi, max 60% 40 työvuodella - , ja viimeisten vuosien tuloihin. Ainakin isäni ja appeni eläköityessä viimeisen neljän työvuoden vuosiansioista otettiin kahden keskimmäisen keskiarvo ja se kerrottiin työssäolovuosien perusteella karttuneella prosentilla, ja se oli sitten se eläke. Ihmiset kykenivät usein taktikoimaan viimeisten vuosien palkkansa mahdollisimman ylös, mikä takasi hyvän eläkkeen. Esimerkiksi appeni, lukion lehtori, otti itselleen ekstra opetustunteja peruskoulun puolelta.
Nyt kun eläke karttuu vuosi vuodelta, eivätkä palkat automaattisesti nouse vuosittain, en ainakaan minä pääse lähellekään tuota 60 % tasoa. Muutama vauvavuosi sekä expat-vuodet kotiäitinä syövät eläketurvaan yllättävän ison loven.
Voi voi, itse en ole moisesta edes haaveillut. Olen lapseton 54 vuotias ihminen, eli työvuosia on takana semmoinen 32 v ilman mitään taukoja paitsi kesälomat, kesätyöt alle 22 vuotiaana päälle. Vakituisesti työelämässä olen ollut 22 vuotiaasta, eläkehän alkaa kertymään 23 vuoden iässä.
Eläkkeelle pääsen pienemmällä eläkkeellä 65,5 vuotiaana, täyseläkkeelle 67,5 vuotiaana. Tällä tietoa siis, tuossahan on vielä 11-13 vuotta muutella ihan mitä sattuu ja aivan varmasti sattuu.
Kyllä aika katkeralta tuntuisi näiden työvuosien, joihin siis ei ole mahtunut yhtään äitiyslomaa, opiskelu- tai vuorotteluvapaata, pisin sairasjakso on varmaan joku sitkeä flunssa 4-5 päivää, jos minulle kerrottaisiin, että eläkettäni leikataan, koska katto menee sitten tossa. Voin vakuuttaa, että huolimatta näistä vuosista mitään 6000 tonnin eläkkeitä ole tulossa, mutta ehkäpä jos kaikki vielä hyvin menee, semmoinen vähän päälle 2000.
Niin että jos se nyt sitten minun vikani on, että joku ei tänä päivänä voi lapsia tehdä, niin toki sitten leikataan. Reiluuden nimessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelut mutta et sä tai sukupolvesi niitä eläkeläisten rahoja saa.
Jos saatte tahtonne läpi ja eläkkeistä leikataan, ne rahat menevät kuitenkin jonnekin ihan muualle kuin nuoren sukupolven hyödyksi.
Lapsia pitää tehdä ihan sen takia, että haluaa. Ei sillä ajatuksella, että siinä hommassa rikastuu. Lapset ovat ilo pienenä ja ilo vanhana.
Yleensä se muutenkin menee niin, että vanhempana on vähän enemmän varallisuutta kuin nuorena perheenperustamisiässä. Ei ole syytä katkeruuteen. Useimmat vaurastuvat vanhemmiten ainakin vähän.
Eihän tässä ole kyse että nuoret haluaisivat eläkeläisten rahoja. Me nuorethan tulemme elättämään teitä eläkeläisiä. Eläkerahastoissa olevat rahat menevät eläkkeisiin mutta tällä väestörakenteella rahastot hupenevat tyhjiin ja tulevaisuuden maksaja on nuori. Juuri tämän vuoksi eläkkeistä on pakko leikata jos haluaa että Suomella on tulevaisuus. Muuten joudumme siirtymään Japanin malliin missä työikäiset kuolevat ylityömäärän alle eikä kenelläkään ole varaa hankkia lapsia.
Tuota, aina se on noin ollut. Eläkerahastoisen tuotto on aina kattanut vain osan kulloisistakin eläkemenoista. Ette te nuoret ole tässä mitenkään erityisasemassa, mutta jos ette tee lapsia, TEIDÄN oma eläketurvanne ja saamanne terveys- ja vanhuspalvelut tulevat aikanaan olemaan todella surkeat. Itsellenne te siis eläketurvaa tekisitte synnyttämällä edes ne pari lasta per nainen.
Ei Se Suomen taloutta yksin pelasta vaikka tekisin itse 10 lasta ja kasvattaisin kaikki köyhyysrajalla. Syntyvyys ei kasva jos nuorilla ei ole uskoa tulevaisuuteen. Ja tämän uskon syövät eläkeläiset jotka vaativat enemmän kuin ovat itse antaneet.
Ei se nyt mitenkään ole eläkeläisten vika, jos poliitikot ja yritykset eivät pysty yhteistyöhön ja luomaan vaurautta. Koita miettiä vaikka sitä, miksi Norjassa valtiolla on triljoonan öljyrahasto ja käytännössä siis jokainen norjalainen on miljonääri.
Mieti myös miksi Suomessa on yli 30 vuotta vaan leikattu, nostettu veroja ja vuokria, myyty hirveä liuta yrityksiä, luonnonvaroja ja jopa kansallisia monopoleja ulkomaiseen omistukseen jolloin verotuloja ei tule valtiolle enää.
Olisiko tässä syy myös siihen, ettei ole normaalia palkkatyötä eikä tulevaisuutta?
Only 56,600 children were born in Norway last year, 2,300 fewer than in 2016 and resulting in the lowest national fertility rate ever recorded.
Ei auta edes norjan biljoonan öljyrahastot. Naiset ei vaan halua enää lisääntyä.
https://www.newsinenglish.no/2018/03/07/record-low-fertility-rate-stirs…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvakato johtuu yksinkertaksesti siitä että nykyään ihmiset eivät pariudu samalla tavalla kuin ennen.
Nykyään lähes puolet ihmisistä on sinkkuja sekä harvoin parisuhteet kestävät useita vuosia.
Kulttuuri ja asenteet ovat muuttuneet todella paljon ja siksi lapsia ei synny entiseen tahtiin.Kýrpäkàrúsèlli pilasi naiset.
Ai kato! Säkin olet vielä täällä. Onpa mukava jos meidän k-kerholainen sai itelleen kaverin :)
Palaan aina takaisin kuten sinun kýrpäkàrúsèllisša hankittu herpeksesikin.
Minusta on outoa, että nyt syyllistetään mukavuudenhalusta ja peloistakin, että ei tehdä lapsia.
Mutta keitä on ne, jotka syyllistävät siitä että on niitä lapsia? Se olisi mukava tietää, sillä itse vanhempana en ole voinut välttyä näkemästä ja kuulemasta jos en nyt ihan lapsivihaa niin ainakin paheksuntaa. Ja samat näkee ja kuulee varmasti myös he, jotka jossain vaiheessa toivovat perheen perustavansa. Onpa mukavaa sitten ristipaineessa sekä pelätä oman työpaikkansa puolesta, ahdistua ilmastopuheista ja vielä pelätä sitä, että miten omaan itseen lapsen saannin jälkeen suhtaudutaan. Saati miten siihen omaan lapseen suhtaudutaan (ainakin minua vanhempi ikäluokka suhtautuu joskus todella kylmästi, ja se on kamalaa).